torstai 8. tammikuuta 2015

Tänä vuonna minusta tulee VAIMO !

Parisuhteesta on toivottu postausta niin moneen otteeseen, että taitaa olla jo korkea aika puhua välillä meistä aikuisista, eikä aina pojista ja heidän touhuistaan.

Kesän tuleva hääpäivä päätettiin melkein tarkalleen vuosi sitten. Moni saattaa ihmetellä miksi nyt. Miksei ennen yhteistä asuntoa, tai viimeistään ennen yhteisiä lapsia. Miksi vasta nyt, kun kaikki muu kuitenkin jo sitoo niin vahvasti yhteen. Mä en oikeastaan itse kysyisi edes, että miksi nyt. Vaan toteaisin, erityisesti juuri nyt.

 Mä en ole ollut koskaan erityisesti häistä unelmoivaa tyyppiä. Mulla ei ole oikein vieläkään tiedossa sitä unelmieni pukua, ja häitä suunnitellaan edelleen rennolla kädellä. Ainakaan vielä, en vaan osaa niistä stressata. Aina ajattelin, että haluan sen oman ihanan kodin ja ainakin yhden lapsen ennen häitä. Erityisesti kun tiedossa oli ettei se lapsi välttämättä tule helposti, ei naimisiin meno ollut ensimmäisenä tulevaisuuden haaveiden listalla.



Tuntuu hurjalta ajatella, että tänä vuonna, jopa puolen vuoden päästä, mä olen vaimo! Jo vuosia olen tiennyt, että tämä mies on se elämäni mies. Tämän miehen kanssa haluan kokea kaikki ne ihanat ja kamalat hetket, joita elämäni tulee eteeni tuomaan. Tämä mies on elämäni rakkaus ja parhain ystäväni. Kaiken lisäksi tämä mies on ihanien lasteni isä. Tämä mies on kuunnellut jokaisen huoleni, pyyhkinyt pois kaikki kyyneleeni, suudellut hymyn huulilleni ja jakanut nauraen kaikki iloni. Tämä mies kunnioittaa, ymmärtää, rakastaa ja haluaa minua. Tämä mies on vastaparini. Kuin tehty minua varten.



Joka puolella samanikäisten lasten vanhempien keskuudessa on käynnissä kunnon erobuumi. Tuntuu, että olipa suhde miten kestävä ja hyvä tahansa ennen vauvaa, se kaatuu johonkin vauvavuoden aikana, ja ajaa kaksi ihmistä erilleen. Mä en lähde ruotimaan syitä mitkä siihen ajaa, mikä saa kaksi pienen lapsen vanhempaa eromaan ja miten hyvä ja onnellinen parisuhde kaatuu vuodessa. Sanon vaan, että jokainen parisuhde vaatii työtä. Erityisesti vauvavuoden aikana ja jälkeen. Ei elämä ole aina vaan rakkauden ilotulitusta, tulee myös niitä alamäkiä. Silloin vaaditaan tahtoa. Tahtoa olla me kaksi myös niiden kakkavaippojen, unettomien öiden ja huutavien lasten keskellä.



Mekin ollaan vauvavuoden aikana koettu monta vastoinkäymistä, monta riitaa ja alamäkeä. On vihattu, kirottu ja huudettu. Ärsytetty, kiukuteltu ja tiuskittu. Silti rakastetaan ja tahdotaan yhä enemmän. Meillä on nyt kaksi syytä enemmän saada parisuhteemme kestämään. Meidän kohdalla vauvavuosi ei ajanut meitä erilleen. Se hitsasi meidät yhteen entistä tiiviimmin ja sai meidän haluamaan sen vihonviimeisen sinetin suhteellemme. Vaikka tahdon-sanat ja nimet paperissa ei muuttaisikaan meissä ja meidän suhteessa mitään, on sillä muuten suuri merkitys. Se tekee meistä, isästä ja äidistä, miehen ja vaimon. Me ollaan me, niin juridisesti kuin yhteiskunnallisestikin. Vaikkei meistä kumpikaan ole erityisen uskonnollinen, on papin amen silti molemmille iso juttu. Se on jotain mikä on ikuista. JOtain, jonka vuoksi tahdotaan vielä lujemmin. Jotain, jonka eteen tehdään vielä enemmän työtä. "Ikuisesti" lukee meidän kihlasormusten takana. Se oli lupaus silloin neljä vuotta sitten, kesällä se lupaus saa rinnalleen vihkisormuksen sinetiksi siitä, että tässä ollaan. Yhä edelleen, aina ja ikuisesti. Kunnes kuolema meidät erottaa.



Miusta tulee vaimo 177 päivän päästä! Iiiks! :D

36 kommenttia:

  1. Suloisia kuvia teistä :) Me ollaan oltu vuodesta 2009 naimisissa, hirmu nuorina 19-vuotiaina avioiduttiin :) Teillä vaikuttaa olevan ihanaa yhdessä, onni välittyy tänne ruudun toiselle puolelle asti!

    VastaaPoista
  2. Oh mie olen niiiiin samoilla linjoilla tuosta tahdosta, tuntuu et ihmiset luovuttaa nykyään helposti. Vaikka en tietty tiedä kenenkään tilanteita, mutta tuntuu että niin moni eroaa. Eikö sitä onnea muka voi löytää uusiksi vaikka sen hetkeksi kadottais?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Ja toki joo tilanteet erilaisia, eikä huonoon suhteeseen kannatakaan jäädä. Mutta jos oletuksena on, että suhde oli hyvä ennen lasta, niin mikä sen nyt yhtäkkiä pilaa? :S Lapsiko?

