maanantai 1. tammikuuta 2018

VUOSI 2017

Tervetuloa uusi ihana vuosi 2018! Nyt on pakko toistaa itseaan ja sanoa se sama mikä joka vuosi tähän aikaan. Vuosi on mennyt ihan kamalan äkkiä, muistan vielä niin hyvin edellisen vuoden vaihteen, jolloin harmittelin kun omassa lasissa oli holitonta cavaa, juustotarjottimelta sai napsia vaan kovia juustoja ja lattialta ylösnouseminen vaati apukäsiä. Tuntuu, että vuosi meni vielä nopeammin kuin edeltäjänsä. Vuosi 2017 oli kaikin puolin upea. Isoimpana juttuna tuo maailman rakkain Justus, jonka saapuminen teki meidän perheestä oikein kunnolla kokonaisen. Vuosi 2017 oli enimmäkseen vauvavuosi ja olen niin kiitollinen siitä, kuinka hienosti se sujui. 

T A M M I K U U 

Tammikuu alkoi meillä sairastellen. En muista, että hetkeen olisi ollut niin rikkonaista kuukautta töiden ja päiväkodin osalta. Lapset sairastivat vuoronperää ja mulla itselläni tuli oikein kunnon kurkunpääntulehdus, ääni lähti ja sain riesaksi myös korvatulehduksen JA silmätulehduksen.

Raskaus alkoi näkyä ja tuntua, en oikein saanut nukuttua, supisteli ja kolotti. Olin tosi väsynyt ja uupunut ja tammikuun lopulla lääkäri kirjoittikin mulle sairaslomaa äitiysloman alkuun. Edessä olisi kuukausi ihan vaan rauhassa kotona, isotkin kun jatkoivat päiväkodissa vielä kuukauden.



 H E L M I K U U

Helmikuu alkoi sairaslomalta. Postausten määrästä päätellen, mulla on ollut kotona hyvin aikaa. Lapset olivat edelleen päiväkodissa, mutta lyhennettiin heidän hoitoviikkonsa neöjään päivään. Olisin mielelläni ottanut heidät jo kotiin, mutta järjen ääni onneksi kielsi. Eipä minusta olisi paljon iloa ollut vauhdikkaalle kaksikolle sieltä kotisohvalta.

Vauvavalmistelut oli täysillä käynnissä, pidettiin lihan vähennys viikko, joka muuten saa jatkoa nyt tammikuussa kun päätettiin jättää punainen liha pois koko kuuksi. Helmikuussa mun väsymys vähän hellitti ja kun raskausviikot alkoivat näyttää paremmalta, myös liikkuminen toi energiaa. Olin oikein kunnon pullan tuoksuinen äiti kun päivät oli vapaata aikaa leipomiselle. Pakastin täyttyi varsinkin sämpylöistä.

Helmikuu aloitettiin kaksosten päivällä tututtuun tapaan ja jatkettiin siitä myöhemmin ystävänpäivällä. Haaveilin lapin lomasta, mutta sille nyt tietenkään ei päästy. Talvi oli muutenkin ihan surkea täällä etelässä, en muista edes että olisi ollut yhtäkään kunnon pakkasta, jotta kaikki matot ja liinavaatteet olisi saanut ulos..

Mulle järjestettiin elämäni toiset babyshowerit, shoppailtiin yhteistyön merkeissä Kauppakeskus Sellossa, leivottiin laskiaispullia lasten kanssa ja kirjoitin imetyksestä. Mua tolloin kovasti mietitytti imetys ja harmitti tuplien kohdalla epäonnistunut tissittely. Paineet nyt onnistumiselle oli kovat ja taisin imetyksestä puhua neuvolassa enenmmän kuin mistään muusta. Voisinpa mennä ajassa taaksepäin ja kertoa tuolle Nellille, että imetys sujui hienosti ja jatkuu edelleen. Nyt tulee juuri 9kk täyteen, ja olenkin tästä ihan superiloinen!


