Miniloma Sveitsissä

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hotel Sveitsin kanssa.

Muistatte ehkä, että vierailtiin kuun alussa Hyvinkäällä Hotel Sveitsissä. Tuo oli itseasiassa jo meidän toinen vierailu, ensimmäistä kertaa vierailtiin vasta uusitussa hotellissa reilu vuosi sitten. Jo silloin meille jäi fiilis, että tänne tullaan uudelleen. Sijainti nimittäin jo pelkästään on ihan tosi mahtava lahtelaisille. Meiltäkin Sveitsin upeisiin maastoihin ajoi vain reilussa puolessa tunnissa. 

Tällä kertaa lähdettiin koko perheen voimin minilomalle Hotel Sveitsin kutsumana ja tarkoituksena oli tehdä kaikkea kivaa koko perheen voimin. Meidän lähtö Lahdesta vähän viivästyi, kun mun piti tehdä vielä työpäivä ennen irtiottoa. Oltiin kuitenkin Sveitsissä jo viiden jälkeen, joten aikaa oli hyvin pienelle urheilulle ennen illallista.

Meidän huone oli tälläkin kertaa tavallinen perhehuone, jossa kaikki nukuttiin samassa huoneessa. Mietittiin, että ensi kerralla voisi olla paikallaan kaksio, jotta saataisiin vähän parisuhdeaikaakin lasten käytyä nukkumaan. Toisaalta, silloin ei onnistu samanlainen viiden sängyn yhdistelmä, mikä nyt laitettiin kokoon. Lapsista oli ihan tosi hauskaa, kun nukuttiin tavallaan koko perhe samassa sängyssä. Ja olihan se, lasten ilo tulee ihanasti niin pienistä jutuista, että se joskus itseltäkin pääsee unohtumaan. 

Isi lähti tuplien kanssa uimalan puolelle ja me suunnattiin pienimmän kanssa ulkoilemaan ja katsastamaan hotellin sali. Uimalassa on mahtava vesiliukumäki, joka vei tietysti tuplien sydämet ihan täysin. He itseasiassa muistivat sen myös viime vierailulta, mutta olivat silloin vielä vähän liian pieniä liukuun. Nyt, kun kumpikin osaa uida, sai liukumäestäkin kaiken irti. 

Taaperon kanssa käytiin heittämässä pieni lenkki ja katsottiin samalla, miltä Seikkailu Sveitsin kiipeilypuisto vaikutti. Meillä oli sinne nimittäin liput seuraavalle päivälle ja pienesti korkeanpaikan kammoisena, odotin pienellä jännityksellä kiipeilyä. Taaperoa ei oikein innostanut kävely, joten pikaisen leikkipuistohetken jälkeen, lähdettiin katsomaan kuntosalia. Mä yllätyin iloisesti, sillä kuntosali oli tosi monipuolinen. En itse ole mikään kovin innokas salillakävijä, joten sinänsä salin väliin jääminen ei harmittanut. Mutta ryhmäliikuntatunneille olisin kyllä osallistunut tosi mielelläni. Eikä matkassa mukana olevat lapsetkaan olisi haitannut, sillä tarjolla olisi ollut myös lastenhoitopalvelua. Treenit jäi kuitenkin omalta osalta tekemättä ja alettiin suunnistaa taaperon kanssa huoneeseen suihkuun.

Ehdittiin peseytyä ja pukeutua hyvin ennen tuplien saapumista. He olisivat halunneet uida vielä pidempään, mutta meidän oli jo korkea aika lähteä kohti illallisravintolaa. Odoteltiin, että isikin ehti laittaa itsensä valmiiksi ja suunnattiin sitten kohti Ravintola Tilaa. Meillä oli pöytävaraus kahdeksaksi ja vähän jännättiin, kuinka tiedossa oleva kolmen ruokalajin illallinen sujuisi lasten kanssa. He kun normaalisti kotona käyvät nukkumaan jo hyvissä ajoin ennen kahdeksaa, ja kaikki kolme tykkäävät siitä, että meillä on tietyt rutiinit.

Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin, lasten ehdoilla toki, mutta silti yllättävän kivasti. Vain pienin lahjottiin lopulta Pikku Kakkosen konsertin katselulla, kun hän ei millään olisi malttanut istua paikallaan odottamassa ruokaa. Tuplien annettiin mennä leikkimään leikkipaikalle, mutta pienintä sinne ei oikein itsekseen voinut päästää. Ruuat ylitti odotukset ja varsinkin alkupalalautanen Lankuta Baby oli oikein kunnon makuelämys. Pääruuaksi valittiin molemmat kunnon pihvit, jotka olivatkin niin isot, että taisin jaksaa omastani vain puolet. Lapset valitsivat Hampurilaista, Kalaa ja Pizzaa, ja malttoivatkin syödä tosi hyvin. Heillä taisi olla ihan mahdoton nälkä, sillä usein meillä ei oikein malteta ravintolassa syödä kunnolla.

Otettiin vielä jälkkärit, lapsille jäätelöä, mulle pätkiskakkua ja miehelle omenahyve. Lapset lopulta saivat kyllä puolet tästäkin ruuastani, sillä tuntui ette maha vaan millään jaksaisi kaikkea. Mutta olipahan ihan mahdottoman hyvää, varsinkin pätkiskakku vei kyllä sydämeni. 

