maanantai 22. tammikuuta 2018

Helpon vauvan äiti ei saa valittaa

"Mitä sinä valitat. Vauvasi on helppo ja nukkuu hyvin. Itse halusit pitää kaksoset kotona, turhaa nyt valitat että väsyttää. Sinä et vaikeasta tiedä mitään, kun kaikki vauvasi ovat helppoja. Miettisit, miltä muista äideistä valituksesi tuntuu, joilla oikeasti on haastava tai vaikea vauva ja joilla oikeasti on univelkaa.."


Kommentti, joka oli viikonlopun aikana ilmestynyt blogiin. Onko olemassa leikisti-univelkaa? Jotain rajaa vauvan haastavuudessa, jonka jälkeen saa valittaa väsymystä tai uupumusta. Jotain rajaa, jonka jälkeen tietää riittävästi valittaakseen?

Mä ajattelen, että kaikki riippuu niin kovasti ihmisestä ja kokemusmaailmasta. Toinen äiti kokee tunnin päiväunia nukkuvan vauvan vähäuniseksi, toiselle tunti unta on jo paljon. Vauvat ovat erilaisia ja äidit erilaisia. Yksi kokee väsymystä, kun vauva nukkuu niin lyhyitä unia, ettei itse ehdi ottaa päiväunia, toisen syy väsymykseen on isommissa lapsissa, sairastelussa, parisuhteessa, rahassa, mielenterveydessä. 

Somen perusteella ei oikein voi kertoa, onko joku toinen pätevä sanomaan olevansa väsynyt. Helppo vauva ei poista sitä, etteikö voisi väsyttää. Helppo vauva voi olla myös haastava. Meillä on helppo vauva, joka ei vaan nuku öisin pitkiä aikoja. Tunnin pätkissä nukkuminen tekee minusta väsyneen. Vaikka vauva on helppo, mä olen ihan poikki. 

Tuntuu jotenkin todella julmalta, että joku toinen, sellainen joka ei edes elä meidän arkea, tunne meidän vauvaa tai tiedä meistä muutenkaan somea enempää, voi sanoa etten saisi valittaa. Että pitäisi olla jotenkin yliäiti, vaan koska vauvat nyt sattuvat jollain määritelmällä olevan meillä helppoja. Tai koska itse päätettiin pitää isot kotihoidossa. Pitäisikö se oma uupumus vaan piilottaa meikin alle ja hymyillä kuinka ihanaa ja auvoista on? 

Mä ajattelen, että positiivisuudella pääsee pitkälle. Ketä se auttaa, että ryven täällä blogissa tai somessani väsymyksessä, valitan kuinka rankkaa ja vaikeaa on? Jotenkin uskon, että kaikki tietävät vauva-ajan jollain tasolla olevan sitä. Kaikille annetaan vähän tai paljon haastetta ja vaikeutta. Tuskin kellään vauva- tai lapsiperhearki on pelkkiä kaksitoistatuntisia öitä ja vauvan hymyä. Vaikka väsyttää ja kyllästyttää, en usko että päivittäin siitä valittaminen ratkaisisi asiaa parempaan suuntaan, vaan saattaisi jopa huonontaa omaa oloa. Ei väsymys siitä mihinkään muuttuisi.

On helpompi olla positiivinen, nähdä ne pienet jutut ja iloita vaikka sitten vaan kuumasta kahvista ja ulkona satavasta lumesta. Mutta se, että paristi kertoo että väsyttää, eihän se tarkoita että se tunne on vaan sinä päivänä. Voihan se olla muulloinkin, muttei sitä nyt ole vaan tullut kuuluttaneeksi.

Mä en usko, että kukaan toinen voi tulla määrittelemään, minkä verran voi valittaa, tai mikä määrä on jotenkin lojaalia muita äitejä kohtaan. Tai että jollain määritelmällä vaikean vauvan äiti on ainoa, joka saa sanoa että väsyttää. Että on rankkaa, eikä jaksaisi. 

Se, että äiti on äidille susi tuntuu tässäkin asiassa olevan ihan totta. Varsinkin keskustelupalstoilla tulee aikamoinen lynkkaus jos edes sivuaa, että tietäisi jotain niiden "vaikeiden vauvojen" äitien kokemasta. Enkä kiellä, onhan se tietysti rankkaa, jos vauva ei ole nukkunut kymmeneen kuukauteen yli kolmea tuntia putkeen versus ettei vauva ole nukkunut sitä kolmeen kuukauteen. Mutta se kumpi niistä on rankempaa, on luultavasti ihan turha keskustelu. Jos vaikka vaan annetaan tukea, feel you, tsempit! Mitä siitä vertailusta tai rankkuusmittariin asettamisesta kukaan hyötyy.