 M A A L I S K U U

Maaliskuu alkoi virallisesti äitiyslomalla. Isot jäivät mun kaveriksi kotiin ihan täysipäiväisesti, vaikka vielä mietittiinkin olisiko hoidossa pitänyt kuitenkin jatkaa osa-aikaisena. Pojat kuitenkin itse saivat vaikuttaa tähän ja kun kumpikin halusi jäädä kotiin, uskoin valinnan olleen ihan oikea. Meillä oli tosi rauhallisia päiviä, aamut aloitettiin hitaasti sohvalta ja mun ainoa tavoite päivälle oli, että päästään ulos ennen kuin isi tulee kotiin. Aika kivasti meillä menikin, vaikka aloinkin olla jo aika kipeä. Mua supisteli päivittäin ja useampaan kertaan oltiin jo lähdössä synnyttämään. Aina supistukset kuitenkin laantui ja mulla oli hermot aika kireällä. Vauva antoi kuitenkin odotuttaa itseään. Hyvä niin, sillä ehdittin ottaa raskausajan kuvat Helia Photographylla ja niistä jäi tosi ihana muisto omiin arkistoihin.

Raskaudesta ja omista mietteistä kirjoitin ainakin täällä, olipa muuten hassua lukea nuo läpi, vannoin ettei uusi vauvamahaikävä iske, mutta niin se vaan iski. On se vaan huikean jännää aikaa! Ja vaikka kuinka muistan varsinkin lukiessa, että en tykännyt muuttuvasta kropasta lainkaan, nyt vaan fiilistelen sitä kuinka onnelliselta ja upealta näytän. Maha on kyllä niin söpö. Huvittaa nuo linkatun postauksen viimeiset sana, ehkä vielä yksi kuitenkin, en usko tähän, mutta mistäs sitä koskaan tietää?

Mutta niin se vaan raskauden laskettuaika saapui ja vauva pysyi visusti mahan sisällä. Mua alkoi hajottaa oikein tosissaan, pelkäsin vähän käynnistystä ja sitä ettei mun kroppa saisi edetä synnytyksen tahtiin rauhassa. Vauvan koko ei mietityttänyt yhtään, vaikka välillä tiedostinkin isojen poikien syntyneen pienenä. Mittausten mukaan tämä vauva oli hyvin keskivertoa tai jopa viikkoja vastaavaa pienempi, no worries siis. Hyvä että en teinnyt tulevasta :D



 H U H T I K U U

Huhtikuu alkoi aprillipäivällä ja aamulla huijattiinkin mun sisaruksia laittamalla viestiä, että lähtö tuli! Vitsailtiin, että aprillivauvahan olisikin hauska juttu, sillä vauvan tuleva kummitätikin oli syntynyt aprillipäivänä. Mitään tuntemuksia ei kuitenkaan ollut ja olin jo asennoitunut viikon päähän suunniteltuun käynnistykseen. Elettiin rv 40+5 ja käytiin illalla lasten kevään ekalla potkupyöräajelulla. Kevät oli tullut jotenkin ihan huomaamatta.

Aprillipäivän iltana supisteli pari kertaa tosi kipeästi ja kehoitinkin Henkkaa tsekkaamaan sairaalakassin kuntoon. Illalla se haki salin jälkeen vielä pitsat, jos vaikka lähtö yöllä tuleekin. Tätä ennakointia oli harrastettu varmaan jo kolme kertaa, joten ei me tosissaan siihen uskottu. Mutta niin se lähtö vaan tuli. Vedet meni yöllä puoli kahdelta kotona ja vauva syntyi sairaalassa vähän yli neljä. Synnytys oli taas nopea ja helppo. Vaikka supistuskipu olikin helvetillistä jälleen, olisin taas kestänyt vähän enemmänkin ja olisin voinut synnyttää uudestaan heti perään. Vauva oli ihan veljiensä näköinen, 4,8 kiloinen rakkaus, joka tosiaan syntyi helpommin kuin 2.5 kiloinen isoveljensä. Vauva vei meidän sydämet ihan heti, hän tiesi samantien kuinka syödään ja oli vaan niin täydellisen ihana tapaus, ettei mitään rajaa.

Loppuhuhtikuu onkin sitten pelkkää vauvakuplaa. Isi oli viikon isyyslomalla, jonka jälkeen alkoi meidän arki oikein rytinällä. Minä kotona kolmen lapsen kanssa. Vähän jännitti, mutta hienosti meillä meni heti alusta. Isot ymmärsi heti, että vauvaa vaan pitää imettää ja silloin äiti ei voi hyppiä heidän avukseen. Vaikkakin, monet kerrat muistan pyyhkineeni peppuja vauvatissillä ja tarjoilleeni lounaita samalla vauvaa syöttäen. Melkoiseksi multitaskaajaksi sitä oppi, mutta alkuviikkojen jälkeen alkoi helpottaa, kun vauvakin alkoi enemmän rytmiytyä.

