maanantai 11. tammikuuta 2016

Mitä kuuluu Uusi Koti -suunnitelmille ?

Jokunen on tästä aiheesta jo kysellytkin. Ja monesti on kyllä itsekin pitänyt tästä kirjoittaa, jotenkin vaan inspis on ollut kovasti hakusessa. Mä olen lopen kyllästynyt tähän vuokralla asumiseen ja kerrostaloelämään. Ärsyttää maksaa isoa vuokraa tietäen, ettei siitä euroakaan jää itselle, varsinkin kun meillä olisi myös mahdollisuus siihe nomistusasumiseen. Myös asunnon soveltumattomuus lapsiperheelle kiristää hermoja, erityisesti keittokomero ja pienet makuuhuoneest on se juttu, jonka vuoksi kiristelen hampaita harvasepäivä. 

Me on kuluneen vajaan puolen vuoden aikana kierretty valehtelemaata puolen sadan talon ja asunnon esittelyissä. Tähän saakka on painotettu käynnit omakotitaloihin, sillä se on se haave joka ainakin mulla tällä hetkellä on isoimpana. Uusista ja uudenveroisista taloista vaan ei ole vieläkään löytynyt sitä MEIDÄN TALOA. Mä tiedän että meillä on kova vaatimuslista ja varmasti sitä laskemalla hyviä vaihtoehtoja olisi roimasti. Onhan taloja kuitenkin tarjolla valtavasti!

En vaan kuitenkaan tiedä, olenko varsinkaan itse valmis joustamaan niistä vaatimuksista. Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että jos tosiaan halutaan koko se meidän Hope to have -listan sisältö löytyvän tulevasta talosta, ei oikein ole muita vaihtoehtoja kuin alkaa rakentaa. Tähän mennessä vaan oltiin oikeastaan kuopattu koko rakentamisjuttu, sillä arki tuntuu tällä hetkellä niin vauhdikkaalta, etten usko meistä olevan siihen projektiin. Myös rakentamisen kallius hirvittää. Meidän vaatimuksissa puhutaan 150 neliön talosta, maalämmöllä ja omalla tontilla, eikä sellaisia vaan rakenneta alle kolmellasadalla tuhannella. 


Nyt onkin ollut mun pakko madaltaa niitä vaatimuksia ja alkaa selailla vaihtoehdoissa myös rivi- ja paritaloja. Toki voitaisiin tyytyä pienempään ja ei niin mieleisiin omakotitaloonkin, muttei se nyt tunnu vaihtoehdolta. Paremmalta tuntuisi rauhoittaa nyt tämä tilanne, ostaa rivari ja remontoida se ja alkaa rauhassa etsiä tontteja ja talotoimittajia. Katsoa vähän mihin tämä meidän työ- ja palkkatilannekin kehittyy. Miettiä vielä, tarvitaanko me kolme lastenhuonetta vai riittäisikö kaksi. 

Eniten tässä ärsyttää madaltaa niitä omia haaveita, sitä kun oli jo rakennellut mielessään vaikka kuinka hulppeita talovaihtoehtoja! Tiedättekö tunteen? 

Puolta halvempi koti kyllä kiinnostaisi, saisihan sen ainakin sitten remontoida mieleisekseen. Ja toki se matalampi varainsiirtoverokin lämmittää mieltä. Mutta onko sitten kuitenkaan valmis madaltamaan niitä omia vaatimuksia ja odotuksia kotiin liittyen? Vieläkö sitä talohaavetta kuitenkin lykätään 2-5 vuotta? Meidän lapsethan menevät jo kouluun viiden vuoden päästä!

Isojen asioiden edessä ollaan, mitä te tekisitte?

Halvempi, vanhempi, huonompi ja pienempi omakotitalo vai isompi, uudempi ja halvempi rivi-/paritalo vielä ennen sitä unelmien taloa? Vai vieläkö maltetaan, ja luotetaan että se meille täydellinen omakotitalovaihtoehto tulee vielä vastaan?

