Eilen vietettiin Älä laihduta -päivää ja oma someni ainakin täyttyi inspiroivista kuvista, joissa ihanat naiset olivat ihan omia itsiään. Tuntuu vähän hassulta, että tällainenkin päivä pitää olla, että muistettaisiin edes yhtenäpäivänä olla rakastuneita omaan kehoon ja itseen. Älä laihduta -päivähän on Syömishäiriöliiton tempaus saada ihmiset ajattelemaan enemmän kehoihanteita ja kyseenalaistamaan laihduttaminen ja painoon liittyvä päähänpinttymä. Opetella hyväksymään kehonsa sellaisena kuin se on.
Pakko myöntää, että päivä alkoi ilman, että edes tiesin päivän olevan Älä laihduta -päivä. Mulle se ei luonnollisesti ihan puhtaasti sitä ollut, tulihan viikonloppuna neljä viikkoa täyteen tätä mun projektia. Pohdiskelinkin tätä asiaa pitkin päivää somea selaillessa, ja mietin omaa ajatusmaailmaani liittyen painoon. Nythän paino on mulle hyvin isossa osassa. Käyn vaa'alla melkein päivittäin, mittaan ja tarkkailen ruokiani. Voisi sanoa, että laihdutan.
Mutta itse haluan ajatella etten laihduta. Kiinnitän kyllä huomiota liikkumiseen ja ruokaan. Käyn vaa'alla ja mittaan vatsanympärystä. Mutta en tee sitä vaan laihduttamisen vuoksi, vaan siksi että haluan tuntea itseni taas minuksi. Sellaisessa kropassa olevaksi Nelliksi, joka tuntee olevansa kotonaan. Että peiliin katsoessa sieltä katsoo se tuttu tyyppi, ei vähän joka suuntaan levinnyt mamma.
Projektini yksi kantavista voimista on myös terveys. En usko hetkeäkään, että syömällä huonosti ja liikkumalla liian vähän voi kukaan tuntea oloaan terveeksi, saatika olla terve. Olen tässä kuukauden aikana jo huomannut, kuinka turvonnut ja pöhöttönyt olo on vaihtunut energisyyteen ja väsymys pirteyteen. Unessa ei sinällään ole tapahtunut muutosta, kiitos meidän kuopuksen, joten voi varmaan vetää aika hyvän johtopäätöksen, että ratkaisevassa osassa on nyt ollut liikunta ja ruoka.
Mä en hetkeäkään koe, että kenenkään pitäisi laihduttaa tai pudottaa painoa vaan koska joku normi sanelee niin. Että pitäisi olla jotain muuta kuin on vaan toisten takia. Ei ole väliä mitä vaaka näyttää, jos oma olo on hyvä ja onnellinen. Mutta tässä onkin nyt mun mielestä se rajanveto. On ihan jees laihduttaa ja tiputtaa painoa, kun se on se oma tahtotila. Silloin jos paino tippuu vain siitä syystä, että uppoaisi johonkin ihanteeseen, mennään jo isosti metsään.
Ulkonäköpaineet ja -ihanteet määrittelee ihan varmasti paljon sitä, mitä itse koemme hyväksi ja milloin itseä se peilikuva ilahduttaa tarpeeksi. Mä itse opettelen kokoajan pois siitä liian painokeskeisyydestä ja yritän tunnustella vaan omaa oloa. Milloin itsestä tuntuu hyvältä, milloin peilistä oma keho näyttää kivalta. Ei silloin ole vaa'an lukemilla niin väliä.
Vaikka tällä hetkellä itselle arki pyörii paljon painon ja ulkonäön ympärillä, yritän kovasti lasten kuullen pysytellä positiivisena ja iloisena omaa kehoa kohtaan. En halua lasten kuullen puhua kiloista, saati läskistä, sillä pienet korvat imevät ajatukset heti. Välttelen lasten kuvailua negatiivissävytteisillä kokoon ja painoon liittyvillä adjektiiveilla, sillä en halua ikinä saada heille sitä tunnetta, että olisivat jotenkin vääränlaisia. Haluan enemmän keskittyä siihen, että laadukkaalla ja hyvällä ruualla vointikin on hyvä. Siihen, että lenkkeily ja liikkuminen on kivaa tai että herkkuja voi syödä hyvin kohtuudella.