Käytiin newbornkuvissa, keiteltiin simaa ja tutustuttiin meidän perheen uuteen jäseneen. Huhtikuu oli kyllä ihan vaan pelkkää vauvaa.




 T O U K O K U U

Toukokuu alkoi vapulla. Meillä arki rullasi tosi kivasti, mulla oli aika varma olo itsestäni ja äitinä olosta. Tuntui, että hallitsen kyllä nämä kolme tosi hienosti. Vauva nukkui ja söi hyvin, joten mikäs siinä ollessa. Isoiltakaan ei ollut enää nähtävissä mustasukkaisuutta. Vauva oli heistä vain ja ainoastaan ihana ja jos jotain uhmakohtauksia tuli, saivat äiti ja isi niistä vain osansa. Vauva oli niin täydellisen helppo, että välillä tuntui vähän väärältä. Tiesin, että päästiin helpolla, mutta tuntui pahalta sanoa se toisille, varsinkin jos tiesi toisaalla olleen haasteita vauva-arjessa.

Vauva sai nimensä toukokuussa ja nimi olikin juuri se, joka raskauspapruihinkin kirjattiin. Hän vaan näytti niin Justukselta, että mitäpä sitä muuttamaan.

Kirjoitin synnytyskertomuksen ja voi minkä itkutulvan se vaan vieläkin aiheuttaa. Hitsi kun tuo touhu on vaan niin voimaannuttavaa ja olen ihan mahdottoman ylpeä itsestäni, että sen noin hienosti handlasin!

Keväällä innostuin noshin vaatteista ja nyt kuluneena vuotena ne ovat vieneet sydämeni koko ajan vaan enemmän ja enemmän.



K E S Ä K U U

Kesäkuussa alkoi kesä, vaikkei se ilmojen puolesta ihan siltä tuntunutkaan. Kovasti odoteltiin jo juhannukselta alkavaa isin kesälomaa. Kirjoitin tapetilla olevasta julki-imetyksestä, meidän arjesta ja kesäpeleistä.

Arki rullaili kivasti, isot pojat täyttivät neljä vuotta ja heidän synttäreitään juhlittiin merirosvoteemalla. Tehtiin pihaa, hypittiin trampoliinilla ja hoidettiin vauvaa.

Justus sairastui rs-virukseen alkukesästä, josta onneksemme toipui hyvin ja ilman jälkitauteja. Selvittiin myös ilman sairaalajaksoa, mikä ei ilmeisesti ole kauhean tyypillistä noin pienille tuossa taudissa.

Juhannuksena alkoi isin loma ja meillä oli tiedoss avaikka mitä kivaa.



H E I N Ä K U U

Heinäkuu meni lomaillessa. Blogissakin postauksia on totuttua vähemmän. Käytiin asuntomessuilla kaikkien lasten kanssa ja pyörittiin muutenkin paljon koko porukalla. Taidettiin oppia aika hyvin hallitsemaan tää meidän jengi. Vierailtiin muumimaailmassa, korkeasaaressa ja Vuokatissa.

Postasin tosi vähän, suosikkipasta nousi yhdeksi luetuimmaksi ja ihan syystä. On se vaan edelleenkin yksi parhaista pastoista mitä tiedän!

Kirjoitin myös psitiivisuuden voimasta ja siitä, kuinka huonoina hetkinä helposti jää vellomaan siihen negatiivisuuteen, eikä se vaan auta yhtään. Tässä pitäisi kyllä taa sitse vähän petrata. Tuntuu, että ihan liian helposti jää siihen valituksen kierteeseen.



 E L O K U U

Elokuussa isi palaili taas töihin ja meillä muilla koitti taas se normiarki. Arki näkyy myös blogissa, sillä postaustahti on palannut normaaliin. Kuukausi aloitettiin mielipiteillä, mikä saikin aikaan kommenttiryöpyn. Muistan kesän olleen tosi vaikeaa aikaa blogin kanssa tasapainoilun kanssa. Tuntui, että aikaa kirjoittamiselle ei ollut, vaikka sanottavaa olisi vaikka kuinka. Olin muutenkin vähän jumissa kuvaamisen kanssa, tuntui, ettei kamera tai taidot taivu siihen mitä halusin. Kuvaaminen jäi pitkäksi aikaa ja tämän kanss aongelmoin sitten blogissa, kun kuvamateriaali uupui.

