Mikä ihana viikonloppu takana! Aurinkoa riitti onneksi myös viikonlopulle ja nautittiinkin siitä ihan todenteolla molempina päivinä. Kevät todellakin tulee ja oon vaan niin fiiliksissä tästä lämmöstä ja valosta. Aurinko tosin paljastaa myös likaiset ikkunat, mutta yritän nyt olla huomioimatta niitä.
Saapuneen kevään myötä alkoivat myös pyöräilykelit, minkä myötä olen itsekin saanut lenkkikärpäsen pureman. Aurinko, lenkkarit ja kunnon lenkki on ehkä parasta mitä just nyt tiedän. Lenkkeilemään päästäänkin nyt koko perheen voimin, sillä myös pienin on saanut pyörät alleen. Ihan kauhean vauhdilla ei toki (onneksi!) vielä mennä, mutta veikkaampa ettei montaakaa viikkoa kulu, niin pikkumies on jo vauhdin hurmassa. Ainakin jos yhtään tulee isoveljiinsä.
Kuopuksen 2-vuotis synttärilahjaa miettiessä, potkupyörä oli aika selvä päätös. Ei me taidettu oikeastaan muuta kovin painokkaasti harkitakaan, sillä tiedettiin molemmat pyörän olevan hitti meidän pojalle. Tuplathan saivat potkupyörät 2v lahjoiksi myös ja rakastivat niitä ylikaiken. Silloin vaan pyörät olivat eri mallia ja satulat sen verran korkealla, että jouduttiin oodttelemaan pari kuukautta pyörien kanssa, ennen kuin molemmat olivat tarpeeksi pitkiä ajaakseen. Nyt ennakoitiin, ja hankittiin pyörä, missä on yksi markkinoiden matalimmista satuloista.
Päädyttiin Puky-merkin pyörään. OIkeastaan tässäkin päätös oli aika selvä, vaikka mieheni vähän kauhistelikin hintaa. Tiedettiin kuitenkin kumpikin, että potkupyörään kannattaa panostaa, tuleehan se olemaan päivittäisellä käytöllä monta kuukautta tästä eteenpäin ja mahdollisesti vielä ensi keväänä ja kesänä. Tuplathan ajoivat omilla 10" pyörillään kaikkiaan puolitoista vuotta, ennen kuin vaihdettiin ne isompiin. Pukyssä viehätti myös jälleenmyyntiarvo. Vaikka pyörä jäisi pieneksi ennen ensi kevättä, olisi se edelleen hyvä pyörä seuraavalle lapselle. Pukyssahan on viiden vuoden takuu, joten uskon sen kielivän myös laadusta. Tuplien potkupyörät ajettiin aikanaan niin loppuun, ettei niistä oikein olisi ollut nuorimmaiselle pyörää.
Taapero oli tietysti innoissaan heti kun sai pyörän ja alkoikin treenailla sillä samantien sisällä. Pyörä oli meillä ensin päivän verran sisätiloissa, ennen kuin taapero vei sen koeajolle ulos. Yllätykseksi ajaminen sujuikin heti ilman ongelmia. Välillä tietysti meni hermo, ylämäki oli liian jyrkkä, tai tiellä oli lunta. Itse ajaminen sujui kuitenkin oikein mallikkaasti, vaikka välillä pitikin vetäistä meritähdet maahan. Nyt parin treenikerranj älkeen taapero ajele ekuin vanha tekijä ja ottaa jo hienosti potkutteluliukuja. Uskon sen johtuneen enimmäkseen juurikin hyvästä pyörästä, sillä siinä ajoasento on tosi hyvä pienelle. Tuo pienin malli mikä meilläkin on, on myöskin tosi kevyt. Pienen ihmisen on helppo kannatella sitä!
Eli iso suositus tälle potkupyörälle!
