tiistai 7. toukokuuta 2019

Valintana lyhennetty työviikko

Mä havahduin juuri tänään töissä siihen, että olen ollut takaisin työelämässä aika tasan neljä kuukautta. Aika on mennyt ihan tosi nopeasti enkä voi millään uskoa, että viimeisistä kotiäitipäivistä on tosiaan parin kuukauden päästä puoli vuotta. 

Olen blogissakin hehkuttanut pariinkin otteeseen sitä, että aika oli todellakin hyvä paluulle. Mulla on ollut tosi hyvä fiilis töistä koko ajan, vaikka välillä tietysti aikaiset aamut ja kiire kotona verottaakin, ja saa haikailemaan niiden huolettomien ja helppojen hoitovapaapäivien perään. Mitään en silti tekisi toisin, vaan aika töiden aloitukselle oli just eikä melkein oikea. 


Silloin kun mä viimeksi olin töissä ja yritettiin saada perhe-elämä toimimaan työ- ja päikkypäivien sekä harrastusten parissa, päätin etten tulisi jatkamaan viisipäiväistä viikkoa hoitovapaan jälkeen. Silloin mä podin kokoajan huonoa omaatuntua. Kaikki piti tehdä vähän vasemmalla kädellä, kun oikein mihinkään ei ollut aikaa. Meillä oli silloin yksi auto, joten työmatkatkin vei ison siivun arjesta. Ei voitu ollenkaan porrastaa päiväkotiin viemisiä, saati työaikoja ja arki tuntui vaan suorittamiselta. Mä en ehtinyt harrastaa, mä en ehtinyt antaa aikaa blogille, mä en raaskinut jättää tuplia hoitoon enkä mä viihtynyt töissä, kun kokoajan oli olo, että pitäisi olla jossain muualla.

Mua jännitti töihin paluu noiden tuntemusten vuoksi ihan kauheasti. Nyt vielä sillä erotuksella, että meillä olikin kolme eikä kaksi pientä lasta, joille pitäisi löytyä aikaa ja jaksamista työpäivien jälkeen. 

Kahdeksan tuntia enemmän vapaa-aikaa viikossa tekee ihmeitä. Vaikea edes uskoa kuinka suuri vaikutus sillä on ollut kaikkeen. Osittain apu on varmasti löytynyt myös mun omasta asenteestani ja siitä, että osaan myös priorisoida. En vaadi itseltäni enää niin isoja kuin vaadin kolme vuotta sitten. Olen oppinut paljon myös omasta jaksamisesta ja siitä, ettei kaikessa tarvitse aina ylittää odotuksia. Välillä on ihan jees tehdä vähän sinnepäin.


Olen tosi iloinen, että lyhennettyyn työviikkoon on mahdollisuus. Vieläpä niin, että lyhennetty työviikko tarkoittaa oikeastikin sitä, että teen töitä neljänä päivänä viikossa, ja että ne työt on tosiaan neljän päivän työt, eikä viiden kasattuna neljälle päivälle. Usein mun vapaapäivä on maanantai, joten viikonloppu on mulla ja lapsilla kolmen päivän mittainen. Tämä on varmaan ollut myös yksi iso tekijä auttamaan jaksamisessa, että lepoa tulee tosiaan se pidempi pätkä kerralla. Tuplat tosin haluaisi jo maanantaina päikkyyn, mutta pienimmälle se yksi lisävapaapäivä on selvästi erityisen tarpeen. 

Lyhennettyä työviikkoa tehdessä, mun on paljon helpompi käyttää aikaani muuhunkin kuin töissä ja kotona oloon. Mä en pode huonoa omaatuntoa jättäessäni lapset ja miehen kotiin ja suunnatessani jumppaan työpäivän päätteeksi. Mulla ei ole huono fiilis, vaikka vien lapset yhdeksäksi hoitoon ja menen itse vasta kahteentoista. Mä nautin täysillä niistä lounaista ja kahvitauoista töissä, jotka pääsen viettämään ihan vain minuna, ilman yhtäkään lasta.



Hehkutin Instagramissa juuri eilen, kuinka rakastan meidän arkea just nyt tosi paljon. Tuntuu, että kaikki elämän osa-alueet on jotenkin tasapainossa. Mä tiedän, että yksi tai kaksi anonyymiä nousee tästä barrikaadeille kommenttiboksiin, ja tuomitsee mut huonoksi äidiksi kun nautin yksin ajasta hyvällä omallatunnolla, vaikka se tarkoittaisi että mun lapset on päiväkodissa. Mutta siinähän. Tiedän, että olen tosi paljon parempi äiti, kun saan välillä olla yksin. Mä vaan tarvitsen sitä, eikä sen syitä tai perusteita tosiaan tarvitse selitellä tai perustella kellekään. Ei kaikki tarvitse yksinaikaa, mutta veikkaisin sen olevan ihan jokaiselle hyväksi.  Se on (useimmiten) oma valinta haluaako omaa aikaa ottaa vai ei.

