perjantai 22. toukokuuta 2015

UHMA KERTAA KAKSI

 Ah, uhmaikä. Kaikkihan siitä puhuu ja myötätuntoisena muistuttelee, mutta en vaan silti osannut odottaa siitä ihan tällaista. Kaksosten saamisessa mua aina eniten jännitti se vauva-aika. Miten selvitään kahdesta vauvasta ja miten mä jaksan niiden kanssa. Ei tullut mieleenkään, että kun siitä vauvavuodesta on selvinnyt kunnialla, alkaakin uhmaikä.

Jos mä vaan olisin tämän tiennyt, olisin ihan varmasti nauttinut siitä vauvavuoden helppoudesta kahta kauheammin! Samaan aikaan kahdet kolmen tunnin päiväunet nukkuvat vauvat olisi luksusta! Nyt väännän kättä noiden kahden tihulaisen kanssa, että ne edes nukkuisi ne yhdet tunnin mittaiset unet! 


Tällä hetkellä mun sympatiat on niin kaikkien kolmosten ja erityisesti nelosten vanhemmilla! Voi apua miten te selviätte! Mä välillä puren huuleni rikki näiden kahdenkin kullannupun kanssa, saati sitten että näitä olisi vielä kolmas ja neljäskin tässä.

Mä en tiedä onko nuo mun lapset vaan niin pirun fiksuja, että ne keksii sen yhden asian, joka äitiä kaikista eniten ärsyttää ja tekee sitä samalla katsoen mua virnuillen. "HV äiti, katoppas mitä mä teen! Ärsyttääkö? Tekeekö mieli huutaa? Huudaa vaan, virnuilen tässä enkä lopeta ennen kuin lopetat sen ruuan laiton ja tuut siirtämään mut pois. Sitte meen tekee tota toiseksi kielletyintä juttua ja virnuilen sulle vielä vähän enemmän."



Meidän päivät kuluu ihan loistavasti, jos vaan touhutaan poikien kanssa yhdessä jotain tai ei olla kotona. Silloin mulla on kaksi kullannuppua, kilttiä ja avuliasta pikkupoikaa jotka ymmärtää ja tajuaa asioita ihan valtavasti! Mutta jos hetkenkään yritän tehdä jotain omia juttuja, kuoriutuu noista kahdesta kaksi tihulaista.

Ja se järkiminä tajuaa kyllä että huomiotahan ne hakee. Kurittomuudella ja kielletyillä jutuilla ne takuuvarmasti kaappaa äidin huomion. Kääntöpuoli on vaan se, että mä kihisen kiukusta ja olen valmis lähettämään nuo jätkät timbuktuun. Tai vähintään päiväkotiin. Voikun ne saisi opetettua hakemaan sitä huomiota vähän toisilla keinoilla.

Voi kyllä, töihin paluu alkaa houkuttaa joka päivä vaan enemmän! :D

Onko teillä uhmailijoita? Nyt vinkit jakoon! Tältä mammalta loppuu kohta keinot! 
T: Mutsi, joka kaatoi kuopuksensa niskaan lasin vettä kun ei enää tiennyt miten muuten sitä voisi kieltää.. Kypsää.

43 kommenttia:

  1. Haha, apua! Tuota odotellessa ;) ja hei mun äiti kaatoi siskon niskaan lasin vettä kun ei lopettanut kirkumista. Sen jälkeen lopetti! :D

    Mut siis vakavasti ottaen, hirmuisesti tsemppiä!!

    VastaaPoista
  2. Ei oo keinoja mitä kertoa,mutta täälläkin kesäkuussa 2 vuotta täyttävä poika ja uhmaikä on jotai ihan kamalaa. Mulla myös keinot vähissä. Oon sortunu viemään jäähylle istumaan vaikka tiedän ettei siitä ton ikäselle oo hyötyä. Mutta se on samalla jäähy itelle että saa vähän puhallettua,ettei pääse sammakoita suusta. Tuo on paha,että poika näkee kun äitillä savu alkaa nousta korvista ja sillon vaan hymy levenee :D oon lukenu sun blogia puol vuotta ja hyviä juttuja,suht saman ikäset on sun pojat mitä mun esikoinen. meillä myös lisäksi 5kk vauva joka osaltaan lisää uhmakohtauksia ku äitin huomio ei riitä aina :/ t. äiti oulusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä. Välillä kyllä katkee kamelin selkä!

