keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Pikkufutarit


Pallot ja pojat. Meillä on aina tän suhteen menty hyvinkin stereotypioiden mukaan ja kumpainenkin isoista pojista on ollut ihan höpönä palloihin aina. He varmaan osasivat potkia palloa ennen kuin oppivat kävelemään. No ei, mutta melkein.

Kaksin he saavat aika kivat pelit jo käyntiin, ja jalkapallo onkin aina ollut yksi ylitse muiden. Jonkin verran pojat isin innoittamana mätkivät sählypalloakin mailalla, mutta ei se ole yhtään niin mieleinen puuha kuin jalkapallo. Toinen on maalissa, kun toinen laukoo pallolla. Sitten vaihdetaan.

Mä olen viime kuukausina miettinyt paljon isojen poikien harrastuksia, ja sitä, milloin olisi oikea aika aloittaa jokin oma harrastus. Kumpikin pojistahan on pari vuotta käynyt isin kanssa perhejumpassa, mutta nyt luulen että tarvittaisiin jotain vähän muuta. Mä itse kävin lapsena telinevoimistelussa, ja tykkäsin siitä ihan valtavasti. Toinen mikä sopisi meidän vauhtiveikoille, olisi jokin temppujumppa. Toisaalta he varmasti tykkäisivät myös palloilukoulustakin, ja olisivat siihen kovin jo keväällä halunneet, täällä vaan pallokoulu on ikärajattu ja vasta 5v alkaen. 

Jotain harrastusta näille tyypeille on ehdottomasti saatava, sillä kumpainenkin on niin kovin energinen, että johonkin sitä on purettava. Toisaalta, haluan myös opettaa pojille, että liikunnan harrastaminen on hauskaa. Kiva olisi, jos siitä tulisi heillä luonteva osa päivää ja viikkoa. 

Kertokaahan, mitä teidän nelivuotiaat harrastavat tai ovat harrastaneet? 



Mä luulen, että me päädytään tuohon telinevoimisteluun nyt ainakin aluksi ja ehkä kevään tullen sitten futikseen. Uimakoulukin pojilla koittaa loppuvuodesta, joten sen kaverina tuo jumppa olisi aika kiva. Telinevoimistelu myöskin kestää tunnin, joten siinä ehtisi itsekin vetäistä jo kivan lenkin tai pyörähtää vähän kaupoilla. 

Sitten yksi käytännönkysymys jota olen miettinyt. Pojat kun ovat niin tiivis paketti, niin onko joku monikkoperhe kokenut tarpeelliseksi erottaa kaksoset eri harrastuksiin? Mun mielestä olisi kiva tarjota heille ryhmätilanteita ilman veljeä, mutten tiedä mitä pojat olisi asiasta mieltä.. :D Tämä olisi aika yksinkertainen juttu, jos mielenkiinnon kohteet olisi kovin erit. Meillä vaan kumpikin haluaa jumppaan, uimakouluun ja futiskouluun. Jos toinen kaipailisikin balettiin, olisi helppo laittaa molemmat omiin harrastuksiinsa.

8 kommenttia:

  1. Moi Nelli,

    yritän vielä vastata sulle, aiemmin teksti on hävinnyt kun oon "julkaissut". Katotaan... Toi on hauskasti sanottu "isot" kun on kaikki samaa sukupuolta niin erottaa helposti :) Joo meidän tuplat oli 1v10kk kun kuopus synty. Kaikki sanoi, että tytöt auttaa sitten vauvanhoidossa, mutta arvaat varmaan ettei niin ihan käynyt hahaa. Nyt kun isot täytti 2,5-v niin kaikki alkanut helpottamaan, ihanaa!

    Tää sun blogin lukeminen on mun omaa aikaa. Tästä saan vertaistukea :) Mutta sitä en ymmärrä miten ihmeessä ehdit näitäkin tekstejä kirjoittamaan ja arkea niin sujuvasti pyörittämään ja vaikutat vielä kaiken lisäksi pirteältä. Ehkä sun järjestelmällisyys auttaa, ehkä olet oppinut olemaan tehokas. Siitä yritän ammentaa itselleni vinkkejä ja voimia. Olisi muuten kiva kuulla taas teidän päivärytmistä. Nukkuuko pojat yöt hyvin, vauvakin? Hyvää syksyä teille!
    Tuplamamma kollega maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt ainakin saapui perille! :) Joo, tuntui ongelmalliselta puhua pojista, helposti mene elukijakin sekaisin, että ketkä kaikki pojat :D Vaikka useimmin pojat onkin juuri kaksospojat.

