maanantai 15. syyskuuta 2014

Hirveää, Kaksoset !

Olen nyt ollut reilun vuoden kaksosten äiti. Lähes kaksi vuotta, jos raskausaika lasketaan mukaan. Luulen, että kysyttäessä jokaiselta kaksosten vanhemmalta, kaikki heistä ovat ainakin kertaalleen kuulleet tuntemattomien kauhistelevan kaksosuutta. 

"Apua, kaksi vauvaa!" 
"Voi ei, onneksi itse olen aina saanut vain yhden kerrallaan"
"Teillä täytyy olla tosi rankkaa!"
"Osanottoni!"
"Voi ei! Onko niitä kaksi?"
"Siis onko teillä kaksi samanikäistä?"
"Kauheaa. Taidat tarvita usein lomaa."
"Itse en ikinä haluaisi kaksosia."

Tässä listassa ovat nyt vaan ne muutamat voivottelut ja kauhistelut, joihin itse olen törmännyt. Tuota listaa voisi varmaan jatkaa loputtomiin, sillä lähes joka kauppareissulta tai kaupunkikierroksella, joku kommentoi tupliani negatiivissävytteisesti.

 Joka ainoan tällaisen idioottikommentoijan perään tekisi mieli aloittaa luento siitä, miten onnellinen olen siitä, että osakseni sattui kaksoset. Miten rikasta arki meillä on ja tulee aina olemaan, kiitos kahden tismalleen samanikäisen. Yksikkölasten vanhemmat voivat vaan arvailla, miten ihana tunne se on, kun kaksi pientä taapertajaa tulevat hymyssäsuin halaamaan ja hukuttamaan äidin märkiin suukkoihin. Se kaksosuutta kauhisteleva yhden äiti ei voi edes tietää, miten suurilta onnen hippusilta jää paitsi kasvattaessaan VAIN yhtä.

Usein kaksosista puhuttaessa nostetaan esiin vain ne negatiiviset asiat. Kuinka kaksoset joutuvat pienestä saakka jakamaan ja kuinka heidän kehityksensä tulee jäljessä, sillä vanhemmilla ei ole heille aikaa. Nyt romukoppaan ne kaikki oletukset ja typerät stereotypiat! Kaksosuudesta huolimatta, kaksosetkin ovat yksilöitä. Yksittäisiä lapsia, joita ei kuulu määritellä vain kaksosuuden kautta. He kehittyvät, kasvavat ja saavat huomiota juuri niin yksilöllisesti kuin on tarve.



Enkä edes halua lähteä kieltämään sitä, etteikö kaksosten vauva-aika olisi rankkaa. Se on, ja ihan hirveän rankkaa onkin! Mä olen tuota mieltä, ja meillä kuitenkin oli ja on perustyytyväiset ja helpot vauvat. Ihan mahtavia selviytyjiä ovat ne kaksosten vanhemmat, jotka ovat selvinneet koliikeista, keskosuudesta ja reflukseista. Ihan jokaisesta ei siihen olisi. Yksikään ihminen, jolla ei itsellään ole kaksosia ei vaan millään voi käsittää tuplavauva-arjen haasteita. Sitä kuinka se riittämättömyyden tunne on läsnä ihan koko ajan. Kuinka koko ajan pitää revetä kahtia. Ja ei, se ei tosiaan ole sama kuin kaksi eri-ikäistä. Vauva on vauva ja taapero taapero. Tuplasti haastetta, mutta myös tuplasti onnea ja iloa.

No mitäs ne kaksosten ja kaksosuuden hyvät jutut sitten on?

Lapsi oppii jo pienestä, ettei ole maailman napa. Välillä pitää pystyä odottamaan. Leluja pitää jakaa ja toiset pitää ottaa leikkiin mukaan. 

Aina on samanikäistä leikkiseuraa. Vaikka kaksosetkaan eivät aina kehity samaantahtiin, ikäkausi on kuitenkin sama ja silloin monesti myös kiinnostuksen kohteet. Leluja on tuplamäärä ja koska tuplilla usein on se mystinen yhteys, leikkikaveri tajuaa aina mistä leikissä on kyse. Yksin ei tarvitse mennä kerhoon, päiväkotiin tai kouluun, vaan sisarus on aina seurana ja turvana.

Malli. Lapsi matkii. Niin hyvässä kuin pahassakin. Kun toinen syö nätisti haarukalla, toinenkin syö. Kun toinen joutuu jäähylle rattaisiin, toinen kävelee kiltisti perässä, sillä ei nyt ole yhtään hauskaa lähteä karkuun yksin.

Kukaan ei tiedustele milloin se toinen/kolmas/neljäs lapsi tulee. Ei tarvitse joka toiselle sukulaiselle alkaa selostaa lisääntymissuunnitelmiaan, kun kaikki olettavat että tuskin nyt moneen vuoteen kuitenkaan.

Yksi raskausaika, yksi synnytys, yksi imetys ja yksi palautuminen. Silti kaikki sisaruuden ja kahden lapsen ilot.



Vaatekaupassa ei tarvitse miettiä kumpi väri. Voi ottaa ne molemmat vaihtoehdot.Vaatekaapissa on tuplamäärä ihania pikkuvaatteita ja aina voi pukea lapset toisiinsa mätsääviin vaatteisiin.

Ota 2 maksa 1 -tarjouksissa on yhtäkkiä järkeä. 

Kaikista juhlista selviää puolet vähemmällä ja halvemmalla. Yhdet ristiäiset, yhdet synttärit, yhdet rippijuhlat ja yhdet ylppärit. Jos oikein tuuri käy, myös yhdet häät !

Proceedings of the Royal Society B:n julkaiseman tutkimuksen mukaan kaksosia synnyttävät naiset ovat elinvoimaisempia ja hedelmällisempiä kuin yhden lapsen synnyttäjät ja elävät yhden lapsen synnyttäneitä pidempään.

