Maaliskuu tuli taputeltua eilen, jotenkin tuo viimeinen talvikuukausi tuntui ihan kamalana pitkältä! Vai meneekö se niin, että maaliskuu on jo kevättä? Niinkai, mutta ainakin tänä vuonna se oli pelkkää lunta, pakkasta ja märkää. Mutta nyt onneksi mennään kovaa vauhtia kohti kesää ja ainakin näillä leveyksillä alkaa tiet olla sulia. Niin huippua!
Mutta palataan vielä hetkeksi maaliskuuhun. Kokonaisuutena maaliskuusta on hyvä fiilis, vaikka se niin loputtoman pitkältä tuntuikin. Maaliskuu alkoi tosi väsyneesti, mutta valon lisääntyessä ja aloittaessani säännöllisen liikkumisen joka päivä, alkoi energiat lisääntyä ja fiilis nousta. Kirjoitan tästä maaliskuun projektistani vielä tarkemmin myähemmin, mutta todettakoon tähän, että terveelliset elämäntavat todellakin ruokkii toisiaan. Kun liikkuu riittävästi, haluaa myös panostaa syömiseen ja kun syö säännöllisesti ja puhtaasti, ei niin huvita mättää herkkujakaan. Hyvinvointi on todellakin kokonaisuus, ja kun yhden osaalueen laitta akuntoon, loput seuraa perästä. Vielä kun sen kolmannen pilarin, nimittäin unen saisi oikealle tolalle, olisi kaikki oikein hienosti!
Meidän maaliskuu alkoi reissulla Lappiin. Viikonloppusellaisella, ja vaikka kaikki menikin ihan mahtavasti, ei takuulla tulla toiste samanlaista rypistystä vetämään. 1600km, kolme lasta ja kolme päivää ei tosiaan ole mikään helppo setti. Mutta me selvittiin ja saatiin tuon reissun ansiosta lopulta se omakin auto kotiin. Kaikkiaan siinä menikin yli kaksi kuukautta, ennen kuin hajonneen osan tilalle löytyi uusi ja auto saatiin korjattua. Vaikka reissu olikin pikainen, yritettiin me vähän nauttiakin siitä. Ilmat onneksi suosi ja Sallatunturi kylpi auringossa kun aamulla herättiin. Ulkoiltiin aamupäivä, syötiin hyvin ja katseltiin huoneessa leffoja. Saunottiin ja vietettiin perheaikaa. Ja tietysti se harmitti, kun piti jo niin pian lähteä pois. Olisi maistunut vaikka viikonkin hiihtoloma samaan putkeen! Jospa sitten ensi vuonna.
Viittasinkin ylempänä, että maaliskuu on ollut oikea ruokaremontin kuukausi. Blogissakin olen postaillut mun sunnuntaitavastani kokkailla useampi ruoka ennakkoon ja se on kyllä yksi arjen pelastajista meillä. Muutenkin maaliskuu on täyttynyt herkullisista ruuista, pitsaa leivotaan ainakin kerran pariin viikkoon, maaliskuuss aollaan tehty ainakin kolmasti. Itse tehty pizza on vaan niin parasta!
Maaliskuussa blogissa on ollut huomattavasti enemmän myös kaupallisia postauksia ja tiedän niiden ärsyttävän joitain teistä. Oon pahoillani jos tämä on ollut liikaa, mutta nyt vaan sattui sellainen rypäs. Tammikuussa ei tainnut olla yhtään ja helmikuullekin sattui yksi vai kaksi. Kaupallinenkin sisältö on kuitenkin sitä meidän perusarkea, vaikka onkin kerrottu tietystä näkökulmasta. Kaupallisuus myös mahdollistaa sen, että voin blogia ylipäätään pitää yllä. Joten tietysti mä toivon, että ymmärrätte. :) Tulee takuulla myös kuukausia, jolloin kaupallisia postauksia ei ole lainkaan, joten eiköhän se tasapaino pysy.
Maaliskuussa jätin myös ripsenpidennykset pois vähän extempore. Mun toisesta silmästä varisi ripsiä hankalasti vain yhdestä kohtaa, joten ne näyttivät vähän hölmöiltä. Päätinkin sitten yksi ilta ripsiä tuskaillessa, että pidänkin tauon jo nyt, enkä kuukauden päästä kuten aiemmin olin suunnitellut. Nyt olen kolme viikkoa ollut ilman, mutten vaan viihdy yhtään. En koe, että olisin jotenkin vähemmän minä näin, tai etten olisi yhtä itsevarma, kaunis tai muuta sellaista. Mutta viihdyn vaan tosi paljon enemmän ripsissä. Mun omat ripseni on ihan tikkusuorat, joten niitä pitää kääntää ja vääntää kauheasti ja lisätä iso kerros mascaraa, ennenkuin ne näyttää miltään. Tämä sitten tietysti tuo aamuihin aina 10-15 minuuttia pidemmän laittautumisajan. Ja myös sellaisiin vapaa-aamuihin. Yleensä vapaalla en meikkaa ollenkaan, mutta nyt ilman ripsiä on pitänyt laittaa edes kerros ripsaria ja vähän pohjaa, etten näyttäisi ihan kalpelta ja väsyneeltä. Ripset vaan niin palastaa mun päivän, että tiedän ottavani ne taas ensi kuussa (viimeistää) takaisin.