      Huhhei, teillä on ollut ihan varmasti menoa! Ja voin todellakin vain kuvitella, ettei apua kauheasti ole herunut. Justuksen serkku on Justusta 1v9kk vanhempi ja häntä ei ole kyllä hetkeksikään voinut jättää vauvan kanssa. Sen verran tehokas neiti kyseessä. Mutta ihana kuulla että nyt helpottaa jo, ja se varmasti menee kokoajan helpompaan suuntaan. Ainakin meillä on mennyt :)

      Mun salaisuus on työpäivä :D Teen käytännössä kaikki blogijutut sunnuntaina, 2-6 tuntia viikosta riippuen. Silloin isi on lasten kanssa ja mä teen vaan blogia. Ei siitä oikein muuta tulisikaan. Arki ei varmasti pyörisi jos yrittäisin viikolla tai lasten kanssa kirjoittaa, joten tää on todettu meillä toimivaksi. Työpäivänä voin keskittyä töihin, ja arkena lapsiin ja kotiin. :)

      Järjestelmällisyys kyllä auttaa ja päivärytmi on siinä isona apuna. Toisaalta, mä jaksan koska lapset nukkuu hyvin. Viime viikon Justus nukkui huonommin ja heti huomasi että oma vireystaso oli paljon matalampi. Isot nukkuvat ja ovat jo pitkään nkkuneet hyvin. Justuskin enimmäkseen nukkuu yhdellä tankkauksella yönsä.

      Mutta kiitos, piristit tätä päivää kun kaikki ei mennytkään kuin strömsössä! <3 Ihanaa syksyä sinnekin sinulle ja kolmikollesi!

      Poista
  2. Me ei olla monikkoperhe, mutta pojan eskariryhmässä oli viime talvena yksi kaksonen, jonka veli oli laitettu toiseen eskariin. Tuntui jotenkin tosi teennäiseltä? Mitä vikaa siinä on, jos on veljestä turvaa ja vaikka yhteiset kaverit? Nyt nämä kaksoset ovat myös eri luokilla. Olen ymmärtänyt, että takavuosina vallalla ollut "kaksoset pitää laittaa eri luokille" -ajattelu olisi jo pikkuhiljaa väistymässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä jotenkin usko että kyse olisi siitä, että olisi haluttu poistaa se turvan tuoja. Luulen, että tuossakin ajateltu lapsen parasta. Meillä nimittäin syy eri ryhmiin olisi se, että pojat tulisi selkeämmin esiin yksilöinä, kun eivät olisi kaksosina osana ryhmään. Vaan oma itsenäinen poikansa yhdessä ryhmässä. Kaksoset kun niputetaan niin helposti huomaamatta. Eri ryhmissä niin ei tapahdu. :)

      Poista
  3. Mä aloitin 4-vuotiaana baletin vuoden sitä vinguttuani, ja se oli ihan musta itsestäni lähtöistä. Vanhemmat sitten ehkä enemmän kannusti musiikkiin. Molemmista tykkäsin ihan yhtä paljon ja sain ihanat pitkäaikaiset harrastukset molemmista. :) Varmaan harrastuksissa pienen lapsen kohdalla tärkeintä on että se on mielekästä ja lapsi saa itse kertoa mielipiteensä. Ja toki ettei harrastuksia ole liikaa tai liian montaa kertaa viikossa. Mä oisin lapsena halunnut harrastaa vielä paljon enemmän kaikkea, ja nyt katon kauhulla jos jollain lapsella on joka ilta harrastus. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Lapsilähtöisyys on varmasti tosi tärkeää! Toisaalta sitten haluan vanhempana kannustaa harrastamaan jotain. Ja joo, määrää pitää tosiaan miettiä, ettei viikkokaan mene liian rankaksi! :)

      Poista
  4. Hei. Aikoinaann meidän poika aloitti 4 vuotiaana luistelukoulussa, josta siirtyi sitten kiekkokouluun muutamaksi vuodeksi ja sen jälkeen joukkueeseen jääkiekkoa pelaamaan. Meillä oli ja on edelleen energinen ja liikunnallinen poika, joka "valitsi" itse jääkiekon, oli äärettömän kiinnostunut pelaamisesta, maalinteosta, luistelusta jo ihan pienenä. Eli lapsen omasta halusta harrastus alkoi. Ja jatkuu edelleen, poika nyt 11 v. Tosin mielestäni vilkkaiden lasten kanssa on hyvä harjoitella myös välillä rauhoittumista eikä aina purkaa energiaa liikuntaan, niin kuin varmaan teettekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Joo, varmasti toi lapsen kuuntelu on tärkeintä harrastuksessa, että pääsee kokeilemaan sellaista joka itseä kiinnostaa.

      Ja tää olikin hyvä kun nostit esiin! Usein sitä juuri ajattelee että pitäisi olla jotain missä pääsee purkamaan energiat, vaikka yhtä tärkeää olisi se rauhoittuminenkin, kuten sanoit. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!