lauantai 27. lokakuuta 2018

VASTAUKSET osa 1

Kyselin tuossa menneellä viikolla kysymyksiä, jotka teitä on ehkä jääneet mietityttämään. Nyt olisi osa vastausten, jaan ne nyt ainakin kahteen osaan, kenties kolmeenkin, niin ei tule ihan vastausähkyä! Iso kiitos kaikista kysymyksistä, esiin nousi tosi mielenkiintoisia aiheita, joihin osaan palaan vielä ihan omassakin postauksessaan. 


Onko sinulla mielestäsi hyvä itsetunto? 

Ei oikeastaan. Mun itsetunto on selvästi parempi kuin oli nuorempana, jolloin olin tosi ujo ja arka. Mutta en sanoisi vieläkään itseäni itsevarmaksi tai että omaisin tervettä itsetuntoa. 

Oletko käynyt terapiassa tai onko psykiatriasia hoitoja tai diagnooseja? 

Olen käynyt. Kaikkiaan neljä kertaa psykoterapeutin kanssa juttelemassa. Terapia on mun mielestä hyödyllistä kaikille ja mieltä pitäisi huoltaa ja hoitaa samanlailla kuin hampaita tai muuta kehoa. Psykiatrisia hoitoja tai diagnooseja mulla ei ole, ja vaikka olisi, en luultavasti sitä blogissa kertoisi. Kaikki diagnoosit on mun mielestä sen verran henkilökohtainen juttu, että uskoisin jättäväni ne blogin ulkopuolelle. 

Miten käytät päihteitä? 

En käytä muita päihteitä kuin alkoholia toisinaan. Audit kyselyssä saan muistaaksnei pisteitä 1-2 eli käyttö on aika vähäistä. Lasi tai kaksi viiniä paristi kuukaudessa. Nykyisin jopa harvemmin.

Oletko tupakoinut? Kokeillut huumeita? Kuinka usein otat alkoholia?

Olen maistanut tupakkaa, mutten koskaan kunnolla tupakoinut. Huumeita en ole ikinä kokeillut ja ne on olleet mulle aina ehdoton ei. Alkoholin käyttöön vastasinkin jo ylempänä, että pari kertaa kuussa juon lasin tai kaksi viiniä. Lomilla saatetaan ottaa joka päivä lasilliset ruuan kanssa tai illalla istuskellessa. 

mikä koulutus sulla on? :) 

Kokonaisena koulutuksena mulla on yhteiskuntatieteiden kandi ja tarkoituksena viimeistellä se maisteriksi tässä lähivuosina. Maisterin tutkinnosta mulla puuttuu enää gradu ja pari kurssia, jotka jäi silloin kesken kun sain töitä ja aloin odottaa tuplia. 

minkälainen suku teillä on? Oletteko läheisiä, onko lapset paljon tekemisissä serkkujen/isovanhempien kanssa yms.

Mun puolelta meidän suku asuu Lahdessa ja tässä lähettyvillä, mieheni suku enemmän Pohjois-Karjalan suunnassa. Ollaan aika paljon tekemisissa varsinkin mun puolen suvun kanssa ja pojat näkevät mun puolen isovanhempiaan ja serkkuaan viikottain. 

Joensuun isovanhempien kanssa ollaan tekemisissä myös tiiviisti. Kyläillään puolin ja toisin parin kuukauden välein ja pojat soittelevat mummolle ja ukille kerran viikkoon suunnilleen. Isin puolen serkkujen kanssa tekemisissä ollaan vähemmän, mutta he ovat silti pojille tosi tärkeitä. Neljä vuotta vanhempi serkkupoika on yksi isoimmista idoleista pojille.

Miten lapset kerkiävät leikkiä leluillaan kun koko ajan saatte uusia leluja ja krääsää?

Tarkoitat luultavasti saamisella sitä, kun leluja tulee vastineeksi blogipostauksesta tai instagramkuvista? Ihan kauheasti leluja ei lapsille tätä reittiä tule, sillä olen tarkka siitä millaisia leluja otetaan vastaan. Lelumäärä joka heillä on, tuntuu olevan aika sopiva leikkeihin, enkä oikeastaan koe niitä olevan liikaa. Jos lapset eivät jollain lelulla leiki, lähtee se kirpparille tai lahjoitukseen.

Krääsää meillä ei ole, sillä sitä ei osteta itse, eikä oteta vastaan bloginkaan kautta.

Unelmien matkakohde?

