perjantai 12. lokakuuta 2018

Mitä kuuluu New Fit Me -projektille ?

Ei nyt ehkä niin hyvää kuin itse toivoisin, mutta täällä sitä silti mennään ja porskutetaan! Huhtikuussa aloitettu projektini on tällä hetkellä siinä vaiheessa, että viihdyn viimein kropassani ja tunnen olevani se sama tuttu minä, kuin olen lähes koko aikuisuuteni ollut. En ole kehonkoostumukseni tai painoni puolesta kuitenkaan siellä missä haluaisin, mutta olen saavuttanut sellaisen tietyn mukavuusalueen, että motivaatiota saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. 

Mallorcan reissu oli sellainen kiintopiste, joka mielessä jaksoin pilkkoa kurkkua lautaselle ja jättää herkut kauppaan. Loman jälkeen vanhaan ja totuttuun rytmiin palaaminen on ollut tosi vaikeaa ja mun on hirveän hankala motivoitua taas syömään säännöllisesti ja jättämään herkut nauttimatta, tai ainakin jättää niiden syöminen vähemmälle. Mä tiedän, että nyt pitäisi vaan saada sellainen tekemisen meininki taas päälle, sellainen kun mulla oli oikeastaan koko kevään ja kesän. Nyt vaan tuntuu, että en saa itsestäni irti yhtään sitä mitä haluaisin. 


Jaksamista verottaa flunssakausi, se kun itsellä on vetämätön olo ja lapset sairastaa vuoronperää. Tutuista treeneistä tuli otettua vähän liian pitkä tauko ja nyt palatessani taas pumppitunnille, sain lihakseni niin kipeiksi, että kiinnostus koko touhua kohtaan meinaa valua taas käsistä. Juokseminen ei innosta, sali ei kiinnosta, eikä säännöllinen syöminen huvita. Mun isoin ongelmani on se, että nytkin on ihan kiva. Ja kun on luonteeltaan niin mukavuudenhaluainen kuin minä, on tosi haastavaa poistua taas sinne epämukavuusaluelle vääntämään ja tekemään työtä. Eikä tässä ehkä helpota sekään, että tiedostan sen kovimman työn olevan vielä edessä. Laihdutus on lopulta tosi helppoa, sekun on niin isosti kiinni syömisestä. Nyt kun haluaisin alkaa muokata kroppaani, pitäisi oikeasti lähteä sinne epämukavuusaluelle. 

No mistä se motivaatio sitten? Mä uskon, että isoin lähde on varmastikin mun ja ystäväni tsemppichätti, joka auttaa pitämään projektin mielessä ja herkut kaupassa. Toinen tukikeino on tuon tsemppichätin jalkauttaminen myös muille, sillä lokakuun alussa avattiin meidän chätti viidelle muullekin kroppaprojektilaiselle, ja tuolta ryhmästä toivon nyt saavani vähän lisäinspistä. Niin, ja kävinhän mä kehonkoostumusmittauksessakin. Tuo mittaus on kummitellut mun mielessä jo kauan, ja olen siellä haluannut käydä varmistamassa etten vain tee turhaa työtä. Mun pahin pelko nimittäin on ehkä se, että pudotan painoa, mutta se lähtisikin vain lihaksesta tai nesteistä, eikä yhtään rasvasta. Mitään alkutilannettahan mulla ei ole mutta halusinkin lykätä mittausta siihen, että olisin enemmän normaalipainossani. Joten, nyt mä siellä kävin.

Paino ei lomamatkan jälkeen ollut noussut kuin kilon ja sekin on nyt lokakuun aikana karistettu uudelleen pois. Alimmat lukemani mittasin viime viikon lopulla ja toivon kovasti, että koko lokakuulta painoa putoaa ainakin kaksi kiloa. Kolmekaan ei yhtään haittaisi. Niin tiukkaa syömistä en aio itselläni toteuttaa, kuin mitä elokuussa tein, vaan ajatuksena on syödä niin kuin voisin syödä koko loppuelämäni. Keskittyen säännöllisyyteen ja laatuun ja jättäen ne herkut edelleen vähemmälle. Tällä hetkellä, olen kiintiöinyt itselleni kaksi tai kolme herkkupäivää, jotka voin pitää lokakuussa silloin kuin haluan. Yksi on jo pidetty viikonloppuisella Joensuun reissulla, seuraavien pitämistä en ole vielä päättänyt.


Mutta sitten se kehonkoostumus. Rasvaprosentti mulla on vieläkin yli kolmekymmentä, vaikka paljon olen rasvaa pois saanutkiin. Eka tavoite seuraavaan mittaukseen onkin se, että tuo numero alkaa kakkosella. Lihasmassaltani olen kuitenkin aika hyvässä tilanteessa ja tuon tiedon otinkin isolla ilolla vastaan. Lihasta mulla on jopa keskivertopituistani enemmän ja mikä tärkeintä, se on jakautunut tosi tasapainoisesti. Yleensä, kun toinen puoli on aina toista vahvempi, ei multa puolieroa löytynyt juurikaan. Myös ylä- ja alavartalo oli hyvin tasapainossa ja kaikkiaan lihasta oli 24 kiloa. Kokonaisenergiankulutukseksi mittaus antoi tulokseksi 2700kcal mun tavanomaisella aktiivisuudella ja se on vähän yläkanttiin kuin mitä itse olen mittaillut aktiivisuusrannekkeella. Kuitenkin, kun syön about 2000kcal päivässä, on suhde aika hyvä. 

