sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Te kysyitte, tässä vastaukset !

Kysymyspostaukset, nuo klassikot, joiden perään voi kysellä ne kaikki mieltä askarruttavat jutut, joita muuten ei ehkä tule kysyttyä. Toki kysymyksiä voi laittaa aina ja kaikkialle, yritän niihin vastailla sitten mahdollisimman pian. Nyt tässä tulee kuitenkin ne instagramin puolelle tuleet kysymykset ja vastaukset niihin! 



Oletko miettinyt ollenkaan bloggauksen lopettamista, nyt kun blogien lukeminen on vähentynyt?

Ihan ensin täytyy kysyä, että mistä ajatus blogien lukemisen vähentymiseen? Tai kun ainakin oma kokemus on, ettei blogini lukeminen vuosien varrella suinkaan ole vähentynyt, vaan lukijamäärät kasvavat tasaiseen tahtiin. Varmasti blogien rinnalle on tullut paljon muuta, tubekanavia, podcasteja, grammausta, mutta mä itse koen ne vaan yhtenä kanavana blogien rinnalla. Kaikille on oma seuraajakuntansa ja paikkansa. 

Tästä kulmasta en ole pohtinut lopettamista. Välillä olen miettinyt laajentamista muihin kanaviin, mutta toisaalta koen ettei mulla olisi niille aikaa eikä jaksamista juuri nyt. Muutenkin, koen että mun juttu on enemmän kirjoittaminen kuin puhuminen. 

Välillä mietin lopettamista tai vähentämistä ajanhallinnan näkökulmasta, mutten sitäkään tosissaan. Palattuani töihin, on blogitöitä pitänyt paljon vähentää ja mielenkiintoisille jutuille sanoa ei, koska tiedän etten tulisi kaikkea ehtimään. Mutta se että lopettaisin kokonaan tuskin koskaan tulee kohdallani tapahtumaan. 

Mistä haaveilet? Kasvatusjuttuja olisi kiva saada lisää!

Kiva kuulla! Mä yritän lisätä kasvatusjuttuja blogiin. Tällä hetkellä isoin haave liittyy juurikin tähän blogiin ja arkeen, sillä haaveilen siitä että saisin meidän arjen rullaamaan sulavasti ja joustavasti niin, että siinä olisi tilaa kaikille elämän osa-alueille. Niin meidän molempien vanhempien töille kuin harrastuksillekin, blogille, perheelle, parisuhdeajalle ja lasten harrastuksille.

Pidemmän tähtäimen haave mulla liittyy niin työelämään kuin matkusteluunkin. Haluaisin näyttää lapsille maailmaa ja nähdä sitä samalla itse. Menestyä töissä, kenties siirtyä vähän toisenlaisiin tehtäviin ja kasvattaa omaa brändiä vähän laajemmalle. Tosi auki mun työkuviot on vielä, enkä oikein itsekään tiedä millaisesta urapolusta haaveilen. Jossain vaiheessa toivoisin, että saisin inspiraation myös gradun tekoon, mutta just nyt ei tunnu olevan sen hetki. 

Ja haaveilen mä häämatkastakin, ehkä viiden vuoden päästä kun raaskitaan jättää lapset viikoksi tai kahdeksi hoitoon. Sitä ennen matkaillaan koko perheen voimin kotimaassa. Ehkä joku ulkomaan matkakin saataisiin koko perheellä tehtyä lähivuosina. 

Yleisesti mä haaveilen ihan vaan tasaisen tylsästä arjesta. Että kaikki sujuisi hyvin, tuplien koulu lähtisi hyvin vauhtiin, saataisiin molemmat vanhemmat tehtyä omannäköistä uraa ja perhe- sekä parisuhde-elämä toimisi ja sujuisi. Toivon, että arki olisi kivaa ja sujuvaa, sellaista onnellista. 

Nirsoileeko pojat? Onko heillä jotain inhokkiruokia?