Tällä hetkellä haaveilen matkasta mieheni kanssa, meillä on häämatkakin vielä tekemättä, joten joku romanttinen loma on haaveiss aykkösenä. Haluttaisiin yhdistää meidän pitkään haaveilema New Yorkin loma rantalomaan, joten ollaan pohdittu sellaista reilun parin viikon reissua Nycciin ja Karibialle. Olisi ihan viettää ensin vajaa viikko New Yorkissa ja lähteä sitten Karibian risteilylle kiertämään saaria. Tällä hetkellä en vaan voi kuvitellakaan, että jättäisin lapsia hoitoon niin pitkäksi aikaa, joten tuo on luultavasti edessä vasta vuosien päästä. Ehkä sitten 10v hääpäivänä? 

Haaveillaan myös Kroatian reissusta, ja se saattaakin olla se meidän seuraava perhelomakohde.

Mitä kaikkea kannat aina käsilaukussasi?

Mun käsilaukku on tosi tyhjillään aina, mukana kulkee vaippa, kosteuspyyhkeet, lompakko, puhelin, avaimet, kalenteri, purkat, kynä ja huulirasva. Ja vino pino kuitteja, sillä mun käsilaukkuni täyttyy aina niistä. En koskaan tule laittaneeksi kuitteja kaupass aroskiin tai lompakkoon, vaan ne jää aina käsilaukun pohjalle pyörimään.

Kun jatkuvasti jotain uutta vaatetta saatte niin eikö jo ole valinnanvaikeus mitä pukevat päälle?

Ei, lasten vaatekaapeissa on yhteensä viisi tai kuusi saatua vaatetta ja ulkovaatteissa saatuja on vain isojen takit ja kurahaalarit. Sekä Justuksen pipo. Näissä pätee sama kuin leluissa, ettei oteta vastaan mitään tarpeetonta vaan vain sellaista joka tulee käyttöön. 

Riitelettekö koskaan?

Riidellään, varsinkin väsyneenä. Mutta meidän riitely on harvemmin äänen korottamista, enemmän sellaista väittelyä ja tiuskimista. Pyritään riitelemään rakentavasti ja toista arvostaen, toki monesti sorrutaan lapsellisuuksiin. Eniten riitaa aiheuttaa varmasti näkemyserot eri asioissa. 

Riitely kuuluu mun mielestä joka suhteeseen ja halutaan omalla esimerkillä opettaa lapsillekin, että riidat kuuluu elämään. Riidellä vaan pitää osata oikein ja reilusti.

Oletteko aina Joulun sukulaisten kanssa...eikö olisi joskus kiva olla vain oman perheen kanssa ?

Ollaan taidettu olla joka joulu joko omieni tai mieheni vanhempien kanssa. Joulu on mun mielestä perhejuhla, ja tykätään viettää sitä myös lapsuuden perheidemme kanssa. Mulle itselleni omat sisarukset on tosi läheisiä ja tuntuisi hassulta jos en ketään heitä näkisi jouluna. 

Ollaan muutenkin paljon oman perheen kesken, eikä se tietysti haittaisi vaikka oltaisiinkin jouluna vain omalla porukalla. Mutta mun mielestä on ihana olla jouluna isolla porukalla koolla. 



Mistä sait motivaatiota laihdutukseen? Miten pystyt pitämään itsehillintäsi esim. herkkuja kohdatessa? Millaista ruokavaliota noudatat? Olen seurannut FIT-projektiasi ja olet saanut hienoja tuloksia! Olen yrittänyt laihduttaa kesästä asti aika aktiivisesti, eikä vaan onnistu. Aina repsahdan enkä enää tiedä mitä tekisin kun paino vaan hilaa ylöspäin jatkuvasti.

Ekana motivaatio tuli peilikuvasta ja siitä, että tajusin olevani isompi kuin koskaan. Oma olo oli tosi huono, ja tiesin että muutos on vaan tehtävä. Myöhemmin motivaatio tuli onnistumisista ja tuloksista. Repsahduksia tulee, mutta ne pitää vaan osata antaa itselle anteeksi ja nousta aina ylös. Mulle itselle sopii alkuun sellainen ehdottomuus, ettei yhtään mitään herkkuja ja kaikki ruuat kirjataan paperille, parhaimmillaan kuvataan. Silloin tulee vähän sellainen paine siihen tekemiseen ja siitä tulee tapa. Juuri nyt en noudata ruokavaliota, vaan pyrin syömään fiksusti ja säännöllisesti. 