      Paljon tsemppiä sinne! Varmasti tuntuu monesti ettei kädet riitä kun on se vauvakin vielä siinä!

      Poista
  3. Haha repesin tolle vesijutulle :D. Voi ku pojat on kasvanu ! <3

    VastaaPoista
  4. On uhmailijoita : 1,5-vuotias ja melkein 5 - vuotias :D vinkkejä ei ole, muuta kuin että varaudu siihen ettei se uhma ole ohi vielä 5-vuotiaanakaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oivoi.. Sitä odotellessa! :D Jospa silloin järkeä ainakin olisi vähän enemmän kuin näillä 2veillä!

      Poista
  5. Uhkaan en osaa auttaa, mutta ai kauhee mitkä aamunaurut sain tuosta viimeisestä tekstinpätkästä :D Jaksamista!

    VastaaPoista
  6. Repesin nauruun tuon viimeisen lauseen kohdalla :DDDDD Tiedätkö miksi? Tein saman asian itsekkin yksi päivä, tosin, en ihan koko lasia kaatanut mutta vähän kuitenkin :D Oli siinä neiti ihmeissään! Ja voi apua tätä uhmaa ja tääkin vielä vissiin pahenee, mitä enemmän ne kasvaa. Meillä kans tytöt hakee huomioo tekemällä kaikkea kiellettyä ja kiukuttelemalla. Oon aivan pulassa varsinkin Alinan kanssa, se vetää sellasia raivareita, että oksat pois ja vähän latvaakin. Yksikin päivä pidin sitä sylissä tunnin, kun se huusi ja potki jne.. Ei vaan meinannu millään rauhoittua :( Rupes siinä jo itteeki itkettämään se kiukuttelu. :( Varsinkin mua kohtaan tää uhma on ihan ilmeinen, jos joku on hoitamassa tyttöjä, kun oon töissä (ei haluta viedä viikonloppuna hoitoon toiselle puolelle kaupunkia), niin ovat kuin herran terttuja, mutta auta armias, kun tuun kotiin niin samantien alkaa se kitinä ja kätinä :(

    Olis jo ees lämpösemmät kelit, niin pääsis pihallekkin helpommin touhaamaan noiden kanssa, kun ei ensin tartteis taistella niitä ulkovaatteita päälle :D Mä oon kans täs miettiny, että pitäis kirjottaa tästä aiheesta blogiin, katsotaan koska avaudun ;) Tsemppiä sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tyhjensin koooooko lasin. :D Kyllä helpotti!
      Meillä kans äitille kiukutaan, muille ollaan ihan enkeleitä. Varsinkin toinen meidän pojista on niin täysin äidin perään, että välillä ärsyttää! :D

      Tsemppiä teillekin Iina! Kohta on kesä!!! <3

      Poista
  7. Voi ei, mä niin uskon ettei sua paljon naurata. :'D Ei naurata varmasti muakaan uhman iskiessä, nytkin kyllä jo vähän jtn esiuhman merkkejä alkaa olemaan, tai sit se on vaan oman tahdon ilmentämistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei :D
      Ja sitähän se meilläkin. Itsenäistymistä ja oman tahdon kertomista. Mutta välillä niiiiiiin kovin raivostuttavaa!

      Poista
  8. Ihsn paras toi viimeinen :) vesilasi :D

    VastaaPoista
  9. Puuh, nostan sulle hattua kun jaksat tämän kaiken tuplana!!! Itse olen niin hermot riekaleina noiden kaupparaivareiden ym kanssa.. Mut kuulemma tää loppuu joskus.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D Onneksi ei oo kokemusta vaan yhdestä uhmailijasta :D
      Joo, ei ne vissiin armeijassa enää uhmaile..?

