perjantai 3. elokuuta 2018

Näin pudotin 10 kiloa

Paikka kymppikerhosta, ainakin jos painosta puhutaan, avautui minulle pari päivää sitten. Silloin vaaka näytti tasan kymmenen kiloa vähemmän, kuin huhtikuun alussa jolloin New Fit Me -projektini aloitin. Tuntuu tosi hyvältä olla tässä vaiheessa, erityisesti siksi, ettei projektin aloituksesta ole kuin kolme ja puoli kuukautta. Todellisuus pudotetuista kiloista saattaa lähennellä jopa kahtatoista, mutta koska vaa'alle uskallauduin vasta projektini toisella viikolla, on tämä lukema ainakin varma. 


Miten tähän sitten päästiin? Ei missään nimessä lusmuilemalla tai laiskottelemalla, vaikka mennyt aika onkin sujunut suhteellisen kivuttomasti, ei projekti silti ole ollut helppo. En ole kertonut painoani koko projektin aikana, enkä kerro sitä vieläkään, ihan vain siitä syystä ettei sillä lopulta ole väliä. Paino riippuu niin monesta asiasta, ettei vain sitä tarkastelemalla voi kertoa voinnista tai kropan ulkonäöstä oikein mitään. Toki, onhan se helppo mittari seuratessa laihtumista. Mä olen 172cm pitkä ja aloittaessani projektini, olin painoindeksin mukaan lievästi lihava. Toki, painoindeksi ei yksiselitteisesti kerro yhtään mitään, sillä suurella lihasmassalla se tekee normaalipainoisestakin lievästi ylipainoisen. Kohdallani, se kertoo kuitenkin ylimääräisistä kiloista. En ole koskaan kokenut itseäni lihavaksi, enkä ole mielestäni sitä ollutkaan, mutta kyllä niitä liikakiloja silti on matkan aikana vyötärölle, ja vähän muuallekin kertynyt. 

Kuinka se kymmenen kiloa sitten lähti? Missään vaiheessa en halunnut tehdä projektista itselleni liian rankkaa. Tarkoitus ei ollut vetää mitään superdieettiä, jolla kilot ehkä olisivat lähteneet heti, mutta palattuani normaaliin syömiseen, olisi painokin luultavasti alkanut taas nousta, ja aineenvaihdunta olisi mennyt totaalitukkoon. Keskityin siihen, että söisin säännöllisesti kolmen tai neljän tunnin välein, saisin aineenvaihdunta käyntiin, kasasin annokseni lautasmallin mukaan ja makroarvoiltaan oikeanlaiseksi, jätin pois makean ja lähes kaiken valkoisen viljan, lisäsin veden juontia enkä herkutellut suolalla, rasvalla, enkä sokerilla ensimmäiseen kahteen kuukauteen lainkaan. Tämän kaiken päälle, lisäsin liikuntaani niin lihaskunnon kuin aerobisenkin osalta. Kaikki tapahtui kuitenkin hyvällä fiiliksellä, ja löysällä otteella. Ainoa, mistä olin ehdoton oli herkut. Herkuttomuus oli mun kohdallani ainoa vaihtoehto, sillä se oli se one and only ongelma syömisessäni "aiemmassa elämässä". Meillä on aina syöty terveellisesti ja metsään olen vaan mennyt niillä lapsilta salaa syödyillä suklailla ja illalla sohvalla vedetyillä mätöillä. Jollekin pieni herkuttelu dieetin aikana voi sopia, minulle oli tärkeää olla ensin kokonaan ilman ja alkaa sitten lisätä herkkuja sopivasti asteittain, niin ettei tulisi vedettyä övereitä vaan herkuttelu pysyisi hallinnassa.

Edistymistä voi lukea aiemmista New Fit Me -postauksista tarkemmin (täällä, täällä ja täällä), mutta lyhyesti sanoen, paino tippui kivasti ja tuloksia alkoi huomata nopeastikin. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli kaikkein vaikeinta koko projektissa, kun mitään tuloksia ei vielä näkynyt kropassa ja kaikki oli niin uutta. Koko ajan sai muistuttaa itseään, ettei ruokaaikojen ulkopuolella saanut napsia mitään. Kaupassa piti olla tarkkana, ettei karkkihyllyltä tai kassalta napannut suklaapatukkaa puolihuolimattomasti. Kun ekat viikot oli ohi ja ekat tulokset alkoi näkyä, alkoi herkuttomuus olla jo paljon helpompaa ja tulla kuin itsestään.