Aina on rinnalla joku, joka on elänyt juuri samat henket. Ensimmäiset synttärit, eka koulupäivä.. Se tuttu ja turvallinen, johon voi aina luottaa.


Seuraavan lapsen saa hoidettua vaikka yhdellä kädellä, sillä kaksosten kanssa siihen on tottunut. ;)

Meidän pojat ovat tiimi, joiden kasvua ja kehitystä koen etuoikeudeksi seurata. Ihan kuka vaan äiti ei tätä palettia saisi pidettyä kasassa. Ihan kenestä vaan ei olisi tuplien äidiksi. Ihan kuka vaan ei tätä pääsekään kokemaan. Joten annetaan kateellisten ja tietämättömien kauhistella. Meillä on jotain, mitä suodaan vaan harvoille ja valituille! Hei, tuplamammat! Olkaahan ylpeitä itsestänne ja siitä mitä olette saaneet ja mihin pystyneet! Me ollaan saatu jotain, mistä niin kovin harva pääsee nauttimaan !

90 kommenttia:

  1. "Im a mother of twins, and so are you. But what is hers superpower?" (Meniköhän ees lähimain oikeen, kieliopillisesti)..

    Oon niin samaa mieltä, noi negatiiviset kommentit on mielestäni vaan kateellisten panettelua ;) Onneks saatiin kaks kerralla <3

    VastaaPoista
  2. Ihanasti kirjoitettu, mutta mun on pakko sanoa kahden lapsen (tosin 2v 9kk) ikäerolla, että kyllä niitä onnen hippusia riittää elämässä myös vaikka lapsia olisikin vain yksi kerrallaan. :)

    Mä olin ihan varma nyt 8 viikon ikäisen kuopuksen kanssa, että meille on tulossa kaksoset ja olin yllättynyt, kun tulokkaita olikin "vain" yksi. :) Tosin nyt lapsia on kaksi, ja kyllä nämä kaksi pitävät äidin sekä kiireisenä että onnellisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tottakai! Ja toivottavasti siis tekstistä ei saa sitä kuvaa, etteikö mielestäni niitä onnen hippusia olisi yhdenkin tai vaikka kolmenkin eri-ikäisen kanssa. Ilmanmuuta! Mutta niitä vaan on potenssiin kaksi kahdesta samanikäisestä. Mutta toisaalta, enhän mäkään tiedä mitä se kahden eri-ikäisen kanssa on, vaikka olisi potenssiin kolme ;)

      Hihih, hauskaa että jotkut yllättyy noinkin päin! :)

      Poista
  3. Ihana etenkin toi pinkki teksti <3

    Voinhan mäkin kauhistella toki sitä että pitäs asetella vaikka kaksi kuvaan kunnjoskus yhdenkin kanssa menee vaikeeks. Mutta oikeestaan, vaan siks etten oo tottunu.

    On se eri asia elää alusta asti kahden kaa ja sit kasvaa siihen asiaan. Ei se mitään kauhistelua kaipaa :)

    Ja varmasti ainutlaatusta. Tavallaan olis mahtava kokea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii ja se kauhistelu varmaan kuuluu asiaan. Tuleehan sitä tehtyyn itsekin.. Mut sitte se kunnon voivottelu ja just ne osanottojen toivotukset pistää vihaksi! :D

      Ainutlaatuista se tosiaan ainakin on <3 Ja tosiaan kummasti helpottaa juuri se, ettei tiedä mitä se elämä yhden kanssa edes on :)

      Poista
  4. Mä en ymmärrä mikä ainainen tarve ihmisillä on maalailla niitä piruja seinille ja uskoa sekä ajatella aina sen pahimman kautta. Muistan jo sen sun raskausajan, kun ei yksinkertaisesti ollut muuta vaihtoehtoa, kun se että kaikki menee totaallisen pieleen! ;)

    Piti muutenkin laittaa sulle viestiä, Aadalta nimittäin terkkuja pojille! Aada oli saanut eilen leikkiä poikien leluilla Lahdessa ja ai, kun olikin ihanat leikit ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä!! Ja raskausaikakin sen näytti, hyvin kaikki lopulta sujui, joten turha stressaaminen olisi ollut vaan älytöntä :D

      Oi! Terkut takasin! Ne Ikean lelut on kyllä ihan huippuja ton ikäsille! :D Ja kestää!

      Poista
  5. Mä olen myös ehdottomasti ylpeä siitä, että mulla on kaksoset. Toki olen ylpeä myös esikoisestani, mutta koen kaksosuuden olevan erityisen hienoa! Lisäksi koen itseni juurikin etuoikeutetuksi. Ja ei tosiaan ole sama juttu hoitaa kahta kuin yhtä vauvaa, vaikka meilläkin perustyytyväiset ja "helpot" tytöt ovat. Äskenkin tulin juuri äiti-vauva jumpasta tyttöjen kanssa, muut yksösten mammat syöttävät vauvansa jumpan jälkeen ja lähtevät kotia kohti. Mulla on aina vielä se toinen syötettävänä ja puettavana. Että kyllä kaiken saa tehdä kahteen kertaan! :) Kaikki tuplana - niin hyvässä kuin pahassakin!

