torstai 8. tammikuuta 2015

Periaatteeni vanhempana osa 2

 Lähes tarkalleen vuosi sitten kirjoitin listan periaatteista, joita olin ennen poikien syntymää suunnitellut käyttäväni. Osahan näistä periaatteista oli lentänyt romukoppaan jo vuosi sitten ja osa toimi vielä siinä vaiheessa. Mikä on tilanne nyt, kun pojat ovat puolitoistavuotiaita?

Vuodentakaiset periaatteet voit lukea täältä!

1. Pojille luodaan heti synnyttyä yhteinen rytmi, josta pidetään kiinni.
Rytmi on yksi niistä asioista, joiden nimeen vannon edelleen. Ei meillä mikään minuuttiaikataulu ole, ja päiväohjelma liukuu vähän sen mukaan miten pojat heräävät. Kaikki tehdään kuitenkin useimmiten samassa järjestyksessä ja lähes samaan aikaan. Koen, että meidän arki on valtavan paljon helpompaa näin rytmitettynä, kuin ilman sitä. Pojat ovat myös samassa rytmissä, joka takaa äidille sen pienen hengähdystauon päivän aikana. Aamulla herätään 6-8 aikaan ja käydään heti potalla. Aamupuuro syödään hetki herättyä. Aamupuuron perään aamupesut ja päivävaatteet. Useimmiten viimeistään kymmeneltä ollaan ulkona tai muilla asioilla. 11-12 on lounas ja sen perään mennään potan kautta päiväunille. Päiväunia pojat nukkuvat 14-15 asti, jonka jälkeen taas pottaillaan ja syödään välipala. 16.30 on päivällinen ja 19.00 iltapala. Iltapalan jälkeen tehdään iltapesut ja pojat menevät nukkumaan 19.30-20.00.

2. Mahdollisimman pian pojille opetetaan, että päivässä syödään kaksi lämmintä ruokaa, välipala ja ilta- sekä aamupuurot. Koko perhe syö yhdessä.
Pojat syövät edelleen viisi ateriaa päivässä, joista kaksi on lämmintä. Välipalan ja iltapalan he syövät kaksistaan, muuten syömme yhdessä koko perheen voimin.

3. Pojat nukkuvat yön omassa sängyssä.
Yöt nukutaan edelleen omissa sängyissä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Sairastellessa ja painajaisten(?) jälkeen lapsi otetaan meidän väliin. Muuten yö vietetään omassa sängyssä omassa huoneessa. 

4. Vauvoja ei nukuteta, vaan opetetaan nukahtamaan itse tutin ja unilelun kanssa.
Pojat nukahtavat sekä yöunille että päiväunille itse. Heidät viedään sänkyyn makuulleen, annetaan nunnu kainaloon ja toivotetaan hyvää yö- tai päiväunta. Joskus he juttelevat huoneessa keskenään pitkäänkin, varsinkin päiväunille käydessä. Huoneeseen kuitenkin mennään vasta toisen itkiessä ja silloinkin vältetään liikaa kontaktia lapseen. Rauhoitetaan, ja asetetaan jälleen nukkumaan. Meidän tapa saattaa kuulostaa julmalta näin kirjoitettuna, mutta itse uskon sen olevan vaan hyväksi kaikille. Syliin tai tissille nukuttaminen ei olisi onnistunut meillä millään, ja siitä olen vain iloinen. Alusta saakka aloitetut rutiinit helpottavat sekä poikia, että meitä vanhempia.

5. Lasten ei tarvitse katsoa tv:tä.
Edelleen olen sitä mieltä, ettei pienen lapsen tarvitse välttämättä katsoa tv:tä. Jatkuvaa tv:n päälläpitoa vastaan olen ehdottomasti. Jos tv:tä katsotaan, sitten siihen keskitytään. Se ei ole koskaan meillä päällä vain muuten vaan. Useimmiten pojat katsovat päivässä kaksi muumijaksoa, joista jaksavat seurata alku- ja loppumusiikin. Kaksi muumijaksoa (tai jotain muuta) tuntuu ihan riittävältä vielä pitkään.