Mittauksen mukaan mun pitäisi juoda vieläkin enemmän nestettä, vaikka nytkin juon sen 2-3 litraa päivässä. Viskeraalinen rasva oli 0,8 l , joka onkin tosi hyvin !

Tästä on sitten hyvä lähteä tekemään taas työtä ja etsimään sitä motivaatiota, sillä seuraavan mittauksen olen suunnitellut tammikuun alkuun. Katsotaan, miltä tulokset silloin näyttävät!

Nyt mua sitten kiinnostaisi, kuinka paljon haluatte kuulla projektista? Alkaako koko touhu jo riittää, ja palaanko asiaan vasta tammikuussa, vai onko kuukausittaiset postaukset olleet sopiva määrä? Vai haluaisitko lukea kroppajuttuja jopa useammin? 

16 kommenttia:

  1. Tämä nykyinen tahti postauksille on ollut ihan jees! Toki kaikki tekstit tulee luettua aiheesta riippumatta. Kiitos kivasta blogista! :)

    VastaaPoista
  2. Ehdottomasti halutaan kuulla jatkossakin!! Motivoi itseäkin jatkamaan projektia. Hienoja tuloksia oot saanu. :) Pitäs itekkin mennä tohon kehon koostumuksen mittaukseen.

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että olet päässyt kroppasi kanssa tilanteeseen, jossa se tuntuu omalta! Voit olla ylpeä itsestäsi! :) Kerrot pyrkiväsi nyt syömään sillä tavalla kuin voisit syödä loppuelämäsi, ja se on varmasti hyvä linjaus. Voisitko ajatella samalla tavalla liikunnan suhteen? Kai se atleettinen kroppa on jollain tapaa varsin monen haave, mutta jos rankka treenaaminen monta kertaa viikossa ei tunnu omalta jutulta, voisiko kroppasi olla sinulle juuri hyvä sellaisena kuin se on nyt? Näin koitan itse ajatella. Yritän tässä itsekin karistaa muutaman ylimääräisen lasten saannin myötä/jälkeen tulleen kilon - kiitos esimerkistäsi, joka on tsempannut asian kanssa! - ja päässyt jo ihan mukavasti alkuun, mutta vaikka sellainen treenattu, timmi ja suhteellisen lihaksikas kroppa voisi näyttää peilissä hyvältä, ei se ehkä kuitenkaan olisi minua varten. Koitan tässä vähitellen taas lisätä liikuntaa elämään (joskus aikana ennen lapsia tuli liikuttua aika paljonkin), mutta jotenkin tuntuu siltä, että kuntosalit eivät ole enää minua varten - eivät ainakaan tässä elämänvaiheessa, kun pienet lapset vaativat vielä paljon hoivaa ja huolenpitoa. Sokerikoukusta pääseminen ja 2-3 kilon painonpudotus on kuitenkin jo kohentanut oloa paljon :) Tsemppiä sulle edelleen projektisi kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja ajattelenkin juuri näin, vaikkakin ajattelen myös, että nyt pitäisi vetäistä pieni liikunta"kuuri" jotta sitten voisi harrastaa ylläpitävästi. Liikunnassakin tärkeintä on kuitenkin se oma hyvä olo, ihan sama kuin ruuassa :)

      Kiitos, hurjasti tsemppiä myös sinne! <3

      Poista
  4. Ehkä rittää vaikka joka toinen kuukausi näitä postauksia!?

    VastaaPoista
  5. Ehdottomasti lisää ja useamminkin kiinnostaa kuin kuukauden välein!

    VastaaPoista
  6. Kovasti kiinnostaa ja vaikka useamminkin! Inspiroi itseänikin, kiitos!

    VastaaPoista
  7. Täältä myös 👍 projektille ja postauksille! Ei ainakaan tarvitse nykyisestä vähentää mun mielestä. Samojen motivaatiopuutteiden parissa täälläkin painitaan!
    Kiinnostavaa olisi taas nähdä, miten te koko perhe syötte, oletko muokannut ruoat niin, että syötte kaikki samaa vai teetkö itsellesi erikseen.
    Mukavaa syksyä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Me syödään oikeastaan samaa kaikki. Mä saatan itselle ottaa vähän vähemmän hiilaria, tai syödä kinkkukiusaus päivänä ruokaisan salaatin. Mutta enimmäkseen mennään ihan samoilla safkoilla koko perhe :)

      Poista
  8. Kuukaudn välein maksimissaan! Kivempaa lukea muuta kuin tätä minä-minä-sentti-kilo-juttua.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!