Lyhennetty työviikko on mahdollistanut sen, että mun viikkoihin mahtuu nyt sopivassa suhteessa töitä, sopivasti aikaa liikkua ja harrastaa, sopivasti aikaa nähdä ystäviä ja sopivasti aikaa hoitaa parisuhdetta. Yksi lisävapaapäivä mahdollistaa myös lisää aikaa lasten kanssa ja sellaista spessuaikaa kotona, kun isi ei ole paikalla. Toisaalta, myös se että välillä teen lauantaitöitä mahdollistaa sen, että lapset saa aikaa ihan vaan isin kanssa. Sellaisilla viikoilla mun on myös mahdollisuus pitää kokonainen arkivapaapäivä kotona, ihan vaan hoitaen juoksevia asioita, urheillen keskellä päivää, tai varastaen lounasaikaan hetki parisuhteelle yhteisen lounaan merkeissä. Tuo vapaapäivä on varmaan se toinen juttu jonka vuoksi mut kivitetään, mutta sieltä sitten vaan. Oma vapaapäivä kerran kuussa tekee meidän perhe-elämästä tasapainoisempaa ja minusta entistä paremman äidin, joten uskon sen olevan oikein tarpeellista meidän perheelle. 


Lyhennetty työviikko on siis todellakin tullut jäädäkseen, enkä ole varma haluanko lähteä tekemään normaalia viikkoa vielä hetkeen. Isompi palkka toki kiinnostaa, mutta toisaalta vapaa-aikaa ei mun mielestä täysin voi korvata rahalla. Kaiken lisäksi tää tuntuu meille nyt niin hyvältä tasapainolta, että yksi työpäivä lisää voisi sekoittaa tän pakan ihan totaalisesti. Eli ainakin jokunen tovi tätä tulee jatkettua. Katsotanaa sitten kuinka pitkään loppujen lopuksi.

29 kommenttia:

  1. Miten aikainen on teidän aikainen aamu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä lähden aikaisina aamuina 7.15 viimeistään. Isi vie lapset aina 7.45 tai jos mä vien niin sit menevät 9 :) ehkä kerran kolmeen kuukauteen mä vien ne seiskaksi jos isi on työreissulla.

      Poista
    2. Meillä aikaisina aamuina molempien työt alkaa klo 7 ja pojan päivä hoidossa ihan viimeistään 6.30. Tyttö hoitelee sitten itse aamuhommansa ja yrittää suoriutua kouluun. Että en pitäis teijän aamuja aikaisina. Nää aikaiset aamut on huippuja esim talvella kun uhmaikäiselle tappelee päälle. Käytössä yksi auto. Jos miehellä yövuoro on mun selviydyttävä aamuista yksin pojan kanssa ja kuljettava pyörällä tai jalkaisin pk:n kautta työpaikalle niin että työvaatteet on vaihdettu ja itse työpisteessä olen tasan 7. Välillä voi hieman juoksuksi mennä 😂 onneksi on kuitenkin myös myöhäiset aamut jolloin poika menee vasta lounaalle päiväkotiin ja esim äidin päivä töissä alkaa vasta klo 14. Silloin ei vaan ole perheen yhteistä aikaa iltaisin.

      Poista
    3. Kaikk ion tietsyti suhteellista, ei tuo aamu tietysti teidän aikaiseen aamuun ole aikainen, mutta meille se tuntuu aikaiselta silti :) Lapsille tietsyti varttiavaille kasiin meno on ihan perus, enkä sitä mitenkään erityisen aikaisena pidäkään :)

      Poista
    4. Kaikki on todellakin suhteellista. Jos mun pitää viedä 5 v. päikkyyn klo 8, on se aikaista. klo 8.30-9 on perus :) Mutta näihin toki vaikuttaa eniten vanhempien työajat ja perheen muiden jäsenten menemiset ja tulemiset. Meillä joustoa työajoissa ja tokaluokkalainen, joka osaa lähteä yksin, mutta halutaan silti aamuisin saatella koulutielle.

      Poista
  2. Ihan loistavalta kuulostaa!!! Täällä myös yksi osa-aikaista työviikkoa tekevä. Ja samaa mieltä että kaikkea ei voi mitata rahassa. Sain itseasiassa sulta idean alkaa pitää myös omia vapaapäiviä joten kivitys on kaukana täältä suunnalta :) Tsemppiä arkeen!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa kun uskallat ja pystyt järjestämään itsellesi vapaa-aikaa! Älä kuuntele niitä valittajia, jotka mollaavat sinua siitä et viet lapset aikaisemmin hoitoon, jotta saat viettää hetken aikaa itsellesi. Minäkin otan joskus omaa aikaa iltapäivisin ja haen lapset vähän myöhemmin päiväkodista. Valittajat ovat vain kateellisia kun he eivät saa omaa aikaa 😉😅

    Aurinkoista kesän odotusta!