6. En osta pojille leluja.
Ostan pojille leluja, mutta enimmäkseen kirpparilta. Vien vanhat ja käyttämättömät lelut myyntiin, jotta tavaraa ei ole ihan tuhottomasti.

7. Pojat saa vain kauniita puuleluja.
Tällä hetkellä vihaan puuleluja. Ne saavat paljon enemmän tuhoja aikaan kalusteissa ja lattiassa kuin muoviset!

8. Olohuoneeseen saa tuoda kerrallaan vaan kolme lelua. 
Tän ei ole tarkoituskaan vielä toimia. Poikien on vaan parempi pitkään leikkiä olohuoneen lattialla, jossa heihin on näköyhteys. Tämä periaate koskee enemmän sitä aikaa, kun pojat on isompia ja osaavat leikkiä keskenään. Silloin leikit ja lelut ovat leikkihuoneessa.

9. Lelut siivotaan yhdessä iltaisin.
 Pojat auttavat jo jollain tavalla. Useimmiten siivoan lelut kuitenkin yksin poikien ollessa iltapesuilla. Päivän mittaan yritän muistutella lelujen siivoamisesta ja ennen päiväunia kasataan usein legot yhdessä laatikkoon.

9. Joka päivä syödään vihanneksia ja hedelmiä.
  Syödään, muttei aina ihan joka aterialla. Joka aterialla on kuitenkin hyvä tavoite johon pyritään.

10. En anna lapsille eines- tai valmisruokaa.
Ovat pojat eines- ja valmisruokiakin syöneet, mutta ne eivät kuulu heidän viikottaiselle ruokalistalle. Paristi kuussa nappaan Saarioisen äitien lihaperunasoselaatikkoa pojille lounaaksi. Sen sijaan puolivalmisteita käytetään arjen ja ruuanlaiton helpottamiseksi paljonkin. En pidä valmis- tai puolivalmisruokia automaattisesti pahana, vaan niissäkin kannattaa valikoida. Suolan ja lisäaineiden määrän tarkistamisella löytää äkkiä ne paremmat vaihtoehdot ruokapöytään. 

11. Teen vauvojen soseet itse hedelmä- ja marjasoseita lukuunottamatta.
Poikien mahat eivät oikein kestäneet purkkiruokaa ja mun mielestä suurinosa niistä haisi vaan pahalle. Ensimmäisen vuotensa pojat söivät käytännössä vaan itsetehtyjä soseita. Koin sen vaan helpommaksi ja halvemmaksi niin.

12. Vauvat sormiruokailee.
Vasta kymmenkuisina pojat alkoivat sormiruokailla joka aterialla. Siihen saakka lusikoin heille ruuat suuhun. Yksitoistakuisina he oppivatkin käyttämään lusikkaa, eikä sormiruokailua enää tarvittu. Kahden kanssa sotku oli niin kauhea, ettei tosiaan kiinnostanut antaa niitä sosepöperöitä heille omiin käsiin! :D Nyt pojat syövät kaiken itse ja vain puuron kanssa avustetaan toisella lusikalla. Ja mikä parhainta, ruokailut ovat useimmiten oikein siistejä.

13. Ruualla ei pelleillä. Jos ei maistu, sitten ei syödä.
Ei pelleillä. Jos ruokaa aletaan heitellä tai hakata pöytään noustaan pois pöydästä. Samoin jos ruokalappu revitään pois ja tuolissa noustaan seisomaan ruokailu päättyy. Toimii meillä hyvin ja pojista tietää aina, milloin maha on täynnä. Pojat ilmoittavat itse ruokailun päättyneeksi repimällä ruokalapun pois ja sanomalla "ti" tai "iitti". Lautasta ei pakoteta syömään loppuun, mutta jos pöydästä kerran nousee, ei ruokaa enää sillä kerralla tarjota. Jos ruokaa syödään vaan lusikallinen niin ok, mutta muutakaan ei sitten tarjota. Lisää saa aina, en vaan millään usko siihen että yksikään lapsi voisi syödä liikaa ruokaa.