      Poista
  10. Hahaa :) Kuulostaa tutulta! Uhma on vain vaihe.. sen kuin muistaisi kesken kuikkupuuskan!! :) Heittäydy lapsen viereen kiukuttelemaan. Se tehoaa yleensä.. Tai tee jotain muuta tosi hassua, kuten heitä kuperkeikka. Se saa lapset nauramaan ja saat heidän huomion. Sen jälkeen voi selittää esim. että nyt äiti menee laittamaan pyykit jotta meillä olisi puhtaita vaatteita. Viimeinen keino on harhautus: anna heille jotain jännä tekemistä siksi aikaa kun teet omia juttuja.. He voivat vaikka tehdä hassut hatut foliosta tai jotain muuta hullua.. Äitiydessä kaikki keinot ovat sallittuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se! Miten se vaan on niin vaikea välillä muistaa?!
      Kiitos hyvistä vinkeistä! Välillä toi heittäytyminen tosiaan auttaa ja pojat katsoo ihan ihmeissään, et nikä sille öitille nyt tuli..

      <3

      Poista
  11. 2vnä on ollut vaihe ilman päikkäreitä, kun en ole jaksanut tapella niistä ;D yöunet on sitten hetkellisesti olleet jopa 14h.. mutta ei kovin pysyvä ilmiö. sitten kun päiväunet on alkaneet taas jossain vaiheessa maistua, niin mikäs siinä.

    VastaaPoista
  12. Ihanan aidosti olet kirjoittanut tämän postauksen.. välillä kyllä niin hymyilytti, kun mielikuva pikkutihulaisista oli niin hauska.. ja tuttu!

    Meillä asuu 1,2v pikkupiru, jolla ei vielä uhmaa ole mutta poika on niin temperamenttinen jästipää.. niin menevä, rohkea ja utelias. On täälläkin kerran jouduttu kylmää vettä niskaan kaatamaan, alkoi tosissaan olemaan jo kaikki keinot käytetty.. poika vaan hämmästyksen jälkeen repesi hillittömään nauruun.. :D tosin itse koin tästä tempauksesta vähän huonoa omatuntoa..

    Mutta kaikesta tihuloinnista huolimatta, on meidän pieni Hugo poika vain niin ihana ja rakas.. kauhulla kylläkin odotan tulevaa uhmaikää ;)

    Tsemppiä kovasti sinne, sie oot oikea teräsmutsi ja sulla on kyllä niin suloiset vauhtiveikot <3 niin ja olen muuten ihan koukussa sun blogiin.. iltaisin tulee välillä kulutettua aikaa ja lueskeltua sun vanhoja tekstejä.. ihan parasta ajanvietettä :)

    -Iina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iina! Tää olikin tällainen tunteella kirjoitettu inspiraation (raivon) puuskassa. :D
      Ihanalta kuulostaa teidän pikku-Hugo! Tuli niin mieleen meidän Rasmus! :D

      Isot tsempit sinnekin! Kiva kuulla että olet viihtynyt, toivottavasti pysyt matkassa jatkossakin! :)

      Poista
  13. Täällä on keinot myös lopussa äidillä ja isillä.
    Huoh.
    Tänään taas tunnin huuto päikköreille mennessä, Pois, pois, pois ja itkua ja venkoilua. Ei syö, huutaa vaan pois.. ei ole sylissä, ei lattialla, ei penkillä, ei missään hyvä. Illalla nukkumaan mennessä pelkkää huutoa.
    Huh.
    Missä on mun tyytyväisenä syliin rauhoittuva lapseni, apua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Apua!
      Ja tsemppiä! :D Ollaan samassa veneessä!

      Poista
  14. Kuinka paljon pojat on tottunut touhuilemaan yksin/keskenään? Eli siis ilman äidin/isän jatkuvaa leikittämistä/seuranpitoa? Kun uhmaa kerta esiintyy vain silloin, kun sinä keskityt johonkin muuhun hommaan, kuin poikiin.. Niin tulee ekana mieleen, että eikö pojat vain osaa leikkiä tai touhuta yksin/keskenään? Eli jos on aina paljon tottunut touhuamaan aikuisen kanssa ja nyt kun on jo sen verran isompia ja viisaita, niin osaavatkin jo sitten osoittaakkin mieltä siitä, kun ei äiti koko ajan istukkaan lattialla seurana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne tottuneet, kaksosena siihen on vähän pakko tottua :D
      Meillä vaan pojat taitaa olla niin energisiä, ettei sama asia jaksa kauaa kiinnostaa, ja äidin huomiota haetaan tihuloinneilla.