    Mä saan osakseni enimmäkseen positiivisia kommentteja kaksosistani, mutta kyllä niitä kauhistelujakin on aika paljon. Ja välillä on aika sirkuseläin-olo, kun kulkee kolmen alle kolmevuotiaan kanssa... Musta jo pelkkä "onneksi meille ei tullut kaksosia" kommentti on jotenkin todella ajattelematon. Pahin oli, kun olin tyttöjen kanssa yksi yö päivystyksessä (olivat silloin alle kolme kk ja toiselle nousi kuume) ja siellä yksi mamma päräytti, että olisi tehnyt abortin, jos olisi odottanut kaksosia! Mä menin silloin yöllä väsyneenä täysin sanattomaksi ja meidän keskustelu jäi siihen... Toinen ikävä tilanne oli kaverin kuopuksen synttäreillä odotusaikana. Kukaan ei kyllä silloin vielä tiennyt, että olin raskaana ja olimme itsekin vasta saaneet kaksosuutiset. Yksi vieraista alkoi laukomaan synttärisankarin vanhemmille, kuinka kauhea ajatus olisi jos toiseksi lapseksi olisi tullut kaksoset... Itku kurkussa kuuntelin, kun kauhistelu vaan jatkui ja kuinka KAMALAA se olisi. Toisaalta olisi tehnyt mieli kertoa uutiset silloin samantien, olisivatpahan menneet hiljaisiksi ja miettisivät ehkä ensi kerralla mitä laukovat...

    Tulipa pitkä stoori, mutta summa summarum, hyvä kirjoitus ja samoilla linjoilla ajatusten kanssa tämä tuplamamma! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sirkuseläin-olo on tosiaan aika kuvaava! Ja useimmiten on ihan kivakin vastailla ihmisten kyselyihin ja ihasteluihin. Onneksi nää rimanalitukset ei ole yhtä yleisiä kuin ne ihastelut! Ja on muuten outoa kulkea yksin kaupungilla, kun kukaan ei kiinnitä huomiota tai katso pitkään! :D

      Jännä että aina ne, joiden mielestä kaksosten saanti olisi kamalaa, eivät kuitenkaan itse ole kaksosten vanhempia. Eli tietämättömien höpinää! ;)

      Poista
  6. Nuo kauhistelut ja kommentoinnit varmasti ärsyttävät ja uskon, että niistä saa kyllä kuulla joka puolelta, mikä on harmi. Minusta sisarukset ovat aina rikkaus, oli ne sitten saman ikäisiä tai eri ikäisiä. Mutta kaksosten välille tottakai syntyy erilainen suhde kuin eri ikäisten sisaruksien.

    Meidän suvussa omassa ikäpolvessani on paljon kaksosia. Hieman mietityttääkin, että onkohan nyt matkassa yksi vai kaksi. Sinun blogistasi on kyllä saanut positiivisen kuvan kaksosten kasvattamisesta ja saanut uskoa siihen, että kyllä siitä selviää ja kaikki voi mennä hyvin. Mutta tottakai kaksosten odotuksen ajatteleminen pelottaa, koska riskit ovat suuremmat eikä voi varmaksi luottaa siihen, että kaikki menee hyvin raskausaikana. Mutta toivoa aina sopii! :)

    Mutta siis, paljon positiivisemman kuvan teksteistäsi on saanut kuin mitä omassa mielessä oli ennen ajatellut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa! Sisarukset on ihana olla olemassa!
      Oi! Teillä onkin sitten jännät paikat! Ja älä yhtään huoli! Jos siellä kaksoset on tulossa, niin varmasti pärjäätte ja kaikki menee ihan hyvin! :) Turha noita on etukäteen pelätä, vaikka tottakai hyvä tiedostaa se riskiraskaus juttu. :) Sitäkin kuitenkin vähän paisutellaan, sillä moni kaksosraskauksista menee kuitenkin hyvin. Ja kivahan se vaan on olla vähän tehokkaammassa tarkkailussa ja päästä katsomaan vauvoja useammin ultraan. Tsemppia sinne Mari! <3

      Poista
  7. Veit sanat suustani! Olin juuri kirjoittamassa miten ärsyttävää on kun lähes kaksi vuotta joku on päivitellyt miten kamalaa mahtaa olla saada kaksoset. Että miten hän haluaa yhden lapsen kerrallaan... näen punaista lähes joka kerta ja mieleni tekisi ladata täyslaidallinen miten mukavaa meidän elämä on. Miten kolmen lapsen arki on oikeasti kivaa ja lasten välinen yhteys on jotain sanoinkuvaamatonta. Näin yksös- ja kaksosraskauden ja -vauva-ajat kokeneena voin sanoa, että yksösajassa on puolensa ja kaksosajassa puolensa. Nykyisin lähes säälin yhden lapsen vanhempia kun kuulen heidän valittavan miten RoosaIlkka ei viihdy lattialla ilman äitiä ja mitään hommia ei saa tehtyä. (Tässä olenkin sanonut, että voih ei mulla vaan ole sellaista ongelmaa kun on viihdyttäjät omasta takaa :D)

    Olen ajatellut, että miten järkevät ihmiset sutkauttavat näitä sammakoita suustaan.. käsittämätöntä. Ihan sama kuin sanoisin että onneksi mulla ei oo poikia/ tyttöjä... ihan kuin itse siihen voisi vaikuttaa mitenkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti Raila!
      Noin se varmasti meneekin, että puolensa ja puolensa! Sä olet siitä onnellisessa tilanteessa, että olet hyvä arvioimaan kun olet kokenut tosiaan ne molemmat! :)
      Mä kovasti väitän, että kaksosten kanssa arki helpottuu vauvavuoden jälkeen tooosi paljon verrattuna siihen jos vauvoja/taaperoita olisi vain se yksi! :)

      Poista
  8. Ihanasti kirjoitettu teksti! Ja aivan niitä samoja ajatuksia kuin itsellänikin. Koen, että olemme saaneet eräänlaisen lottovoiton, kun meille syntyi kaksoset. Ja mitä tulee tuohon päivittelyyn kaksosten kehityksen viivästymisestä, niin kaikki on niin yksilöllistä. Meidän duo syntyi kymmenen viikkoa ennen laskettua aikaa pieninä rääpäleinä, mutta siitä huolimatta ovat koko ajan kehittyneet aivan normaalisti, neurologin viimeisimmän arvion mukaan ihan kalenteri-iän mukaisesti. Joten se ja monta muuta asiaa kaksosuuteen liittyen, on vaan sellaisia ihmisten olettamuksia. Ei ne aina pidä paikkaansa. Ihan samoin kuin yksi lapsi lähtee kävelemään 9kk:n iässä ja toinen oppii saman taidon vasta 1,5v:n iässä. Olipa sitten kaksonen tai yksönen.