28 kommenttia:

  1. Meillä oli aika lista myös, johon kuului ainakin oma tontti johon paistaa aurinko koko päivän, iso olkkari, iso keittiö, kolme makkaria (mutta sai olla pienetkin), puusauna, ja bonarina mitään isoa remppaa ei haluttu tehdä eli olisi oltava suht uusi tai sitten just rempattu. Yhdellä autollakin haluttiin pärjätä. Budjettikin varsin tiukka, kaikki mitkä miellytti omaa silmää oli sen 300t. Onneks ei vielä oltu varsinaisesti etsimässä, ei ole meinaan ennen tuota nykyistä taloa tullut vastaan eikä sen jälkeenkään mitään sellaista minkä olisin kelpuuttanut, sen verran tiukka lista meillä oli, olis kyllä loppunut usko matkalla kesken :D
    Olisko mitään tsänssiä muuttaa vuokralle rivariin? Odotteluaika olis mukavampaa mutta ei sitten olis taas pelkoa siitä että just kun ostaa jonkun rivarin se unelmien talo tulee myyntiin eikä sitä sitten pysty siinä vaiheessa ostamaan. Mä kuitenkin luottaisin siihen että se oikea tulee kyllä vastaan kun aika on oikea, mutta tietty kannattaa vielä katsella omaa tarvelistaa tosi kriittisin silmin; mulla ainakin ensimmäinen kysymysmerkki olis tuo maalämmön ehdottomuus, olisko sille jotain vaihtoehtoa? Tuo kuitenkin rajaa vaihtoehtoja tosi paljon pois. Myöskin aluetta kannattaa miettiä (Lahti vs. "Nastola"/Hollola), onko siitä valmis tinkimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nastola on oikeastaan poissa laskuista etäisyyden vuoksi, ja hollolasta kyllä katsellaankin! Ja joo oot oikeessa, pakko noista vaatimuksista on ehkä luopua, mutta ei ehkä ihan vielä kuitenkaan.
      Määlämpö ei oikeastaan ole ehdoton, kelpuutetaan muutkin mutta se tuntuisi nyt ainakin ekologisimmalta ja energitehokkaimmalta! :)

      Poista
  2. Me ostettiin meidän vuonna -81 rakennettu omakotitalo lokakuussa 2013. Enkä ole katunut päivääkään sitä, että lähdettiin vuokralta omaan. Kyllähän se ajatus alkuun hirvitti ostaa tämä, olihan täällä ihan p*skan ruskeet keittiön kaapitkin, mutta sitten kun saatiin sovittua laina remonttiin, niin kyllä se huolen kivi valahti rinnasta alas 100 km/h. Muutoksista isoin näin melkein kolmen vuoden jälkeen enään on se, että saataisiin tuo entisten asukkaiden teettämä tunnelmatakka teetettyä leivinuuni-takaksi.

    Kyllä se siis siitä, rohkeasti otat yhteyttä joko välittäjään joko tontin ostossa tai sitten sen omakotitalon ostossa: NETTIKUVAT ei kerro aina asunnon todellista ulkonäköä! Tai sitten talotoimittajiin, joista lämpimästi suosittelen Muurametaloa (vanhemmillani kyseinen paketti) avaimetkäteen-periaatteella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oma on oma. Mekin ollaan niin tottuneita omistusasujia, et vuokralla olo kyllä ärsyttää!

      Nettikuvat ei tosiaan aina kerro totutta ja ollaankin kierretty tähän mennessä kymmeniä näyttöjä. Aika selvillä alkaa olla se, mitä omalta haetaan :)

      Poista
  3. Asuntojutut on aina vaikeita ja isoja päätöksiä. Mä en ostaisi ainakaan uutta, jossa pintamateriaalivalinnat ei miellytä. Koska se tulee kalliiksi ostaa uusi, jossa kuitenkin tekee pintaremonttia... Itse valitsisin parhaimman mahdollisen pohjaratkaisun ja vaikka mieluummin vähän vanhemman, jossa sitten hyvillä mielin purkaa ja tekee just sellaset pinnat kuin haluaa! :) tsemppiä päätöksen tekoon! :) toivottavasti löydätte ihanan kodin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Niin suuria päätöksiä ettei haluaisi hetken päästä tajuta tehneensä virheen :/