Tuplat ei juurikaan nirsoile. He ovat tosi hyviä ja ennakkoluulottomia syöjiä kumpikin, varsinkin Kasper syö ja tykkää melkein kaikesta. Rasmukselta löytyy muutamat jutut joista hän ei pidä, kuten tomaatti, kala ja juustot mutta muuten hän syö aikalailla kaikkea. Meillä pitää maistaa aina kaikkea, mutta mistään ei tarvitse tykätä. Tosin tomaatti ja juustot on sellaiset, ettei vaadita Rasmukselta niiden maistamista, sillä nuo on olleet hänen tykkäämättömyyslistallaan aina. Välillä hän omatoimisesti maistaa tomaattia, mutta se on hänen oma valintansa. 

Rasmus ei tosiaan tykkää kalaruuista tai avokadopastasta, mutta ei ne varsinaisesti sellaista inhokkiruokaa ole. Kasperilta en oikein keksi mitään, jotkut ruuat eivät välttämättä ole hänen makuunsa, mutta se johtuu usein enemmän maustamisesta kuin selkeästi jostain inhokista. Avokadosta hänkään ei pidä sellaisenaan.

Justus onkin sitten asia erikseen. Hän on ollut meidän lapsista selvästi nirsoin, vaikka kaikkea onkin tarjottu aina monipuolisesti. 6kk-11kk hän eli pääasiassa maidon lisäksi maisteluannoksilla soseita, bataatilla, pastalla, ruisleivällä, banaanilla ja puurolla, kun mikään muu ei kelvannut. 1v makumaailma onneksi laajeni, mutta silloinkin hän on ollut tosi valikoiva. Soseena söi oikeastaan mitä vaan, mutta erillään kelpuutti vaan jauhelihan, pastan, broilerin ja kurkun. Päiväkodin alku oli selvästi jokin murrosvaihe, sillä päiväkodissa kehutaan aina kuinka ennakkoluuloton maistelija Justus on, hän syö usein päiväkodissa kaikkea mitä eteentuodaan. Kotona valikoi selvästi enemmän, mutta nykyään hänelle kelpaa ruuat jo paljon paremmin kuin vaikka puolivuotta sitten!



Mitä mieltä Greyn Anatomiasta?

No parasta ikinä tietysti! Löysin tämän vasta silloin, kun telkassa pyöri kausi neljä ja jäin koukkuun heti. Mulla poistettiin silloin viisaudenhammas ja tiedossa oli parin päivän saikku. Kävin Anttilasta ostamassa ykköskauden DVDn ja heti seuraavana kakkoskauden. Ahmin kaikki ilmestyneet kaudet silloinparin viikon aikana ja sen jälkeen telkkarin tahtiin.

Nykyään katson näitä Viaplaysta vähän miten sattuu, Justuksen raskaudessa sairaslomalla ollessa taisin aloittaa ihan alusta ja katsoa melkein loppuun. Nyt laitan aina randomisti jonkun kauden ja jonkun jakson. Niin ja katson tietysti myös uusimman jakson suoraan Ruutu plussasta.

Mieleenpainuvin jakso on varmaan se Callien kolarimusikaalijakso, jossa Bailey, Callie ja Owen laulaa Chasing Carsia. Kamalin on luultavasti Derekin kuolema-jakso, joka aiheuttaa edelleen mahdotonta huutoitkua ja jonka jälkeen olin melkein valmis lopettamaan koko sarjan katselun. 

Onko teidän kaikki lapset syöneet tuttia? Jos on niin milloin luovutte/luovuitte?

Joo kaikki lapset on syöneet tuttia. Se oli itseasiassa pieni kauhuskenaario, jos kuopus ei suostuisikaan syömään. Tutti on nimittäin koettu meillä niin isona pelastajana varsinkin tuplien ollessa vauvoja, kun sillä sai vähän helpotettua nälkäkiukkua ja syötettyä ekan vauvan ilman että toinen huusi suoraa huutoa. Harkittiin kyllä, annetaanko pienimmälle tuttia ollenkaan, mutta koska en näe siinä mitään pahaakaan, annettiin sitten kuitenkin.

