maanantai 14. joulukuuta 2015

Täältä löytyy sydänäänet, ja kappas, täältä toiset !

Pari viikkoa sitten, mun henkilökohtainen FB-profiili muistutti kolmen vuoden takaisesta päivityksestä. Päivitys sai mut miettimään sitä syksyä, niitä muutamia viikkoja kolme vuotta sitten. Kuinka pitkä aika siitä onkaan, mutta silti muistan hyvinkin elävästi ne tunteet ja ajatukset!

Se päivitys josta nyt kerron, oli kaksi sydäntä perätysten. Ei sen kummempaa, mutta muistan sen hetken kun ne näpyttelin profiiliini. Oli perjantai-aamupäivä. Mä istuin silloisen työpaikkani pöydän ääressä ja googletin. Töiden teosta ei tullut yhtään mitään, mä en vaan pystynyt millään keskittymään. Käsi eksyi välillä vatsalle, joka jo silloin tuntui tosi isolta, vaikkei sitä varmasti ollutkaan.

Niinkuin varmaan arvaattekin, se oli se aamu kun kuultiin mieheni kanssa ne sanat, jotka muutti meidän elämän lopullisesti. Meille tulee kaksoset!



Mä en koskaan ollut ajatellut, että meille voisi tulla kaksi vauvaa kerralla. Kaksoset on varmaan niitä ainoita juttuja, joita kukaan ei tosiaan voi suunnitella! Voihan niitä aina epäillä odottavansa tai arvella saavansa. Mutta tuskin kukaan tietentahtoen suunnittelee kahta vauvaa kerralla. Voisi luulla, että tieto kahdesta vauvasta olisi järkytys ja samaa kyllä ajattelin itsekin, ennen kuin se pommi mulle tiputettiin.

Heti plussaamisen jälkeen viikolla 4+6 mä pelkäsin hirveästi. Raskaus oli alkanut yllättävän helposti, mutta takaraivossa jyskytti koko ajan tieto, ettei kaikki aina mene hyvin. Mä pelkäsin tuulimunaa, keskenmenoa ja kohdunulkopuolista raskautta. Mä en ollut yhtään varma, että raskaus todella oli alkanut, vaikka testit kertoikin ihan muuta. Etova olokin mulla alkoi jo heti alussa. Ekat kerrat oksensin jo ennen varhaisultraa. Siltikin epäilin ettei kaikki ollut ihan kunnossa. Mutta HETKEÄKÄÄN mun mielessä ei käynyt että meitä olisi onnistanut tuplasti.



Silloin perjantaiaamuna marraskuussa 2012 mä olin omien laskujeni mukaan raskausviikolla 7+1. Mentiin aamulla ennen kahdeksaa paikallisen terveyskeskuksen äitiysneuvolaan odottelemaan pian alkavaa varhaisultraa. Olin saanut ajan sen kummemmin kinuamatta, mulla kun ei ollut tarkkaa varmuutta viikoista, vaikka ovulaation ajankohdan tiesinkin. Oma TH halusi varmistaa raskausviikot ja se kävi mulle oikein hyvin. Jos ei olisi halunnut, olisin varannut ajan yksityiselle. Mä en olisi voinut odottaa NP-ultraan saakka. 

Mä pelkäsin ihan hirveästi sitä, että terveydenhoitaja sanoisikin ettei kohdussa ole mitään. En uskaltanut edes pöydällä maatessa vilkaista ultraruutua. En halunnut sitä tyhjää ruutua mieleeni. Mä olin haaveillut vauvasta, suunnitellut ja miettinyt kaikkea. Vauva tuntui pojalta ja mä pystyin jo kuvittelemaan miltä hän näyttäisi. Olin jo ostanut siniset Newbie jumpsuitin ja punaiset tennarit.

Kun terveydenhoitaja sitten sanoi nuo legendaariset sanat, mä olin tipahtaa pöydältä. Katsottiin miehen kanssa ihmeissään toisiimme ja muistan itkeneeni ja nauraneeni samalla. MITÄ IHMETTÄ! Ihan oikeastiko? Se mikä mua yllätti, oli ettei kaksosuutinen tuntunutkaan enää yhtään oudolta. Näin sen kuuluikin mennä, meille tulee vauvat! Mun mieli tuplasi heti vauvaluvun ja sen yhden vauvan suunnitelmien sekaan tupsahtikin toinen vauva. Shokista ei siinä vaiheessa ollut tietoakaan. Mä olin niin ikionnellinen siitä lyövästä sydämestä. Kahdesta lyövästä sydämestä!