      Oltiin jo melkein ostamassa uutta jossa pinnat ei olleet kivat, mutta onneksi se meni nenän edestä. Nyt jälkeenpäin ajateltuna näin on hyvä. Meidän täydellinen koti on vielä jossain! :)

      Poista
  4. Kuulostaa kyllä tosi inhottavalta kun ei meinaa löytyä :/ ja varmasti turhauttaa! Kyllä minuakin!

    mutta kyllä se the One tulee vielä vastaan usko pois <3 mie tietenkin annan ääneni sille rakennuttamiselle ! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, turhauttaa kyllä!
      Rakennuttaminen ois kyllä jees, mutta ei ehkä vielä vuosiin! :)

      Poista
  5. Harvoin kommentoin, mutta mielenkiintoinen postaus. Me pyöriteltiin samoja asioita jokunen vuosi sitten ja ihmeteltiin.... Kunnes kunnes sattuman kaupalla tuli loistotontteja kaupungiltä myyntiin ja saatiin tarjouskaupassa lunastettua oma pois.
    Meillä oli lähtökohtaisesti tosi kiva uusi rivari (+rivarin hyvät ja huonot puolet), helppoa ja edullista asumista. Myytiin se pois alta ja muutettiin kolmiosta yksiöön 1,5v vuokralle.
    Tämän voisin tehdä vielä uudestaan koska meillä ei ollut tuolloin lapsia. Taloa tehtiin hartiapankein joka ikinen päivä, kesällä käytiin mökillä ehkä kahdesti ja joulu relattiin. Meillä ei ollut mahdollisuutta teettää unelmien taloa, joten siksi otinne lusikab kauniiseen käteen ja päätinme pistää harkkoa toisen päälle omin ja vanhempien voimin. Saatiin talo mikä haluttii , siltin tuo alle 300t haave ei todellakaan riittänyt.
    Jälkeenpäin ajatellen ei olla kaduttu mitään. Nyt kun perhe on kasvanut ja jos asuisimme edelleen rivarissa miettisin paljon tarkemmin ja vaihtoehtoa että remontoi talosta mieluisan esim. yhteistyöllä arkkktehdin kanssa. Nyt taitaa olla ostajan markkinat! Mutta mutta omaan kotiin ja suunnitteluun kannattaa satsata aikaa, on se sitten uusi tai "käytetty".
    Rakentaminen on kallista ja varmuus että saako omat pois jos tilanne muuttuu on epävarmaa. Mutta niinhän se on monessa muussakin asiassa. Me rakennettiin koti meille, eikä olla myymistä harkittu. (Ollaan tehty valintoja, joissa olisi voinut myös säästää..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on kyllä ollut loistotilanne, ja just toi kun ei ole ollut lapsia on liikkuminenkin varmasti ollut helpompaa! :)

      Mekin etsitään nyt sitä Meidän kotia, varsinkin jos se nyt on omakotitalo johon päädytään, joten jatkomyyntimahdollisuuksia ei tarvi niin miettiä, onneksi! :)

      Poista
  6. Itse teidän roolissanne hyppäisin varmasti nyt siihen rivari/paritalo-vaihtoehtoon. :) pääseehän siitä sitten koska tahansa eroon jos siltä tuntuu, mutta rahaa ei menisi enää hukkaan vuokranmaksuun. Rakennuttamiseen on aikaa vielä koko elämä, josko se lastenhuoneiden määräkin olisi helpompi hahmottaa hetken tuumaustauon jäljiltä. ;)

    Meillä on itse rakennuttamamme 200m2 omankotitalo isolla tontilla pk-seudulla. Ihana talo juuri siellä missä haluamme olla, mutta kyllä tähän _ihan kaikki_ rahat menee vielä seuraavat 15 vuotta. Välillä haaveilen ajatuksissani tämän myymisestä ja rivarinpätkään tai kerrostaloasuntoon muuttamisesta, oltaisiin suorastaan pohattoja silloin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuntuikin alkuun hyvältä ajatukselta, mutta nytkun sitä on taas pyöritellyt, aletaan kallistua kuitenkin omakotitaloon. Pienempään kuitenkin kun alkuun suunniteltiin!

