perjantai 10. elokuuta 2018

Mitä veljet edellä, sitä pienin perässä


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä KIDDEXin kanssa.

Muistatte ehkä, että olen jo vuosia tehnyt Kiddexin kanssa erilaisia yhteistyökampanjoita eri tuotemerkkien ympärillä. Ilahduttavinta Kiddexin valikoimissa on se, että kaikki tuotemerkit ovat eettisesti ja ekologisesti valmistettu. Kampanjoiden parissa ollaan päästy tutustumaan moniin ihaniin tuotteisiin ja tuotemerkkeihin, joista osasta on tullut isojakin suosikkeja. Tällä kertaa tutustuttiin Affenzahnin reppuihin ja penaaleihin, joiden pääosassa on värikkäät ja suloiset eläinhahmot.

Puhelin, kamera ja ananasmarakassi saatu KIDDEXiltä

Tuotemerkki oli minulle entuudestaan ihan vieras, mutta lapsekkaan värikkäät kuosit ilahdutti. Erityismaininnan ansaitsee se, että tuotteet on valmistettu kierrätysmuovipulloista! Valmistus toteutetaan Vietnamissa ja ja ne ovat täysin myrkyttömiä ja kemikaalittomia. Onhan tämä toki tärkeää kaikin puolin, mutta erityisesti siksi, että tuotteet tulevat lasten käyttöön ja repun kohdalla vielä toisinaan ihoakin vasten. 

Reppu sai meidän pienimmässä aikaan niin voimakkaita ilon tunteita, että aloin sen innoittamana pohtia tarkemmin lastemme välisiä suhteita, ja sitä kuinka erilaista Justuksella on ollessaan veljessarjan pienin, verrattuna esikoisina syntyneisiin kaksosiin. 

Olen aina nauttinut seurata sivusta sitä kaksosten välistä sidettä ja sitä, kuinka se heidän arkeensa vaikuttaa. Ollaan kuin paita ja peppu, toisen meitteet tiedetään puolikkaasta ilmeestä ja tarkasti on myös tiedoss ase, kuinka toista saa ärsytettyä kaikkein tehokkaimmin.

Olen pelännyt, että pienin jää paitsi jostain, kun hänellä ei sitä toista puoliskoa ole. Kun hän on vaan yksönen, syntynyt lähes neljä vuotta myöhemmin kuin veljensä, eikä tule saamaan pikkusisarustakaan pienellä ikäeolla. Ilokseni olen kuitenkin saanut huomata varsinkin pienimmän toisen vuoden aikana, että huoli on siinä mielessä turha, että hänellekin on etua omasta syntymäjärjestyksestään.


Huomaan, että pienin matkii minkä kerkiää. Hän imee kaiken mahdollisen isoilta ja toteuttaa sen omansa taitonsa ja osaamisensa mukaan. Hän haluaa tehdä kaikki samat jutut mitä isot, syödä samaa ruokaa, juoda samoista juomapulloista, leikkiä samoilla leluilla, pukea samanlaiset kengät, ilmeillä samanlailla.. Hän on oikea pieni apina!

Justus sai Kiddexiltä tuon Affenzahnin nelilitraisen pandarepun ja oli siitä niin ylpeä. Hänelle on ollut aika kova paikka, kun isot ovat olleet nyt pari viikkoa kolme päivää päiväkodissa, lähteneet sinne innoissaan reput selässä ja hän on joutunut lähteä äidin matkassa kotiin. Hän on reagoinut tähän muutokseen meidän lapsista kaikkein voimakkaimmin, selvästi pieni poika on ihmeissään siitä, ettei isot pojat olekaan aina kotona. Hän haluaisi niin kovin jäädä isojen kanssa päiväkotiin. Hän suuttui valtavasti, kun posti toi pari viikkoa sitten isoille pojille uudet reput ja hän jäi ilman. Voitte vaain kuvitella kuinka valloittava hän on, näyttäessään omaa tahtoaan. Ponnekkaasti hän osoittaa ja hokee "tätä,tätä,mulle,tätä!". 

Oma reppu tarkoitti selvästi pienelle pojalle jotain omaa. Hän kuuluu myös porukkaan, kun hänenkin naulakossaan roikkuu reppu. Reppu, jonka voi ottaa omaan selkään lähtiessä muskariin tai leikkitreffeille. Hän niin ylpeänä kantaa omaa reppuaan, se on nimittäin juuri sopivankokoinen tuollaiselle pienelle ja pysyy hyvin selässä rinnalla olevan kiinnitysremmin vuoksi. Justus kuljettaa repussaan leluja ja omia tavaroitaan. Reppu on mukana hänen leikeissään ja aina lähtiessämme ulos, hän hakee ensin kengät kaapista, sitten repun huoneestaan. On niin suloista, kuinka innoissaan hän on saadessaan tehdä isojen juttuja isoveljien perässä. Reppu on pieni, ei se oikein tule palvelemaan meitä päiväkotireppuna, sillä sisälle mahtuu juuri sopivasti vaihtovaippa, kosteuspyyhkeet, unilelu ja pillipullo. Mutta harrastereppuna ja lyhyillä reissuilla se on juuri sopiva, sillä lapsi jaksaa kantaa sen itse, vieläpä hyvin ylpeänä!

Tottakai pienin kopioi sitten myös niitä ei niin kivoja piirteitä. Huomaan tämän meidän kolmannen veljen olevan selvästi temperamenttisin tapaus ja matkimalla isoja hän tuntuu oppivan kiukuttelutapojakin paljon nopeammin kuin isoveljensä samanikäisinä. Hän kommunikoi leikeissä selvästi ikäistään laajemmin, ja hänelle on tosi tärkeää päästä mukaan leikkiin, vaikka sitten vain viereen istumaan. Onhan tämä toki varmasti osittain myös hänen luonteensa ansiota, mutta uskon isoveljien matkimisella olvan myös osuutta asiaan. Isot pojat ovat hänelle niin iso fanituksen kohde, etten olisi hänen syntyessään voinut edes kuvitella kuinka voimakkaaksi isoveljien ja pikkuveljen side vielä muodostuu. 


