Se olisi nyt sitten virallisesti syksy, ainakin kalenterin perusteella! Mä jo kovasti odottelen viilenevää syksyä, sillä ainakin täällä elokuu oli hyvinkin helteinen! Kesävaatteet pääsivät lopulta kunnon käytölle! Säätiedotusten perusteella ylihuomenna viileneekin, ja kyllä se lähestyvä syksy tuntui jo tämä aamuna puistoon mennessä. Ekaa kertaa pitkiin aikoihin vedin itsellenikin takin päälle!
Mutta millainen se meidän elokuu sitten oli?
*potkupyörät saatu |
Pojat on päässeet kunnolla potkupyöräilyn makuun ja erityisesti Kasperin kanssa lenkkeily onnistuu oikein kunnolla! Tänään ajattelin ekaa kertaa kokeilla kuinka tuo pikkumies pysyy perässä lenkkipolulla! Eli lenkkarit jalkaan ja hölkälle! Kovasti pojat ovat myös mopojensa perään ja varsinkin kauppaan saatetaan lähteä ilman vaunuja pelkkien mopojen kanssa. Vähän extreemiä eikö? :D
Helpoiten nämä potkupyörä-/mopolenkit onnistuu kuitenkin koko perheen voimin, sillä Kasper on yleensä se vauhdikkaampi kaveri, joka viipottaa menemään jo edellä, kun Rasmus jää haaveilemaan ja ihailemaan lätäköitä, kukkia ja autoja. Toinen voi sitten mennä edellä, kun toinen jää hoputtamaan haaveilevaa Rasmua :D
*liitutaulujuliste saatu ; *tarhareput saatu |
Sisustuksessa on hiottu myös muutamia keskeneräisiä pikkujuttuja, joita ei millään keväällä ja hääjärjestelyiden keskellä saatu valmiiksi. Vielä pari hyllyä odottelee meitä ikeassa, mutta muuten koti alkaa olla aika kunnossa. Sopivasti, olenhan alkanut taas haaveilla vähän toisenlaisesta talosta/asunnosta. Yritän vaan muistutella itselle, ettei opintotuesta makseta ainakaan omakotitalon asuntolainaa! Joten prioriteettina on nyt se gradu ja sitten vasta omakotitalo. Eli yritän hillitä itseäni sisustamalla tätä kotia pienimuotoisesti..
Elokuussa on myös harjoiteltu kuuntelemista, odottamista ja paikallaan oloa. Asioita mitkä tuntuvat vauhdikkaille taaperoille olevan hurjan vaikeita! Monet harmaan hiukset on hankittu sillä, että olen yrittänyt takoa näiden jätkien päähän, että kun äiti sanoo pysähdy, silloin pysähdytään heti. Ei kohta tai seuraavan lyhtypylvään kohdalla. Pikkuhiljaa tämä takominen tuottaa tulosta ja varsinkin toinen pojistamme on oikein mallikelpoinen ulkona liikkuja, niin halutessaan. Tässä kuussa pojat ovatkin saaneet liikkua ja kävellä paljon itse. Kaupassa saa ottaa omat pikkukärryt ja kerätä sinne äidin näyttämiä tavaroita. Hienosti sujuu jopa vuorottelu tavaroiden keräilyssä! Pojat saa istua ilman syöttötuoleja ja leikkiä leikkipaikalla kun äiti kiertelee kaupassa. Yksin ei saa lähteä minnekään ja ihmeen hyvin se näiden päähän onkin uponnut. Pakko sanoa, että olen aika ylpeä tästä kaksikosta (hieman myös itsestäni, sillä mun hermot on tosiaan olleet kovilla tämän kuukauden).