Kaksi kuukautta meni yllättävän helposti, sillä en ollut lähellekään siinä missä halusin. Kun ensimmäisen tavoitteeni, eli Justuksen raskauden aloituspaino alkoi lähestyä, huomasin otteen luistavan. Meidän eka herkkupäivä oli mun synttäripäivä ja sen jälkeen "pakollisia" herkkuhetkiä tuli pari viikossa. Yritin olla tiukkana, mutta pikkuhiljaa sitä alkoi luisumaan ja sallimaan itselleen aina vaan enemmän. Huomasin, etten ollut vielä siinä tasapainossa, jossa haluaisin olla. Tarkoitus ei ole jättää herkkuja kokonaan loppuelämäksi, vaan löytää balanssi. 80/20 syöminen on mielestäni hyvä ohjenuora, jonka käyttöön uskon päätyväni sitten painon ylläpito vaiheessa, mutta projektini aikana, se ei selvästi sovi minulle. Oli vaikea päättää milloin herkut oli ok, ja sallin niitä lopulta itselleni ihan liikaa.


Juhannuksesta heinäkuuhun, eli kesäloman loppuun oli vähän sellaista itsensä kanssa taistelua. Arki oli epäsäännöllisempää loman vuoksi, kyläiltiin paljon ja oltiin usein liikkeessä. Oli tosi vaikea syödä säännöllisesti ja fiksusti varsinkin kun pää toitotti, että on loma ja pitää ottaa rennommin. Päätinkin pari viikkoa taisteltuani ja morkkisteltuani itseni kanssa, että loma mennään rennommin, fiksusti, mutta rennommin ja loman jälkeen vedän oikein kunnon boostauksen ennen reissua. 

Lomalla avattiin pari kuoharipulloa, käytiin pizzalla ja hamppareilla, sekä pidettiin muutama karkkipäivä. Ei mitään övereitä, mutta selvästi enemmän herkkuja kuin projektin aluksi. Loman lopuksi jännitti nousta vaa'alle, mutta ilokseni fiksut valinnat olivat kantaneet niin hyvin, ettei loma ollut tuonut kuin pari kiloa nestettä. Ne hupenivatkin sitten yhden paastopäivän ja korjatun ruokavalion myötä ja sain aloittaa boostauskuusiviikkoiseni samoista lukemista kuin olin ennen lomaa jäänyt. Tämän myötä oli ilo huomata se, että rennommallakin otteella painoni kyllä pysyy, tämä oli tärkeää tietoa itselleni tulevaa ylläpitovaihetta ajatellen. Loma taisi olla juuri sitä 80/20 syömistä, jota tulevaisuudelle suunnittelen. 

Miten se pudotus sitten konkreettisesti tapahtui? Huomaan, että mun on tosi vaikea kirjoittaa tästä, sillä syöminen ja liikkuminen oli tosi tavallista. Ei siis mitään poppaskonsteja, vaan isoja annoksia ja säännöllisesti. Mitään en tehnyt verenmakusuussa tai pahalla mielellä. Hyvä fiilis on mun mielestä painonpudotuksessa tosi tärkeää. Ja ainakin itselleni isoin voimavara on ollut ystäväni Essi, jonka kanssa ollaan pidetty tsemppitsättiä whatsupissa koko tämän projektin ajan. Sinne olen purkanut kaikki turhaumat ja harmin aiheet, mutta iloinnut myös onnistumisista. Projektin jakaminen ystäväni kanssa onkin ollut itselle ehkä isoin avain onnistumiseen. Kun laihdutuksesta tekee julkista, on paljon isompi kynnys lopettaa, kuin jos työtä tekisi vaan oman pään sisällä salassa muilta. Osaltaan myös tämä blogissa mittojen jakaminen on aiheuttanut sen, etten ole voinut antaa luovuttamisen käydä mielessä liian pitkään. En haluaisi kirjoittaa tänne, että enpä onnistunut kaikista suurista puheista huolimatta!

Esimerkkipäivä:

Aamiainen:
kaksi siivua ruisleipää ja niiden päällä kaksi kananmunaa sekä ripaus suolaa.

Lounas:
Broilerin filettä n.100g
Fetaa
Reilusti salaattia ja kasviksia
Kourallinen pastaa
Avokadoa tai pähkinöitä

Välipala:
Hedelmä tai smoothie jogurtista ja marjoista.
Kourallinen pähkinöitä

Päivällinen:
Jauhelihakastiketta
Perunaa
Kasviksia

Iltapala:
Kaksi ruisleipää avokadolla, tomaatilla ja fetalla

Liikuntaa ainakin 1,5h joka päivä. Kahtena lepopäivänä vain kevyttä kävelyä kerhoon, puistoon tai kauppaan. Lihaskuntotreeni Fressillä 2-3 kertaa viikossa ja juoksulenkki/reipas kävely 1-2 kertaa viikossa. 1 krt/viikossa jooga. 

Esimerkkipäivä ei varmasti ole kaikilta osilta täydellinen ja siellä on paljon korjattavaa, jos painoa haluaisi pudottaa kaikkein tehokkaimmin ja nopeiten. Mutta koska omat tavoitteet oli ennen kaikkea tehdä elämäntapamuutos, näkyy se myös ruuissa. Tuo on ruokaa, jota voisin syödä hamaan tappiin. Lounalle valitsin melkein aina kasvissosekeiton tai salaatin ja päivällisellä söin sitten samaa mitä muukin perhe. Iltapalat olivat kaikkein eniten sitä jouston aluetta, ja välillä tehtiin tonnikalaleipiä aurajuustolla ja juustolla, mikä ei varmasti se kevyin vaihtoehto ole. Mutta useimmiten valittiin ne paremmat ratkaisut, rahkat, smoothiebowlit ja avokadoleivät. 