Isot pojat aloitti kerhon, joka toi ison helpotuksen mun jaksamiseen. Vaikka itse valintani tein ja isot ovat kotihoidossa, ei se tarkoita että joka hetki olisi helppo. Meillä lapset ovat vielä niin superaktiivisia, että koko ajan pitäisi olla jotain ohjelmaa. Riitaa tulee veljen kanssa tosi helposti ja tuntuu, että jos jossain olen näiden kotiäitikuukausien aikana kehittynyt niin pinnan pituudessa. Kerho toi sopivan hengähdystauon itselle, ja toisaalta sen toivotun ryhmätoiminnan lapsille.

Justus alkoi maistella kiinteitä tissimaidon ohella, mutta kovin aktiivisesti hän ei maisteluun lähtenyt. Vasta puolen vuoden jälkeen mukaan otetut puurot ja lihat saivat aikaan isommat annokset ja sen, että Justus alkoi täyttää mahaansa muullakin kuin rintamaidolla.

Postailin meidän pohjaratkaisusta, pitäisikin taas palailla näiden sisustusjuttujen pariin, oon ehkä vähän huono julkaisemaan niitä! Onko joku tietty tila, josta toivotte postausta?



 S Y Y S K U U

Syyskuussa sain taas kirjoitus ja kuvausflowsta kiinni ja postailin paljon sellaista, joka oli ollut luonnoksiss ajo ikuisuudet. Kerroin syistä kotihoidon taustalla, kirjoitin rahasta ja lastenvaatteista, postailin muutenkin paljon lasten vaatetuksesta ja meidän valinnoista heidän kaappiinsa.

Blogi täytti huikeat viisi vuotta ja sen kunniaksi kirjoitin puhtaaksi blogiurani. Tuntuu ihan hassulta, että tänä vuonna blogini on jo eskari-ikäinen! Mihin tämä aika oikeasti oikein kuluu!

Syyskuussa eleltiin ihan normi arkea. Kerroin siitä blogissakin ja annoin muutamat vinkit kodin siistinäpitoon kaiken hulinan keskellä.

Justus alkoi nukkua huonommin ja se tuntui kyllä omassa jaksamisessa. Alensin vähän rimaa, mikä kyllä kummasti helpotti, tosin huomasin ettei riittävän aktiivinen arki pitänytkään meidän isoja lapsia tyytyväisinä. Tasapainoilu kahden(kolmen) niin eri-ikäisen lapsen välillä tuntui välillä vaikealta, mutta helpotus tuli lopulta Justuksen rytmistä. Kun vauva alkoi nukkua ulkona pitkiä päiväunia, ehdin panostaa aikaan isojen kanssa riittävästi, jotta sitten vauvan hereillä olo ajat he viihtyivät keskenään paremmin.

Syyskuuss ailmoitin töihin, etten palaa vielä ainakaan vuoteen. Päätös tuntui tosi helpottavalta, en olisi millään halunnut laittaa vauvaa vielä tammikuussa hoitoon.

(c) LUMO photography

 L O K A K U U

Lokakuu jatkui vähän heikommilla unilla, Justuksen lähdettyä liikkeellä, olivat myös yöt menneet repaleisiksi. Kävin tyttöjen viikonlopun vietossa Tampereella ja pyörähdettiin myös Joensuussa ja Kuopiossa.

Kirjoitin viime kesäisistä fiiliksistä yllätysraskauteen liittyen ja julkaisin myös postauksen maidon luovuttamisesta.

Lokakuuss apidettiin lelukutsun Leikkienin kanssa ja intouduin tosissaan Leikkienin leluista ja peleistä. Päästiin mukaan Leikkien Brand Repiin, jonka mukana meille saapui iso liuta uusia ja upeita leluja sekä pelejä Ollaan tutustuttu niihin nyt syksyn aikana, tarkemmin niistä voi lukea instan puolelta.

Lokakuu oli tylsän tavallisen ihana arjen puolesta. Kirjoitin mietteitä arjesta, siitä ihanasta ja kamalasta. Postailin myös lasten turvaistuimista yhteistyössä Jollyroomin kanssa.



 M A R R A S K U U

Marraskuussa Justukselle pidettiin unikoulu. Mä olin korviani myöten täynnä jatkuvia heräilyjä, joten lempeäasti lähdettiin ohjaamaan vauvaa parempiin uniin. Ja hienosti meni! Noh, aluksi. Nyt onkin otettu rytinällä takapakkia, viime yönäkin tyrkkäsin vauvalle tissin suuhun kolmasti.

