tiistai 28. elokuuta 2018

Hetki ennen siivousta

Onko teillä aina siistiä? - Tämä on kysymys, joka mulle tulee tosi usein. Ja välillä se tuntuu hassulta, sillä ei, ei tosiaan, meillä ei ole aina siistiä. Mä kyllä tykkään siistiydestä ja rakastan siivousta. Kaikessa rauhassa suursiivouksen tekeminen on mulle ehkä parasta terapiaa ikinä. Mutta siistiä meillä ei tosiaan ole aina, enkä itsekään jaksa aina siivota. 

Mutta en koe että meillä on juurikaan sotkua tai sotkuistakaan. Vaikkapa nämä kuvat, jotka juuri yhtenä aamuna nappasin, ei niissä ole siistiä. Mutta ei niissä ole sotkuistakaan. Se on ehkä sitä elämisen jälkeä, sitä ettei ihan kaikki ole juuri sillä hetkellä paikallaan, mutta jonka siivoamiseen ja järjestämiseen ei kovin montaa minuuttia menisi. Meillä on tosi harvoin tämän sotkuisempaa, sillä aina joko minua tai miestäni alkaa liika sotku häiritä.


Ollaan siitä ihanassa tilanteessa, että muutettiin huomattavasti pienemmästä asunnosta tähän taloomme silloin kaksi vuotta sitten ja päästiin silloin laittamaan kaikki tavarat niiden omille paikoille. Teen lisäksi tosi paljon karsimista pitkin vuotta, jolloin laitan turhaa ja tarpeetonta tavaraa kiertoon. Voisi sanoa, ettei meillä juurikaan ole mitään ylimääräistä tai turhaa kotona, joten kaikelle löytyy kivasti oma paikkansa. Tämä tekee myös siivoamisesta helpompaa, kun tavarat voi vaan siivota omille paikoilleen, eikä niille tarvitse miettiä uusia sijoituskohteita. 

Mun suurin paheeni on varmasti meidän vieras/työhuone. Se on tavallaan ylimääräinen huone, odottelee sitä, että isot haluavat joskus oman huoneen ja se toimii tällä hetkellä oikeastaan vaan varastona ja yövieraiden majoituksessa. Nyt sinne on tungettu kaikki kirppikselle lähdössä olevat tavarat. Huone on aika pieni ja tosi vaikean mallinen, sillä siellä on paitsi korkeat kaapit myös vaatehuone. Tyhjää seinätilaa on tosi vähän, joten kalusteet on todella vaikea sijoitella sinne. Siksi se useimmiten onkin enemmän tai vähemmän sekaisin ja siellä on tavaraa odottamassa sitä lopullista sijoituskohdetta. 

Tämä aamu, jolta kuvat ovat on yksi tosi tavallinen aamu meidän perheessä. En ole tehnyt mitään siivousta, vaan kaikki on niinkuin ne tänä aamuna ollutkin. Ollaan herätty, syöty aamiainen ja isi on lähtenyt isojen poikien kanssa töihin ja päiväkotiin. Me on Justuksen kanssa oltu olohuoneessa ja leikitty, mä olen laittanut pari sähköpostia ja laittanut Justuksen päivähoitohakemuksen eteenpäin. Sitten Justus on mennyt päiväunille ulos ja mä olen ottanut nämä kuvat. Pakko myöntää, etten pidä tällaisesta epäjärjestyksestä kuvissa. Mun olisi niin tehnyt mieli edes ihan vähän siistiä paikkoja. Pedata sängyt ja kerätä tavarat olohuoneen lattialta pois. 


Mä vihaan tasoja, jotka keräävät tavaraa. Siksi niitä ei meillä ehkä ihan mahdottomasti olekaan, mutta ne muutamat joita on, keräävät sitä tavaraa senkin edestä. Eteisen lipaston päällä odottaa pari pakettia palautusta ja siihen on jäänyt myös edellisenä päivänä sovitetut talvikengät, jotka huomattiinkin sitten pieniksi. Olohuoneen tasolla taas seisoo pari pleikkarin ohjainta, kaukosäädin ja joitain johtoja. 

Olohuoneen lattialla on pari Justuksen lelua ja bobles, jonka päällä hän kiipeili mun ollessa koneella. Siihen on jäänyt myös potta taaperon treenien jäjiltä. Imuri on lattialla, kuten melkein aina meillä ja sänky petaamatta. Lattialla on yksi kaappiin kuuluva muovilaatikko, josta kaivoin eilen toppahousuja kirppiskassiin. Päiväpeitto on lattialla ja sohvatyynyt vähän miten sattuu.

Eteisessäkin on Justuksen leluja, sekä kengät, jotka hän kiukuspäissään sinne heitteli kun kuuli, ettei tällä kertaa pääse mukaan viemään poikia. Justuksen huoneen lattialla on leluja ja isojen poikien huoneessa on vielä edellisenkin päivän leikit levällään.


Kodarissa on pyykkiä odottamassa viikkausta, siellä on pari kasaa viikattua pyykkiä, kuivuvaapyykkiä ja oven päällä pussilakana odottamassa kaappiin viikkausta. Ämpäri on jäänyt mustikoiden jäljilta vielä sisään, vaikka sen paikka onkin autotallissa. 

Keittiössä on edellisen illan iltapala-astiat vielä tasolla, pöydässä osa aamiaisastioista ja tasoilla mappi ja pari paperia. Lavuaarissa on likaisia astioita ja astianpesukone pitäisi tyhjentää. 

Yleensä siivoan nuo pikkusotkut Justuksen nukkuessa, mutta tänään ne pyörivät noin vielä iltapäivälläkin. Tuollainen pieni sekaisuus ei juurikaan häiritse mua, ehkä tieto siitä, että sotku on äkkiä siivottu auttaa. Iltapäivällä siivoilin enimmät pois, sillä jotenkin mun mielestä on kiva, että koti on siisti kun mieheni palaa töistä. Vaikka ei se tietysti iso juttu ole, vaikkei olisikaan. 

4 kommenttia:

  1. Musta on ihanaa että sä näytät esimerkkiä siinä, että lapsiperheenkin kotona voi olla siistiä! (vaikkei olisi mikään natsivanhempi) Sitä pidetään jotenkin niin normaalina että lapsiperheissä muka olisi aina kaamea sotku :D Ja sellaista en omaan kotiini kyllä halua edes sitten kun on lapsia. Joten kiitos että valat uskoa siihen että on toisenlaisiakin vaihtoehtoja :D Aina kaikkialla vaan toitotetaan siitä että on kamala kaaos kun ei muka lasten takia ehdi siivota yms..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana kuulla! Mua myös harmittaa, että aina on se ajatus että lapsiperheissä vallitsee kaaos. Kun ei se vaan sitä tarkoita, että jos on lapsia niin koti pitää olla pommin jäljiltä :) Siivoaminen on kuitenkin valintoja, ihan niinkuin kaikki muutkin jutut elämässä! :)

      Poista
  2. Onhan se ihan totta ettei lasten kanssa ehdi joka paikkaa pitämään täysin tiptop. Eikä tarvitsekaan! Mutta en minäkään voi missään läävässä asua, tietty järjestys ja perussiisteys on aina. Vie mennessäs ja tuo tullessas periaatteella. Usein "oma aika" meneekin talon siivoukseen. Siistissä kodissa on rauhallinen mieli ja ihana asua kun tavaroilla on omat paikkansa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!