Laitan tsemppichatti haun auki tän päivän aikana, joten laitahan sinne hakemusta, josko saataisiin jaettua toisillemme motivaatiota onnistumiseen! <3

Kuinka paljon sinulla on rahaa käyttää itseesi/hömpötyksiin/ kahviloihin tms.kuukaudessa kun olet hoitovapaalla?

Kahviloihin käytän rahaa tosi vähän. En edes muista milloin olisi ostanut kahvilasta mitään. Kahviakin haen yleensä omaan kuppiin heseltä tai R-kioskilta, jolloin sen saa edullisemmin. 

Mitään budjettia mulla ei oikeastaan itseeni ole, mutta kaikesta yritän karsia hoitovapaan aikana. Esimerkiksi kampaajalla olen käynyt tänä vuonna kerran, eikä uusia vaatteita ole tullut hankittua itselle muutamaa hassua enempää. Sellainen kiinteä summa jonka itseeni ainakin varaan on ripsiin menevä 40-50e/kk.

Millaiset ruokamenot teillä on kuukaudessa? Kuinka usein syötte jossain muualla kun kotona? Syödäänkö teillä pikaruokaa?

Ruokakauppaan meillä menee about 500e/kk. Jos pidetään säästöviikko kuukauden aikana, saatetaan selvitä 400€:llakin, mutta silloin pitää karsia jo ruuan laadusta ja syödä paljon ravinneköyhempää ruokaa. 

Ravintolasyömistä ollaan vähennetty nyt hoitovapaan aikana tosi paljon eikä juurikaan käydä ravintoloissa nyt. Pikaruokaa syödään aina välillä, kerran tai kaksi kuukaudessa. 

Rehellinen vastaus tähän kysymykseen: harmittaako sinua, kun et ole saanut tyttölasta? Haaveiletko, että olisi ihana pukea joskus omalle tytölle ihania mekkoja/tunikoita tai letittää tytön tukkaa?

Mä ja me ollaan aina haluttu lapsia. Mun mielestä on ihana touhuta lasten kanssa, näyttää heille maailmaa ja keskustella heidän kanssaan heitä pohdituttavia juttuja. Mä en näe itseäni yrittämässä tyttöä tai poikaa, me haluttiin vaan lapsia, mahdollisimman hyvinvoivia ja onnellisia. Pääasiassa terveitä ja elämässä pärjääviä. Ja me saatiin kolme, joten sanomattakin selvää että ollaan onnellisempia kuin koskaan. 

Että ei, mua ei harmita ettei meillä ole tyttöä. Meillä on kolme ihanaa poikaa joiden selkää saan hipsuttaa, hiuksia harjata ja joiden päälle voin pukea kaikkea mahdollista mistä he itse tykkäävät. En ennen tätä kysymystä osannut edes ajatella haaveilevani hiuksien letittämisestä tai mekon pukemisesta. Vähän sama kuin kysyisi vain tyttöjen äidiltä, harmittaako häntä ettei hän koskaan voi laittaa lapsensa hiuksiin manbun:ia tai ostaa hänelle sinisiä tennareita. Kovin absurdia :D Se että on lapsia ja saa olla heille äiti on niin paljon enemmän kuin vaatteet ja hiukset :) 

Ihailen valtavasti sun tapaa olla äiti, joten kertoisitko sun parhaat vinkit äitiyteen?

Voi kiitos! <3 Tärkein juttu on ehkä epäonnistumisten hyväksyminen. Vanhemmuus tai äitiys on täynnä sitä, että on epävarma, ei osaa ja epäonnistuu. Sitten vaan noustaan ylös, pyydetään anteeksi ja yritetään uudelleen. Harvemmin asiat menee niin kuin itse suunnittelee, sitten pitää vaan mukautua uudelleen ja miettiä uudet toimintatavat.

Toinen vähintään yhtä tärkeä juttu on oma- ja parisuhdeaika. Mä uskon, että ollakseen hyvä äiti pitää saada välillä olla olemass avain itseään ja puolisoaan varten. 

Miten hoidatte parisuhdetta lapsi arjen keskellä?

Yhteisellä ajalla. Me järjestetään jokaisena päivänä yhteistä aikaa ainakin puolituntisen verran ilman mitään elektroniikkaa tai lapsia ympärillä. Toki parisuhdetta hoidetaan muutenkin, mutta lapsiperhearjessa tuo puolituntinen on meille tosi tärkeä. 

Mitä muita nimivaihtoehtoja teillä oli ja mietittekö tyttöjen nimiä lainkaan?