      Rivarissa asuminen on kyllä ihanan helppoa, siinä oot aivan oikeessa! :D

      Poista
  7. Jos ois mahdollista niin ostaisin itse varmaan vanhan talon (joku niissä vaan viehättää, siis ihan tosi vanha) ja remontoisin täysin. Mut ei ollu meidän tilanteessa mahdollista joten ostettiin uudehko paritalo ja lykättiin vielä rakentamista, joka on sev meidän realistisempi haave, kunhan se täydellinen tontti löytyy;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Meillä taas ehkä uusi talo oikeilla pinnoilla on se omempi ratkaisu! :)

      Isot peukut täydellisen tontin löytymiselle!

      Poista
  8. Hmm. Mä tiedän kuinka kurjaa sitä unelmien taloa ei löydy, ainakaan siinä hintahaarukassa kuin itse haluaisi. Kun odotukset ja vaatimukset on korkealla, on todella karua laskea niitä. Etenkin kun kokee, että ne kaikki asiat ovat todella tarpeellisia. Ja kerrankos sitä omakotitalo ostetaan, niin ostetaan sitten kerralla mieleinen.

    Mutta tuohon, että halvempi ja vanhempi on huonompi on pakko heristää sormea. Vanhempi talo ei tee siitä huonompaa. Joo toki rakennustekniikka on erilaista, mutta jokaisen aikakauden taloissa on omat ongelmansa, myös niissä uusissa.

    Jos todella haluatte omakotitalon niin älkää ostako välissä rivaria tai paritaloa. Kun se "talojen oikea" voi kolahtaa koska vain eteen ja sitten olette sidottuja jo uuteen väliaikaisratkaisuun. Eli mä odottaisin, niin turhauttavaa kuin se onkin.

    Tulipas pitkä kommentti, mutta tiedäthän sä mut ;) Ja hei aattele positiivisesti; pojat kävelee itse, ei tartte kantaa vaunukoppia kerrostalossa :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kyllä hankinta jossa ei haluaisi tyytyä kompromissiin :/
      Joo en missään nimessä tarkoittanut et vanhempi olisi mitenkään huonompi, enemmän vaan että meille huonompi, sillä niissä ei pinnat tunnu kohtaavan meidän toiveita ja hinnat kuitenkin menee samoissa uusien kanssa. :)

      Tuo on ainakin totta! :D

      Poista
  9. Jos minä joutuisin tästä asiasta päättämään, niin ehdottomasti jäätäisiin vuokralle ja oma tontti ja talo suunnitteille, ja tärkeintä se tontti, eli sijaintisijaintisijainti. Minusta tuntuu että teillä on niin selvät sävelet mitä haluaisitte, että suunnittelukin voisi olla helppoa, eikä harmittavia mokia tulisi vaikka ette olekaan asunut aikaisemmin omakotitalossa.
    Huonoin vaihtoehto olisi ostaa "huono" omakotitalo, jossa rahat sitten olisivat kiinni.
    Tiedän että sopimaton asunto voi nyt kiristää aika paljonkin, mutta teillä ei ole rahaa siinä kiinni!

    Tämänhetkisessä tilanteessa en usko että vaikka ostaisitte remontoitavan rivarin, ja sen remontoisitte (remonttistressi) jäisitte kovin paljon voitolle + siinä rivarissa olisi rahaa kiinni ja se pitäisi saada joskus myytyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on mullakin fiilis että suunnitelmat on aika pitkälle jo hioutuneet meille oikeiksi. Välillä alkaa vaan epäilyttää, onko tää nyt se fiksuin ratkaisu, kyseessä kuitenkin aika lopullinen päätös!