Isojen tutin syönti loppui aika helposti heidän ollessaan puolitoista vuotiaita. Meillä oli tulossa muutto ja haluttiin tutit pois hyvissä ennen sitä. Lisäksi mua oli alkanut suututtaa toisen tuplista jatkuva kitinä tutin perään. 

Justuksen kohdalla oli tarkoitus toimia samoin, mutta jotenkin se tutti vaan jäi. Aina oltiin joko kipeänä tai nukuttiin muuten vaan huonosti. Sitten oli Lapin reissua, töiden aloitusta.. Eli tutti on Justuksella edelleen satunnaisesti. Päiväkodissa hän ei syö tuttia lainkaan, meillä ei edes ole tuttia siellä enää, mutta kotona ne vaan aina jostain ilmestyvät. 2v synttärit on takaraja meillä joten kohta se tutti häviää myös Justukselta. 

Miltä uusi arki tuntuu kotiäitiyden jälkeen?

Enimmäkseen ihanalta! Tuntuu, että aika töihin paluulle oli juuri sopiva, mulla on sinne paljon annettavaa ja pienimmän päiväkotiura on alkanut niin hienosti. Mutta olisihan se silti ihana olla enemmän kotona ja enemmän lasten kanssa. 

Teen nyt neljäpäiväistä viikkoa, eli lapsilla on kolme vapaapäivää. Tää on aika maksimi mitä pystyn töitä tekemään, sillä muuten aika ei tunnu riittävän mihinkään! Olenkin haaveillut, josko jatkaisin tätä lyhennettyä viikkoa ainakin koko sen ajan, kun joku lapsista on päiväkodissa. Mutta katsotaan nyt!

Mutta tykkään meidän arjesta silti, vaikka hektisyys selvästi lisääntyykin. Mun työni on onneksi niin joustavaa, että hitaita aamuja on silti edelleen viikottain ja kahden auton myötä saadaan onneksi vähän porrastettua lasten päiviä. Vaikkakin, tuplat haluaisivat aina mennä aamupalalle päikkyyn ja lähteä aikaisintaan välipalan jälkeen :D

Haaveiletko neljännestä lapsesta?

Välillä käy mielessä, että entä jos. Varsinkin sellaisissa murrostilanteissa, joissa huomaa yhden aikakauden olevan ohi. Varsinkin nyt, kun taapero täyttää kaksi, eikä meillä oikeastioikeasti ole enää vauvaa. On tosi haikeaa ajatella, että se vaihe elämästä on nyt takana. Jatkossa nautitaan muista ikäkausista. 

Tosissani en kuitenkaan haaveile. Mun mielestä on ihanaa, kun lapset ovat jo omilla jaloillaan ja niin omatoimisia. On parasta, kun he voivat kertoa tarpeensa ja meillä on yhteinen kieli. Kolme lasta tuntuu meille juuri nyt sopivalta. Se me jaksetaan ja hallitaan, kolmelle voidaan olla sellaisia vanhempia kuin halutaan, eikä tarvitse priorisoida tai tehdä myönnytyksiä. Voihan se mieli aina muuttua, mutta nyt tuntuu tältä :) Elämässä on niin paljon muutakin kuin vain vauva-aikaa. 



Paljonko tienaat blogillasi?

Mun tulot blogin kautta vaihtelee ihan tosi paljon riippuen kuukaudesta tai jopa vuodenajasta. Rahaa sain blogista viime vuonna vähän reilu 15 000e ja sen lisäksi joitain palveluita ja tuotteita "palkkana".  Tavoite tällä vuodelle on suunnilleen sama, todellisuusuudessa ehkä vähemmänkin, sillä kaikkea ei vaan millään ehdi.

Miten paljon kulutat rahaa lastenvaatteisiin?

