maanantai 23. lokakuuta 2017

Ihana kamala arki

Sun arkesi on sun lapsesi lapsuus. Tää lause, jota ainakin itse yritän muistutella itselleni vähän väliä. Erityisesti silloin kun ärsyttää ja kiukuttaa lapset. Sellaisina hetkinä, kun itse haluaisi vaan somettaa, katsella Netflixiä tai olla vaan. Sen sijaan, että kokkailee lounasta, muovailee lasten kanssa tai lähtee lähipuistoon vesisateessa.

Mä en oikein ole sellainen leikkijä äiti. En oikein osaa alkaa leikkiä lasten kanssa, se on paljon enemmän isin hommia meillä. Mä osaan kyllä rakennella legoilla ja tehdä junaradan, mutta kun pitäisi alkaa leikkiä, en vaan millään viitsisi. Onnekseni meillä on isoilla hyvät leikkikaverit toisistaan, joten harvoin mun seuraa ihan kamalasti kaivataankaan. Oon kuitenkin usein miettinyt, että pitäisiköhän mun yrittää leikkiä vähän enemmän. Tai olenhan mä joskus yrittänyt, mutta sitten menee vaan omat hermot kun lapset ei leiki oikein, tai ainakaan niinkuin mä haluisin. Mutta ehkä silti voisi yrittää vähän enemmän, ja leikkiä mukana siinä lasten leikissä. 

Mutta mä olen tainnut vuosien varrella oppia armollisemmaksi itselleni. Eihän mun tarvitse olla se leikkijä. Mä voin olla muutakin, ilman että lasten arki tästä nyt kovin paljon huonommaksi menee. Mun kanssa voi olla kivempi tehdä sitten muita asioita kuin leikkiä. Voi muovailla, piirtää ja tehdä ruokaa. Tykkään leipoa lasten kanssa, siivota, lukea, tehdä temppuratoja. Taidan olla jotenkin paljon enemmän sellainen arkisten toimien äiti, kuin mikään superleikittäjä.

Arjessa mulle tärkeintä on ne pienet hetket. Halaukset, sohvannurkassa sylikkäin kyhjöttäminen, autossa käydyt keskustelut ja yhdessä nauraminen. Ne asiat, jotka myös usein kiireessä unohtuu. Hitaat aamut ja rauhalliset lähdöt ovat varmasti tän kotiäitiyden parasta antia. Ihan valtavasti nautin myös niistä hetkistä, kun lasten kanssa ajellaan nelisin jonnekin. Laitan aina radion kiinni ja juttelen lasten kanssa. Heiltä tulee ihan mahtavia juttuja, kun mikään muu ei häiritse mielikuvituksen pyörteitä.

Lasten haalarit Reima, Äidin takki Ahkka (saatu Ellokselta)

Kuormittavinta arjessa on varmasti väsymys ja sen aiheuttama kireys. Mä olen ihan kamalan kiukkuinen ja äreä jos unet ovat jääneet vähiin. Vaikka meidän vauva hyvä nukkuja onkin, on hänelläkin kausia jolloin oma yöni on nukuttu pätkissä. Väsymyksen myötä mä alan myös tosi herkästi huutaa isoille pojille. Väsymys tuntuu vievän multa ihan täysin ne varapäreet ja kun kilahdan niin kilahdan sitten kunnolla. Järki tietysti sanoo, ettei tuo huutaminen auta yhtään mitään, itselle tulee ihan totaalisen surkea olo ja lapsille varmasti vielä enemmän. Jotenkin niitä omia hermoja pitäisi vaan saada karaistua, ettei ihan jokainen uhmakiukku ja kiusanteko saisi pinnaa palamaan.