      Poista
  15. Multa kaikki respectit sulle, en ikinä varmaan selviäis kahden uhmailijan kanssa! Meillä A vasta kohta yks-vee ja nyt jo oon helisemässä tuon pojan kanssa :D Todellista uhmaa odotellessa...

    ps. mun blogissa on pieni lahjakorttiarvonta, käy kurkkaa jos kiinnostaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selviäisit!
      Tsemppiä sinne, ja kiitos linkistä!

      Poista
  16. Niin tuttua, niin tuttua! Meillä tosin vain yksi uhmailija, mutta vastaa ärrimörriydessään vähintään kahta. Välillä (lue: useinmiten) tuntuu että keinot meiltä vanhemmilta ihan loppu, kun mikään ei toimi tai auta jos se Kuningas Ei tai Presidentti Aaaaarrrrgggh päättää astua valtaan. Huoh. Tai hei - mun vinkki on, että ottakaa miehen kanssa viikonloppu lapsivapaata ;) Oltiin juuri miehen kanssa viikonloppu hotellissa ihan kahdestaan ja teki niin hyvää <3 Tsemppiä arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukutan lapsivapaalle, meilläkin oli juuri :) Tekee vaan hyvää, kun saa vähä hengähtää! :D

      Poista
    2. Lapsivapaa houkuttaa kyllä niinniin kovasti! :D
      Isot tsempit sinnekin Anne! Kyllä tää pian varmasti helpottaa meillä ja teillä!

      Poista
  17. Meillä uhmaa ollaan yritetty lievittää tukemalla poikien itsenäistymisyrityksiä ja kannustamalla heitä omatoimiseen tekemiseen ja valintaan. Kun uhma tulee päälle, sen ei auta muu kuin antaa rauhottua, mutta koitamme välttää sen syntymistä kannustamalla toivottuun toimintaan, antamalla selviä käskyjä ja pitämällä yllä hauskaa yhteishenkeä.

    Huolehdimme myös että pojat ovat syöneet hyvin ja nukkuneet kunnolla ennen kuin aloitamme haasteellisemmat toimet. Ja kaikkeen tarvitaan tuplasti enemmän aikaa kuin etukäteen kuvittelee! Kiire ja ärtymys on varma uhmakohtauksen lähde!

    Meillä uuden toiminnon aloittaminen on haaste. Niinpä annan siitä vähän etukäteen varoituksen ja kerron uudesta toiminnasta innostuneena. "Hei pojat, nyt saatte vielä leikkiä autoillanne vähän aikaa, ja sitten otamme mukaan ne uudet hienot lapiot ja lähdemme leikkipuistoon. Onkohan Vili jo siellä?"

    Varsinki pukeminen on inhottavaa. Yritän tehdä siitä mielenkiintoisen ja odotuksenarvoisen. "Hoi, minne se käsi nyt joutui, luuletko että me ikinä löydetään se takaisin haalarin sisuksista?" Ja kerron muille miten hienosti pukeutuminen onnistui. "Arvaas mitä iskä, J puki tänään ihan itse kengät jalkaan." tai "Katsopas tuota, V valitsi itselleen ite noi vihreet hanskat, eikö ne ookki hienot."

    Annan lapsien valita itse niin usein kuin mahdollista parin vaihtoehdon välillä. "J, otatko sinä tänään nuo vihreet vai siniset hanskat?", "V, laitatko itse lakin päähän vai autanko sinua?" "Haluatko istua ammeessa jo silloin kun vesi valuu sinne vai hypätä vasta syvään veteen?" Valittavat jutut pitää tietenkin olla sellaisia mikä johtaa toivottuun lopputulokseen.

    Annamme käskyjä kieltojen sijasta. "Hyppää nyt pois sohvalta!" "Laita se kirja takaisin kirjahyllyyn!" "Laita se auto lattialle, sillä ajetaan lattialla eikä kolistella veljeä." Armeijassakaan aloikkaille ei huudeta "Älä käänny vasemmalle!" vaan niille annetaan käsky kiellon sijaan. Selitän lapsille aina myös miksi mitäkin pitää tehdä. Ja kehun pojille ja varsinkin muille miten hienosti lapset ovat tehneet niitä asioita mitä heidän toivonkin tekevän.