Tää on kyllä tosi vaikea, lastenvaattehankinnat kun jakautuu tosi epätasaisesti pitkin vuotta. Viimeisen kuukauden aikana lastenvaatteisiin on mennyt rahaa ehkä joku 60e ja toinen samanlainen tuplien lenkkareihin.  Jos pitää ostaa uutena ulkovaatetta, silloin rahaa tietysti menee enemmän. Nyt kevään ulkovaatehankintoihin meni rahaa vain 100e, sillä ei tarvittu muuta kuin Justukselle vk-kengät, isoille vk-hanskat ja kurahousut. Jos olisi tarvinnut isompia hankintoja tehdä, olisi rahaakin mennyt enemmän. 

Mä hankin paljon vaatetta myös varastoon aleista ja kirpparilta, joten esimerkiksi kesävaatteet lapsille on jo kokonaisuudessaan hankittu. Niitä ei luultavasti mene euroakaan koko kesänä, sillä kaikki kolme siirtyvät kesän alussa juuri uuteen kokoon, joka menee hyvin luultavasti koko kesän. 

Yritän pitää kulutuksen pienenä ja pohtia kriittisesti omia ostoksia. Helposti ostan tunteella, mutta opettelen siitä koko ajan irti. Lastenvaatteisiin saa varmasti kulumaan rahaa ihan loputtomiin, mutten halua lähteä siihen. Hankinnat on rahoitettavissa pienemmälläkin summalla ja käytän mielummin rahaa elämyksiin ja yhteiseen aikaan, kuin kuluviin vaatteisiin. Toisaalta tykkään myös, että lapset on puettu nätisti, joten tämä vaatii tasapainoilua jatkuvasti.  

Millaisia matkustussuunnitelmia teillä on tälle vuodelle? Lähdettekö ulkomaille?

Tänä vuonna matkaillaan tosi maltillisesti ja edullisesti. Käytiin viime vuonna Espanjassa ja Lapissa, joten tänä vuonna luultavasti pitäydytään vaan yhdessä reissussa. Ulkomaille tuskin lähdetään, ellei satuta voittamaan lotossa :D. Olisihan se huippua lähteä, mutta luultavasti pysytellään tänä vuonna Suomen rajojen sisällä. 

Kesälle mietittiin Lapin reissua, olisi kiva nähdä Lappi myös kesällä kun ollaan aina käyty siellä vain talvisin!

Eikun hei, olenhan mä lähdössä Viroon ensi kuussa työporukalla, joten tuleehan tälle vuodelle sitten ainakin yksi "ulkomaanmatka".

Vastaako työsi koulutustasi? 

Suoranaisesti ei, mutta tottakai mun koulutus antaa hyvät eväät menystyä myös työssäni. Mun koulutushan on Yhteiskuntatieteiden kandi, joten mulla ei ole sellaista varsinaista ammattinimikettä jolla tekisin töitä. Siis sellaista kuin vaikka sairaanhoitajilla tai opettajilla. Toisaalta, mun työ on myös sellaista, ettei sitä koulutukselle tehdä vaan enemmänkin persoonalla. 

Toisaalta haluan vastata myös että vastaa, sillä mun koulutus on kuitenkin isoilta osin myös sitä, että osaan soveltaa lukemaani ja oppimaani tietoa tekemiseen. Yhteiskuntatieteillä, psykologialla ja sosiaalityöllä (joista kaksi viimeistä on mun sivuaineita) on kuitenkin paljon annettavaa ihan kaikkeen työhön.

Mun työtä voi kuitenkin tehdä lukemattomila muillakin koulutuksilla, eikä siihen ole yhtä ainoaa oikeaa koulutusta. 



Aiotko jatkaa opintojasi tai näetkö tarpeelliseksi maisterin paperit? 

