Leikitäänkö kotia ?

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Kiddexin ja PlanToysin kanssa ja se on osa PlanToys Brand Rep -postaussarjaa. 

Kesän aikana olen paljon kirjoittanut meidän lasten leikistä. PlanToys Brand Repin myötä testiin on saatu useita ihania puuleluja, soittimia, ulkoleluja, nosturi ja nyt keittiöleikkeihin pilkottavia hedelmiä ja puisia ruokatarvikkeita. Ilokseni olen huomannut, että lelut ovat olleet kestäviä ja kovasti lasten mieleen. Soittimethan meillä on olleet pisimmään, muttei niissäkään käytönjälkeä näy, vaikka niillä soitellaankin päivittäin.

Se, että kaikki meidän lapset ovat poikia, ei ole koskaan vaikuttanut leluihin joita heille hankitaan. Enimmäkseen on menty lasten mieltymysten ja toiveiden mukaan, mutta paljon olen hankkinut heille myös ihan oma mielenkiinto edellä. Varsinkin kaikki kotileikkeihin liittyvä on usein sellaista, jota itse ostan lastenhuoneeseen. Kotileikkiä ei koskaan ole meillä mielletty tyttöjen leikiksi, johtunee osittain siitäkin, että yhtälailla kodinhoidollisiin tehtäviin osallistuu meillä molemmat vanhemmat. Tietysti valtaosa kotitöistä on minun vastuulla, olenhan kuitenkin täll hetkellä päivät kotona. Silti, meillä nähdään isiä keittiössä varsinkin viikonloppuisin ja pojat ovat itsekin paljon mukana niin ruuanlaitossa kuin siivouksessakin. Meiltä ei löydy sukupuolijaoiteltuja kotitöitä ja se on siirtynyt ihanasti myös lasten leikkiin.

Varsinkin Justuksen syntymän jälkeen isot pojat alkoivat leikkiä paljon perinteistä kotileikkiä. On äiti ja isi, niiden vauva ja koti. Vauvaa viedään retkelle ja laitetaan nukkumaan. Keittiössä valmistetaan hänelle ruokaa ja keitellään samalla kahvit myös kavereille. Ruuanteko on aina iso prosessi, jossa pojat valmistavan päivällistä yhdessä. Toinen pilkkoo ja toinen paistaa. Välillä vaihdetaan. Sitten uunissa olevat tomaatit syttyvät palamaan ja palomies-isi sammuttaa palon. Välillä vauva itkee ja häntä pitää imettää tai antaa mehua tuttipullosta. Useiden sattumusten jälkeen, ruoka on valmista ja on aika saapua syömään. Me saadaan aina Justuksenkin kanssa omat lautaset, joista päästään maistelemaan isojen valmistamia ruokia. Hyvin usein tarjolla on nakki- ja kalaruokia. Sellaisia, joihin pitää laittaa paljon ketsuppia ja mansikkahilloa.

Kuvien leikattavat hedelmät ja vihannekset tulivat meille Kiddexiltä ja ovat valmistettu samaisesta kumipuusta kuin muutkin PlanToys -lelut. Värit ovat luonnonmukaisia, mikä tällaisissa ruokaleluissa on tosi tärkeää, sillä monesti nämä päätyvät suuhun ihan oikeasti. Kasvivärit tekevät lelusta täysin myrkyttömän. Leikattavat lelut ovatkin meille jo entuudestaan tuttuja, ekan setin pojat saivat jo pari vuotta sitten ja se on ollut tosi tykätty. Tämä kyseinen setti on nyt jo kolmas, mutta tästä löytyy ehdottomasti paras veitsi! Kunnon veitsestä saa hyvän otteen ja se vastaa malliltaan aitoa veistä. Näillä meillä on usein treenattu vihannesten pilkkomista. Nyt pilkottavaa on jo kiva valikoima, eikä riitoja juurikaan synny. 

Toinen lelusetti, joka meille elokuussa saapui on tuo kuvien ruokatarvikelajitelma. Setistä löytyy vesi- ja mehupullot, ketsuppituubi, hunaja- ja hillopurkit sekä maitotölkki. Kiva valikoima erilaisia ruokia, joita erityisesti kahvi- ja teekutsuilla käytetään paljon. 

Kotileikeissä pojat toistavat kivasti meidän päivärytmiä. Vauvalle jutellaan samoja juttuja joita usein kerron heille. Pojat rooliutuvat oikein kunnolla ja mä usein seuraan sivusta kommentoimatta sen kummemmin. On hauska kuunnella millaisia oivalluksia he leikin tiimellyksessä tekevät ja millaiset asiat heille ovat meidän arjessa merkityksellisiä. He käyvät leikissä läpi erilaisia riitatilanteita ja usein vaikka pöytätavat toistuvat leikeissä. Vauvaa muistutellaan ettei pöydässä saa touhottaa, pitää keskittyä siihen mitä tekee ja kaikkea pitää maistaa. 

Leikeissä mun mielestä tulee ihanasti esiin se, millaisena lapset meidän arjen näkee. Näiden leikkien myötä muistaa itsekin, että vaikka itseä kuinka ärsyttää välillä lasten riehuminen ja kiukkuaminen, se on sitä heidän kasvamistaan. Jokaisesta neuvosta he kuitenkin oppivat jotain, vaikkei aina siltä tunnukaan. Kenties suloisinta on, kun toinen pojista kertoo leikissään nukkevauvalle, että äiti rakastaa sinua, olet ihana poika. Silloin tulee aina fiilis, että me ollaan onnistuttu. Tuo on sitä lapsen arkea, ja tuon hän muistaa. Ei sitä kun äitiä väsyttää, eikä jaksa aina niihin kaikkiin kysymyksiin vastata. Vaikkakin, kyllä lasten leikissä toistuu usein sekin, että äitit juo sitten kaksi kuppia kahvia, kun iseille riittää vaan yksi 😄

Aina säännöllisin väliajoin olen viemässä tuota meidän Ikean leikkikeittiötä varastoon, mutta sitten jo seuraavana päivänä huomaankin, että kotileikki on taas käynnissä. Keittiö on kyllä ihana osa roolileikkejä, samanlaista olisin kaipaillut omankin lapsuuteni leikkeihin vaikka monenmoista lelua meillä olikin. Keittiö kasvaa kivasti lasten mukana ja vasta ihan äskettäin nostin tuon korkeimmalle tasolleen. Pojat ovat vajaa 110-senttisiä ja taso on heille juuri sopivalla korkeudella nyt. Mielenkiintoista nähdä, kuinka keittiö toimii aikanaan Justuksen leikeissä!