keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Lelukaaos hallintaan ja ajatuksia ekologisista leluista


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä KIDDEXin ja PLANTOYSin kanssa.

Tiedättehän, kun lapsia on monta, on myös myös leluja paljon. Niitä tulee lahjaksi, palkinnoksi, ruuan mukana, kirpparilta.. Vaikka pyrkisi vähään, kaaos on valmis ihan liian helposti. Jos lelujen antaa vaan valua pikkuhiljaa kotiin, valtaa ne aika äkkiä ihan joka kaapin ja kolon. Siinä vaiheessa lapsetkaan tuskin osaavat enää löytää etsimiään leluja. Siivous on vaikeaa, eikä leluille löydy omia paikkoja. Ne tulee vaan työnnettyä jonnekin piiloon, pois silmistä. 


Mitään helppoa ratkaisua mulla ei valitettavasti lelukaaoksen hallintaan ole, mutta meillä toimivaksi on todettu se, että aina uusien lelujen tieltä viedään vanhoja pois. Kun tiedossa on synttärit tai joulu, eli takuuvarma leluröykkiö, ennakoidaan ja kerätään pois sellaisia leluja, jotka lapset haluaa myydä eteenpäin. Leluja, joilla kukaan ei oikein leiki, laitetaan eteenpäin, kerätään varastoon talteen tai myydään pois. Mulla on ollut tapana, että kun lapset myyvät lelujaan kirpparilla, he myös saavat välillä ostaa niitä sieltä. Näin lelut kokevat ekologisen kiertokulun, ne eivät jää kaappeihin pyörimään ja rikkoutumaan, vaan lähtevät jonkun toisen lapsen leikittäväksi. Vastavuoroisesti jonkun lapsen vanha lelu saa meiltä uuden kodin ja uudet leikkijät. 

Kirppisajattelulla mä haluan opettaa lapsillenikin sitä, ettei uusi ole ainoa oikea vaihtoehto. Leluja ja tavaroita voi hankkia myös käytettynä ja se on jopa se parempi ja hienompi vaihtoehto. Ei ole mitään noloa siinä, että kierrättää ja vähentää näin omalla toiminnallaan maapallon tavarapaljoutta. Se kun lienee fakta, että tällä kuluttamisella jota nykyihmiset tekee, ei maapallo pitkään pysy elinkelpoisena. Näin siirrän omalla esimerkillä lapsillekin asenteita fiksua kuluttamista ja ekologisia valintoja kohtaan.

Kun leluvalikoima vaihtelee, jaksavat lapsetkin kiinnostua leluistaan aina uudestaan ja uudestaan. Meillä on mahdollisuus ostaa useammin leluja, kun vanhoista välillä luovutaan. Lelumäärä taitaa meillä pysytella aika stabiilina, sillä pyrin siihen, että joka kerta kun kirppiksellä jotain myydään, lähtee sinne myös pieni Ikeakassillinen leluja. Tämän lisäksi pojat välillä itse ilmoittavat haluavansa myydä jonkin lelunsa kirpparilla ja laitetaan se Fb-kirpulle myyntiin, jolloin he saavat samantien ostajalta rahankin käteensä. Tämä on lapsista erityisen mahtavaa ja useimmiten heti samana päivänä tehdään reissu kirpparille. Pojatkin ovat jo oppineet, että rahalla saa kirpparilta usein isomman tai useamman lelun kuin lelukaupasta. 

Me ostetaan tosi vähän itse leluja, mutta kun ostetaan on mun mielestä kiva kiinnittää vähän huomiota lelun valmistusprosessiin ja siihen, millaiset arvot sen tuottaneella yrityksellä on. Käytetyissä leluissa en tätä mieti yleensä koskaan, sillä ne ovat jo sellaisenaan ekologinen valinta, eihän niiden meille tuleminen kuluta luontoa enää yhtään. Uusien lelujen kohdalla tilanne on ihan toinen ja jos vaakakupissa on kaksi lelua, joista toinen on tuotettu toista ekologisemmin, valitsen mielummin sen. 

Yksi mun suosikkilelumerkkini on PlanToys, josta olenkin aiemminkin blogissa kirjoittanut. Tuotteet valmistetaan Thaimaassa kumipuusta, joka on jo lopettanut lateksin tuottamisen. Tavallisesti tuottamaton kumipuu kaadetaan ja siitä tulee tarpeeton. PlanToys käyttää tätä kaadettua kumipuuta lelujen materiaalina, jauhaa sen juuresta oksiin saakka kovaksi ja kestäväksi massaksi, PlanWoodiksi, josta sitten puristetaan lelujen osia, kuten esimerkiksi tuon kameran runko. Myrkkyjä tai keinotekoisia värejä ei käytetä lainkaan, vaan puu käsitellään lämmöllä eliöiden tuhoamiseksi, liima on myrkytöntä ja lelujen värjäämiseen käytetään vain luonnonmukaisia kasvivärejä. Jopa pakkausmateriaaleissa ja katalogeissa on otettu huomioon ekologisuus. 