Tässä kuuss amä olen myös potenut pientä luopumisen tuskaa. Kokoajan tulee vaan vahvemmaksi se olo, että meidän lapsiluku on ehdottoman täynnä. Sen tiedostaminen sitten tietysti lisää tunnetta siitä, että yksi vaihe elämässä on ohi. Raskaus- ja vauvakuvat saa huokailemaan, sillä tunnen ettei ne tule enää koskaan olemaan meitä tai meidän arkea. Tämä konkretisoitui erityisesti nyt viikonloppuna, kun pidin kuukauden ikäistä siskontyttöäni sylissä ja mietin, että siitä kun meidän kuopus oli sen kokoinen, alkaa olla tasan kaksi vuotta. Meillä ei tosiaan ole enää vauvaa, vaan taitava kaksivuotias.
Lasten kasvaminen tuo tietysti muita ihania asioita elämään, vaikka pieni haikeus mielessä onkin. On ihanaa, kun koti ei ole vauvatavaran peitossa ja on huippua kun lapset pärjäävät hienosti hetken ilman minua. On kiva panostaa taas parisuhteeseen ja omaan aikaan. Tehdä eri juttuja jo isompien lasten kanssa. Onhan se kuitenkin totta myös, että vauva-aika rajoittaa aika paljon ja sitoo kovasti kotiin. Isojen lasten kanssa on helposti vähän rennompaa. Mutta silti. Haikeus.
Kevään lähestyminen ja valon määrän lisääntyminen sekä ennen kaikkea teiden sulaminen sai aikaan sen, että kaivoin juoksulenkkarit kaapista. Nyt huhtikuulle onkin tavoitteena kaksi juoksulenkkiä viikossa ja olen tästä aika innoissani. Juokseminen on niin huippua ja olisi ihana päästä kunnon juoksukuntoon ennen kesää.
Instassa mainitsin tärkeästä asiasta, paristakin, mutta erityisesti yhdestä joka on lähellä mun sydäntä. Nimittäin lasten matkustaminen autossa. En tiedä huomasitteko, mutta Kuopiossa oli tehty ratsia lasten automatkustamiseen ja tulokset oli aika kaameita. Tästä tuloss avielä ehdottomasti postaus blogiinkin!
Maaliskuu on myös kuukausi, jolloin töissä lyödään kesälomatoiveet lukkoon. Mä en tietysti vasta töihin palanneena päässyt paljoakaan vaikuttamaan omiin lomiini, joten mun lomani onkin jaettuna tänä vuonna toukokuulle ja syyskuulle. Eka lomapätkä onkin jo ihan kohta, joten tietysti mieli alkoi haikailla lämpimään. Toukokuu kun ei ole vielä kovin varma rantsukuukausi Suomessa. Ulkomaanreissuja ei kuitenkaan tälle vuodelle ole tulossa, mutat jotain tosi hauskaa me lomalle silti keksittiin!
Maaliskuussa kirjoitin myös kirppistelystä ja nyt huhtikuussa pitäisi vetäistä oikein kunnon raivosiivous kaappeihin ja varastoihin. Talvikamppeet pitäisi varastoida odottamaan ensivuotta ja kevätjutut kaivella esiin. Samalla pitäisi viedä turhia ja ylimääräisiä kirpparille. Edellisestä kirppispöydästä onkin aikaa, joten pientä vaatetta ja turhaa tavaraa on taas kertynyt.
Ruokapreppailusta kerroinkin jo blogissa ja se on vaan niin mahtava juttu, että suosittelen kokeilemaan. Nytkin mua ahdistaa pienesti, sillä meillä ei ole huomiseelle mitään ruokaa. Mun on pakko ajaa suoraan töistä kauppaan ja ostaa jotain helpppoa ja nopeaa. OIspa huippua, jos pakkasess aolisi meille jotain valmista. Mutta koska viikonloppu oli täynnä kaikkea muuta, mennään alkuviikko ilman preppailua.
Maaliskuu loppui oikein kunnon juhlaviikonloppuun kun lauantaina juhlittiin ensin työporukalla Great Place To Work -voittoa ja sitten sunnuntaina vielä meidän kaksivuotiasta perheen ja sukulaisten kesken. Kummatkin juhlat olivat niin hauskat ja ihanat mutta on silti ihanaa ettei tuollaisia tuplajuhlaviikonloppuja satu ihan jokaiselle kuukaudelle. Sen verran väsyttävää nimittäin juhliminenkin on.
Mutta olipahan hauskaa. Mun edellisestä kerrasta baarissa tanssimassa on tosiaan se lähes kolme vuotta. Hurjaa miten aika on mennyt! En ollut ennen lapsiakaan mikään baariluuta, mutta alkaahan tuo kolme vuotta silti olla vähän turhan pitkä tauko. Pienimmänkin synttärit onnistui kivasti ilman stressiä ja menemällä tarjoilujen suhteen sieltä matalimman aidan yli. Silti meillä oli oikein herkullinen synttäripöytä. Seuraavat juhlat onkin tuplien 6v bileet parin kuukauden päästä! Voihan aika, kuinka äkkiä kulut!
Lasketteletteko te vanhemmat tai lapset? 😀
VastaaPoista