Äiti, mun pomo tulee tänään käymään! Mun pomo on pormestari, se asuu metsässä. Kummitusmetsässä, jossa se asuu mun lapsen kanssa. Se on vauva ja se osaa kävellä.
Äiti, munkin pomo tulee tänään käymään. Se on palomies ja se sammuttelee tulipaloja. Sillä on palokoira ja sen palokoiran mahassa on palokoiravauva. Mun pomo tulee yhdeksän minuutin päästä. Se ei ole isin töissä. Se tulee niin sä voit äiti tervehtiä sitä. Mun pomon mielestä tänään on karkkipäivä ja se kertoo sen äiti sulle. Ja myös jätskipäivä. Mut ei popparipäivä. Huomenna on popparipäivä.
Mun pomo osaa tehdä temppuja. Se on temppuilijapomomies. Ja se osaa tehdä taikatemppuja. Se ei ole enää lapsi vaan iso ja sitten se kasvaa vauvaksi. Mä olin vanhassa kodissa vauva ja sitten mä kasvoin isoksi ja mun pomokin kasvoi isoksi. Mutta isommaksi.
Mun pomo on joskus ritari ja se taistelee miekalla lohikäärmeen kanssa. Sillä on pumpulakin (pyssy) jonka kanssa se myös joskus taistelee. Sitten se pelastaa prinsessan luolasta. Äiti sä olet se prinsessa, mutta sulla ei ole mitään hätää. Se lohikäärme ei tee mitään, tää on vaan tarina.
Mun pomo kävi aamulla papalla ja se sano että pappa tulee tänään käymään. Ensin pappa soittaa ja sitten se lähtee hiihtämään. Mäkin hiihdän ja lasken kovaa mäissä. Meen silleen kyykkyyn niinkuin pallo, mut en oo oikea pallo. Vaan leikisti pallo että meen kovaa. Mun pomokin laskee mäkeä kovaa, se osaa mennä kovempaa kuin pappa ja kovempaa kuin mä ja kovempaa kuin isikään. Mun pomo sanoi että hiihtelyn jälkeen voi ostaa munkkiä ja kaakaota.
Mun pomo on pelastanut autoja metsäpalosta. Sillä on paloautokin jolla se ajaa tulipaloihin ja sammuttaa ne. Aina se ei saa summutettua ja sitten tulee räjähdys! Sitten mun pomo laittaa kypärän ja sammuttaa sen räjähdyksen. Se sanoi että mä voin auttaa jos olen varovainen. Äiti, se mun pomo antoi luvan ottaa kaapista sun karkkia.
Jep, meidän molemmilta pojilta löytyy siis mielikuvituskaveri nimeltään pomo. En yhtään tiedä mistä tämä pomo-juttu on alkanut, muutaman kuukauden he ovat pomoistaan puhuneet. Pomo on sellainen tyyppi, jolla kehuskellaan ja joka yleensä kumoaa isin ja äidin säännöt. Pomo ei pelkää koskaan mitään. Molemmista pojista on tullut oikein kunnon satuilijoita ja he pitkätkin hetket kertovat juttuja pomostaan. Osa on selvästi imetty jostain lastenohjelmasta, osa ihan vaan omaa mielikuvitusta. Ihan huikeita juttuja, joita kuuntelen aina hymynkare suupielessä. Miten ne keksiikään? Nyt kirjasin äskeiset jutut ylös, ihan juurisiksi ettei ne unohdu.
Onko teidän lapsilla mielikuvituskavereita?
Pakko kyllä kommentoida tähän, että ihmettelin aika kauan, kun poika alkoi kertoa uudesta kaverista, joka matkustelee ja muuttaa uusiin paikkoihin, kunnes tajusin, että kyseessä on mielikuvituskaveri. Isosiskolla ei koskaan vastaavaa ollut :) Hellyttävää kyllä, miten vakavasti asiasta puhutaan :) ~Johanna
VastaaPoistaMeidän kaksosilla on mielikuvituskolmonen, Pasi. Hänelle laitetaan ruokaa leikkikeittiössä. Joskus hän söi irtokarkkijämät keittiön kaapista. Pasi on aiheuttanut monet naurut äidille ja isille 😂 Vanhemmalla pojalla oli samassa iässä faneja, "patteja" jotka kulkee ikkunoiden ja seinien läpi, tekemään asioita joita hän haluaa.
VastaaPoistaMulla itsellä oli pitkään mielikuvituskaveri, sen nimi oli Lilli ja se asui Artsia-nimisessä maassa ja oli hyvä kaikessa mitä mä en osannut ja se oli mua vanhempikin ja se oli mun paras ystävä. Enimmäkseen se seikkaili mun piirustuksissa ja sit mun veljellä oli kans mielikuvituskaveri pingviini joka oli Lillin serkku ja ne kävi meillä kylässä kun oltiin kahdestaan joskus kotona. Isompana tiesin jo toki ettei ne oo totta, mutta ne tuntui todelta ja niitä mielikuvituskavereita tuli lisääkin. Ne oli jotenkin mun pakopaikka omasta todellisuudesta ja vähän karusta lapsuudesta.
VastaaPoistaMeidän pojan ensimmäinen kaveri muutti meille pojan ollessa vähä vaille neljän vanha. Muutaman viikon kuluttua hän lähti takaisin kotisaarelleen ja uusi ystävä astui kuvioihin. Tykkään kovasti tästä mielikuvituskaverista, asunut jo meidän kanssa kohta puoli vuotta. Pojalla on mielessään tarkka kuva mille hän näyttää ja mistä tykkää. Hän osaa tehdä kaikkea mitä poika ei vielä osaa ja on vahva ja rohkea. Tarina on pysynyt johdonmukaisena koko ajan, aivan kuin poika puhuisi oikeasti tuntemastaan henkilöstä. Tämä kaveri voi auttaa poikaa ja yhdessä he voivat tehdä asioita mitkä pojasta on vaikeita. Hän esimerkiksi auttoi poikaa luistelun opettelussa. Voin myös lähettää pojan leikkimään kaverinsa kanssa jos tarvitsen vähän rauhaa. Jos poikaa pelottaa pyydän kaveria auttamaan poikaa ja yhdessä he pärjäävät. Mikä kätevä kaveri! Otamme tietenkin kaverin huomioon jokapäiväisessä elämässämme, hänhän on meille oikeasti avuksi ja hyödyllinen. Ja minusta on ihana kuunnella pojan sepustuksia kaveristaan.
VastaaPoistaLapsillani ei ole ollut mielikuvituskavereita, mutta itselläni oli lapsuudessa parikin. Olin varmaan juuri n. 4-5 v. silloin. Kaverit olivat poika ja tyttö, selkeästi vanhempia kuin minä itse. Hassuinta on se, että pystyn edelleen muistamaan miltä nämä tyypit näyttivät.
VastaaPoistaMeidän pian neljä vee pojalla on ollut niin kolmevuotiaasta asti kaveripoika. Välillä kaveripojalla on ollut joku nimi mutta useimmin hänestä puhutaan kaveripoikana. Kaveripoika kulki mukana puheissa ja leikeissä tiiviisti useamman kuukauden mutta nyt enää vähemmän.
VastaaPoista