Uusin tulokas lasten lelulaatikoihin on tuo kuvissakin näkyvä PlanToysin kamera, johon varsinkin isot pojat ihastuivat. Se on sopivankokoinen pieneen käteen ja sen läpi katsoessa linssistä näkee hauskasti kuvan monistuneena. Kamerassa on nauha, josta sitä voi kantaa, tai jolla sen voi ripusta avaikka naulakkoon. Meillä PlanToysin leluja löytyy jo useampia ja ne ovat kestäneet mielestäni loistavasti. Ei ole syytä, miksei hankittaisi tai toivottaisi niitä lahjaksi myös jatkossa. 

Toinen tärkeä juttu kaaoksen hallinnassa on oikeanlaiset ja -kokoiset säilytysratkaisut, joissa jokaisella lelulla on se oma paikkansa. Kun lapsetkin oppivat, minne jokainen lelu kuuluu, on siivoaminen helpompaa, mutta lelut myös löytyvät helpommin. Tiedätte ehkä kaikki, kuinka vaikea sitä yhtä tiettyä legoukkelia on etsiä niistä kymmenestä lelukorista ja se tuskin sieltä koskaan löytyy. Mutta jos lelut jo lähtökohtaisesti laitetaan leikin jölkeen omille paikoilleen, löytyy se tärkein lelu juuri sillä hetkellä kun sitä kaipaa. 

Mun mielestä lelusäilytys pitää olla myös niin, että lapsi ylettää siihen aina itse. Taaperon tapauksessa se tarkoittaa sitä, että ihan kaikki on hänen korkeudellaan eli tosi alhaalla. Meillä ehkä paras säilytyskaluste taaperolle on tuo Ikean Stuvan laatikkoarkku, johon mahtuu valtavasti isojakin leluja. Ollaan jaettu se vielä kolmeen osaan eri teemojen mukaan, näin autot, soittimet ja keittiötavarat pysyvät järjestyksessä ja niiden joukosta on helppo löytää oikeat lelut. Myös erilaiset lelukorit ja laatikot toimivat pinellä hyvin, niihin on myös itse helppo keräillä lelut siinä vaiheessa, kun ne on levitelty ympäri taloa. Korin tai laatikon voi myös helposti kantaa olkkariin, jolloin lapsi on helpommin valvottavissa. 

Mä ajattelen, että lapsilla pitää olla leluja. Tykkään palkita heitä leluilla ja ostaa heille niitä. Muistan itsekin lapsuudesta, kuinka ihana uusi lelu saattoi olla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsi pitäisi hukuttaa leluihin tai että hän saisi aina kaiken haluamansa. Se ei myöskään tarkoita, että leluja pitäisi olla paljon, niiden tulisi olla kalliita tai uusia. Leikki on lasten työtä, ja kivoilla leuilla se työ on erityisen mukavaa. 

Mitä sinä ajattelet leluista ja kuinka niitä teillä kulutetaan? Millaisia vinkkejä antaisit muille lelukaaoksen selättämiseen?

8 kommenttia:

  1. Miten lelujen määrä vähenee, jos myy yhden ja lähtee heti kirpparilta ostamaan saadulla rahalla uuden? En vaan tajua 😆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan ihan perusmatikalla ymmärtää, että eihän se vähene, vaan pysyy stabiilina ;) mutta kun kipparille vie kassin leluja, joka kerta kun siellä on pöytä, niin silloinhan se vähenee. Nää molemmat asiat lukee kyllä postauksessa :)

