torstai 13. marraskuuta 2014

Mä sanon viimeisen sanani ja se on EI

Siis voihan esiuhma. Oletteko kuulleet siitä kasvatustyylistä, jossa vältetään sanomasta lapselle ei? Kielletään tekemästä kiellettyjä kiertoilmauksin, "sen sijaan, että teet tuota tulepa katsomaan mitä äidillä on" "haluaisitko lopettaa lääppimästä teeveetä?" "jospa haluaisit syödä mielummin talkmuruja kuin tyhjentää äidin karkkikätköä?".

Joo hirveen kiva, mutta ei onnistu. Nykyään mä viljelen kotona eitä. Ei, älä koske. Ei, älä hypi sohvalla. Ei, älä töni veljeä. Ei, älä tiputa lamppua. Ei, älä mene vessanpönttöön.. EI EI EI EI. Silloin kun on oikein pirteä, hermoja jäljellä vaikka muille jakaa, eikä otsassa sojota puolen metrin mittainen patti, saatan yrittää kiertää ein. Mutta eipä sillä hirveästi ole vaikutusta. Kielto tai kehotus, reaktio on aina sama. Meidän viikarit tasan tarkkaan tietää, mitä EI saisi tehdä, mutta sekös tekee siitä vielä hauskempaa. 



Huutaminen ei hyödytä sitten yhtään. Ja kyllä, monesti niinä ei niin ylpeinä äitiyden hetkinä raivoan jätkille naama punaisena ja jälkikasvuni juoksee vain hihitellen karkuun. Huuto ei tosiaan auta. Siinä saa vaan oman ärsytyksen kohoamaan potenssiin sata. 

Riiviö. Sellaisia ne meidän pojat on. Välillä niin tottelevaisia ja kilttejä, ja sitten toisessa hetkessä kovin kokeilunhaluisia ja uteliaita. Ihan aina ei oikein tiedä, pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Naama peruslukemilla yrität sitten kieltää, vaikka mieli tekisi nauraa maassa kippurassa. Sellaisia ne meidän pojat on. Ihania kamalia riiviöitä.

Onneksi jotain pienen pientä kehitystä on jo havaittavissa. Kun poikia oikein tuimasti toruu, saattaa jompikumpi osoittaa pieniä katumuksen merkkejä. Varsinkin Rasmus osaa vääntää naamansa oikein surkeaksi ja vuodattaa pari katkeraa kyyneltä. "Ihanko totta kielsit minua? Nyt olin tuhma.." Sitten halataan ja pyydetään anteeksi. Selitetään, että sekä äidille, että Rasmukselle/KAsperille tuli nyt paha mieli. Pyydetään anteeksi ja leikki jatkuu. Ja muistetaan hetki, että se juttu-x oli nyt kiellettyä. Eli valoa tunnelin päässä!

Tämä taitaa olla taas vaihe, joka vaan kuuluu ikään. Taapero koettelee ja kaksi taaperoa koettelee tuplasti. Löytyykö sieltä joku, joka onnistuu olemaan käyttämättä EItä jatkuvasti? Miten? Vinkit jakoon!

33 kommenttia:

  1. Meilläkin on ei hyvin tuttu. Enkä edes halua aina tarjota vaihtoehtoja yms ja lahjoa vaan että lapsi tietää mikä on kielletty:)

    VastaaPoista
  2. Täällä kans toinen joka pyrkii siihen, että käyttäis kauniimpia kiertoilmaisuja...mutta kummasti tosipaikan tullen aivan liian monesti se ei ja älä suusta kuitenkin paukahtaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, optimitilannehan olisi, että saisi selitettyä miksi ei.. Aina ei vaan muista :D

      Poista
  3. Mä en edes oikein ymmärrä, että miksi sitä eitä pitäisi niin vältellä. Mä ainakin puhun meiän tytölle ja tämän kanssa niin paljon, että tulee paljon muutakin sanottua, vaikka se eikin tulee suusta ehkä 50 kertaa päivässä. :D Mä välttelen kyllä ennemmin konfliktitilainteita, eli sellasia missä tulee takuuvarmat raivarit. Meidän 15kk typyllä on ihan jäätävä uhma päällä, joten mielummin sallin esim. kirjahyllyssä ja sohvapöydällä kiipeilyn kuin tappelen turhaan asiasta kymmenen kertaa päivässä.