Heti meille kerrottiin, että mun raskaus oli tyypiltään se turvallisin. Vauvoilla oli kaikki omaa ja jo silloin oli selvää että kyseessä oli epäidenttiset vauvat. Mun suurimpia huolia heti alkuun oli se, että kuinka musta riittäisi kahdelle. Rakastaisinko varmasti kumpaakin yhtä paljon. Henkka taas mietti enemmän käytännönjuttuja. Autoa, rahaa ja omaa jaksamistamme.

Mä en osaa oikein edes selittää millaista se on, kun kuuleekin vatsassa kasvavan kaksi pientä elämää. Ihan mahtavaa tottakai, se että oikeasti on saanut aikaa jotain niin erityistä. Kaksoset! Pelko siitä, että saataisiin vaan yksi lapsi, olisi aina turha. Meidän lapsilla olisi jo heti pienestä se läheisin mahdollinen sisarus rinnallaan. Me ollaan etuoikeutettuja, kun päästään seuraamaan niin läheltä tuota erityistä yhteyttä.

Mun olisi tehnyt mieli tuona aamuna kertoa jo koko maailmalle. Mulle tulee kaksi vauvaa! Tottakai jännitin myös omaa jaksamista, riittämättömyyden tunnetta ja sitä, että riittäisikö musta kahdelle. Ne asiat ja taidot kuitenkin kehittyy pikkuhiljaa, ja tuolloin päällimmäisenä mielessä olikin vain se, kuinka saisin kannettua näitä pieniä sisälläni riittävän pitkään.


Kaksosuutiseen varmaan aika harva on varautunut, siksi musta tuntuukin tosi oudolta se, kuinka rennosti tuo tieto otettiin vastaan. Ei tarvinnut sulatella, uutinen tuntui meiltä jo samantien. MOnta kertaa kyllä mietin, kuinka paljon helpompaa olisi ja tulisi olemaan yhden vauvan kanssa. Mutta meille tulisikin kerralla kaksi. Tuplasti onnea kerralla. Silloin vielä kuvittelin, että jossain vaiheessa arki tulisi olemaan helppoa. Ei ole vielä ollut, mutta varmasti (ehkä) vielä jonain päivänä! ;D

Millaisia tunteita te olette käyneet läpi plussan/tuplaplussan tehtyänne?

16 kommenttia:

  1. Ihana postaus. Mä olen itsekin pyöritellyt pitkään mielessä kaikkia muistoja mitä raskauteen ja sen alkuun liittyi. Teidän pojat on syntyneet meidän kihlapäivänä, näin btw. :D

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus ,tuli melkein vollotus <3!

    VastaaPoista
  3. Tosi tuttuja tunteita ja ajatuksia. Mä purskahdin hysteeriseen nauruun, kun näin ruudulla kaksi vauvaa, mies taas meni ihan hiljaiseksi. :) Mutta tosi pian siihen ajatukseen tottui, että tietenkin meille tulee kaksoset.

    Mutta hei, ei se arki ehkä helppoa missään vaiheessa ole (tai no, kai sitten kun ne muuttaa kotoa), mutta kyllä se helpottaa, ei ehkä ihan suoralla käyrällä mennä ylöspäin mutta pikkuhiljaa kuitenkin.

    Ja on se kyllä ihan erityistä seurata kaksosten kasvua. Tänään juuri toinen kysyi toiselta "annetaanko pusut?" <3

    VastaaPoista
  4. Tää kuulostaa aivan mun tuntemuksilta meidän tuplapoikia odotellessa :) Koko teksti suoraan kun mun suusta paitsi tuo pahoinvointi, jota ei ollut koko raskaudessa eikä oikeastaa mitään muitakaan oireita. Helpolla pääsin :) Tuplaonni on maailman mahtavinta!