En mä ihan kauhean oleellisina tai tarpeellisina tällä hetkellä näe maisterin papereita. Juuri siksi, ettei mun nykyisessä työpaikassa pidetä niin tärkeänä sitä koulutusta vaan enemmänkin soveltuvuutta. Ja koska mun työnantaja on niin huippu, en näe itseäni ihan heti vaihtamassa muualle. Urapolku nykyisessä työpaikassa onnistuu yhtälailla tällä koulutuksella kuin maisterinakin. 

Mutta mä uskon silti jossain vaiheessa sen gradunkin kirjoittavani, sillä en tykkää siitä että jokin olisi kesken kuten mun opinnot nyt on. Sitä en tiedä koska se hetki sitten tulee ja kuinka helppo se on enää lähteä kirjoittamaan, kun viimeksi olen koulussa ollut neljä vuotta sitten! Mutta aika näyttää!

Valitsisitko edelleen saman koulutuksen?

Valitsisin. Mä olen aina halunnut yliopistoon ja vähän vahingossa päädyin valitsemaan alan, jolla en suuntaudu mihinkään tiettyyn ammattiin. Ehkä se oli sitten kohtalo tai jotain, mutta juuri tuosta syystä mun mielestä mun koulutus on niin hyvä. 

Kandivaiheen jälkeen harmittelin etten hakenut lukemaan suoraan sosiaalityötä, sillä uskoin mun uran olevan sosiaalihuollon puolella. Kuitenkin, kun epäpätevänä tein niitä töitä pari vuotta, huomasin ettei se ollutkaan mun juttu. Mitään haittaa siitäkään koulutuksesta ei tietysti olisi, mutta nyt kun koulutus on yhteiskuntatieteitä, psykologiaa, sosiaalityötä, johtamista ja kauppatieteitä (kunnon sillisalaatti haha), tuntuu musta että osaan monipuolisemmin kaikkea ja mulla on annettavaa moneen juttuun.

Mikä sun unelma-ammatti on?

Mun on pakko sanoa, etten tiedä. En yhtään tiedä mitä haluan tehdä "isona" tai mitä haluaisin tehdä edes parin vuoden päästä. Just nyt mua kiinnostaa valtavasti sosiaalinen media ja vaikuttajamarkkinointi, mutten tiedä voisiko se olla ihan mun leipätyötä jossain vaiheessa. Just nyt mun on kuitenkin hyvä siinä missä mä olen.

Voisitko kuvitella muuttavasi vielä Joensuuhun?

Tuskin. Ei varmasti koskaan pidä sanoa ei koskaan, mutten silti näe meitä enää siellä. Se on niin syrjässä ja kaukana kaikesta, ettei oikein toimi meillä. Lisäksi työmahdollisuudet on paljon huonommat kuin vaikka täällä, missä pääkaupunkiseutukin on paljon lähempänä.



Mitä sä ajattelet lasten näkymisestä sosiaalisessa mediassa?

Mun mielestä sosiaalista mediaa ei kannata nähdä minään mörkönä. Se on osa elämää ja arkea siinä missä moni muukin asia. Vanhempina ollaan kuitenkin siitä siinä mielessä vastuussa, että opetetaan lapsille oikeat tavat käyttää sitä. Mikä on sopivaa ja mikä ei.

Mun oma raja lasten näkymiseen somessa on tosi häilyvä, suoria kasvokuvia heistä ei juurikaan ole, vaan varsinkin isot pojat näkyvät enimmäkseen sivusta tai takaa. Ihan vaan siksi, että he ovat jo niin isoja. Kaikkien lasten nimet on kaivettavissa blogista helpostikin, mutten niitä juurikaan täällä enää käytä. Mitään salaisuuksia lasten nimet ei ole ja vilahtaahan ne tässäkin postauksessa. Mutta en tykkää siitä ajatuksesta, että kirjoittamalla meidän lasten nimet googleen, tulisi sieltä heidän kuviaan. Toki tämä tulee muuttumaan sitten kun he kasvavat ja alkavat julkaista itse, joten mitenkään isona ongelmana en tätä kuitenkaan pidä.