14. En osta pojille Me&I:n vaatteita. Tyhmiä kuoseja ja kauhean kalliita.
Olen ostanut ja saatan ostaa jatkossakin. Tällä hetkellä molemmilla on yhdet mustat Miikkarin haaremit pandataskulla. Kuoseista en tykkää useimmiten vieläkään, mutta laadusta voin maksaa jos kiva vaatekappale tulee vastaan. Pelkän merkin vuoksi en kuitenkaan suostu ostamaan mitään. Esimerkiksi pompin housuja meille ei tule enää yhtiäkään, niiden järkyttävän huonon laadun vuoksi, vaikka pomp de luxista muuten tykkäänkin ihan valtavasti!

15. Pyydetään anteeksi ja kiitetään, eikä oteta toisen kädestä.
Anteeksi pyydetään halaamalla ja kiitos sanotaan "ti" tai "iitti". Kumpaakin pojat osaavat tehdä myös pyytämättä ja ovat valtavan suloisia pyytäessään toisiltaan anteeksi :D :,) Kädestä viedään ja siitä nousee hirveä meteli. Välillä tavara luovutetaan kiltisti takaisin, välillä väkisin. Harjoitellaan :D

16. Poikia ei vertailla toisiinsa, eikä heitä kutsuta kaksosiksi.
Ulkopuoliset ja vieraat aina tiedustelevat poikien kaksosuutta, mutta itse en osaa heitä kaksosiksi sanoa. Minulla on kaksi yksivuotiasta poikaa ja that's it. Vertailun kanssa on vaikeampaa, sillä sitä tekee usein tiedostamattaankin. Ääneen vertailua pyritään kuitenkin poikien kuullen välttämään ja usein jos sukulaiset sitä tekevät, tulee muistutettua poikien olevan kaksi yksilöä, jotka eroavat toisistaan monin tavoin.

17. Joka päivä halaillaan, pussaillaan ja sanotaan ääneen että rakastetaan.
JOka päivä halaillaan pussaillaan ja sanotaan ääneen että rakastetaan. Muussa voin joustaa tilanteen mukaan, ja muita periaatteita haudata ja unohtaa, mutta tässä olen ehdoton. Haluan poikien joka päivä tietävän kuinka äärettömän rakkaita ja tärkeitä he ovat meille.

Mistä periaatteista ja päätöksistä te olette lipsuneet kasvatuksessa?

13 kommenttia:

  1. Sun periaatteet näyttää oikein hyvältä mun silmiin :). Tokihan nämä on niitä ikuisia äitien tappelunaiheita ;). Meillä ei sormiruokailu (poika kohta 10kk) onnistu vielä, harjoitellaan pikkuhiljaa. Syliin nukutan vaihtelevasti unille, mutta useimmiten vien sänkyyn itse nukahtamaan, jossain välissä alkoi nimittäin käydä niin että kun poika nukahti syliin, hän heräsi kun häntä vietiin pinnikseen.
    Tuo kohta 16 oli mun mielestä oikein hyvä periaate, liian usein kaksosina syntyneitä vertaillaan keskenään liikaa, ja he ovat "kaksosia" eivätkä yksilöitä. Meillä on vain yksi lapsi, mutta tykkään ajatuksesta että kaksosina syntyeetkin ovat yksilöitä ja heillä on omat tarpeensa ja kehittymisaikansa :).

    t: Isabella

    VastaaPoista
  2. Telkkarin katselussa valitettavasti. A-muru katsoo televisiosta Pikku kakksosen ja aamun lastenohjelmia. Eihän tässä mitään pahaa ole, mutta tämän lisäksi Netflixistä katsotaan piirrettyjä tasaiseen tahtiin.
    Eniten harmittaa, se että olen sortunut myös lapselle huutamiseen, mutta toisaalta aina ei voi onnistua.