Mutta kyllä mä vaan niin rakastan arkea. Siis sitä ihan tavallista ja tylsää. Takaraivolla kummittelee aina se, kuinka lapset kasvaa ihan liian äkkiä ja nyt on aika nauttia siitä heidän lapsuudestaan. Tarjota heille se yhteinen arki, jota sitten muistella siinä vaiheessa, kun kaikki kolme viilettävät omilla menoillaan ja me mieheni kanssa istutaan kaksin hiljaisessa päivällispöydässä. Nyt noita hetkiä kaipailee, varsinkin jos päivään on sattunut se vähän vauhdikkaampi päivällinen. Mutta tiedän vielä tulevan senkin hetken, kun toivoisin noiden kolmen apinan olevan kanssamme pöydässä.

Ihana kamala arki, kiitos että olet.

*yläkuvien takki saatu ELLOS

24 kommenttia:

  1. Allekirjoitan tuon leikkiäiti homman, en vaan osaa leikkiä. Satunnaisesti osallistun tyttöjen barbileikkeihin :D Sitä kyllä odotan, kun pikkulegot tulee ajankohtaiseksi, niitä on varmaan kiva rakennella. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ihanaa et joku muukin! Pikkulegoja mäkin venailen! 😍

      Poista
    2. Eiö teijän pojat vielä rakenna pikkulegoilla?

      Poista
    3. Hih, samaa piti tulla ihmettelemään kuin ylläoleva anonyymi. Meidän juuri 4v täyttänyt rakastaa pikkulegoja ja ei voisi enää varmaan kuvitella elämää ilman niitä. ;D On alkanut rakentelemaan alle kolmevuotiaasta lähtien ja on jo tosi taitava ja luova pikkulegojen kanssa. Suosittelen teillekin! ;)
      - V.P

      Poista
    4. Ei ne oikein kiinnosta vielä :) joidenkin pikku-ukkeleiden kanssa välillä, mutta sellanen rakentelu ei oo meidän lasten juttu, ainakaan vielä. Tykkäävät enemmän ajella autoilla.

      Kaikki lapset ovat omanlaisiaan ja kiinnostuksen kohteetkin erit! :)

      Poista
  2. Jotenkin ihanan rehellinen kirjoitus sinulta :)
    Allekirjoitan tuon täysin, että väsyneenä ei jaksa itsekään kovin hyvin..meillä on kanssa tuplat ja esikoinen, kaikki aika temperamenttisia kuten äitinsäkin ;) Monesti on kun kattoisi peiliin eikä aina hyvällä tavalla. Toisaalta ne tilanteet myös kasvattaa ja opettaa. Mutta ihan 100% mielestäni raskainta on ollut vanhemmuudessa väsymys. Meillä on valvottu paljon, korvakierteet ym. Ihminen ei ole kone, ja tukiverkostoakin toisaalta ei ole liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Väsyneenä kaikki tuntuu muutenkin niin ylitsepääsemättömältä!
      Tsemppiä sinne väsymyksen keskelle!

      Poista
  3. Tämä postaus oli kuin minun kirjoittama. Leikkivää äitiä kun minusta ei saa. Pelaan kyllä lautapelejä, mutta en osaa päristellä autoilla.
    Kirjoitus oli rehellinen ja varmasti niin totta meidän monen äidin arjessa.
    Nautitaan jokaisesta hetkestä, vaikka välillä ei jaksaisi. Pian lapset ovat isoja ja me ns tarpeettomia! <3

    VastaaPoista
  4. Mitkä haalarit pojilla on? :)

    VastaaPoista
  5. Onko teidän toinen kaksos pojista satuttanut silmänsä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, kasperilla on pari vuotiaasta saakka ollut pieni patti silmäkulmassa. Viime keväänä se kasvoi, joten poisto olisi edessä vielä tän vuoden puolella. Lääkärikään ei tarkasti tiedä mikä se on, mutta magneettikuvauksen mukaan ilmeisesti jokin nestepatti!