    VastaaPoista
  4. Mietittekö sitä, että mies vois lyhentää työaikaa tai että molemmat voisitte?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mietitty, hänellä tilanne olisi juuri se, että vaikka työaika lyhenisi työmäärä ei vähenisi. Ei oikeastaan edes harkittu sitä mahdollisuutta.

      Poista
    2. Minä ajattelin myös lyhennettyä työviikkoa ens tammikuusta eteenpäin, mutta mullakin kävis just näin, että työmäärä pysyis samana. Ei mitään järkeä siis :(

      Poista
  5. Teidän arki kuulostaa just hyvälle 👍 Itselläni ei ole töiden puolesta mahdollisuutta vajaaseen viikkoon (yhden kesän yli tein, ja se stressisi vielä enemmän kun piti säätää töitä..), jos olisi niin ehdottomasti tekisin niin. Tärkeimpänä toki lapset, mutta myös kotihommat, jotka nyt jäävät suurelta osin viikonlopuille 😬 ..pitäisi ehkä hieman laskea rimaa ja höllätä, mutta en vaan osaa! Ja nuo omat vapaapäivät on varmasti parhautta👌
    Teidän arkisia kuulumisia on kiva lukea 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä harmi, jos siihen ei ole mahdollisuutta vaikka haluaisi. Mutta eihän näille aina voi mitään :/ Toi on kyllä totta, että yksi päivä lisää vapaata auttaa paljon myös kotitöiden kanssa ja tuo niille paljon enemmän aikaa. Mä pudotin sitä rimaa vähän väkisin, mutta kyllähän ne tekemättöämät kotityöt silti vähän takaraivoss aahdistaa :S

      Poista
  6. Kuulostaa hyvältä, aika samanlaisia ajatuksia täällä :) Sun blogista mäkin sain aikanaan ajatuksen tehdä lyhennettyä viikkoa. Aikasemmin en ollu edes miettinyt tällästä vaihtoehtoa! Kokeilin ensin tän kevään ja päätin nyt jatkaa syksyyn kunnes meidän nuorin täyttää 3v. Tää on ollu paras päätös hetkeen, vaikka hetki pärjättävä pienemmillä tuloilla :)

    Kiitos kivasta blogista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei huippua! Niin hienoa että tällainen mahdollisuus on, on paljon helpompi sovittaa työ- ja perhearki elämään :)

      Poista
  7. Miekin teen 4päiväistä viikkoa ja helpottaa arkea kyllä niin paljon :)

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa hyvälle. Ja tuo teijän aikanen aamu on aikanen, sano muut mitä haluaa. Sinä teet just niinku teille on hyvä eikä sitä sen enempää tarvi selitellä. Minä en osaa ottaa vapaata ja mua mollataan sen takia, mutta jos en sitä kaipaa niin ei se muilta oo pois. Kaikkien valinnat yhtä hyviä, en ymmärrä miksi äitien pitää niin paljon arvostella toisten valintoja. Jokainen on hyvä äiti omille lapsille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, niinhän se menee, että kaikki on niin suhteellista, ettei yhtä oikeaa totuutta olekaan :)
      Mutta olet niin oikeassa. JOkainen tekee ihan just niinkuin itselle on parasta, siihen on ihan turha kenenkään tulla sanomaan yhtään mitään :)

      Poista
  9. Tästä on ollut ennenkin tässä blogissa puhetta, mutta muistutan silti: lyhennettyä työviikkoa voi/saa lain mukaan tehdä tokaluokan heinäkuun loppuun saakka. Kela maksaa kuitenkin tukea vain alle 3-vuotiaasta ja 1.-2. luokkalaisesta.
    Itse voin vain suositella myös tuota mahdolllsuutta! Se on pelastanut meidän perhettä tosi paljon - etenkin, kun teen vuorotyötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä :) Tosin mun mielestä mahdollisuus pitäisi laajentaa ihan kaikille, ei vaan pienten lasten vanhemmille :) Luulen, että tuosta hyötyisi moni. Ja olisihan se kuitenkin oma päätös tekisikö sitä vai ei.