    Minä ainakin olen todella ylpeä siitä, että minulle on suotu kaksoset!

    Nimim. 2v4kk:n ikäisten kaksosten ylpeä tuplamamma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annamari! Lottovoitto se joo tosiaan on! :)
      Ja kehitys tosiaan on ihan yksilöllistä. Meillä ainakin pojat ovat kehittyneet ihan samaan tahtiin yksinkin syntyneiden kanssa, joten varmasti tuohon vaikuttaa niin moni muukin asia kuin vain kaksosuus.

      Terkut sinne teidän tuplille! :)

      Poista
  9. Hieno teksti! Itse olen aikuinen kaksonen, ja voin varmuudella sanoa, että kaksoseni on minulle kaikkein tärkein ihminen maailmassa, vaikkakin toki elämme omia elämiämme yksilöinä :) Hienoa että olet ylpeä kaksosten äiti, kaksospojistasi kasvaa varmasi onnellisia tyyppejä, jotka osaavat huomioida muut, pitävät puolensa ja pärjäävät elämässään :)

    Ja niin, nuo kauhistelijat, siinä on syy, miksi itse säälin kaikkia yksösiä - he eivät koskaan tule tietämään, mistä he ovat elämässään jääneet paitsi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, olipa ihana kommentti! Kiitos! <3
      Ihan mahtava kuulla näitä itsekin kaksosten tarinoita, omaa kokemusta kun minulla kuitenkaan ei ole, niin kaikki on aina vähän arvailuja!

      Eivät tosiaan tule! ;) <3

      Poista
  10. Mä en kyllä ole kokenut jääväni paitsi mistään, vaikka onkin VAIN yksi lapsi tullut kerrallaan :) Vaikka onkin pojilla iso ikäero (4vuotta), ovat silti hitsautuneet melkoiseksi parivaljakoksi! Ja tuohon ekaan kommenttiin, olen samaa mieltä. Kyllä meilläkin niitä onnenhippuja on! ;) Voisin yhtä lailla sanoa, ettet tiedä mitään uniongelmista.. Kun sun pojat on aina nukkuneet hyvin. (näin kärjistetysti) Kuopus (1v2kk) nukkunut elämänsä aikana pisimmillään 4h putkeen... Ja yhdessä vaiheessa oli päiväunet n. 20min kerrallaan! Kyllä luin kateellisena sun meidän päivä postauksia kun pojat nukkuivat 4h unia :D Toivottavasti ymmärrät, ettei tarkoitus ole loukata. Pointtina se, ettei me vaan yksös äidit tiedetä mitään kaksosuudesta, eikä hyvin nukkuvien äidit ymmärrä sitä kun lapsi ei vaan nuku... Omat haasteensa kaikilla! :)) -Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIva kuullaa, että teillä ollaan hyviä leikkikavereita ikäerosta huolimatta! En mä tarkoitakaan että kukaan kokisi jäävänsä mistään paitsi, onhan lapsi ihana asia olipa niitä sitten yksi tai viisi. Kaksosuus nyt vaan on asia, jonka ilot näkee vasta kun itsellä on ne tuplat :) Ja varmasti onkin onnenhippuja! En tarkoittanut mitenkään vähätellä yksittäisen lapsen tuomaa onnea.

      Ja tän postauksen idea ei nyt ehkä ollutkaan lähteä vertailemaan sitä, kenen arki on kaikista vaativinta ja vaikeinta :) Vaan avata silmiä sille, ettei kaksosuus tai kaksoslapset tosiaan ole mikään kauhea juttu.

      Poista
  11. Kaksosuuden hyvistä puolista tuli vielä mieleen yksi hauska juttu, jonka joskus luin jostain. Kaksosten vanhemmilla on oikeus valittaa ääneen, jos elämä on rankkaa. Jos perheessä on kaksi (tai vaikka kuinka monta) eri ikäistä lasta, niin valitus ei ole niin suotavaa. Itsepähän olet lapsesi sillä ikäerolla halunnut, koita nyt vaan jaksaa! Mutta jos lapsia tulee "tilaamatta" kaksi, niin väsymystä saa valittaa luvan kanssa! ;) Tämä siis hyvin pilke silmäkulmassa, mun mielestä kuka vaan saa purkaa väsymystään, riippumatta siitä mikä on perheen kokoonpano.

    Ja hei, lapsille tarvitsee myös keksiä vain yhdelle ikäryhmälle sopivaa aktiviteettia! Ei tarvitse viihdyttää vaikka 1, 3, 5 ja 7-vuotiaita samalla kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, totta! ;) Ja aattele miten iso oikeus kolmosten vanhemmilla on valittaa väsymyksestään! ;)
      Pilkettä silmäkulmaan tarvitaan aina! Sitähän tuo omakin teksti isolta osin oli ;)

      Ja olet ehdottomasti oikeassa siinä, että kuka vaan voi olla väsynyt. Oli lapsia yksi tai viisi. Jokainen lapsi on erilainen, kuten myös vanhempi. Väsymyskin koetaan niin erilailla, että ihan turhaa ja tarpeetonta lähteä vertailemaan! :)

      Poista
  12. Kiva postaus! :)

    Aika törkeitä kommentteja oot kyllä saanut. "Onneks mulla ei oo kahta lasta" kamalaa! :D miten joku kehtaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      No joo, sanopa muuta! Onneksi nämä ihmiset harvoin oikeasti tarkoittavat mitä sanovat! :D

