Päiväkodin aloitus

Meidän isot ovat nyt käyneet päiväkodissa vähän yli kuukauden ajan. Heillä on osaviikkosopimus, ja tällä hetkellä viettävät varhaiskasvatuksen parissa kaikkiaan 20 tuntia. Kahdeksan tuntia kahtena päivänä ja neljä tuntia yhtenä. Kaikenkaikkiaan aloitus on ollut tosi sujuva ja helppo. 

Mun omat fiilikseni ennen aloitusta olivat vähän ristiriitaiset. Mietin monesti, oliko tehty päätös se oikea, vai olisiko hoitoonmenoa pitänyt lykätä vielä puolella vuodella, kuten Justuksen tapauksessa tehtiin. Olisiko isotkin pitänyt pitää kotihoidossa vielä puoli vuotta. 

Nyt kuitenkin, kun päiväkotia on takana reilu kuukausi, on helppo sanoa tämän olleen oikea ratkaisu. Lapset itse ovat innoissaan päiväkodista. He menevät sinne aina innoissaan ja odottelevat jo viikonloppuna, joko kohta olisi päikkypäivä. Ryhmä vaikuttaa kivalta ja hoitajien kanssa tullaan juttuun niin lasten puolelta kuin aikuistenkin. Pojat ovat saaneet jo kavereita ja se tärkein juttu jota päivähoidolta haettiin, yksilöllisyys, on sekin toteutunut kivasti. Alkuun pojat olivat jatkuvasti keskenään, mutta nytkun porukka alkaa tulla tutuksi, leikkivät he paljon myös erillään. Ryhmä on ihanan aktiivinen, siinä on vain 4-5 vuotiaita ja ryhmädynamiikka tuntuu olevan jo tosi hyvä. 

Isoin syy, miksi päiväkotia isoille haettiin, oli juuri tuo, että haluttiin tukea heidän yksilöllisyyttään. Molemmat ovat tosi itsevarmoja osana kaksosparia, mutta itsekseen vähän ulapalla. Myös puheenkehitykselle haluttiin tukea ja toivottiin kevyttä laskua päivähoidon pariin, ennen kuin se talvella alkaisi sitten pidemmillä hoitoviikoilla. Yksi syy elokuun aloitukselle oli myös se, että silloin aloittaa valtaosa muustakin ryhmästä ja koettiin se ryhmäytymisen kannalta tammikuista aloittamista paremmaksi. Justuksen kohdalla tilanne on eri, hän kun aloittaa pienten ryhmässä, joka on kuitenkin toiminnaltaan käytännössä pelkkää perushoitoa. Isompien kohdalla  merkkaa enemmän se, kuinka ryhmä toimii yhdessä. 

Toki haasteitakin on ollut, mutta yllätyksekseni ne ovat olleet enemmän Justuksen kanssa kuin isojen. Rasmuksen ja Kasperin ollessa päiväkodissa, Justus on ihan ihmeissään. Hän tuntuu menettävän kaiken oma-aloitteellisuuden ja haluaisi vain istua sylissäni ja leikkiä kanssani. Tämä on helpottanut vähän ekoista viikoista, jolloin ei ollut puhettakaan, että olisin tehnyt kotitöitä Justuksen leikkiessä. Nyt arki alkaa olla selvästi tutumpaa, ja itse leikkiminenkin sujuu jo paremmin. On ihana keskittyä vain yhteen lapseen kerrallaan, mutta myönnettäköön, että helpommalla silti pääsisin, jos isot pojat olisivat kotona ja leikittäisivät Justusta sen ajan kun itse teen pakollisia kotitöitä. 

Mä nautin kotiäitipäivistä vielä tammikuun alkuun saakka ja sitten mun pitäisikin palailla töihin. Tällä hetkellä olo on se, että olen myös palaamassa, vaikka onhan mulla vielä pari kuukautta aikaa tehdä tuo päätös. Silloinkin tosin ajatuksiss atehdä lyhennettyä työviikkoa. Justukselle on kuitenkin päiväkotipaikka nyt haettuna, samasta päiväkodista isojen kanssa ja toivotaan, että hän sen myös saa. Sitä ennen, otetaan rennosti ja kotoillaan vuosiksi varastoon!