    Voin vaan kuvitella millasta on, jos noita uhmiksia on kaksi. Tsemppiä! :)

    karoliinakettu.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai siinä on jokin kasvatuksellinen/minäkuva/jokumikälie peruste :D Vähän hifistelyä taitaa sekin olla :D
      Joo, noita konfliktitilanteita yritän itsekin välttää pikkujutuissa, mutta sitte ne kun oikeasti voi sattua/hajota niin sitte pitää jo vähän ärähtää :D

      Poista
  4. Heh, mäkin tahtoisin tavata sen äidin, joka ei viljele sanaa ei ollenkaan. Kohta paukkuu 30 eikä vielä ole tullut vastaan... ;) Ja toisaalta kyllä itse jäin miettimään, kun olin lukenut jonkun superlastenkasvattajapsykiatritohtorin artikkelin kieltämisen kieltämisestä, että miten ihmeessä lapsi sitten oppii olla tekemättä jotain, jos ei saa sanoa ei?! Siis toki: on tehokkaampaa sanoa, että hei jätäs nyt äidin meikit siihen ja tuu kattoon, ku tiellä menee viis avaruusrakettia peräkanaa, eli siirtää huomio muualle, mutta lopulta: pitäähän lapselle opettaa, että toisten tavaroihin ei saa ilman lupaa koskea. Eli ei, ei, ei. :D Uskon, että kyseessä on tosiaan vaan vaihe, jonka jokainen kersa käy enemmän ja vähemmän läpi. Herkkyydestä riippuen toinen oppii helpommin ja vahvempi luonne testaa vielä varoiksi pari kertaa, että eikö ihan todella saa... ;) Vinkkejä ei tullut, mutta myötätuntoa irtoaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin!
      No sinäpä sen sanoit! Ja onkai se nyt vähän huono aikuiselämää ajatellen, jos ikinä ei ole kielletty tekemästä mitään.. :D

      Ihana myötätuntokommentti! <3

      Poista
  5. Pitää yrittää pysyä positiivisena, helpommin sanottu kuin tehty. Joskus on ihan mahdotonta olla viljelemättä ei sanaa, rajat kun pitää kuitenkin olla selvät. Mä oon kokenut tehokkaana "ei lyödä vaan silitetään"-tyylin. :) Mun korvaan kuulostaa "haluaisitko lopettaa tvn lääppimisen" oudolta, ei meillä lapset päätä haluavatko lopettaa vai eivät. Teille tsemppiä kovasti, voin kertoa että tuo ei helpota vielä valitettavasti vuosiin! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin munkin :D Ei se nyt hirveästi ole lapsen tahdosta kiinni tekeekö kiellettyä vai ei. Aikuinenhan se rajat kuitenkin laittaa :)

      Kiitos! Uhmaikää odotellessa! :D

      Poista
  6. Meillä osataan sanoo ihan itse joka asiaan EI! Mennäänkö potalle EI mennäänkö saunaan EI syödäänkö EI! Mistähän on opittua ? ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD voi ihanaa! Sekö se onkin sitte seuraava vaihe? :D

      Poista
  7. Haha EI löydy. Välillä tulee oikein turbona "eieieieieieiei" kun tietokone on just tulossa pöydältä alas tai pöytäliinan mukana... kaikki. Vaikka kuinka yrittää aloittaa "älä ota sitä, täällä on omat lelut." niin kohta se menee siihen ei-ittelyyn. Varsinkin kiireessä ei ehdi edes ajattelemaan vaan se "ei" vaan tulee automaattisesti. Muakin kyllä kiinnostais miten ton jatkuvan ei:n hokemisen sais kitkettyä itsestään pois. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täällä kans! :D Ja voi kun joskus ärsyttää miten tehotonta se on, vaikka kuinka yrittää painottaa :D

      Poista
  8. Sitähän se tuossa iässä on :) Joskus muistan sanoa: Kävele! Sen sijaan, että huutaisin: Älä juokse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Ja kiletämisellähän sitä pikkuhiljaa oppii :)

      Poista
  9. Mulla oli mielessä juuri samanlainen postaus :D Tytöt 1v5kk ja tuntuu, että aamusta iltaan vaan tulee hoettua "ei sinne" "ei saa ottaa" "ei saa kiivetä" " ei purra/revitä/lyödä" "ei, ei, EI!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kuin meiltä! :D Ja kiva kun kommentoit! En olekaan sun blogiin vielä koskaan päätynyt! :)