Erilaiset kädentaidotkin ollaan otettu arkeen pienimmän kanssa selvästi isojaveljiä aiemmin, sillä isojen mallista myös pienin haluaa osallistua piirtämiseen ja askarteluun. Siinä missä isot pojat hakivat oikeaa kynäotetta vielä reilusti yli kaksivuotiaina, on pienin oppinut sen jo nyt vähän yli yksivuotiaana. Vähän tässä on kyllä itselläkin peiliin katsomisen paikka, sillä nuorimman kanssa piirtäminen ja värittäminen on ollut paljon helpompi aloittaa kuin kaksosten kanssa samanikäisinä. Omaa penaalia pienin ei kuitenkaan vielä saanut, mutta kovin tärkeää hänelle on päästä valitsemaan oma kyn isojen saamista penaaleista. Katsotaan, kuinka pitkälle voidaan mennä vielä näin, ennen kuin kuopuskin haluaa leikkiä pikkukoululaista ja pakata oman penaalin reppuunsa. 

Penaalit ihastuttivat isoja kovasti, he järjestivät heti värikynänsä niihin ja halusivat nimensä kirjoitettavan penaalin päältä vedettävään kieleen. Tärkeänä he nyt värittäessään valikoivat kyniään, sulkevat välillä penaalin ja avaavat sen jälleen. Tekevät koulutöitä ja ovat oleviin niin isoja. Mutta onneksi, koulutaipaleelle on vielä pari vuotta. 

Jännityksellä odotan, mihin tämä kaikki vielä johtaa. Millaiseksi side vielä muodostuu ja miten erilailla kuopus tulee kehittymään verrattuna esikoiskaksosiin. Oletteko te huomanneet luonne-eroja ensimmäisen, toisen tai kolmannen lapsen välillä, jotka selvästi liittyvän lapsen lapsilukujärjestykseen, eikä niinkään perusluonteeseen?

Ihastuttaviin Affenzahnin -tuotteisiin voi tutustua tarkemmin Kiddexin sivuilta, jossa on esiteltynä valikoima tarkemmin. Jälleenmyyjät tuotteille on listattuna tässä alla!

7 kommenttia:

  1. Itse olen huomionut sen, että pääsääntöisesti se toinen lapsi on aina lähtenyt liikkeelle aikaisemmin kuin esikoinen. Ja sitä myöden on tosiaan matkinut kaiken muunkin vanhemmalta sisarukseltaan.

    Eihän sillä ensimmäisellä lapsella olekaan yleensä mihinkään kiire. Kukaan ei vie leluja nenän edestä, kukaan ei tee mitään kiinnostavaa vähän matkan päässä mihin pitäisi päästä osallistumaan jne. Ne vanhempien tekemiset ei kuitenkaan ole niin kiinnostavia juttuja ja tapahtuvatkin pääsääntöisesti siellä yläilmoissa.

    Eli erityisesti liikkumisessa toinen lapsi on monesti edellä toista. Samoin kiinnostuksen kohteet tulevat siltä sisärukselta.

    Muu sosiaalisuus ja keskittyminen yms. ovatkin sitten enemmän niitä luonteenseen liittyviä juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei oo käynny näin. Eka lapsi otti ekat askeleensa 10 kk ja lähti kävelee 11 kk, toka lapsi otti ensiaskeleensa ja lähti kävelee 12 kk. Muutoinkin eka on ollu sekä motorisesti että puheen kehityksessä aikasempi. Toka lapsi on taas ollu sosiaalisesti taitavampi ja mukanaolevampi näin taaperoikäsenä. Mutta tosiaan apinoi isompaansa ja kiinnostuksen aiheet tulee ehdottomasti isommalta, ei sukupuolensa mukaisesti mikä taas oli aivan äärimmäisen stereotyyppistä isommalta, siinä ei ole ees auttanut houkutella muunlaisiin leikkeihin eikä kiinnostuksen kohteisiin. Ikäjärjestys vaikuttaa tastusti valtavasti mutta väittäisin että näillä meidän kahdella ennemminkin luonne-erot.

      Poista
    2. Joo! Mulla on myös se tunne, että pääsääntöisesti seuraavilla on aina kovempi kiire liikkeellä. Me ollaan tosin myös poikkeus tähän sääntöön, sillä Justus lähti kävelemään vasta 1v 2kk, samassa iässä kuin isoveljensäkin :)

      Kiinnostuksen kohteet matkitaan kyllä joo ihan täysin, ja myös mun mielestä sellaiset isojen jutut, joiden pariin pienimmällä on aina kova kiire!

      Poista
  2. Voi, ihana Justus! Onpa kiva, että hänkin sai nyt oman repun <3

    VastaaPoista
  3. Hei kun jatkuvasti saatte kaikenlaisia leluja yms. niin kerkiävätkö lapset edes niillä leikkiä kun tuntuu että on aivan järkyttävät määrät leluja yms. sälää ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, leluja ei ihan kauheasti kyllä lapsille ole blogin kautta tullut, mutta ne mitä on on olleet tykättyjä. Kierrätetään leluja paljon, ja jos jollain ei leikitä lähtee se toisille lapsille tai varastoon hetkeksi jemmaan. Loppupeleissä, meidän lapsilla on aika vähän leluja :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!