Entäs jos annetaan jokaisen olla väsynyt ihan sen oman kokemuksen mukaan, ilman että verrataan vauvojen vaikeutta tai elämän haasteita sen enempää. Pus pus ja ihanaa maanantaita täältä kolmannen kahvikupin takaa! Toivottaa helpon vauvan äiti, joka helppoudesta huolimatta on tosi väsynyt ❤ 

14 kommenttia:

  1. Niin totta! Jaksamista sinne! Mä haaveilen päikkäreistä mutta poika ei suostu nukkumaan sisällä. Ulos en uskalla viedä kun pakkasta on yli 20 :/

    VastaaPoista
  2. Hyvä postaus taas kerran! Tosi surullista että joku on sanonut ja vähätellyt väsymystäsi, ei kukaan voi lähteä arvostelemaan ja vähättelemään vanhempia väsymyksestä, jokainen varmasti välillä kokee olevansa väsynyt vaikka olisi kuinka kiltit lapset! Tsempit sulle kolmen pojan kanssa, olet paras äiti heille! :)

    VastaaPoista
  3. Täältä ilmottautuu toinen helpon vauvan väsynyt äiti! Vauva huomenna 5kk on päivisin ihana aurinko,mutta öisin herättää äidin max.2tunnin välein ja on nyt tehnyt tätä noin kuukauden. Ja itse olen niin kuitti, vaikka kovasti yritän tsempata itteäni ja olla reipas. Tietyn lisähaasteen tähän tuo neiti eskarilainen, joka iltapäivisin kaipaa äidin huomiota. Tsemppiä siis sinne,yritetään jaksaa päivä kerrallaan!

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus! Välillä saa kyllä kommentteja että pitää itekki miettiä että miten ottaisi. Eikö meillä kaikilla saisi olla omat tuntemuksensa arjesta ilman että muut voi määrittää miltä sen pitäisi tuntua? Meillä oli juuri kaikilla oksennustauti. Sanoin tämän kaverille ja hän vastasi: Nytkö taas, tehän olette usein sairaana, ei meille vain moiset tartu! Niin, olihan meillä kolmesti oksennustauti toissatalvena, ja kerran raju flunssa viime talvena. Minä kun olin jo tyytyväinen että me ollaan päästy näin vähällä... Meidän reilu vuosikas on ihana tapaus, hyväntuulinen, veijarimainen ja oma-aloitteinen, mutta vähäuninen. Nukkuu kerran päivässä 30-50 min, yöt menee monesti parin tunnin pätkissä eikä oo vieläkään nukkunut kokonaista yötä. Isompikin on vähäuninen, oli vielä refluksinen vauvana, ja lopetti päikkärit kokonaan jo parivuotiaana, mutta hänkin on hyväntuulinen ja helppohoitoinen pikkuinen, sanaa ”uhmaikäinen” en osaa hänestä käyttää. Kaveri totesi kauhuissaan että hän ei pärjäisi tommosten lasten kanssa. ”Tommosten lasten????” Lasten, jotka eivät juuri kiukuttele eivätkä uhmaile? Lasten, jotka osaavat leikkiä pitkiä tovia itsekseen? Lasten, jotka ovat motorisesti taitavia ja rakastavat reuhata ulkona? Kyllä minä niitten kanssa pärjään, ja toivon että hänkin pärjää hyvin tempperamenttisten ja rajojaan koettelevien lastensa kanssa.

    VastaaPoista
  5. Minusta on väärin arvostella tai vähätellä toisen väsymystä, jokainen kestää univajetta eri tavalla. Eikä koskaan voi tietää onko taustalla muutakin väsymykseen vaikuttavaa, josta ei somessa puhu. Meidän äitien pitäisi olla toistemme vertaistukena ja apuna eikä arvostella ja vähätellä toisen kokemaa. Jokainen pienen lapsen vanhempi on joskus väsynyt, toiset enemmän ja toiset vähemmän.