Reissattiin Tukholmassa ja lapset olivat niin innoissaan laivasta. Mä itse en vakuuttunut lainkaan punavalkoisista laivoista ja taidetaankin ensi kerralla siirtyä toisen firman risteilyihin. Mutta Tukholma oli, kuten arvata saattaa, ihan superihana!

Ostettiin vaunut ja kerroin vähän tarkemmin niiden osto- ja valintaprosessista. Vaunut ovatkin olleet ihan täydelliset meidän käytölle ja päätyisin samaan valintaan uudelleen.

Marraskuussa kaupallisia yhteistöitä oli normaalia enemmän, huomasi kyllä, että joulu oli tulossa! Elloksen kanssa sisustin meidän olkkaria uuteen uskoon ja lamppu joka silloin meille kotiutui, on kyllä ehdottomasti yksi mun suosikkihuonekaluista!

Taas postailin kauden ulkovaatteista, hermostuin somettaville kuskeille ja kerroin mielipiteeni rokotuksista.



 J O U L U K U U

Sitten saapui joulukuu. Meillä lapset ovat melkein syyskuusta asti tiedustelleet, että koska on joulu, joko on joulu ja milloin joulupukki tulee. Nyt viimein kalenterin muodossa heille pystyi näyttämään, että milloin se joulu oikein on.

Tonttuovi saapui heti joulukuun alussa ja sen myötä päivittäiset tontun yllärit. Valmisteltiin joulua lasten kanss aisolla kädellä, joulu on mun mielestä jotain niin huippua, että ansaitsee koko kuukauden kestävän hypetyksen!

Joulukuu oli pimeä, mutta lumen myötä ollaan tehty vaikka ja mitä kivaa! On käyty luistelemassa, hiihtämässä ja laskemassa mäkeä. Lapset olivat kerhosta poissa aika paljon, sillä alkukuuss ameillä oli jotain ihmeflunssaa, joka ei onneksi pahemmaksi mennyt. Se vaan sai aikaan sen, että Justuksen hienosti mennyt unikoulu lässähti kuin lehmänhäntä.

Vinkkailin joululahjoja, kirjoitin sormia lämmittävistä ihanuuksista ja postailin uudesta leikkihuoneesta. Pohdin kuluttamista ja käytettyjä lahjoja sekä hypetin joulua. Havahduin myös siihen, että mun äitiyslomani loppuisi ihan näillä näppylöillä!

Käytiin lasten kanssa muutamassa joulutapahtumassa Helsingissä, Suomen suurimmassa sisähuvipuistossa, sekä Lidl:n joulutapahtumassa. Moikattiin joulupukkia torilla ja kauppakeskuksessa, katseltiin itsenäisyyspäivän ilotulitusta, käytiin mun työpaikan tapahtumassa Leon leikkimaassa ja myytiin paljon tarpeettomia leluja ja vaatteita pois.

Mä haaveilin aurinkolomasta vaikka tän hetkinen luminen maisema ihana sekin on.

Vuosi vaihtui rauhallisesti meillä kotona ystävien ja naapurien seurassa. Tehtiin uuden vuoden lupauksia, herkuteltiin ja katseltiin raketteja. LAsten käytyä nukkumaan kilisteltiin proseccolla, kulunut vuosi oli ihan huippu-upea, ollaan niin kiitollisia kaikesta mitä tänä vuonna ollaan saatu ja saavutettu. Suurin saavutus tietysti tuo ihana vauva joka nyt jo kovaa vauhtia ryömii pitkin lattioita.





VUOSI 2017 OLIT MAHTAVA! TULKOON VUODESTA 2018 EDES PUOLIKSI YHTÄ HIENO!
IHANAA ALKANUTTA UUTTA VUOTTA!

5 kommenttia:

  1. Ihana Postaus taas kerran! ❤️ Olis kiva nähä mitä astioita käytätte, miten olis sellainen postaus? 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Edellisestä onkin hyvän aikaa, joten laitetaan korvan taakse! :)

      Poista
  2. Mukavaa alkanutta vuotta teillekin :)

    VastaaPoista
  3. Olisi mukava, jos kirjoittaisit tarkemman postauksen uusista vaunuistanne. Miksi hankitte uudet? Millä perusteilla valinta osui juurikin näihin, mitkä ominaisuudet ovat itsellesi tärkeitä vaunuissa? Plussat ja miinukset ja mitä olet pitänyt näistä kyseisist vaunuista? Yms. Luin mainitsemasi ostopostauksen, mutta runsaammin mielipidettä ja käyttökokemuksia olisi kiva kuulla :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!