Muutenkin tuntuu, että vaikein vaihe taitaa olla nyt takana (saatan olla hetken päästä tosi vihainen että sanoin tämän..). Tällä hetkellä tuntuu, että arki vähän helpottaa, pojat alkavat olla jo aika itsenäisiä ja veli on mitä parhain leikkikaveri! Tälläkin hetkellä kirjoitan tätä postausta poikien leikkiessä yhdessä autoilla. Tilanne jota en voinut kuvitella tapahtuvan ikinä! Muutenkin pahin uhma on vähän pehmennyt, eikä sitä tule ihan joka pettymyksen kohdalla. Pahin minä itte-vaihe ei ole ehkä vielä meillä edes käynyt, sillä pojat antavat hienosti auttaa pukemisessa. Eli uskallanko sanoa, että arki on nyt helpohkoa. Ja varmaan voimaa antaa sekin, että tiedän päiväkotiarjen alkavan ihan pian! Nyt nautitaan näistä viimeisistä kotiäitihetkistä!
Elokuussa on syöty myös hävyttömän monta jäätelöä! Kiitos helteiden, ainakin itse olen kaipaillut jäätelöä harvase päivä, eikä ole ollut sydäntä kieltää niitä myöskään lapsilta. Eli jätskiä on ostettu niin kaupasta, jäätelölaivasta kuin jätskikiskaltakin. Mutta mitäs näistä, ei sitä jätskiä taas syksyllä tulekaan syötyä.Elokuussa on saatu myös paristi vetäistä kurikset jalkaan ja leikkiä lätäköissä. On siellä lätäköissä kyllä leikitty ilman kuriksiakin. Pojat on kunnon vesipetoja, eikä kumpikaan meinaa saada vedestä tarpeekseen, oli kyse sitten järvestä, suihkusta tai kuralätäköstä!
Elokuussa ollaan saatu tutustua myös ihastuttavaan pikkuneitiin, joka onkin tainnut valloittaa meidän kaikkien sydämet. Erityisesti Kasper on vauvasta kovin innoissaan, ja inahduskin vaunukopasta saa serkun ryntäämään huolissaan vauvan luo tarjoamaan tuttia. Oma vauvanukke on saanut myös tässä kuussa saanut nauttia hellästä huolenpidosta, kun Kasper on purkanut hoivaviettiään nukkeen.
Tämä meidän uusi kotikaupunki onkin näyttänyt elokuussa parastaan ja ollaan tutustuttu Lahden uusiin ja vanhoihin maastoihin kävellen, juosten ja pyöräillen. Elokuun aikana taidettiin myös testata Lahden joka ainoa uimaranta! Hyvä me!
Elokuussa mä olen viettänyt omaa aikaa ihan liian vähän, ja se kyllä tuntuu ja näkyy. Oon tällä hetkellä aivan liian kireä ja kiukkuinen, joten Essin kanssa suunniteltu syyskuun kuntoiluhaaste tulee juuri sopivaan saumaan! Voisinpa taas alkaa käymään lenkilläkin ihan vaan itsekseni! Ja kampaajalle on pakko päästä, ei ehkä värjäämään tummaksi, niinkuin tuon kuvan kohdalla haaveilin, mutta joku rouvatukka olisi kiva saada!
Elokuussa ollaankin herkuteltu ja syöty hyvin koko vuoden edestä! Pitsaperjantaita ja -lauantaita on ollut vaikka kuinka monta, ja noita ihania mukikakkuja olen vääntänyt varmaan ainakin kymmenen kertaa! No, se on loppu nyt! Jaan tuon reseptin teillekin vielä tällä viikolla, ettei kukaan vaan pääse laihtumaan! ;)
*molemmat siniset crocs-saappaat saatu ; *potkupyörä saatu |
Elokuussa ollaan leikitty paljon poikien kanssa. On tehty junarataa, rakennettu mega blocks torneja ja duplotaloja. Kierretty iso liuta leikkipuistoja ja tutustuttu uuden kotikaupungin tarjoamiin lapsiperhepalveluihin muutenkin.
Pikkuhiljaa on myös alettu hankkia päiväkotiin tarvittavia perusvaatteita, välikausihankintoja sekä miettiä uutta alkavaa arkea. Pojat on ilmoitettu molemmat uusiin harrastuksiinsa ja kumpikin sai ihan ikioman uuden tarharepun! Nyt vaan odotellaan päiväkotipäätöksiä ja tarkkaa hoidon aloituspäivää!