    Nukuttamisesta minulla oli aivan päinvastainen ajatus, jota vieläkin toteutan. Päätin raskausaikana että nukutan lapseni olemalla läsnä, mikä toimi tissi-iässä superhyvin. Tissittelyn lopettamisen jälkeen kaduin hieman päätöstäni, koska A-muru vaati läsnäolon jatkuvasti niin kauan, että nukahtaa. Sama jatkuu vieläkin. Toisaalta koen että A-muru kokee olonsa turvalliseksi kun minä tai Isimies olemme samassa huoneessa hänen nukahtaessaa. Jos saamme joskus toisen lapsen, pohdin asiaa uudelleen.

    Hyvä postaus Nelli! :)

    VastaaPoista
  3. Monia samoja periaatteita, mutta myös erejä tai päinvastaisia. Voisinpa tehdä vastaavan listauksen itsekin. Viimeistä periaatetta kompaten ja jo viisi vuotta noudattaen :)

    VastaaPoista
  4. Mulla ei ole kaksosia, mutta kolme eri-ikäistä poikaa ja hyvin samanlaisilla periaatteilla on täällä menty jo 5,5 vuotta. Ainoa poikkeava juttu on se, että meillä ei ole sormiruokailtu, eikä varmaan tulla kolmannenkaan kanssa täysin sormiruokailemaankaan.

    VastaaPoista
  5. Heti kun aloin sseuraan sun blogia, koin että oot jotenkin hyvin samantyylinen kuin minä ja tän lukeminen vaan vahvisti sitä fiilistä. Taidetaan olla aika samanlaisia äiteinä :) Monet periaatteet samat! Ainoa suuri ero varmaan tuo nukkumaan meneminen, meillä vauva nukahtaa rinnalle edelleen ja nukkuu mun vieressä. Isommat lapset ovat vasta nyt pari kk sitten alkaneet nukahtamaan ilman että meistä toinen on vieressä ja jos heräävät yöllä niin menevät iskänsä viereen loppuyöksi. :)

    VastaaPoista
  6. Voin samaistua joka kohtaan :) meillä myöskän ei hyssytellä uneen, vaan viesään sänkyyn ja toivotetaan hyvät yöt suukkojen kera :)

    Isommille luetaan joskus iltasatua tai jutellaan menneestä päivästä :)

    Nythän oli tehty kyllä joku tutkimus, että lapsen pitäis saada nukkua äidin vieressä 3vuotiaaksi saakka :D hahhah. Meidän taloudessa sais olla sillä menoo 80x200 x6kpl sänky :D

    VastaaPoista
  7. Mulla aikalailla samoja periaatteita tuon 1v 5kk kanssa. Ja mistään ei ole juurikaan luistettu, vielä ! Lipsumista tapahtuu välillä juuri unien kanssa, jos tehdään vaikka hampaita tai ollaan sairaana, silloin saa nukkua vieressä. Musta on kaikkein tärkeintä tuo rakastamisen ilmaisu. Meillä ainakin aina nukkumaan mentäessä pussataan halataan ja rakastetaan. Muulloinkin päivisin toki tulee sanottua :)

    VastaaPoista
  8. Tosi hyviä periaatteita sulla! Hyvin paljon samoilla linjoilla mennään meilläkin kahden eri ikäisen pojan kanssa. Ainut huvittava oli tuo Me&I:n vaatteet :) Itse rakastan kyseisen merkin kuoseja ja ihania värejä! Pikkuhiljaa yritänkin omille pojille niitä kerätä :)