      Poista
  13. Joo kyllä kaksosissa (on ne sitte vaikka viisi vuotiaita) on enemmän hommaa ku neljässä vuoden ikäeroilla syntyneissä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vaikea tähän kuule sanoa mitään. Itselläni ei ole viisivuotiaita kaksosia eikä neljää lasta. Enkä nyt oikein ymmärrä miksi tämä kommentti oli edes mielestäsi tarpeellinen? :D

      Poista
  14. Hyvä teksti! Itsellä ei tulisi edes mieleen tulla voivottelemaan tuplien vanhemmille mitään. Ja yhden haastavan lapsen äitinä uskallan väittää, että kahden helpon & paljon nukkuvan lapsen äidillä voi olla joskus jopa helpompaa kun yhden erittäin haastavan lapsen äidillä. Se on niin erilaista, mutta molemmilla ainutlaatuista! Eikä niitä kannata edes vertailla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Niin totta. Mä olen monesti tutuille puhunutkin, että voisin väittää meidän vauva-arjen olleen helpompaa verrattuna vaikka koliikkivauva-arkeen. Vaikka meillä vauvoja olikin kaksi.

      Eikä tosiaan kannata tai tarvitsekaan vertailla. Kukin kokee kuitenkin asiat niin omalla tavallaan, että vähän hankalaa se vertailu olisikin :)

      Poista
  15. Mulla ei ole kaksosia, mutta lullen senkin olevan "vain" totuttelukysymys. Jos mahasta pullahtaa ne kaksi vauvaa niin niitä myös tottuu hoitamaan yhdessä. Jos sieltä tulee yksi niin tottuu hoitamaan sitä yhtä. Tökeröä mun mielestä kauhistella kaksosten vanhemmille arjen rankkuudesta tai ylipäänsä kahdesta vauvasta. Itse oon miettinyt paljon miltä olisi tuntunut saada kaksoset, ja ehkä pikkiriikkisen toivoin yllätys kaksosia :D

    http://aitinaomanlainen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin, mutta ihan kaikkeen se tottumuskaan ei auta :) Arkihan luonnollisesti on monilta osilta haastavaa, eikä sekään ole reilua että sitä lähdetään väheksymään tietämättä millaista se ihan oikeasti on sen kokijalle :)

      Toivotaan että teille sitten joskus tuplat siunaantuu! :)

      Poista
    2. Ei kahden pienen vauvan hoitaminen ole totuttelukysymys. Ei se sylin koko tai lisäkädet totuttelemalla kasva ;) mutta tämänhän voi tietää vain kaksosten äiti. Väittäkööt muut mitä haluaa :) t. Tuplaäiti

      Poista
  16. Tuskin tulee yksiä ylppäreitä tai rippijuhlia ;) Jossain vaiheessa kaksosuus rupeaa tympimään ja halutaan just esim. eri ripareille halutaan mennä...

    Ja hei mieti kun on vielä identtiset! Mutta on identtinen kaksoisveli, joka aina tympii kun ihmiset varsinkin kun oltiin lapsia niin jatkuvasti tuijotti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea sanoa.. Voihan ne tullakin, jos pojat vaan haluavat samalle riparille ja samana vuonna menevät kumpikin lukioon :D

      Te varmasti veljesi kanssa saatte paljon huomiota edelleen saman ulkonäön vuoksi! :)

      Poista
    2. Ihan mielenkiinnosta kysyn et onko sulle itseisarvo että pojat menevät juuri lukioon?:) että mitä jos toinen tai molemmat haluavatkin valita ammatillisen koulutuksen?

      Poista
    3. Ei ehkä itseisarvo, en ole asiaa kauheasti miettinyt, mutta kyllä mä aion kaikin keinoin kannustaa heitä lukioon. Lukio on mun mielestä niin yleissivistävä, että ihan vaan senkin takia kaikkien pitäisi se käydä. Ammattikouluun ehtii vielä lukionkin jälkeen :)

      Poista
    4. Tää nyt menee ihan ohi tuon sun postauksen aiheen kanssa, mutta mun mielestä lukio on tosi turha juttu eikä sitä pitäisi pitää sen parempana kuin muitakaan koulutusvaihtoehtoja. Itse olen kyllä aikoinani lukion käynyt ja vielä hyvät paperitkin kirjoitin, mutta koskaan ei niillä lappusilla ole mitään tehnyt. Kun nyt tässä jälkiviisastelee niin olisi kannattanut ammattikouluun suoraan mennä ja siitä työelämään. Lukio on sellasta liibalaabaa että oon ihan täysin erimieltä siitä että kaikkien pitäis se käydä. :D :D Hyihyi.

      Poista
    5. Omilla lappusillani pääsin yliopistoon, joten jotain hyötyä niistä oli :D Ammattikoulupaperit ei olisi sinne riittäneet. Ja yleissivistys on vaan mun mielestä tosi tarpeellista. Ja omalla kokemuksella sitä tulee lukiosta muttei ammattikoulusta.