Mä itse olen pikkuhiljaa myös alkanut asennoitua syksyyn ja palautella itseäni siihen opiskelijamoodiin takaisin. Alkava opintotukiaika vähän stressaa, mun tulot kun taas vaan tippuu. (vaikkei se kotihoidontukikaan huikea ole, on opintotuki vielä pienempi) Mutta tämäkin on vaan hetkellistä, joten eiköhän me selvitä! Valoa toi ainakin se, että meidät valittiin mukaan Crocs test squadiin ja posti toi toinen toistaan ihanampia kenkiä meidän koko perheelle! Syksyn mittaan blogissakin tutustutaan niihin ihanuuksiin!
Postauksen kuvituksena käytetty kuukauden instakuvia, haluatteko jatkossakin lukea tällaisia Instakuukausi-postauksia?
Sellainen oli meidän elokuu, aika huippu vai mitä! Mitähän kaikkea kivaa alkava syyskuu tuokaan tullessaan?
Oi miten ihana elokuu! ❤
VastaaPoistaOllaan ihan tikissä ennen joulua 💪
VastaaPoistaHih, niimpä! <3
PoistaOlipa kivan laaja ja kattava kuulumispostaus :). Eetulta pojille halit <3
VastaaPoistaKiitos Tiina! <3 Täältä takasin!
PoistaKuulostipa taas tutulta teidän arki ja meno! Meiän pojat ovat 4v. ja muistan, että, kun pojat olivat tuossa iässä, arki helpottui koko ajan pikku hiljaa. Ja nyt meidän arki on nii helppoa!! Omaa aikaa pystyy ottamaan paljon enemmän ja rennommin mielin. :) Ja pysyt vaan tiukkana ja jaksat opettaa pojille sääntöjä liikenteessä, nii ensi kesänä lenkillä ne pysähtyy joka suojatien eteen ilman sanomisia. Meillä pojat joutuu aika nopiasti taluttamaan pyörää, jos temppuilevat pyöräillessä tai eivät noudata sääntöjä lenkillä. Hyvää syksyä teille!!
VastaaPoistaOi että! Ihana kuulla!
PoistaOikein ihana syksyä teidänkin porukalle! ♡
Ihan vain piti kommentoida, kuinka mukava blogilöytö tämä oli! :) Lueskelin tässä ensimmäistä kertaa, eikä varmasti jäänyt ainoaksi vierailuksi. :) Mukavaa syksyn alkua!
VastaaPoistaKiitos Laura! Kiva kuulla! Mun pitää tulla myös vastavierailulle! Vaikka päiväuniaikaan! 😍
PoistaTykkäsin postauksesta joten kyllä näitä tämmöisiä voisi lukea toistekin :D
VastaaPoistaKiva kuulla! Syyskuulta tulossa siis samanlainen! :)
PoistaLisää tällaisia, kiva lukea kuulumisia :) ja tuo syyskuun kuntoiluhaaste kiinnostaisi myös, täällä kaivataan vertaistukea :D
VastaaPoistaJoo, voisinkin kirjoittaa siitäkin! :)
PoistaHei😊 pakko kommentoida,siis jätätkö sä tosiaan pojat kaupassa leikkipaikalle kahdestaan,kun itse kierrät kaupassa?! Toivottavasti,ymmärsin väärin 😁 eihän noin pienet voi millään muistaa,että EI tästä saa lähteä.
VastaaPoistaEt ymmärtänyt väärin, mutta ajattelet nyt ehkä vähän liian isoja etäisyyksiä. Tietenkään en jätä poikia mihinkään, missä he eivät olisi silmän alla. Mutta tuolla leikkipaikka jutulla viittasin polarn o pyretin liikkeeseen, jonka leikkipaikalla pojat saavat olla minun kiertäessäni liikkeen. He tietävät, ettei leikkipöydän äärestä karata, muuten vaihtoehto on että istutaan vaunuissa. Ainakin meillä tuntuvat muistavan ettei siitä saa lähteä ilman äitiä :)
PoistaJa liike tosiaan sen 100 neliötä, eli kuulen ja näen heidät kyllä kaiken aikaa. Mä uskon kasvatustyyliin, jossa vapauksia saa tottelemalla. :)
Poista