      Poista
  10. Meillä aivan sama homma! Ja tiedän miltä tuntuu komentaa kahta lasta.. A menee ihan toisesta taaperosta kun omassa 3-4v. uhmassaan ei tottele mitään. Ja miten "mukava" on myös kuulla että sullakin menee joskus hermot. Ei se kiva oo raivota lapselle mut joskus (lue: meillä melkeinpä joka päivä jossain vaiheessa) se pinna palaa loppuun ja tulee karjuttua noille naama punasena, vaikkei se kyllä auta tippaakaan. Kadun sitä heti mutta silti se tulee toistettua. :/ Liian harvoin äidit myöntävät että huutamista tapahtuu heidänkin huusholleissa. Kyllä meillä niitä ihania ja hauskojakin hetkiä riittää joita muistelen kauemmankin ajan takaa kun huono hetki koittaa. Tsemppiä sinne riiviö taaperoiden kanssa..kyllä se suvanto vaihe vielä sieltä tulee ennen uhma ikää. ;-) T:Tuire

    VastaaPoista
  11. Voi kun tämä kirjoitus osui loistavaan saumaan! Juuri tänään 1v 8kk huusi ja itki ulko-ovella ulkovaatteet päällä 20min kun ei halunnut hanskoja laittaa. Sitten taas sisälle tullessa itki samaisen ajan kun hanskat otettiin pois kun olisikin halunnut pitää ne kädessä. Ja joo, ei vaan aina pinna kestä!

    VastaaPoista
  12. Meillä on kans ihan kauheeta välillä tuon riiviön kanssa! Adele kiipeilee pöydille ja tuoleille ja auta armias jos unohtaa vessan tai kylppärin oven auki :/ Kaikki tuhmuudet tehdään silloin kun oon syöttämässä vauva...
    Voin vaan kuvitella mitä sen on kahden kanssa kun yhdenkin kanssa meinaa välillä ratketa päää ! :o

    Ihana ilme Kasperilla <3

    Emmi

    VastaaPoista
  13. Hehe kuulostapa tutulta :D.
    Mie mietinki joku aika sit, että voisin tehä postauksen EI sanaan liittyen ja koota tilanteita missä miljoonassa asiassa sitä joutuu käyttämään :D.

    VastaaPoista
  14. Ihana kuva! Tutulta kuulostaa, täälläkin ei kaikuu monta kertaa päivässä ja tuntuu, että usein täysin kuuroille korville. Saman olen huomannut, että oma maltin menettäminen ei auta tippaakaan ja yleensä superpitkä pinna venyy sekä kestää, mutta on hetkiä jolloin tekisi itsekin mieli heittäytyä meritähtiasentoon eteisen lattialle parkumaan :D "En pue ulkohousuja, en pue hanskoja, en, en, en.." ;)

    VastaaPoista
  15. "Riiviö. Sellaisia ne meidän pojat on. Välillä niin tottelevaisia ja kilttejä, ja sitten toisessa hetkessä kovin kokeilunhaluisia ja uteliaita. Ihan aina ei oikein tiedä, pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Naama peruslukemilla yrität sitten kieltää, vaikka mieli tekisi nauraa maassa kippurassa. Sellaisia ne meidän pojat on. Ihania kamalia riiviöitä." <- Ihan niin kuin kuvaus minun pojasta, kahta poikaa ei oo, mutta tuosta yhdestä. :D Ihanaa!

    Aikas hauska, meidän poitsulle ei ihan enää niin usein tarvi sanoa "ei" ja niinä kertoina kun tarvisi, yritän joskus keksiä jotain muuta mielenkiintoista. On päiviä jolloin "ei"-sanaa tulee kylvettyä enemmän kuin usein. Nää on näitä, kuuluu asiaan. :D Aina ei voi kärsivällisyys pysyä matkassa. Tsemppiä arkeen! :)

    VastaaPoista
  16. Mää kyl sanon Mimille ei... varsinki jos tilanne näyttää vaaralliselta. Mut selitänki kyll joskus et miksi ei.. eli esim tulee pipi jne. Toimii! Meillä nykyää heristää sormee ku kiellän. :DD

    VastaaPoista
  17. Meil on täällä Milan kanssa ihan sama laulu :D Ja sit se loukkaantuminen EIn jälkeen on jotain mitä en pysty hädintuskin katsomaan nauramatta, se on teatteria parhaimmillaan tolta pikkupimulta :D