      Mutta kukin tyylillään ja tavallaan! :)

      Poista
    6. Voihan hyvää päivää:) Nellin tarkoitus ei ehkä tässä tekstissä ollut miettiä mitä lukio kenellekin merkitsee. T. Meidänkin lapsia kannustetaan lukioon

      Poista
  17. Noi kommentit oli ihan samasävytteisiä mitä kuulin omasta yhdestäni, kun kaveripiirissä ei ollut muita äitejä. Välillä miettii kuinka törkeitä ihmiset voi olla, ei kukaan äiti halua kuulla tuollaisia kommentteja omista lapsistaan, oli niitä sitten yksi, kaksi tai vaikka viisi. Ihminenkin kykenee halutessaan vaikka kuinka paljoon, ja kaksosten kanssa elämään tottuu varmaan todella nopeasti. Sitten tuntuisi varmaan kummalliselta katsoa vaan yhden perään. Onhan siinä varmasti kädet täynnä hommaa ja välillä tekee mieli repiä hiukset irti mutta on se välillä niin yhdenkin kanssa. :) Sullahan on nyt vain tuplasti rakkautta, mitä voivottelemista siinä on! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Varmasti kyse taustalla samasta jutusta, ettei oikein tiedetä millaista se arki oikeasti on! :D
      Paristi olen ollut liikenteessä vain yhden kanssa, ja pakko myöntää että silloin usein ajattelee kuinka helppoa niillä yhden vanhemmilla onkaan! :D Mutta totta, kaikkeen tottuu! :)

      Nimenomaan! :)

      Poista
  18. Mä en ymmärrä miten ihmiset ylipäätään kehtaa sanoa tollasia kommentteja mitä sulle on sanottu.. Musta kaksosuus on aina ollut joten hirveän mielenkiintoista enkä pistäisi yhtään pahakseni vaikka joskus kaksoset sattuisin saamaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta! Varmaan ajattelemattomuuttaan? :D
      Toivotaan siis, että teille vielä joskus tuplat tulee! :)

      Poista
  19. Tykkään sun teksteistä ja tääkin oli oikein hyvä, mut pakko sanoa, että mä en oikein ymmärrä tätä mammakultturia, jossa mietitään kellä on rankinta. Uskon, että kaikilla on omat haasteensa ja omat hyvät puolensa oli lapsia sitten minkä verran ja millaisilla ikäeroilla. Myös tukiverkostot vaikuttaa ihan hirveästi. Itsellä nyt ihan pienet vauvakaksoset ja monet kauhistelee, että teillä varmaan on rankkaa... no eipä vielä ole ollut, mutta ei sitä tiedä millaiseksi se elo muuttuu. Toinen nukkuu yöllä 7-8h ja toinen herää tasan 3h:n välein. Toki nukkuisin mieluusti enemmänkin, mutta mielestäni olen päässyt helpolla, jos vertaa esim. ystävääni joka ensimmäisen vuoden lähes poikkeuksetta heräsi 1h:n välein yhden vauvan kanssa.

    Meillä on myös aivan mieletön tukiverkosto, isovanhemmat, jotka auttaa hurjasti ja muutenkin paljon päivisin apua muista mammaystävistä, joilla jo isompia lapsia ja mielellään tulevat sylittelemään ja vaihtamaan meidän pikkuisten vaippaa. Luulen, että meille myös lähipiiristä tarjotaan helposti apua, koska meillä on kaksi vauvaa ja ajatellaan, että ollaan ihan poikki. Kiitollisena otan kyllä kaiken avun vastaan, koska en haluakaan vetää itseäni täysin piippuun vauvavuonna, jos se vain on yhtään mahdollista.

    Mutta pointti siis se, että en koe tarpeelliseksi huudella, että meillä sitä ja te ette voi ymmärtää tätä, (oli kyse sitten lapsista tai mistään muustakaan elämän osa-alueesta) kun kaikki lapset on kuitenkin yksilöitä ja perheet erilaisia ja omaan jaksamiseen vaikuttaa monet muutkin asiat esim. parisuhteen tila, raha-asiat, pätkätyöt, omat tai läheisten sairaudet yms. Jos joku kauhistelee minun asioitani voin vaan kertoa, että ei meillä ihan noin asiat ole tai valittaa hälle, kun jaksaa kuunnella, mutta enpä sen kummemmin jaksa provosoitua... Ja kyllä minullekin yksi hyvin ikävä kommentti kerrottiin "mä varmaan tappaisin itteni, jos saisin tuplat", mutta jos henkilö todella on tuota mieltä niin enpä usko, että ihan kaikki muutkaan asiat on kunnossa enkä jaksa sitäkään niin kovin miettiä.. Itse olen omistani onnellinen <3.

    Oho mikä maratonkommentti :D Sori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana maratonkommentti! Kiitos!
      Ja niin täyttä asiaa koko kommentti! On ihan totta, että on niin turhaa ja tarpeetonta lähteä vertailemaan tai tappelemaan siit, kenellä on se vaikein arki. Miksi se vaikeimman arjen titteli nyt jotenkin olisi tavoittelemisen arvoinen? :D
      Ja musta on hölmöä alkaa vängätä, että on sama, onko vauvoja yksi vai kaksi, koska eihän se nyt niin ole :D Kaikki kai kuitenkin tajuaa että kaksi vaatii aina tuplasti työtä. Tilanteet ja asetelmat vaan on erejä, ja kukin kokee asiat omalla tavallaan. Kokemusta kun on vähän hankala vertailla..

      Poista
  20. On kyllä todella ikävä varmasti kuulla tuollaisia asiattomia kommentteja, mutta en kyllä silti ymmärrä miksi sä tavallaan alennut tässä postauksessa samalle tasolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, mutten nyt ymmärrä mille tasolle alennun? Alennun kertomaan, ettei se elämä kaksosten kanssa nyt niin kamalaa ole, ja siinä on valtavasti ilonaiheita? Okei :D

      Poista
    2. Luulisin, että tässä anonyymi on kommentillaan tarkoittanut sitä, että alennut samalla tavalla nyt "morkkaamaan" ja kommentoimaan sitä elämää ja arkea yhden lapsen kanssa. Kirjoituksestasi jäi nyt vähän sellainen maku, että elämä yhden kanssa on niiiiiin paljon helpompaa ja yhden kanssa ei koe ollenkaan samanlaista onnea kuin kahden. Yhden kanssa jää paitsi jostain todella suuresta.