Niinkuin sanoinkin alkuun, some on tätä päivää ja on vähän turha sitä on lähteä liiaksi dramatisoimaan. Siinä on niin paljon hyvääkin, että keskittyisin mielummin niihin asioihin. Fiksu somen käyttö on paljon parempi kuin totaali-ehdoton kielto jokin pahan ja kauhean pelossa.

Lasten terveystietoja tai henkilökohtaisia asioita en täällä toki julkaise ja muutenkin mun blogi keskittyy enemmän mun ajatuksiin vanhemmuudesta kuin siihen, millaisia mun lapseni ovat. 

Mitä ajattelet matkimisesta?

En mä nyt varsinaisesti tiedä ajattelenko mitään. Ajatuksena matkiminen on mun mielestä vähän lapsellista, sillä mikäpä tässä maailmassa ei olisi matkimista jostain tai joltain. Kukaan ei luultavasti kykene tekemään elämästään tai arjestaan täysin uniikkia. Tän lisäksi some takaa sen, että kaikesta inspiroidutaan ja innostutaan yhdessä, erikseen ja ristiin. Se kuka keksi jonkun jutun eka on mun mielestä ihan turha keskustelu, ollaan mielummin iloisia siitä että keksi ja jakoi sen muillekin, muita ilahduttamaan.

Mä itse ainakin olen somessa juuri siitä syystä, että voin jakaa ideoita ja inspiraatiota muille.  Mulla on tunne että mulla on teille jotain annettavaa. Sitten kun se fiilis poistuu, en luultavasti ole enää somessa samallalailla. Vertaistukea ja samanlaisia elämäntilanteita kohtaa somessa paljon helpommin kuin face to face. On huippua jos voin antaa sitä muille, mutta sitä mä etsin ja haen myös itse somesta. 

Ihminen on vähän rakennettukin niin, että mitä enemmän hän näkee jotain, sitä enemmän siitä myös alkaa tykkäämään. Jos some vilisee mustavalkoisia koteja, luultavasti siitä tykkää ja omakin koti on sellainen. Silloin myös vaikutteita niistä kodeista on helppo ottaa ja tuleekin otettua. Tietoisesti ja tiedostamatta.

Tämä matkiminen nousee säännöllisesti mun blogissa esiin, tätäkin kysymystä vähän muuttelin yleistävämmäksi. Mutta kokonaisuudessa matkiminen sanana on mun mielestä hölmö ja tarpeeton. Mua saa matkia ihan kaikessa rauhassa ja mä matkin muita just niin paljon kuin se itsestä hyvältä tuntuu. Menkää ja matkikaa siis muutkin, jos joku vaan kivalta vaikuttaa! :D


4 kommenttia:

  1. Toivot työn alkamisen jälkeen enemmän aikaa lasten kanssa, mutta silti on ihan kiva viedä ne vapaapäivänä päiväkotiin jotta saa siivota ja katella ohjelmia rauhassa. Vähän ristiriitaista ehkä.

    VastaaPoista
  2. Jep :) Olisi huippua saada vielä enemmän aikaa lasten kanss ailman muita kodin tai työn velvotteita. Jos mä saisin päättää, palkkaisin siivoojan ,jottei mun tarvitsisi itse siivota. Just nyt rahaa siihen ei vaan ole, joten siivoan itse ja yritän tehdä sen niin, että selviän mahdollisimman nopeasti. Siinä helpottaa kummasti se, että lapset ei ole silloin kotona. Tiedät ehkä itsekin, jos sulla on lapsia ;)

    En vie lapsia päiväkotiin siksi että voisin itse ottaa rennosti kotona. Ne menee päiväkotiin siksi, että mä saan velvollisuuksia kotona hoidettua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinka pitkän aikaa siis lapset on hoidossa siivouspäivinä?

      Poista
    2. Tuona kyseisenä päivänä 5h, josta 2h oli päiväuniaikaa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!