    Meillä on ollut haastava ja huonosti nukkuva vauva, joka vielä 1-vuotiaanakin nukkuu huonosti. Itse sairastuin uupumuksen kautta masennukseen, jonka vuoksi oon entistä väsyneempi mutta enpä ole siitä huudellut. Muutamalta oon kuullut vähättelyjä väsymyksestäni ja tekisi mieli näpäyttää kertomalla tilanteesta mutta mitäpä se muille kuuluu. Enkä koe, että mun tai kenenkään tarvitsee muita vakuutella omasta väsymyksestään.

    VastaaPoista
  6. Hei, itse en pidä yhtään vauvojen luokittelusta "helppoihin" tai "vaikeisiin". Vauvat ovat persoonia, kuten aikuisetkin, erilaisia temperamentteja omaavia. Vauva voi nukkua hyvin ensimmäisen vuoden ja sen jälkeen alkaa valvottaa tai toisinpäin. Aina on joku vaihe menossa, toisilla ne vaikuttaa nukkumiseen ja toisilla ei niin paljon. Toiset vauvat on aina aurinkoisia ja hyväntuulisia ja toiset itkuisempia.

    Kukaan ei tietenkään ole pätevä sanomaan toiselle milloin saa valittaa tai onko "oikeutta" uupua. Sama pätee kaikenlaisissa asioissa. Toiset kokevat pienet vastoinkäymiset ja ongelmat valtavina ja toiset senkun porskuttavat pienistä huolista välittämättä. Toisia univelka painaa enemmän ja jotkut jaksavat vaikka uni olisi vähäistä ja katkonaista.

    Olen samaa mieltä, että tällaisista asioista on niin turhaa väitellä. Mitä se keneltäkään on pois, jos mainitsee olevansa väsynyt ja valittaa että tuntuu rankalta. Eikö voisi vaan tsempata ja tukea sen sijaan, että lynkkaa ja vähättelee toisen tilannetta.

    VastaaPoista
  7. Mut eihän kukaan saa valittaa,ei edes väsynyt äiti, koska pitää ymmärtää, että toisella puolen maapalloa on se äiti, joka ei nuku koska huolehtii aliravitsemuksesta kärsivästä lapsestaan.

    Eiku.

    Saamasi kommentti on juuri se, millä ei ole mitään muuta syytä, kuin aiheuttaa toiselle pahaa mieltä. Kommentti, josta ei vaan kannata välittää.

    Näemme tyttöporukalla aina säännöllisesti ja olen ainut jolla ei ole lapsia. Mutta saan silti heidän seurassaan valittaa omasta väsymyksestäni, koska se on omaami. Oma väsymykseni ei aiheudu lapsesta, mutta työelämäkin osaa olla rankkaa ja stressaavaa. Saan heidän seurassaan valittaa väsymyksestäni. Kuitenkin jokainen heistä on vapaaehtoisesti hankkinut lapsen. Tosin he saavat yhtälailla valittaa minulle väsymyksestään, koska se on yhtä totta.

    VastaaPoista
  8. Voin samaistua kaikkeen tuohon! Ja olen ikään kuin hälytysmerkkinä koittanut lasten isovanhemmille kertoa, että olen todella väsynyt ajoittain.. henkisesti ja fyysisesti. Niin saan vastaukseksi, itsehän olet lapset hankkinut, oisko kuitenki kannattanu tehdä vain yksi tai että, minähän sanoin että teidän pojilla on liian lyhyt ikäero.

    Kaikki väsymys ei todellakaan johdu lapsista. Meillä on 4vuoden aikana ollut hirveästi vastoinkäymisiä, esim 3 homeasuntoa peräkkäin, jotka olivat lähes uusia asuntoja! Ja monia muita juttuja. Onhan toki meidän pojat olleet refluksivauvoja, maitoallergisia ja nukkuneet 2v ikään asti todella huonosti. Mutta olen todella onnellinen pojista ja haluan pitää heidät kotihoidossa, kun vielä voin.

    Sukulaisemme jankuttivat vuosia että meidän pitää muuttaa heitä lähemmäs. Nyt kun asumme samalla paikkakunnalla, ei heitä kiinnosta lainkaan auttaa. Lapsemme eivät ole ikinä kyläilleet kenenkään luona ilman meitä, eivät ole olleet yökylässä jne..me ei olla mieheni kanssa oltu kertaakaan 4vuoden aikana kahdestaan.