      En mäkään usko, siksi luulen että jatketaan vaan sen omakotitalon etsimistä ja uskotaan että se vielä vastaan tulee! :)

      Poista
  10. Vajaa 7v sitten vaihdettiin isosta rivitalo-osakkeesta omakotitaloon kun se oli just se mitä haluttiin. Kuun vaihteessa palataan takaisin rivitaloon. Meillä talo lämpiää osin puulla jotka tehdään itse omasta metsästä, samoin mökin takkapuut. Pihoja oli hoidettavana x2 ja molemmat tönöt kaipaavat kokoajan kunnostamista ikänsä vuoksi. Siksi päädyttiin huolettomampaan osakkeeseen. Uudessa on pieni piha, se ei meitä haittaa, yleiset piha-alueet ovat valtavat ja mökkillä on tilaa temmeltää. Vanhassa rivarissa meillä taas oli valtava piha marjapensaineen ja omenapuineen, oli myös huvimaja. Kyllä rivarissa tai paritalossa voi asua leveästi pienemmällä vaivalla. Jää enemmän aikaa lapsille ja itselle :) Tässä lyhyt kannustuspuheenvuoro osakeasumiseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rivitalolle tai paritalolle täältäkin kannatusta. Omakotitalo olisi varmasti kiva, mutta oletko tooosi hyvin miettinyt sitä, miten paljon enemmän töitä se teettää kuin osake? Kaikki pihatyöt kesät talvet, kaikki ongelmat kuluineen itselle, verot vuosittain, pakollinen jätehuolto ja paljon muuta. (Ehkä huomaa, että itse en halua omakotitaloon :) )

      Onko omakotitalo kaiken sen työn ja rahan arvoinen? Ja onko siihen aikaa? Toki jos on ns. pihaihminen ja työkalut pysyvät varmasti kädessä, ei se ole niin paha asia.

      Itse suosisin siis ensi sitä rivitaloa vaikka vähn isommalla pihalla ja ehkä viiden vuoden päästä sitä omakotitaloa. Se lapsilukin olisi ehkä varmempi ja pojat isompia ja helpompia rakentamisen(?) aikana.

      Poista
    2. Osakeasumisessa on tosiaan puolensa ja se onkin mun mielestä paras vaihtoehto ennen omakotitaloon siirtymistä. Meiltäkin kokemusta rivarista löytyy kuitenkin 5 vuoden ajalta ja kerrostalosta toinen samanmoinen. Ei vaan ole meidän juttu, me just tarvitaan sitä omaa tilaa ja hajurakoa naapureihin. :)

      Rakentamista ei tosiaan nyt edes harkita, elämä on ihan liian kiireistä siihen, mutta kyllä se veto omakotitaloon silti on kova! :)

      Poista
  11. Jos rahaa olisi niin rakentaisin just nyt unelmatalon! :D

    VastaaPoista
  12. Meilläkin oli monia haaveita mutta sitten todellisuudessa kun aloimme miettimään mitä ME oikeasti tarvitsemme, haaveet muuttuivat. Meillä on keskimääräistä paremmat tulot mutta halusimme todella suuren oman tontin ( puhutaan hehtaareista, ei haluta naapureita ikkunan taakse)ja näin ollen joustettiin talon koossa. Meillä on uusi talopaketti talo, keskikokoinen jos näin voi sanoa. Kaikki tarpeellinen mahtuu ja aina voi laajentaa tarvittaessa ( tilaa kun on;) ). Halusimme sellaisen talolainan joka antaisi meille mahdollisuuden muuhunkin kuin kaurapuuron syöntiin. Mahdollisuuden elää normiarkea, rahaa jää säästöön ja kaikki ei suinkaan mene lainanmaksuun. Kauhistelen itse ihmisiä jotka ottavat valtavan isoja asuntolainoja ja miettivät sitten joka kuukausi miten muu elämä kaikkien laskujen jälkeen rahoitetaan. En tarkoita teitä vaan puhun yleisestä trendistä. Suosittelen itse vielä miettimään ja pohtimaan vaihtoehtoja, laskemaan tarkasti mahdolliset muut menot ja kulut ja sitten pohtimaan mikä lainasumma takaa rahallisesti tasapainoisen tilanteen :) Hienot kulissit eivät takaa onnellista elämää, onni syntyy ihan muista asioista kuten varmasti myös äitinä tiedät :)