Meillä lapset pullistelevat lihaksiaan peilin edessä. Kato äiti, miten iso mun lihas on! He syövät lautaselta parsakaalit, koska sillä kasvaa isoksi ja vahvaksi. Koen, että poikia on helpompi kasvattaa kehopositiivisuuteen, sillä miesten maailma ei ihannoi laihuutta samanlailla kuin naisten. Miesten maailmassa taas vahvuus ja voima vievät. Siihen toivon itse tuovani tasapainoa, ettei aina tarvitse olla vahva ja kova, vaan on ihan jees olla pehmoinen ja heikko.
Mä koen, etten laihduttanut eilen, enkä laihduta nytkään. Etsin parempaa oloa ja omaa itseä syömällä paremmin ja liikkumalla enemmän. Laihtuminen tapahtuu siinä sivussa. Mutta mikä tärkeintä, teen kaiken vain ja ainoastaan itseni ja hyvinvointini vuoksi. En siksi, että joku toinen sanoo minun olevan huono tai epäsopiva sellaisena kuin olen.
Pari viikkoa sitten lupailin laittaa blogiinkin näitä edistymisjuttuja ja silloin suunnittelin päivittäväni mittoja neljän viikon välein. Nyt on tosiaan eka neljä viikkoa tullut täyteen ja aika mittojen. Ihan tyhjentäviä nämä ei tietysti ole, sillä ekat mitat otin kun kuntokuuria oli takana tasan viikko. Koin, että haluan saada nesteet ja turvotuksen kropasta pois, jotta pudotetut sentit ja kilot ovat sitten iha nsitä itseään, eikä vaan vyötäröltä poistunutta herkku- ja suolakerrosta. Ekalla viikolla kiloja varmasti lähti, mutta niitä ei ole nyt huomioitu tässä. Tavallaanhan tämä on nyt kakkos-, kolmos- ja nelosviikkojen tuloksia. Jatkossa vertaan sitten tilannetta aina edelliseen mittauskertaan ja laitan kokonaispudotuksen sulkuihin, jossa sitten vertailu tuohon lähtötilanteeseen (=1 viikkoon). Ihan lopuksi saatan paljastaa sitten ne sentti- ja kilomäärät josta lähdin, nyt kiinnostaa enemmän ne poistuneet grammat ja sentit. :) Navan, vyötärön ja lantion kohdat on ehkä selvät, käsivarren mitan otin siitä hauiksen keskikohdasta, about paksuimmasta kohtaa ja reisi on reiden paksuin kohta.
4 viikkoa
Painonpudotus (g) - 3200g
Senttejä lantiolta (cm) - 4cm
Senttejä navan kohdalta (cm) - 5cm
Senttejä vyötäröltä (cm) - 3cm
Senttejä käsivarresta (cm) - 2cm
Senttejä reidestä (cm) - 5cm
Vaikka painonpudotus tuntuikin varsinkin neljännellä viikolla tosi vähäiseltä, on tulokset kyllä omaankin silmään ihan mahtavat. Parhaimmalta tuntuu, että tiedän lähteneen painon ja poistuneiden senttien olleen ihan sitä itseään, sillä olen syönyt hyvin ja puhtaasti. On huippua olla jo tässä vaiheessa, vaikka matkaa tavoitteeseen onkin vielä paljon. Äitienpäivänä on mun eka cheatday ja siitä nautin varmasti täysillä. Sen jälkeen palaan kyllä taas herkuttomaan ruokavalioon, sillä se tuntuu mulle nyt sopivan ja toimivan.