Nukkumaan lähdettiin lopulta vasta kymmenen jälkeen, mutta oltiin kaikki vähän ihmeissämme, että lapset jaksoi niin hyvin. Olivathan he ihan poikki, mutta itkupotkuraivareilta vältyttiin silti ja todettiin, että uskaltaudutaan rafloihin ehkä jatkossakin ilman mitään ongelmaa.  Mutta kyllähän se uni silti maistui, niinkuin aina hotellin lakanoissa. Aamullakin saatiin nauttia pitkään valvomisen hedelmistä, lapset nimittäin nukkuivat jopa puoli kasiin, mitä meillä ei olekaan ihan äsken nähty. Ja jaksoivat unien päälle vielä hetken katsella piirrettyjä telkkarista, joten me vanhemmat saatiin torkkua vielä hetki.

Hotelliöiden suosikki on itselleni aina se aamiainen, jota odotan aina kaikkein eniten. On vaan jotenkin niin täydellistä päästä valmiiseen aamiaispöytään, valita ihan just sitä mitä itse haluaa, hakea monta kuppia kuumaa kahvia ja nauttia vaan syömisestä. Nytkin aamiainen oli ilahduttavan runsas ja tykättiin varsinkin siitä, ettei ruokaa tarvinnut hakea kaukaa. Se jos mikä on kätevää lasten kanssa. 

Aamiaista tarjoillaan samassa Tila-ravintolassa kuin illallistakin ja onhan ne maisemat vaan niin mahtavia. Ihailtiin illallakin ikkunoista avautuvaa upeaa kangasmetsänäkymää, mikä jatkui silmän kantamattomiin. Meillä heräsi mieheni kanssa myös pieni polte, josko seuraavan kerran tultaisiin Sveitsiin ihan vaan kaksin. Olisi huippua pitää oikein kunnon sporttiloma ihan kaksin ja vetää kunnon juoksulenkki Sveitsin pehmeissä metsämaastoissa. 

Aamiaisen jälkeen käytiin pakkaamassa tavarat ja lähdettiin ulkoilemaan. Lapset olisi halunneet vielä uimaan, mutta meidän harmiksi uimala aukesi vasta myöhemmin. Harmia helpotti vähän se, että kohta päästäisiin kiitämään puiden latvojen korkeudelle. Luovutettiin huone ja lähdettiin Seikkailu Sveitsin leikkipaikalle leikkimään, ennenkuin kiipeilypuisto 11 aikaan aukesi. 

Kiipeily oli niin mahtavaa. Mä innostuin niin kovin, vaikka olin ensin ihan varma etten tule uskaltamaan tulla alas yhtään mistään. Tuplat uskaltautui hienosti korkeammillekin radoille, mutta perheradat oli heille silti selvästi vähän liian jänniä, sillä kaikkein eniten he nauttivat lasten radasta, jossa pääsi kiipeilemään itse. Perheradoillakin he kyllä pärjäsivät aikuisen kanssa, mutta tarvitsivat paljon apua valjaiden kiinnitysten ja köysien kanssa. Isommille radoille en taas suosittele pikkulapsia lainkaan, sillä siellä muutama etappi oli aikuisellekin hankala. Tai sitten vaan niin, että käy testaamassa radan itse ja lähtee vasta sitten lapsen kanssa. 

Mutta kokonaisuutena kokemus oli tosi huippu, isi testasi sporttiradankin, joka oli kuitenkin myös hänelle aika rankkasetti. Mä en sinne sitten lopulta uskaltanut, sillä koin etten tulisi selviämään voimieni puolesta kaikista etapeista. Liu'ut ja muut radat oli kuitenkin mahtavia ja mennään varmasti jatkossakin vierailemaan vastaavassa puistossa. Pienin ei radalle halunnut, mutta kypärä piti hänenkin saada päähänsä, tottakai. Me oltiin puistossa kaikkiaan kolme tuntia, mikä olikin aika sopiva aika, sillä loppuajasta alkoi jo nälkä kurnia. Sopivasti alkoi sitten sataa rakeita ja räntää, joten oli hyvä syy lähteä syömään. Saatiin Seikkailu Sveitsin tarjoaman vielä lounas ravintolassaan, mikä kyllä maistui tuon sporttihetken päätteeksi niin hyvältä. Olin jo päättänyt vetää terveellisesti salaatilla, mutta nälkä oli niin kaamea, että päädyin burgeriin muun perheen tavoin. Ja hyvä niin, ruoka oli mahdottoman hyvää!

Ruuan jälkeen pakattiinkin lapset autoon ja suunnattiin siskoni ja miehensä kihlajaisiin Vantaalle. Lapset nukahti minuuteissa, eikä meissä aikuisissakaan ollut kauheasti virtaa. Mutta niin huippu miniloma meillä oli kuitenkin takana, ettei pieni väsymys tuntunut missään. Takuulla lähdetään pian uusiksi. Ehkä jo kesällä miehen kanssa kaksin!