      Vaikka lausahdus "Seuraavan lapsen saa hoidettua vaikka yhdellä kädellä, sillä kaksosten kanssa siihen on tottunut. ;)" onkin kirjoitettu pilke silmäkulmassa, on siinä kuitenkin takana ajatuksesi asiasta. Kokemuksesta voin kyllä sanoa, että elämä kahden suhteellisen rauhallisen kaksosen kanssa on todellakin huomattavasti helpompaa, kuin yhden vilkkaan. Kaksosista on mm. pienestä asti seuraa toisilleen, kun taas se yksi vaatii sitä vanhempaa viihdyttämään ja seurakseen huomattavasti enemmän.

      Poista
    3. Ei oo todellista että jonkun mielestä elämä yhden kanssa on millään tavalla verrattavissa kahteen. *Huutonaurua*

      T: äiti, esikoinen 3v tuplat 1v

      Poista
    4. Olen pahoillani jos koit postauksen jotenkin yksiköiden morkkaamisena. Itse en vaan osaa lukea sitä niin, eikä tarkoituskaan sellainen ollut.

      Mä kuitenkin olen elänyt tuplavauva-arjen ja nyt taaperoarjen, ja tiedän että tämä taaperoarki on paljon helpompaa kuin mitä vauva-arki oli. Siksi mä ajattelen myös vauva+taaperoarjen olevan vähempi töistä kuin mitä tuplavauva-arki on. Se onko kumpi rankempaa riippuu hirveästi lapsista ja vanhemmista, eikä sitä voi oikein verrata. Mutta työnmäärää mun mielestä voi.

      Olen myös elänyt arjen hetkiä yhden vauvan kanssa, ja kyllä vaan edelleen väitän sen olevan PALJON vähempi töistä kuin kahden kanssa. Siitä viittaus tuohon yhdellä kädellä asioiden hoitamiseen. Mä olen syöttänyt kahta vauvaa samaan aikaan kahdella kädellä, joten kaiketi yhden vauvankin syöttäminen yhdellä kädellä onnistuu? Ja edelleen väitän sen olevan helpompaa kuin kahden kanssa.

      Ja kaikella rakkaudella, elämä yhden kanssa on mun mielestä helpompaa kuin kahden kanssa. Ihan samalla lailla kun elämä kahden kanssa on helpompaa kuin kolmen kanssa. Se taas miten raskasta ja uuvuttavaa jotkin asiat on, riippuu jälleen lapsista ja vanhemmista. Se nyt vaan mun mielestä menee niin. Kun olet saanut syötettyä vauvan ja laitettua nukkumaan, se oli siinä. Kahden vauvan kanssa teet saman vielä toiselle. Ei vaan mun mielestä voi verrata yhtä ja kahta vauvaa millään tavalla toisiinsa :D

      Ja kyllä mun mielestä yhden kanssa vaan jää paitsi jostain suuresta, mitä kaksosista saa. Mutta se vaan mun mielipide. Samallalailla kun joku voisi sanoa että jään paitsi niistä iloista joita tyttölapsessa on. Vaikea siihen on ruveta väittämään vastaan, sillä enhän mä voi tietää mitä se tytön kanssa on :D Ja koska mulla nyt vaan sattuu olemaan nuo, kaksoset, tiedän mistä jäisin paitsi jos toinen puuttuisi.

      Ja ihan oikeassa olet, että kaksoset viihdyttävät toisiaan ja leikkivät keskenään. Ei se silti millään tavalla ole verrattavissa mun mielestä yhden lapsen hoitoon. Yksi kun on aina yksi vähemmän kuin kaksi :) Moni asia on helpompaa, mutta jos työnmäärää mitataan, väittäisin että yksi jää siinä vähemmälle.

      Poista
  21. Mä en ole koskaan halunnut kuin yhden lapsen. Joten tämän ainokaisen ensimmäisessä ultrassa tosissaan pelkäsin, että siellä on kaksi, vaikka meidän kohdalla tod näk oli siihen todella pieni. Tavallaan mä ymmärrän niitä kauhistelijoita, vaikka en ite ikinä sanois kaksosten vanhemmille mitään vastaavaa.

    Mutta en kyllä usko, että kukaan noilla kommenteilla tarkoittaa mitään pahaa. Tai sanovat niin koska luulevat, että niin kuuluu sanoa. Vähän sama, kun raskaana olevan kokoa kommentoidaan. Ei sillä välttämättä tarkoiteta pahaa, mutta silti se aina jurppii sitä raskaana olevaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten se ehkä olisi ollut sulle vähän shokki tieto :)

      Tuskin tarkoittavatkaan :) Moni ei varmaan edes ajattele miltä nuo jutut kuulostavat, tai miltä ne toisesta tuntuvat :)

      Poista
  22. Ompa ihmiset ajattelemattomia ku tollasia kommentteja latelee.
    Itse katon aina hymyssä suin kuinka ihanaa nähdä jollain kaksoset ja kyllä minusta se on rikkaus ja ihana asia. Itselläni siis 1 lapsi. Mutta korvaa hieman särähtää postauksen "sävy". Uskon todella että kaksosten kanssa on sitä työtä todella tuplasti. Niinku joku aijemmin kommentoiki voi olla haastavaa myös yksi lapsi joka on todella vaativa..
    Mut siis tuli tästä hieman fiilis että vähättelet äitejä joilla on yksi lapsi, ja he eivät saa yhtä paljon rakkautta ja onnea. Kuinka heillä ei olisi rankkaa tms.. ei kuitenkaan varmasti kellään ole tarvetta rueta lapsillaan vertailemaan kuinka ihana elämä voi olla. Ja vaikka on "vain" yksi lapsi nii uskon että ei jää silti jotenki vähempi arvoiseksi. Mielestäni jokainen lapsi on lahja ! Ja yhtä tärkeä.