      Poista
  2. Kovasti yritän pitää lelujen määrän sen kokoisena että jokaiselle löytyy oma säilytyspaikkansa eikä niitä rupea pursuilee joka puolelle. Rikkinäiset lelut saman tien pois ja jos jokin on jäännyt unohduksiin niin en turhaan niistä muistuttele vaan nekin häviää eikä niitten perään juuri kysellä. Minusta kamalinta on sekalaiset valtavat lelulaatikot joista ei sit löydykkään sitä mitä etsii ja lopulta osa leluista unohtuukin röykkiön uumoihin. Minusta on kivempi ku jokaiselle lelulle on oma ”kategoriansa” ja paikkansa, näin ne pysyvät paremmin hallinnassa niin lapsilla kuin kodin siisteyden näkökulmastakin. Lapsiltakin sujuu leikinalut helposti ki ne tietävät tarkalleen mitä heillä on ja missä ne on. Nyt kun pieninkin rupee olemaan kaksivuotias niin oon hävittänyt jo kaikki ”vauvalelut” ja tietenkin ne joita häntä ei enää kiinnosta. Meillä lelujen vaihtuvuus on aika iso sillä en todellakaan halua säilyttää leluja jotka eivät kiinnosta mutta niitä tulee silti uusia vähän joka suunnasta. Nyt ongelmana on vanhimman pikkulegot joiden määrä kasvaa ja kasvaa kun se tuntuu olevan se vakiolahja. Legot on kivoja ja niitä ei kait voi olla liikaa mutta niille meillä on säilytysongelma jotta ne pysyisivät edes jotenkin järjestyksessä. Isosta valtavasta laatikosta ei löydy sitä mitä etsii ellei levitä kaikkea lattialle mutta legoja on vaikea lajitellakaan ku niitä löytyy vaikka minkälaisia. Toinen ongelma on pehmolelut. Niitäkin annetaan mielellään lahjoina mutta niilleppä lapset onkin antaneet hävityskiellon ja niinpä lasten sängyt ovatkin pehmojen täyttämiä. Mutta niin pitkään kun mahtuvat nukkumaan niitten sekaan ni olkoon sitten niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä! Meillä paras legosäilytys juttu varsinkin dubloille on ollut sängyn aluslaatikot. Niissä legoja saa hyvin pengottua, mutta ne on kuitenkin helppo siivota. Aiemmin kun ne oli isossa ja syvässä muovilaatikossa, oli kyllä tosi hankalaa!

      Pehmolelutkin on vaikea, meillä ratkaistiin sillä, ettei niitä juurikaan ole. Muutamat suosikit, jotka on yhdessä korissa kaapissa.

      Poista
  3. Olisiko noin paljon leluja jos ette saisi niitä ilmaiseksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi ajattelet että meillä olisi paljon leluja? Jotenkin itse koen, että määrä on aika sopiva, postauksessa kin mainituista syistä johtuen.

      Ilmaiseksi ei olla yhtäkään lelua saatu. Synttärilahjaksi tai joululahjaksi lapset toki saa, mutta joku niistäkin on maksanut. Jos viittaat kaupallisten yhteistöiden kautta tulleista leluista, niin ilmaisiahan nekään ei meille ole. Kuvissa näkyvistä leluista kamera, ja laatikossa olevat muutamat soittimet on kaupallisen yhteistyön mukana tulleita, muut ovat meille saapuneet ostettuna tai lahjana :)

      Poista
    2. Joskus aiemminkin on ihmetelty lelujen paljoutta ja se taas on aiheuttanut minulle ihmetystä että kuinka vähän leluja joillain sitten on. Ei oo ainakaan meillä eikä meidän tuttavapiirissä, minusta Nellin poikien lelumäärä on vallan kohtuullinen. Me ostamme itse harvoin uusia leluja lapsille, jokunen kyllä niitä on tarttunut kirppikseltä mukaan. Mutta syntymäpäivät, joulu ja kaukaa tulevat vieraat huolehtivat siitä että uutta ilmestyy taloon säännöllisesti. Samoin vanhemmilta serkuksilta ja naapureiltakin tulee välillä lelutäydennyksiä. Niinpä meidänkin pitää laittaa säännöllisesti leluja kiertoon. Just järjestelin lasten värikyniä ja niitäkin oli kertyneet kuusi pakettia ja kolmet vesivärit. Eli osa niistä annettiin kiertoon. Omalta osaltani voisin vastata tuohon edellisen anon kysymykseen että meillä ei ainakaan olisi näin paljon leluja ellei niitä saataisi ilmatteeksi. Meille lahjat ovat toki ilmattaaksi saatuja mutta lahjan antajalle se on tuonut hyvää mieltä, niin kylläkin vastaanottajallekin. Emmekä mekään halua sanoa synttäritulijoille eikä kovasti kaivatuille vieraillemme että muistakaa sitten, emme huoli lahjojasi, lahjat kun ovat tärkeä tapa osoittaa kiintymystä varsinkin iäkkäämmille ikäpolville.

      Poista
    3. Joo, muistan myös. Minimaalinen määrä leluja olisi kyllä kiva, mutta kyllä mä silti koen, että pitää lapsilla leluja olla :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!