      Poista
  6. Onko teillä ollut jo niin kylmää että on vedetty toppavaatteet ja talvipipot päälle? Täällä pohdittu samaa että milloin toppaa päälle mutta vielä ei olla laitettu kun lapset kuitenkin koko ajan liikkeessä ja talvellakin pitäis pärjätä. Joka syksyinen ongélma,milloin siirrytään toppaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oikeastaan, nyt vasta muutama pakkaspäivä takana! Pipot otettiin jo, meillä kun ei ole kuin trikoopipoja syksyyn lapsilla. Haalarit oli päällä vaan kuvien oton ajan, muuten meidän kuumakallet selviää vielä vkvaatteissa. Mä itse kyllä olen ottanut jo toppiksen käyttöön! 😄 oon niin vilukissa. Mut joo, toi on kyllä. Me on taidettu aina siinä vaiheessa kun lumi jää maahan. Vähän riippuen tilanteesta!

      Poista
  7. Hei. Hyvä kirjoitus, ehkäpä usein tätä keskittymistä häiritsee se kun vaan koko ajan tiedostaa sen mitä kaikkea pitäisi tehdä. Oma mieleni ainakin tekee joskus ihan_koko_ajan jotain suunnittelua esim talvivaatteiden hankinnasta urheiluvälineisiin ja siirtyy siitä sulavasti vielä ruokalistalle. Tästä "tavasta" kun pääsis eroon.
    Ja hei, älä ihmeessä enää odota niitä pikkulegojen tulemista. Aloittakaa jollain helpolla setillä. Esikoinen ei koskaan leikkinyt duploilla vaan suoraan mentiin pikkulegoihin (~1,5-2v). Vaati kyllä aluksi kovasti hermoja kun sääntönä oli se ettei ne saa suussa käydä tai leikki loppuu siihen heti paikalla. Toki lokattiin kaikkein pienimmät legot syrjään leikeistä. Tuplat alkoikin sitten leikkiin niillä vasta noin 2,5-3v, samoilla pelisäännöillä. Nyt 4,5v leikit ja rakentelukin sujuukin tosi kivasti jo. Sorminäppäryyttä kehittävää hommaa vanhemmallekin.
    Mukavaa syksyä. T. Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Sitä odottelee et koska pääsee irtautumaan lattialta omiin tehtäviin!

      Joo ja siis meillä on pikkulegoja, ne ei vaan juurikaan lapsia kiinnosta! Joillain ukkeleilla vähän mutta enimmäkseen ne pikkuoalaset lojuu ympäriinsä. Otin ne ihan justuksenkin takia pois kokonaan, katsotaan uusiksi sitten vaikka lähempänä joulua kun ehkä joulupukkikin niitä tuo! ☺

      Poista
  8. Kiitos! Meillä arki on joskus todella kamalan ihanaa. Tuntuu etten ole nukkunut kohta kahteen kuukauteen kunnolla ja ärsyttää. Kuopuksella jäi nelikuisen huilinat päälle ja nyt opetellaan uusia taitoja pitkin yötä. Ja sitten kun hän nukkuu, kukkuu joku muu. Tai niin kuin pari päivää sitten herään yöllä kuumeisena ja siinä menikin pari yötä hikoillen. Ah. Eikä tietenkään kuopus nuku päiväunia kuin 30-40min. ARG! Mutta nauravainen lapsi kihertää ja kiukku katoaa. Rähjäävät neljävuotiaat halaa ja sanoo että rakastaa kovasti. Kiukku häipyy. Sitähän tämä on. Arkea. Rakasta ja ajoittain raskasta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh! Väsymys on kyllä niin kuluttavaa!
      Onneksi arjessa on myös noi kuvaamasi ihanat hetket, helpottaa sen kiukun keskellä! 💙

      Poista
  9. Ihan kun mun suusta koko teksti 😊❤️
    Mä koen välillä todella huonoa omaa tuntoa, kun en jaksa innostua leikkimään. Meillä Miio on lego-hullu ja leikkii niillä joka päivä. Vielä muutama vuosi sitten kun rakenteli dubloja, niin jaksoin vähän paremmin, mutta nuo pikkulegot on mulle ihan liian hidasta hommaa 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, sama! Mä tykkään enempi just vaik leipoa tai pelata kun leikkiä jollain autoilla! :D

      Poista
  10. Mikä takki sulla on? Näyttää kivalta
    Niina

    VastaaPoista
  11. Mikä takki sulla on? Näyttää kivalta!
    Niina

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!