    VastaaPoista
  5. Ihana <3
    Mä olin kyllä ihan sekaisin kun pitkän yrityksen jälkeen saatiin plussa testiin. Se oli niiiiiin mahtavaa ja niitä testejä teiniin sitten aika mojta sen jälkeen :)

    VastaaPoista
  6. Ihana teksti Nelli, liikutuin <3 pojat ovat ihania! <3

    VastaaPoista
  7. Kuullostaa ihan samalta, kuin meidän tuplaodotus. Meillä tosin oli jo ennestään yksi lapsi, joten saatiin melkoista pirujen maalailua ja pelottelua niin neuvolasta kuin äpolilta :/ Olen vähän katkera, sillä en osannut nauttia raskaudesta ollenkaan, vaan pelkäsin vain tulevaa. Mutta positiivista on sitten, että vauvavuosi yllätti "helppoudellaan" kun pelkäsi pahinta :D
    Vieläkin välillä mietin, että miten kummassa MINÄ olen ansainnut niin hienon jutun, kuin kaksoset (millään mittapuulla yksöstä väheksymättä! <3 )

    VastaaPoista
  8. Lähes samat fiilikset oli..erolla että meillä oli esikoinen 2v. ja hän ei ollut itsestäänselvyys, antoi siis odottaa itseään ja nää kaksoset, nyt 10kk, oli melkoinen pommi <3 Samaan aikaan olin palannut töihin, vain ollakseni 6kk siellä ja ravatakseni 2 viikon välein äitipolilla koska identtiset pojat. Noh, ei tässä vielä mitään..taloraksa oli alkamassa/meneillään ja olin käytännössä uraäitinä yh-äiti syksyn. Onneksi raskaus meni hyvin, ei ois ollut "varaa" maata, mun oli pakko painaa..Mutta, sen jälkeen onkin sitten sairastettu, valvottu, oltu äärirajoilla, tunnettu todella riittämättömyyttä. Toki myös jaan tunteen että tää on rikkaus ja suuri rakkaus <3 ;) mutta rankkaa on totta vie ollut ja helpotusta ehkä villikko kolmikolta joskus hamassa tulevaisuudessa ;)

    VastaaPoista
  9. Kertakaikkisen ihana postaus. <3
    Tästä sain hymyn huulille, vaikka itselläni on suruaika meneillään ja tyttäremme siunaustilaisuutta suunnittelen.. kiitos siis tästä, pystyin hymyilemään ekan viime torstaisen keskenmenon jälkeen.. <3

    VastaaPoista
  10. Olipas hauska ja koskettava teksti! :)
    Meillä oltiin ultrassa 2.4. Kun kätilö kysyi, onko sua ultrattu ennemmin, täälähän on kaksi, ei meinattu uskoa.
    Ensin sanoin että aprillipäivä oli eilen. Sitten se viisasi että en huijaa, tuossa ja tuossa! :D
    Mies oli kalpeana ja hiljaa, minä puhkesin raikuvaan nauruun jota kesti siihen asti että päästiin kotiin. Ja meillä on tunnin matka sairaalaan :D
    Jännä kyllä että heti sen jälkeen kahden vauvan saanti kerralla oli hirveän luontevan tuntuista. Tottakai niitä on kaksi. Ja se on melkein outoa, jos jollain on vaan yksi :)

    VastaaPoista
  11. Varmasti ollut erityinen hetki, jonka muistaa koko ikänsä ja onneksi teillä kaikki meni hyvin raskauden aikana :) Huomasin tuossa tekstissä pienen virheen. Kaksoset, joilla on kaikki omaa, voivat olla myös identtisiä, sillä osa identtisistä jakautuu niin alussa, että heille kehittyy omat istukat, omat vesipussit ja suonikalvot.
    http://www.vauva.fi/artikkeli/raskaus/identtiset_vai_epaidenttiset_kaksoset

    VastaaPoista
  12. Olihan se aikamoinen järkytys kuulla ekassa ultrassa odottavansa kahta. Esikoinen oli silloin 1v3kk, kun saatiin tietää, että toinen lapsi onkin toinen ja kolmas. Mulla meni pitkään asian sulattelussa, mutta on kaksoset sellainen etuoikeus, että en vaihtaisi! Joka päivä mietin kuinka hienoa on, että meillä on esikoisen lisäksi kaksi tyttöä, varsinkin kun esikoisen synnytyksen jälkeisten komplikaatioiden vuoksi varoiteltiin ettei uusi raskaus ole välttämättä mahdollista. Niin kiitollinen kolmesta terveestä lapsesta! <3

    VastaaPoista
  13. Sun on oltava raskaana! Olis huippua! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!