Herkkujakin olen sallinut itselleni, sillä dieetinkin aikana pitää löytyä jotain, jolla "herkutella". Tällaisia herkkuja on olleet mehu- ja proteiinijäätelöt. Sellaisen olen napannut kaupasta, jos on tuntunut että kaipaan jotain hyvää. 


Liikkumisen lisääminen tuli oikeastaan kesän myötä itsestään. Tavallista kevyttä arkiliikuntaa tulee lasten kanssa ihan huomaamatta jo niillä perusulkoiluilla, ja kun mukaan lisää 3-4 suunniteltrua treeniä ja lihashuollon, on liikuntaviikko aika mukava ja sopiva. Paristi kävin jumpilla, joiden aikana tosiaan tunsin kuolevani, mutta huomasin pian ettei se ole oma juttuni. En ole valmis tekemään töitä niin tiukasti, joten olen nyt päätynyt kevyempiin ja kivempiin liikuntamuotoihin. 

Ja niin se kymmenen kiloa putosi ja on toivottavasti hyvästelty nyt ikuisiksi ajoiksi! Nyt alkoikin sitten boostausviikot ennen syksyn ulkomaanmatkaa. Toiveissa on, että nousen lentokoneeseen viisi kiloa kevyempänä, kuin mitä nyt olen tätä kirjoittaessani. Aikaa on reilut viisi viikkoa, joten tavoitetta siinä tosiaan on. Ruokavaliota on kiristetty huimasti ja lisäsin liikuntaviikkooni päivittäiset aamulenkit, joita vihaanvihaanvihaan kaikista eniten maailmassa. Vaikkakin nyt viikon jälkeen, olen jo vähän alkanut pitämään niistä. Muutenkin tämän hetkinen tekemiseni on paljon enemmän kuuri, kuin elämäntapa. Haluan kuitenkin katsoa mihin minusta on, mihin kroppani pystyy ja saisinko puristettua siitä vielä viimeiset kilot pois. Tämä loppu, ei tosiaan ole sitä jatkuvaa tulevaa elämäntapaa, vaan panostamista ihan vain siihen omaan rantakuntoon.

Matkalla mennään tottakai sitten taas rennosti. Syödään jäätelöä ja juodaan cavaa. Vaalean vehnän aion kuitenkin jättää reissussakin pois, tai ainakin vähiin, sillä se ei vaan sovi vatsalleni. En halua enää ikinä palata siihen pöhötysturvotukseen, jota valkoinen vilja minulle aiheuttaa. Tämä ei ole edes mikään kynnyskysymys, sillä vaalea leipä ja pasta ei oikeastaan ole minulle mikään pahe tai ruoka jota ilman en voisi olla. Matkan jälkeen palaan sitten taas noihin tässä postauksessa kertomiini keinoihin pudottaa painoa hitaasti mutta varmasti. Sitten onkin koko pitkä talvi aikaa tulla elämänsä kuntoon ja muovata kroppaa enemmänkin koostumuksen puolelta kuin kilojen näkökulmasta. 

3 kommenttia:

  1. Oma fiilis kyllä kertoo sen itselle sopivan painon (jos siis osaa suhtautua normaalilla järjellä omaan vartaloonsa).

    Mutta kuten kirjoititkin,niin loppujen lopuksi aika pienillä teoilla saa omaa oloa paremmaksi.

    Itselläni (ja miehelläni) on jo pitkään ollut sellainen inhottava vähän turvonnut olo. Vaikka molemmat ovat ihan normaalin painoindeksin sisällä, oma olo ei sitä kuitenkaan ollut.
    Jätimme ruuasta viljan ensin kokonaan pois ja korvasimme sen muilla vaihtoehdoilla. Herkkujakin toki vähennettiin samalla, koska pullaakaan ei voinut enää syödä. Mutta jo tällä muutoksella molemmilta on tippunut pari kiloa ja se turvotus on lähtenyt. Eli fiilis on nyt huomattavasti parempi ja tuloksia tuli todella pienellä muutoksella. Ehdottomuuksia emme viljan kanssa tule jatkamaan, joten kakkupala kylässä on kyllä jatkossakin sallittu, mutta kotona pyritään tekemään toisenlaisia ratkaisuja.

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa työtä! ^_^ Tsemppiä myös jatkoon!

    VastaaPoista
  3. Vautsi! Oot tehny kovan työn! Tsemppiä boostausviikoille! :) Mulla putos paino normaalia alemmas raskauden jälkeen eikä vielä ole noussut. Varmaan osin siksi, että lihasmassaa katosi. Mutta sokerikoukkuun olen jäänyt kuopuksen syntymän jälkeen ja se ärsyttää. Pitäs pyristellä irti. Väsyneenä sitä vaan puputtaa menemään :(

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!