    Olemme ajatelleet että mennään näin. Ei puhuta enää mitään koko asiasta sukulaisille, asennoidutaan ja pärjätään. Ainakin voidaan sanoa että olemme hoitaneet lapsemme itse.

    Paljon jaksamista Sinulle ihanaan, ajoittain uuvuttavaan aikaa.. nämä ovat tärkeitä vuosia, luoda omille lapsilleen ihana lapsuus <3

    VastaaPoista
  9. En ole äiti vielä, mutta kommentoin silti. Hyvä kirjoitus ja olen samaa mieltä, että jokainen kokee väsymyksen eri tavalla, ja uskon, että jokainen tietää milloin itse on väsynyt. Musta tuntuu, että olen ihan sairaan väsynyt ja välillä pelottaa, että kuvittelen tulevan vauva-arjen liian helppona. Tällä hetkellä työelämä on niin uuvuttavaa (on ollut jo monta vuotta), että odotan kuin kuuta nousevaa että pääsen äitiyslomalle kesällä. Joka aamuiset aikaiset herätykset, pitkät työmatkat, minuuttiaikataulu töissä, töiden jatkaminen vielä iltamyöhään kotona, opiskelut viikonloppuisin ja se, että myös öisin herään ja stressaan tekemättömiä töitä on saanut minut ajattelemaan, ettei vauva-arki voi olla enää tämän pahempaa. Toisaalta taas pelkään, että olenko niin väärässä. Kaikki kuitenkin puhuvat, että vauva-arki on sitä elämän raskainta aikaa. Jos näin on, niin pelottaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä työ voi olla kovastikin uuvuttavaa! Tietysti riippuu ihan työnkuvasta, mutta hyvinkin voit tuntea äitiyslomalla olevasi lomalla, vaikkakin teet äidin työtä 24/7. On vastuuta, huolia, stressiäkin. Mutta ne ovat niin omalla tavalla uuvuttavia, että hankala verrata keskenään. Omalla kohdalla sen aikanaan sitten näkee, itse viihdyn paremmin kotona lasten kanssa, entä töissä vaikka ajoittain todella väsynyt olenkin.

      Poista
  10. Itsehän sä olet päättänyt tehdä noin monta lasta. Turha valittaa.
    Ööh eikun. Joo. Äiti ei saa valittaa vaan pitää kärsiä hiljaa. Ja sitten ihmetellään miten vanhemmat uupuu eikä jaksa. Jos reilusti kerrot että väsyttää niin sitten tulee myös tmää siivouskortti - onko se niin tarkkaa? Eikös voisi lelujen antaa olla? No ei kun kohta ei mahdu kädellä. Seuraavaksi saankin kuulla olevani niin vaativa. :/

    Mä katselin aikaisemmmin kateellisena postauksia vauvan unesta kun meillä ei todella nukuttu kuin max 45min./kerta. Mutta siihen tottui. Ja oppi muuten tehokkaaksi. Nyt kun unet alkaa olla 2hx2 niin voi luksus! Arvostan. ♡

    Tsemppiä arkeen. Kyllä sitä saa väsyä ja sen saa sanoa ääneen.

    VastaaPoista
  11. Voi että..sielä on kommentoinut joku todella uupunut hankalan elämän tilanteen omaava ja purkanut sen sinuun. Eli älä suotta ota henkilökohtaisesti, vaikka ikävästi tuo on töksäytetty. Kuullostaa vaan siltä että kyseinen henkilö tarvitsee psyykkistä apua. Ainahan se niin on että jos itsellä on jotain todella raskasta menossa vaikkapa läheisen menetys niin toisten kenties pienemmät murheet tuntuu mitättömiltä.
    Totta kuitenkin tekstissäsi joka sana! Kivempi lukeakkin aitoa tekstiä kuin teeskenneltyä yltiö positiivista.
    Leuka pystyyn kohti uusia haasteita!:)
    -Anjuska

    VastaaPoista
  12. Täällä todella väsynyt äiti...yksinhuoltaja. Mies kuoli liikenneonnettomuudessa ja lapset jäivät 4v.7kk , 1v.9kk ja pienin oli vasta 4 kk tapahtuman aikaan. Nyt muutama vuosi menty eteenpäin...yritetty pärjätä, itketty ja menty eteenpäin. Oma jaksaminen nollassa edelleen. Olkaa kiitollisia että teitä on kaksi jakamassa arkea.

    VastaaPoista
  13. Elä valita.. Ei, vaan elä välitä <3 :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!