Ihanaa päivää juuri sinulle! Muistathan tänään olla ylpeä itsestäsi. Olla tyytyväinen itseesi ja nähdä itsesi kauniina. Katso tänään ainakin kerran itseäsi peilistä ja kerro kuvallesi ääneen kolme parasta asiaa juuri sinussa. Ja muista, olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Jos haluat muuttua, tee se itsesi, älä muiden takia. 💕
Tosi hienosti lähtenyt jo painoa ja senttejä. Melkein tekisi mieli itsekin aloittaa. Ehkä ensi maanantaina äitienpäivämässäilyjen jälkeen. :D
VastaaPoistaJoo! Oon kyllä itsekin tosi tyytyväinen :) Aloitushan se on vaikeinta, tai ainakin ite joudun psyykkaamaan itteäni pari ekaa viikkoa oikein kunnolla! :D
PoistaHienoa että tuollaisia päiviä vietetään, mutta en ymmärrä kun ns.laihdutusasioista puhutaan lasten kohdalla nykyisin jo neuvolassa. Oma tyttöni oli hieman käyrän yläpuolella painossa ja todella syyttävään sävyyn alettiin 6-vuotiaalta kyselemään mitkä on lempiruokia ja mitä syö ja mitä juo. Ja lapsemme kun on siitä erikoinen, että ei esim.karkkia syö koska ei tykkää vaikka maistaa on toki saanut. Ei juo limpparia ja muutenkin tosi nirso kaikkien herkkujen suhteen. Normaalia ruokaa syö hyvin ja mielestäni liikkuu paljon. Käy jumpassa eikä todellakaan näytä edes lihavalta. Itselle jäi vaan tosi kurja olo. Siksi jo inhottaa ajatuskin laihduttamisesta. Ehdotettiin myös ylimääräistä punnituskertaa tuon ikäiselle, mutta en todellakaan vienyt. Lapsi saa olla lapsi ja jos sattuu olemaan pyöreää sorttia niin sitten on. Tämän asian takia mietin todella tarkkaan kotona kaiken ulkonäköön liittyvän sanomiseni.
VastaaPoistaTämä on juuri se asia mitä kammoksun, lasten painoon puuttumista.
PoistaToiset lapset kasvaa ensin leveyttä ja sitten vasta pituutta ja toisinpäin. Tuntuu ettei neuvolassakaan osata suhtautua näihin asioihin normaalisti.
On eri asia jos pieni lapsi painaa vaikka kaksikymmentä kiloa enemmän kuin ns. normaalipainoinen lapsi, mutta yleensä näissä puhutaan kuitenkin ihan muutamista kiloista.
Aikuinen tietää mitä on ylipaino ja sen seuraukset, joten aikuisen ylipainoon saa mielestäni puuttua esimerkiksi työterveydessä, mutta eri asia lasten ja nuorten kohdalla.
Voi kyllä! Niin samaa mieltä! Lapsilla ei pitäisi olla edes käsitettä ylipainoinen, tai siis toki siinä vaiheess akun oikeasti kyse on kymmenistä kiloista. Pieni pyöreys lapsella on kuitenkin iha ntoista kuin aikuisella. Kovast itoivon, että jokainen lapsi saa kasvaa miettimättä, onko vyötäröllä pehmeää vai ei.
PoistaMitä pahaa laihduttamisessa on? Jos kyseessä on terve ihminen? Miksei voi myöntää itselleen, että tarkoitus on laihduttaa=pudottaa painoa ja syy sille on se oma hyvä olo. Miksi asioita pitää kaunistella?
VastaaPoistaEi toki mitään, monessa tilanteessa laihdutus on vaan hyvästä, ja useimmalla muutaman kilon pudotus parantaa terveyttä jo huomattavasti.
PoistaEhkä kyse oli enempi siitä, kenen vuoksi laihdutetaan ja siitä, että laihdutus-käsite mielletään usein dieettityyppiseksi, kun ainakin itse tavoittelen elämäntapa muutosta ja pysyvää ruokatapojen muuttamista :)