      Poista
  10. Mä palaan töihin vajaan kuukauden päästä ja teen reilun kuukauden töitä täydellä työajalla. Kesäloman jälkeen aloitan osittaisin työajan. Ylimääräinen vapaa on nuorimmalle paras ratkaisu, joka todennäköisimmin tarvitsee sen ylimääräisen vapaan. Mä oon tehnyt osittaista jo esikoisen ja kaksosten kanssa, on kyllä niin oikea ratkaisu ollut. Suosittelen lämpimästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tein kans ekan kuukauden täyttä viikkoa, ja siinä jo huomasi kuinka huippujuttu lyhennetty viikko on! En vaihtaisi tosiaan pois. Juurikin noille pienille se on niin tärkeää <3

      Tsemppiä töiden aloitukseen!

      Poista
  11. Olen pitkäaikainen lukijasi, mutta kommentoin ekaa kertaa. Blogisi on mielettömän hyvä! Tykkään lukea arkisia asioita ja kotikuvat ovat kivoja :) Kiitos siis hyvästä blogista!

    Aiheet ovat kivoja ja olen samaa mieltä kanssasi, että omaan hyvinvointiin pitää satsata! Meillä kolmihenkinen perhe ja kaikilla omat liikuntaharrastukset ja ne ovat kaikki ihan yhtä tärkeitä :)
    Mukavaa kevättä, Annis

    VastaaPoista
  12. Minä teen 3-vuorotyötä ja olen nyt ollut vuoden osittaisella hoitovapaalla, työaika on 80% eli vastaa perus arkityötä tekevien nelipäiväistä viikkoa. Lapset ovat tokaluokalla ja eskarissa, juuri hain hoitovapaalle jatkoa siihen asti kunnes nuorempi on käynyt myös tokaluokan eli kaksi vuotta vielä. Tämä on kyllä arjen toimivuuden ja oman jaksamisen kannalta ihan paras ratkaisu! Pitkät vapaat mahdollistaa enemmän aikaa lasten kanssa, sitä kuuluisaa omaa aikaa ja myös miehen työt on helpompi järjestää, kun välillä joutuu olemaan reissuhommissa. Toki vajaa työaika näkyy palkassa, mutta olen aina ollut sitä mieltä ettei kaikkea voi mitata rahassa. Oma asenne ja arvot vaikuttaa aika paljon :)

    Kiitos kivasta blogista, mukavaa kevättä! - Emilien

    VastaaPoista
  13. Kuulostaa tosi hyvältä, nauti! Olen 1,5 vuotiaan kanssa kotona ja kun palaan töihin, en todellakaan aio mennä suoraan kokoaikaiseksi. Itseasiassa olen miettinyt, että mahdanko koskaan enää haluta tehdä täyttä viikkoa. Elämässä on sattunut yhtä ja toista ja se tunne minkä "kevyemmästä" arjesta saa, ei ole rahalla korvattavissa. Moni uppoaa liikaa oravanpyörään ja unohtaa elämästä nauttimisen :)

    VastaaPoista
  14. Mäkin harkitsin nelipäiväistä työviikkoa, meillä on kaksi leikki-ikäistä lasta. Päädyin sit siihen, että arki on kuitenkin helpompaa kokopäivätyössä. Ei tarvitse säätää töissä. Ja epäilen, että nuo vapaapäivät lasten kanssa olisi olleet aika raskaita. Ja sekoittaneet myös pakkaa, kun mies tekee töitä kotoa.

    Mulle sopis siis tehdä nelipäiväistä, jos se vapaapäivä olis vaan itselle :) mut siihen en osaa lähteä.

    Pidän vaihtoehdon mielessä, kun lapset menee kouluun. Isompien kanssa on erilaista :)

    Ps. Mun mielestä on järkevää viedä lapset viimeistään ysiin, vaikka omat työt alkais myöhemmin. Pääsevät päivään mukaan.

    VastaaPoista
  15. Täällä yks anonyymi, joka kommentoi johonkin aiempaan postaukseen ihanasta päikystä ja arkivapaista. Mä en ainakaan tahtonut kivittää arkivapaista, vaan tuoda sen varhaiskasvatuksen arjen esiin, koska päiväkodissa työtä tekevänä näkee, että ei niillä ihanillakaan työntekijöillä ole tarpeeksi käsiä, jos lapsia on vaan liikaa. :/ Ja siksi yritän tuoda tätä eri paikoissa ilmi, koska myös vanhempien olis tärkeä tiedostaa asia ja vaatia pienempiä ryhmäkokoja + enemmän henkilökuntaa. Koska näillä määrillä on hyvin hankala toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta, vaikka olisi sydäntä ja tahtoa työntekijöillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä! Jotain armoa myös niille hoitajille siellä ihanassa päikyssä ja lapset niillä arkivapailla kotiin. Ei aina pidä vaan tuijottaa omaa napaa ja omata minä minä asennetta. Ajetelkaa joskus niitä hoitajia ja omia lapsianne, jotka ei ehkä saakkaan sitä ihan parasta hoitoa sillä aikaa kun te nautitte siitä omasta ajasta.

      Poista

Kiitos kommentistasi!