Meillä samanlainen pyörä ollut nyt käytössä 6 vuotta. Esikoinen sai sen ollessaan 2-vuotias ja nyt 5-vuotias kuopus ajelee sillä edelleen. Hyvin onnistuu vaikka onkin jo melkein 120 cm pitkä. Esikoisella on lisäksi isompikin Puky. Molemmat ovat osanneet ajaa tavallisella pyörällä jo vuosia, mutta pihatiellä ajeluun nämä ovat edelleen ykköset. Meiltä Puky saa kyllä täydet pisteet, edelleen ovat hyvässä kunnossa, vaikka ajettuja kilometrejä on takana todella paljon.
VastaaPoistaEtenkin noin pienelle potkijalle pyörän keveys edesauttaa "tekniikan" ja tasapainon oppimisessa. Itse olen panostanut myös pienemmissä normaalipyörissä keveyteen.
VastaaPoistaJa asfaltilla eva hiekoitushiekka muuten aiheuttaa yllättävän paljon muutosta potkutteluun :) Jotenkin se pieni pyörä elää siinä enemmän..
Meilläkin pojalla oli pari Pukya, ensiksi juuri tuo pieni. Noin 1,5 v aloitti potkuttelun tuolla.vuoden päästä piti siirtyä jo isompaan kokoon. Eikä muuten tarvittu apupyöriä, vaan 3,5 v rupesi sitten ajamaan oikealla pyörällä. Tosin alussa monesti valitsi potkupyörän tavallisen pyörän sijaan. ;)
Meillä kans nyt 5,5-vuotias poika aloitti pyöräilyn Pukyn potkupyörällä, kun sai sen kummeiltaan 1-vuotissynttärilahjaksi ja suuri suositus sille! :) Itse ajattelin silloin, että tuntui tosi aikaiselta, mutta niin vaan siirtyi siitä sitten suoraan normipyörään ja oppi ajamaan tavallisella pyörällä viikkoa ennen kuin täytti 3 vuotta :) Uskon, että oli tosi paljon tuon Pukyn ansiota, että tasapaino uudella pyörällä löytyi heti! Jalkajarruja ja apupyöriä ei koskaan ole pojan pyörissä ollut ja just vaihdettiin uuteen isojen vaihdepyörään, jolla hurautellaan jo yli 20km lenkkejä :) Poika on toki aina ollut erittäin liikkuvainen tapaus, mutta itse uskon, että tuo Puky kannusti tosi paljon ja hyvä seuraava pyörä (Islabike) innosti ajamaan myös :) Nykyään ajavat päiväkotimatkat miehen kanssa aamuisin pyörällä kesät talvet :)
VastaaPoista-tepe
Potkupyörät on kyllä ihan pop ja lasten pyörissä keveyteen kyllä kannattaa kiinnittää huomiota. Eihän sitä itsekkään jaksa polkea millään himopainavalla teräsmankelilla! Meillä isoveljelle hankittiin Strider-potkupyörä vajaa parivuotiaana ja rupesi polkee suoraan Islebikesilla kolme täytettyään. Viime kesänä nelivuotiaana heitti jo helposti 12 km lenkin meidän kanssa. Pikkusisko sai sitten Striderin reilu puoltoistavuotiaana ja pian lähti tyttö sillä potkiskelee, potkiskeli jo parin kilsan lenkkejä just kaks täytettyään viime syksynä. Tyttö täyttäisi nyt kolme syksyllä mutta on niin pikkunen kooltansa että pieninkin poljinpyörä on liian iso hälle joten potkiskelua on jatkettava vielä tämän kesän ja poljinpyörään voidaan siirtyä vasta ensi keväänä reilu kolmi ja puolvuotiaana. Tyttö osaa jo polkea kolmipyöräisillä mutta ei auta ku poljinpyörien rungot on yhä liian isoja. Intoa ja kestävyyttä kyllä riittää siinä pienessä jymypakkauksessa! Meistä pyöräily on mukava koko perheen yhteinen harrastus ja siinä saa itsekin mukavasti liikuntaa joko vieressä juoksemalla tai nyt isomman kasvettua itsekin pyörällä tai rullaluistimilla.
VastaaPoistaPotkupyörät ovat kyllä maailman paras keksintö! Meidän perheellä on kokemus Strider-merkkisestä potkupyörästä! Meidän mielestä ihan huippu!
VastaaPoista-Jenni