    VastaaPoista
  18. Meillä myös! Yritän kyllä kääntää mielenkiinnon muualle tai pojan ottaessa kielletyn tavaran sanoa ein sijaan laita takaisin tai tuopa se äidille. Mutta usein sitten kuuluu myös se ei, johon saa naurua päälle. Nyt poika on oppinut, että jos hän tekee jotain mitä ei saisi katsoo hän minua hyvin tuimalla ilmeellä, aivan kuin sanoakseen, älä kiellä minua! :D Ja yritä siinä sitten itse olla nauramatta. Mutta olen myös alkanut valitsemaan taisteluni, ja joistain jutuista en vain jaksa enää kieltää, jos ei vaaraksi ole lapselle.. :D

    VastaaPoista
  19. Tuota odotellessa! :'D Musta on jo nyt niin hauskaa kun pojat pyörii lattialla ja etenkin Pikkuveikko tykkää käänellä maton reunaa ja syödä sitä. MInä sitä sitten tuimana kiellän "Ei, ei saa syödä matonreunaa" niin toinen katsoo päälle ensin ihmeissään sitten vähän tuimana ja sitten koittaa virnistää lopuksi. Ihan selvästi jo ymmärtää, että tässä on nyt joku juttu mistä äiti ei tykkää, mut salliskohan se kumminkin sen jos mä teen tälläsen söpön ilmeen :D

    VastaaPoista
  20. Tsemii! Ja kunhan kasvavat lähemmäksi 2v (suositus on 2v) niin jäähyt kehiin! Meillä auttaa. Nyt 2v 7kk menevät itse jäähylle, kun ovat tehneet jotain luvatonta.. Ei tarvitse kysyä kumpi teki kun toinen jo istuu jäähypenkillä :D

    VastaaPoista
  21. mä niin tiedän mistä puhut... meidän jätkäon vasta 2vkoa yli 1 v ja samat on touhut. älä,ei, lopeta yms... ja jos on väsynyt sitten vasta draamaa onkin kun kiellät. välillä naurattaa ja välillä itkettää myös äitiä :)

    VastaaPoista
  22. Itse olen kokenut että helpoimmalla pääsee kun välttää konfliktitilanteita. Arvokkaat tavarat on lukkojen takana, samoin kuiva-ainekaappi keittiössä on lukittu. Tasot pitää putsata kaikesta kielletystä. Sohvalla ja sängyllä pomppimista en kiellä ja keittiön kaappeja saa tonkia, samoin kirjahyllystä saa ottaa kirjoja. En vaan yksinkertasesti jaksa olla koko ajan kieltämässä :D Mutta sitten on asioita, mitkä on ehdottomasti EI (mm. pikkusiskon kiusaaminen) ja silloin en anna piiruakaan periksi.

    VastaaPoista
  23. :D Tutulta kuulostaa! Meillä esikoinen on aina ollut toodella voimakastahtoinen. Selkeä uhma alkoi näyttää merkkejä n. Puolentoista vuoden iässä. Nyt 1v10kk hänen lempisanansa on luonnollisesti EI. Vaikka itse koitan olla viljelemättä ei-sanaa, on se pikkuisen hankalaa kun toisella on kädessä esim. Äidin lempi astia(t). Lisäksi pakko kertoa eräs tapahtuma viimepäiviltä. Poika haluaisi säällä kuin säällä pukea saappaat jalkaan. Noh, alkaesani valmistella uloslähtöä, laittelin lasten vaatteita eteisen lattialle, ja hain tuulikaapista saappaat. Esikoisen ilme kirkastui, ja hän alkoikin innoissaan laittamaan saappaita jalkaan.Itse aloin pukea kuopusta, esikoisen tepastellessa innoissaan saappaat jalassa. KUNNES uhmis tajusi, että ei hitto, nyt toi äiti antoi mulle luvan laittaa saappaat. Kauhea itkukohtaus, EEIIII AAPPAAT, juoksujalkaa tuulikaapin ovelle raivoamaan toisia kenkiä. Että teit niin tai näin, pieleen näköjään menee :' D

    VastaaPoista
  24. Puutalobaby-blogissa oli hyvä juttu liittyen tuohon ei-sanan käyttämättä jättämiseen :) Munkin mielestä idea olis aivan ihana, mutta tuommoinen joka paikkaan ehtivä 1-vuotias tekee totuettamisesta kyllä aivan mahdotonta :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!