tiistai 19. syyskuuta 2017

voi veljet - pari ajatusta veljeydestä



"Et sä saa tehdä noin, mä olen sun rakkain veli!"
"Mä olin yksin äitin mahassa, mutta sitten mulla tuli Rasmua ikävä, sitten meitä oli siellä kaksi"
"Ei se ole mun veli. Se on mun rakas" 
"Mun paras kaveri on Kappeli"
"Justus on niin ihana, että mä haluaisin rutistella sitä!"


Voi veljet tosiaan. Nää kolme veljestä ovat mun maailmani. Kolme niin samannäköistä mutta eri luonteista tirriäistä. Kolme niin valloittavaa hymypoikaa ja naurusuuta, etten kestä. Niin ihania mammanpoikia, maailmanvalloittajia ja supersankareita.

Mä halusin aina useamman lapsen, koska ajattelen sisarussuhteen olevan suurin rikkaus. Mulla itsellä on kolme sisarusta, enkä itse voisi ajatella elämää ilman heitä. Rasmus ja Kasper ovat saaneet syvimmän sisarussuhteen mitä saada voi. He ovat eläneet tässä maailmassa ensimmäistä kuuttatoistaminuuttia lukuunottamatta täysin saman aikaa. Kokeneet samat asiat, oppineet samoja juttuja ja tunteneet samoja ihmisiä. He ovat kasvaneet niin kiinni toisiinsa, että välillä ihan hirvittää. Miten heitä koskaan saa tuosta edes vähän erilleen?



He ovat toisilleen kaikista tärkeimmät. Ohi isin ja äidin. Veli on vaan kaikki. He tietävät ja tuntevat toisensa. Pelaavat täysillä yksiin ja tunnistavat toisen ajatuksen pienestä ilmeestä. Välillä sitä yhteyttä on vaikea käsittää ja ymmärtää. Eikä sitä täysin voikaan, kun itse ei ole kaksonen.

Harmittelen monesti, kuinka Justus jää väkisinkin tuon kaiken ulkopuolelle, sillä pojat eivät ole kolmosia. Vaikka Justus onkin ihan valtavan tärkeä kummallekin isolle veljelle, ei hän vaan ole se kaksoisveli. Tuo kahden isomman side on vaan niin vahva.

Veljestrio tulee aina olemaan toisilleen tärkeä. Näin ainakin kovasti toivon. Toistensa tuki ja turva. Toivon, ettei Justus tunne itseään ulkopuoliseksi, vaikkei side isoihin veljiin olekaan samanlainen kuin mitä heillä on. Välillä toivon, että Justuskin voisi olla kaksonen ja että hänelläkin olisi tuollainen side veljeensä tai siskoonsa. Mutta toisaalta, on ollut ihanaa tutustua vain tähän yhteen veljeen ihan vain hänenä itsenään.

Ihanat veljet. Me saadaan olla ihan mielettömän onnellisia, että ollaan saatu nämä kolme poikaa. Ihanat veljet, joille saadaan olla äiti ja isi. 

Voi veljet, millaisia ihmeitä teidän kanssa vielä saakaan ihmetellä 💕
Mun Rasmus, Kasper ja Justus

Postauksen kuvat ovat ihanan Sonian käsialaa. Jos kaipailet osaavaa kuvaajaa, kannattaa ottaa yhteys Photography Lumo:on 💕

2 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat ja postaus! Veljeys ja sisarussuhteet ovat sellainen rikkaus, mitä ei voi kyllä ostaa. Teillä varmasti on vielä erityislaatuisempi suhde, kun ovat kaksosia.
    Meillä on myös kolme poikaa ja vanhimmilla on 1v9kk ikäeroa. Lauantaina vietimme keskimmäisen syntymäpäiviä. Kysyin veljiltä, millainen keskiveli on? Vastaukset olivat hyvin tyhjentävät: paras kaveri, meidän kulta! Veljeys ja sisaruus! <3

    VastaaPoista
  2. Mä olen jo muutaman vuoden ajan lukenut näitä juttuja, missä kaksoset ovat hyvin erityisessä asemassa toisilleen. Halivat toisiaan ja kulkevat käsikädessä yms. En tiedä sekoittaako meillä isosiskon (1v8kk vanhempi) kaksosien pakkaa sillä ei eivät ole koskaan olleet kovin kiinni toisisaan. Toki toisen perään kysellään mutta enemmän kysellään ehkä isosiskon perään. He ovat kiinteä kolmen sarja, ketkä pitävät toisensa puolia ja toimivat yhdessä.
    Olavi tulee olemaan jollain lailla ulkopuolinen mutta uskon hänen tulevan vähän kaikkien "lellikiksi", ainakin huomiota hän saa ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!