    VastaaPoista
  9. Meillä myös pikkumiehen kohdalla tehtiin heti selväksi että ei nukuteta syliin tai viereen,sillä tämä "virhe" tehtiin neidin kanssa, joka edelleen vaatii aikuisen vierelleen turvaamaan unen saannin eikä millään meinaa pysyä edes omassa sängyssään nukkumassa. Nyt pikkumies nukahtaa itsekseen sänkyyn joko maitopullonkanssa tai pelkän tutinkanssa. Tosin hän edelleen heräilee öisin,eikä oikein syytäkään tiedä! :( Onko teillä tuttipullot jätetty millon pois? Meillä pullo on pienelle tosi tärkeä, nokkamukilla lähinnä vain leikkii.
    Te ulkoilette jo kun meillä vasta heräillään tai korkeintaan istutaan aamupalapöydässä ;) Ollaan kaikki aamutorkkuja täysin!

    anjuska

    VastaaPoista
  10. Mun ei pitänyt ostaa uusia vaatteita kuin pakon edessä, mutta nykyään ostan vain harvoin mitään kirpputorilta tms. Haluan hyväkuntoisia vaatteita ja mitä isommaksi lapsi tulee, niin sitä pidempään vaatteita käytetään ja myöskin vaatteiden kunto huononee sen myötä. Lisäksi mun oli tarkoitus ostaa vain ekologisista materiaaleista valmistettuja (luomulaatuisia) vauvanleluja, mutta eihän siitä mitään tullut. Mun oli tarkoitus antaa vain luomuruokaa lapselle, mutta sekään ei lopulta onnistunut. Aika monta kuukautta meni kyllä niin, mutta kun poika lähestyi vuoden ikää, niin aloin antaa myös ei-luomua. Korviketta en halunnut antaa lainkaan ja se "päätös" pysyi ja maitoa onneksi riitti pumpattavaksi astikin.

    VastaaPoista
  11. Hyvin samanlaisia periaatteita on täälläkin! :) Tuo tv on kyllä hankala, mutta sitä olen vähentänyt paljon. Meillä siis tv saattaa olla päällä vain taustameluna, koska MINÄ en osaa olla ilman. Mutta olen kiinnittänyt tähän huomiota ja sitä on vähennetty paljon. Havahduin tähän, kun joskus tv:n ollessa kiinni meni Aku osoittamaan telkkaa ja oli ihmeissään. Liikaa päällä siis! Tuosta ruokailusta olen kyllä kateellinen! Meillä ruokailut on yhtä taistelua. Välillä Aku syö itse, mutta välillä haluaa, että syötetään. Ja hyvin pieni ruokainen herra on, mutta olen yrittänyt, että jos ruoka ei maistu niin sitä ei tuputeta vaan syödään ehkä sitten seuraavalla aterialla paremmin. Mutta stressiä se aiheuttaa silti!

    Viimeinen kohta on ihan sama meillä. Tämä aamu on pojan kanssa halittu ja pussailtu, kun poika on koko ajan tullut syliin ja pussailemaan. :)

    VastaaPoista
  12. Taisinpa kommentoida viimeksikin, että tiukimmin periaatteet olivat mielessä ennen raskauttakaan! :D Ja kun tieto kaksosista tuli, unohdimme oikeastaan suurimman osan. Isäni on periaatteen mies ja Vihaan sitä. En pidä ehdottomuudesta, mutta lasten kanssa parhaaksi tavaksi toimia on osoittautunut ainakin seuraavat (periaatteitahan nämäkin ovat, mutta kokemuksen kautta löytyneitä):
    -tiukka rytmi. Joka päivä samat jutut (ruokailut ja unet) puolen Tunnin tarkkuudella.
    -yöunet on pyhät. Niistä ei tingitä. Lapset nukkuvat yöllä väh.12h, nyt kun ovat vuoden ja viisi kk vanhoja. Jokaisella perheessä on unirauha = jokainen nukkuu omassa sängyssään ja lapset myös omissa huoneissaan.
    -ulkoilua joka päivä.
    Esimerkiksi telkkari-juttua ei tarvitse meillä lasten kohdalla miettiä tai se ei ole mikään periaate, kun itsekään ei sitä katsota. Hauska oli lukea ajatuksiasi ja osa kyllä ihan nauratti. :) kaksi on niin eri kuin yksi!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!