    VastaaPoista
  13. Muistan tuon vaiheen! Rakentamisen tai siis rakennuttamisen jätimme pois laskuista heti, mikä nyt harmittaa hieman. Luulen että olisimme selvinneet siitä hyvin vaikka ajattelimme ettei se tule onnistumaan. Siihen aikaan ei ollut sopivia omakotitaloja myynnissä - kaikki oli liian vanhoja tai kalliita. Ostimme siis paritalon puolikkaan, joka onkin kuin omakotitalo. Naapurista ei kuulu ääniä ja neliötäkin on perus omakotitalon verran, lähes 140. Yleensä paritalot ovat pieniä, tai ainakin ne mitä me katsoimme joten kotimme oli löytö...niin ja nyt silti olemme puhuneet omakotitalosta. :D Ihminen ei tyydy mihinkään! :D

    VastaaPoista
  14. Tämä menee nyt täysin ohi aiheesta, mutta mistä on tuo ihana "äiti-lapsi"-veistos/-koriste? 😍

    VastaaPoista
  15. Hieno kommentti edelliseltä, mihin on pakko yhtyä. Mulla ollu nuorempana ihan samoin, että haaveilin uudesta talosta ja oli vaikka mitä vaatimuksia. Sen jälkeen on tapahtunut elämässä paljon muun muassa takana monta vuotta lapsettomuutta, vanhempien ero ja omat parisuhdekriisit. Mun silmät myös avautui kun asuin kehitysmaassa, missä ihmiset oli niin onnellisia vähästäkin. Siksi yritän toteuttaa itse samaa ja nauttia elämästä täysillä, vaikka sainkin vaan vanhan rintamamiestalon. Olisin valmis asumaan vaikka missä, jos vaan joskus saisin lapsen. Mutta siis ei oo yhtään tarkotus loukata, tottakai sitä on kiva haaveilla ja kyllä mäkin aina fiilistelen mikä olis mun unelmien talo, vaikka se ei kovin realistinen haave ehkä olekaan :D lähinnä halusin vaan muistuttaa, että tärkeintä on kuitenkin että teillä on niin ihana perhe ja kaikki hyvin, niin jos joskus tällänen taloasia ahdistaa voi yrittää ajatella niitä elämän hyviä asioita :)

    VastaaPoista
  16. Täälläki on etsitty sitä omaa kuumeisesti. Ollaan madallettu omia vaatimuksia, mut sitten taas nostettu, koska onhan se oma ja ois tarkoitus löytää pitkäaikainen koti tai ehk jopa loppuelämäks.

    VastaaPoista
  17. Meillä on syksyllä 2013 syntyneet kaksoset. On ollut tosi mukava seurata tätä sinun blogia, kun tullaan aina muutaman kuukauden "viiveellä" näihin kaikkiin kehitysvaiheisiin :) Hankittiin ja remontoitiin rivari ennen lapsia, tontti hankittiin kuukautta ennen plussausta, ja raskausaika sekä lasten eka vuosi menikin sitten rakentaessa. Me vielä tehtiin talo pitkästä tavarasta rakentajan kanssa, eikä otettu talopakettia siis. Budjetti piti aika hyvin. Ehkä nyt jälkeenpäin ajateltuna olis ottanut talopaketin, jopa avaimet käteen-systeemillä. Olihan tässä hommaa, vaikka juuri mitään ei omin käsin tehtykään. Kaikki kävi nin nopeasti, että on alkanut miettiä, josko vielä joskus rakentaisi uuden talon. Tämä talo täyttää kyllä tarpeet ja varsinkin paikka on mieluinen, mutta onhan tässä pieniä puutteita, asioita, joita ei tullut ajateltua silloin rakennusvaiheessa. Voi kun olisikin malttanut suunnitella sitä omaa tulevaa taloa sen pari kolme vuotta. Mutta ehkäpä se talo pitää ensin rakentaa ja sitten vasta tajuaa mitä puutteita siinä on. Meillä oli samat haaveet, 150 m2 talo maalämmöllä ja omalla tontilla kivalta alueelta. Me päädyttiin kahteen makkariin, tuntuu ettei meillä kyllä enää näiden tuplien jälkeen ole tulossa perheenlisäystä :) Moni sanoo että se eka talo täytyy ensin rakentaa ja sitten vasta tietää mitä oikeasti haluaa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!