      Poista
  3. Musta on ihanaa, että meette naimisiin. Teistä huokuu rakkaus ja teillä vaikuttaa arkikin pyörivän aina tosi hienosti. Ihailen sitä !:) Mä kans liputan sille, että lapsi ennen häitä, koska sitte ainaki tietää toisen myös silloin huonommillaan, haha :D!


    Uskon, että ootte ikuisesti yhessä, en epäröi (näin lukijana jos voi sanoa :p) sitä yhtään <3

    VastaaPoista
  4. Onnea vielä! ootkos yhtään ajantasalla To Do-listan kanssa? :D Itsekin juuri aloin häitä suunnittelemaan ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. To do lista on vähän päivittämättä, mutta omasta mielestä tuntuu että ollaan aikataulussa! Voihan se olla et paniikki iskee kun tajuan ettei ollakaan! :D

      Poista
  5. Mahtavaa: onnea ja rakkautta ala- ja ylämäessä :) Niinhän se kuuluukin mennä. Vaikkei aina ruusuilla tanssita, silti takaraivossa tietää, että toinen on rinnalla.

    VastaaPoista
  6. Ihan syvämmestä otti tuo teksti. Silleen hyvässä mielessä. <3

    VastaaPoista
  7. Aivan ihana teksti <3
    Meilläkään ei oo mitään uskonnollista taustaa, mutta kyllä meillekkin se papib Amen oli jotenkin itsestään selvyys. Niin kuin oli lasten kastaminenkin.

    Silloin kun me 1.5vuotta sitten mentiin naimisiin, papin kanssa puhuttaessa mua heti säväytti korvaan yks asia.
    "Kunnes kuolema teidät erottaa".
    Vaikka en usko tai lähinnä tiedä taivaasta, mutta ei hyvää suhdetta erota edes kuolema. Ja toinen joka vaikutti tähän(omaan korvaan), etten halunnut mitään kuolema sanaa kuulla omissa häissä :D
    Tää on niin hankala kirjottaa sanoiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna <3
      Kyllä siinä amenessa on vaan jotain.
      Totta tuokin, aika monipiippunen juttu!

      Poista
  8. Ihanaa Nelli! :) Ja ihanaa kuulla, että teillä menee hyvin. Itse oon miettinyt, että väsymys ja muuttunut arki luo niin paljon uusia odotuksia ja kaikenlaisia uusia vastuita ja jakamista, jolloin syntyy helposti säröjä suhteeseen, jos ei asioita saa puhuttua halki. Luen joskus meidän papin kirjoittamaa vihkipuhetta ja sieltä suosikkilauseeni ja parisuhteen mottoni on: "Rakkaus on tekoja toisen parhaaksi." Siihen kiteytyy aika paljon. Ajattelin sitä viimeksi eilen, kun mies väsyneenä pyysi illalla tekemään voileivät itselleen, enkä olisi minäkään millään jaksanut :D. Mutta että no olkoon menneeksi, tekoja toisen parhaaksi.

    -tyttöankka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä <3 Moniasiahan parisuhteessa on just tollasia arjen pikkujuttuja <3

      Poista
  9. Ihana kirjoitus Nelli" :) Ihanaa, että joidenkin parisuhde kukoistaa! Tuntuu tosiaan, että paljon erotaan vauvavuoden aikana. Itselläni oli vauvavuoden aikana monta kertaa mielessä, että olisi helpompaa erota, mutta sitkeästi ajattelin, että jos vielä vuoden päästä olen samaa mieltä niin sitten. Mutta tahtoa kaikki vaatii, molemmilta osapuolilta. Ja minusta myös tänä päivänä luovutetaan liian helposti, heti kun tulee hetken pidempään vaikeaa. Ja saman lupauksen teen nyt, kun uusi vauvavuosi alkaa, että tämän vuoden aikana ei erota, vaan sitkeästi on yritettävä taas taistella. Kyllä se tästä helpottuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! <3 Joo, varmasti kaikilla tulee noita hetkiä. Mutta ehkä niitä kuuluukin tulla. Pakkohan sitä on välillä punnita, että onko sitä nyt onnellinen näin. :)

      Kyllä se helpottuu! Lapset kasvaa! :)

      Poista
  10. Nätisti kirjoitettu <3 Ihkuja ootte <3

    VastaaPoista
  11. Ihana teksti!! <3 meillä tytöillä ikäeroa vajaa vuosi ja paljon on ollut riitojakin vaan nyt ollaan kyllä kuin uudelleen rakastuneita! Nuorempi tytöistä nyt reilu puoltoistavuotias! :) suhde vaatii molemmilta paljon ja varsinkin sillon väsyneinä sumuisina vauvavuosina! <3
    Mekin sanotaan toisillemme tahdon, kesällä 2015! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kyllä riidat vaan kuuluu parisuhteeseen! :) Tosiaan, onneksi lapsetkin lopulta alkaa nukkua! :D
      Oi, onnea myös teille! <3

      Poista
  12. Onnea tähän hienoon vuoteen :) <3 Olette upeita yhdessä.

    VastaaPoista
  13. ollaan oltu jo reilu kymmenen vuotta yhdessä, kihloissa kesäkuussa myös 10 täyteen vuosia. poika on reilun vuoden. paljon on mahtunut myös meidän matkaamme mutta entistä tiivimpänä yksikkönä tässä ollaan. kauniisti kirjoitat teistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkä yhteinen taival on teilläkin! Niin siinä elämässä vaan kuuluu olla niitä ylä- ja alamäkiä :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!