Kaikki lapsista tiedettiin pojiksi (tai ainakin todennäköisiksi pojiksi) jo rv 20 lähtien, joten tyttönimiä ei kauheasti mietitty. Mutta oli meillä nimet olemassa hätäkasteen varalle ja siksikin, että mun mielestä on hauska miettiä nimiä. 

Rasmus ja Kasper olisi tyttöinä olleet Minea ja Amanda, kun taas Justus olisi ollut Jadessa tai Mimosa. Justuksen nimistä ei tosin oltu yksimielisiä, eikä mun mieheni vieläkään ole lämmennyt Mimosalle eikä Jadessalle. Eli todennäköisesti olisi päädytty johonkin muuhun :D Olenkin vitsaillut, että toivottavasti meille ei ikinä tule tyttöä, sillä tykätään mieheni kanssa niin erilaisista tyttöjen nimistä. Todellisuudessa tietysti päästäisiin yhteisymmärykseen varmasti lopulta. 

Muita poikiennimivaihtoehtoja meillä oli aika paljonkin, isoista mietittiin Miioa ja Jooaa, Onnia ja Aarrea, Tiitusta ja Justusta, Rasmusta ja Justusta ja Kasperia ja Justusta. Justukselle taas harkittiin Alvaria, Tiitusta ja Oliveria, mutta Justus oli  silti alusta saakka aika varma nimi, olihan se yksi suosikeista jo tuplille. Jos meille vielä tulisi poika, olisi hän luultavasti Tiitus tai Alvar.
Suosikkitvsarjat? 

All time favourite on Greyn anatomia, ja olenkin katsonut sen moneen kertaan uudelleen ja uudelleen. Tykkään muutenkin monista jenkkihömppäsarjoista, O.C, 90210, Gossip Girl, HIMYM..

Nyt katsotaan Netflixista Sorjosta ja Dynastya ja mä seuraan Ruudusta erilaisia hömppäjuttuja. Toisenlaisia teiniäitejä, Baclorettea, Ensitreffit alttarilla.. Niin ja Temppis, kohtahan se taas alkaa! :D

Tässä tältä erää, palaan loppuihin vastauksiin kenties jo heti huomenna! 

16 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoista luettavaa! En valtaosaa näistä asioista olisi itse osannut kysyä, mutta kiinnostavaa oli silti tietää! Ihanalla tavalla vastasit tuohon kaipaatko tyttöä -kysymykseen, ihailen sun tapaa reagoida vähän ikäviin kommentteihin, et lähde niihin mukaan etkä nälvi toista, mutta silti tuli tunne että tuossa väittelyssä voitit kysyjän asettumatta hänen tasolleen. Kiitos laadukkaasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kiitos, ihana kuulla että viihdyt täällä! <3

      Poista
  2. Monesta asiasta ja vastauksesta huomaa, että olet Nelli Todella fiksu tyyppi! Kiitos minunkin puolestani laadukkaasta blogista, jota on ilo seurata. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! Sinulla on Superihanat ja suloiset pojat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, kiitos hurjasti ihanasta kommentista <3 Kaikkea hyvää myös sinne ruudun toiselle puolelle <3

      Poista
  3. Eka kertaa sulle kommentoin ja annan heti positiivista palautetta. Älyttömän asiallisen ja fiksun kuvan annat itsestäsi, mukava lukea tällaisia juttuja. Kaikkea hyvää teille.<3

    VastaaPoista
  4. On jännä, miten jotkut aina nostavat esille tuon lasten sukupuoliasian vaatteiden kautta. Itse olen kahden pojan äiti ja lapsiluku on täynnä, joten tytön äitiys jää kokematta. Eikä se harmita. Ihan rehellisesti, ei yhtään, koska nämä ihanat veljekset oli just ne, jotka meidän perheeseen kuului, enkä haluaisi kumpaakaan vaihtaa johonkin haaveiden tyttöön.

    Koen kuitenkin muutamista asiasta luopumisen tuskaa, mutta ne eivät todellakaan liity pinnallisiin asioihin kuten vaatteet yms. Tyttärelle olisin halunnut olla esikuvana siitä, että sukupuoli ei määritä älyä, pärjäävyyttä tai mitään muutakaan. Että tytöllä voi ja pitää olla mielipiteitä ja tahtoa tuoda ne esille ilman, että hänet leimataan ärsyttäväksi. Tai että hän saa valita oman elämänpolkunsa ilman, että yhteiskunta aiheuttaa hänelle paineita koulutuksen tai perheen perustamisen suhteen. Onneksi tasa-arvo asiaa voi edistää myös poikien kautta ja antaa heille vahvan naisen mallin, jotta he aikuisina miehinä kohtelevat naisia kuin vertaisiaan.