    Jos huuto on jo alkanut, en anna periksi huudon takia. Jokaisessa asiassa pitää olla johdonmukainen. Jokainen poikkeama muistetaan vielä tässä iässä ja on syy uudempaan huutokohtaukseen, ehkäpä se johtaa toivottuun tulokseen tälläkin kertaa.

    No totteleeko poijat sitten ja elämä on rattoisaa? Ei. Poijat saa kaksi mahdollisuutta totella, sen jälkeen ne fyysisesti nostetaan pois sohvalta ja sen eteen laitaan aita, poijat puetaan väkisellä huudoista huolimatta ja auto menee kaappiin kunnes huuto rauhoittuu. Lapsi saa huutaa minkä haluaa, kiukkuinen saa olla kunhan ei satuta muita eikä riko tavaroita.

    Itse yritän nukkua hyvin ja pitää verensokerin tasaisena selvitäkseni selväjärkisenä päivän pyörityksestä itsenäisesti/itsepäisesti päätävien tehotouhuajien kanssa. Ja lasken välillä viiteen etten käy nitistämästä mun mielestä turhaa kiukkuajaa. Onneksi tätä itsenäistymiskautta ei oo enää kuin kaksi vuotta jäljellä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos loistokommentista! :)
      Mikähän siinä on, että tälleen rauhassa luettuna sun vinkit kuulostaa tosi loogiselta, ja niitä tuleekin arjessa sovellettua. Sitten kun kiukuttaa ja ärsyttää, niin tuntuu et järki sumenee ja ne primitiiviset reaktiot ottaa vaan vallan!

      Poista
  18. Mulla on suurin piirtein ruuanlaittorauha sillä tavoin, että tirpanat ovat aina olleet mukana "auttamassa". Meillä on keittiössä omat lelut ja touhut, joihin saa koskea tai tehdä vain ruuanlaiton aikana. Tämä sääntö on siksi, jotta askareissa pysyy mielenkiinto, ne ku ei oo aina saatavilla. Talvella suurin hupi oli astianpesukoneen "täyttö", tirpanat järjestelivät puhtaita kattiloita ja kansia ja muuta mitä löysivät tyhjään koneeseen ja takaisin kaappiin. Sitä ennen "tiskaaminen" (=veden kanssa leikkiminen) oli hitti. Meiltä pääsee parvekkeelle keittiöstä ja nykyinen hupi on siellä kivien järjestely. Pian tirpsat on jo niin isoja, että ne voivat oikeestikin osallistua keittiön touhuihin.

    Voisko teidän poijille järjestää jotain erityistä ja harvinaista touhua niiksi ajoiksi kun sun pitää tehä jotain iteksesi? Jotain semmoista mistä ne tykkää ja mitä ne eivät saa muulloin tehdä? Ja tieteski vielä semmoista, mistä ei synny hirveää riitaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kans innoissaan autetaan pesukoneen tyhjentämisessä, ongelmia vaan tulee, kun keittiö on niin kovin pieni ettei siellä oikein mahdu touhuamaan :/

      Pitää yrittää miettiä jos jotain olisi.. Monesti vaan kumpikin haluaa tulla syliin katsomaan kun öiti kokkaa. Ja siitä nyt ei tule mitään :D

      Poista
  19. Mulla on yhdessä jo tekemistä, oot supernainen!

    VastaaPoista
  20. Kiitos vesivinkistä ;) Tääl 1v 4kk poika, ja huolestuttavan paljon alkanu uhman merkkejä tuleen..! pahin varmaa täälläki vielä edessä.. mutta kyllä päivässä joutuu laskee monta kertaa kymmeneen ja miettiin että eikö se ymmärrä mitää.. :D voi olla että ei oo omena kauas puusta pudonnu... :D täällä siis..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, ole hyvä! :D
      No ei varmaan täälläkään. Itteään saa syyttää noista jästipäistä! ;)

      Poista
  21. Tulin vaan sanomaan, että tsemppiä! Olet hyvä äiti! :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!