    Olisin myös mielelläni ollut tukena omalle tyttärelleni, hänen mahdollisesti tullessaan ensi kertaa äidiksi. Etenkin, kun oma äitini ei ehtinyt lapsenlapsiaan näkemään ja olen monesti äidiksi tultuani kaivannut omaani. Ajattelen, että poikien kanssa tämä on erilaista.

    Mutta että harmittaako, kun jää jotkun rätit ostamatta. Salli mun nauraa.

    Ps. Se, että tytön äitiydestä päällimäisenä mielessä on vaatteet, on esineellistämistä ja ei lainkaan edistä tyttöjen asemaa tässä yhteiskunnassa.

    Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrassaan fiksu kommentti, siis erittäin, kaikinpuolin!! Minullakin kaksi poikaa ja puit ajatukset sanoiksi ja enemmänkin. Toisaalta haaveissa vielä lapsia, joten tytönkin äiti voin joskus olla tai sitten en.
      Joskus pelottaa että oma äitini kuolisi tai sairastuisi vakavasti, arvostan hänen tukeaan ja apuaan tässä elämäntilanteessa. Olet vahva äiti.

      Poista
    2. Joo, tää kommentti oli tosi tyhjentävä <3

      Vaatteet tulee vedettyä asiaan mukaan juuri siksi, että ne on varmaan se näkyvin erottava tekijä. Se, miksi omaa äitiyttä määrittää vaatteiden oston kautta tai kokee iloa siitä että ne on juuri mekkoja tai vaaleanpunaisia on sitten eri juttu. Mä toivoisin jokaisen tytön äidin miettivän juurikin noita aisoita, että esineellistääkö tyttöä omalla toiminnallaan ja voisiko sitä asiaa jotenkin muuttaa.

      Kiitos mahtavasta pohdiskelevasta kommentista! <3

      Poista
  5. Kiva oli lukea vastauksia, ja jotenkin erityisesti mun mieltä lämmitti sun vastaus tuohon kysymykseen siitä kaipaatko tyttöä. Koska juuri noinhan se on; ei lapsen sukupuoli "takaa" sitä mistä hän pitää tai mitä hänen kanssaan voi/ei voi tehdä. Ylipäätäänkin erot yksilöiden välillä ovat suurempia kuin eri sukupuolten välillä, joten en lähtisi tekemään kauhean suuria linjauksia vain sukupuolen perusteella. Mutta joo, sun vastaukset ylipäätäänkin oli tosi kivaa luettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! <3 Vähän liikaa välillä takerrutaan siihen lapsen sukupuoleen ja rajataan sen mukaan hänelle jo valmiiksi kiinnostuksen kohteet ja asiat joita hänen kanssaan tehdään :)

      Kiva jos tykkäsit, toinen (ja kolmas) osa tulee loppuviikosta!

      Poista
  6. Hei! Olisko sulla antaa vinkkejä terveelliseen äidin välipalaan? :D Päivisin iskee kahvin kanssa makean himo ja olisi kiva korvata keksit jollain terveellisemmällä.. hedelmät sellaisenaan ei houkuttele kun niitä tulee syötyä muutenkin.
    Olisiko sinulla ideoita? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On! Mun siskoni tutustutti mut Karita Tykän banaanikakkuun, joka on sellainen fiksu kahviherkku ja oikeastikin hyvää. Teen siitä oman variaation blogiinkin, mutta tässä ensihätään https://blogit.terve.fi/rakkaudellakarita/gluteeniton-omena-banaanileipa/

      Poista
    2. Voi kiitos ihanaa, laitan tuon googleen! =)

      Poista
  7. Todella kypsästi vastasit osaltaan aika loukkaaviinkin kysymyksiin !
    Itse haluaisin vinkkiä säästämiseen ( jos et ole siitä jo joskus blogannut) sinänsä siis summia tai lukuja en kaipaa, vaan vinkkejä että kuinka aikaisin alatte matkaa varten säästämään ja mistä kaikesta nipistätte. Olemme kolmen lapsen perhe jossa teini, esiteini ja kaksi vuotias. Juuri olen töihin palannut hoitovapaan jälkeen. Ei olla matkusteltu aiemmin ja isommat lapset sitä kovasti haaveilevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla että se välittyi lukijallekin :)
      Säästämiseen liittyvä postaus onkin tuloillaan ,sitä kovasti kyseltiin myös kysymyksissä, joten kirjoitan siitä ihan omansa. Kiitos vinkista <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!