    Jokatapauksessa kaksoset ovat sulonen näky mielestäni eikä kauhee, enkä halua vähätellä mitenkää enkä loukata :). -Emilia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon pahoillani, jos sävy jotenkin loukkasi sua. Enkä siis tosiaan lähdekään kieltämään etteikö yhdenkin kanssa voisi olla haastavaa. Sehän kuitenkin riippuu niin vauvasta. Postaukseni ei muutenkaan mielestäni käsittele mlainkaan sitä, kenellä nyt on vaikein vauva-arki, tai se ei ainakaan ole jutut juju. :)
      Enkä mielestäni vähättele äitejä. Totean vaan, että kaksosia kauhisteleva yhden äiti ei vaan tiedä mistä jää paitsi. Ja eikö se vaan ole fakta? Enhän itsekään tiedä mistä jään paitsi, kun en koskaan ole elänyt yhden vauvan arkea..

      Eli, olen pahoillani jos sulle tuli tollainen fiilis. Mä en vaan kuitenkaan mielestäni ole noin kirjoittanut :)

      Poista
  23. Hui, kamala miten ihmiset voi voivotella ja kauhistella!! :o
    Kyllä mä ajattelen itse myös noin, vaikken tuplien äiti olekaan, että on varmasti suuuuri rikkaus! Niitä on kaksi, rakkauta kaksin kappalein. Oi että!!! <3

    VastaaPoista
  24. Mä voin kyllä vaan tosiaan aavistella tuota riittämättömyyden tunnetta kahden vauvan kanssa: se oli kamalaa jo yhden vauvan ja 3-vuotiaan kanssa, kun molemmille ei vieläkään vain riitä kädet:D Niin miten kahden vauvan kanssa, kun vauva ei vielä samalla tavalla ymmärrä kuin toisin kuin tuo vähän isompi, joka kesti hetken odottaa aina.
    Ihania noi miljoonat positiiviset asiat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo! Tiedät varmasti tunteen! :) Onneksi se nyt alkaa jo helpottaa, kun lapset ovat isompia!

      Poista
  25. Mä voin jo näin odotusaikana samaistua ainakin noihin kauhisteluihin, mitähän se on sitten ku pojat syntyy :) ja mä lähden kaikkien viiden kanssa johonkin, siinä ihmisille ihmeteltävää :)) hyvä kirjoitus :)
    http://from-me-withlove.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti olette joukko sirkuseläimiä, joihin joka toinen ainakin kiinnittää huomiota! :D Mutta mitäs niistä, kivahan se on päivittäin kuulla kuinka ihanat lapset sulla on ;) Onneksi noita älyvapaita kommentteja tulee vaan silloin tällöin! :)

      Poista
  26. Mulle tulee kaksosista mieleen ensimmäisenä se raskausaikana, kun odottaa kahta kerrallaan ja heidän syntymä tietenkin. Ajatuksena hyvin jännittävä. Mieleeni ei kuitenkaan tulisi jotenkin kauhistella asiaa ja pitää huonona. Päinvastoin! Juurikin nuo mainitsemasi kaksosuuden hyvät jutut on munkin mielessä eniten. Sehän on vaan rikkaus. Ja itselläni siis on pian puolitoista vuotta täyttävä tyllerö. :) Eka kerta kun kommentoin, lukija ollut jo jonkin aikaa kylläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii! :) Ja onhan se tottakai hurja ajatus kahdesta vauvasta kerralla, mutta voikai sitä päivitellä muutenkin tai sitten ihan vaan oman pään sisällä :D

      Nii, kyllä mä väitän että tuplissa on enemmän hyviä kuin huonoja puolia! :)
      Kiva kun kommentoit! :)

      Poista
  27. hei tää oli ihana postaus ja aaaaaivan huippu huomioita kaksosten äideistä. sullahan on aarretta tuplasti, varmasti on ensimmäiset kuukaudet ollut rankkoja kun on kaksi tissisyöppöä yms mutta nekin on sellaisia asenne ja totuttelukysymyksiä kuitenkin.:) iso peukutus!! <3 ja siis noi pojathan on ihan kauhean syötäviä kaiken lisäksi. <3 aivan ihana uusi banneri, onko kuvat käyty ihan otattamassa jossakin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitti Salla! <3
      Joo, ensimmäiset kuukaudet tai lähinnä eka vuosi oli mun mielestä niitä rankkoja, mutta ihana on huomata kuinka arki koko ajan helpottuu, ja kaikesta voi selvitä!
      Nimenomaan, asenteella ja tottumuksella pääsee pitkälle!
      POjat on kyllä ihan täydellisiä <3 Kuvat on yksvee-kuvauksista ja Korpilumon Miian ottamia! :)

      Poista
  28. Itse olen kaksonen ja voisin hehkuttaa kaksosuutta vaikka kuinka paljon :) Aina on ollut leikkikaveri, aina on ollut juttukaveri ja ihminen vierellä. Hän on paras ystäväni (aviomiehen jälkeen tietty) enkä voisi kuvitella elämää ilman häntä. Edelleen aikuisina olemme tekemisissä päivittäin.
    Olemme samannäköisiä mutta luonteeltamme aivan erilaisia. Kouluikäisenä koulukaverit ja opettajat kohtelivat meitä kuin yhtä ihmistä ja se oli tosi ärsyttävää. Toivon että ihmiset jotka ovat kaksosten kanssa tekemisissä kohtelisivat heitä omina persooninaan.
    Ei mulla muuta kuin että kaksosuus on mahtava asia. Itsellä käynyt hyvä onni kun on sattunut syntymään kaksoseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana kommentista! HUippua kuulla, että olet nauttinut kaksosuudesta, toivottavasti omat poikani voivat joskus sanoa samaa! :)
      Tuo persoonakysymys on kyllä asia johon ainakin itse haluaisi kovasti panostaa.. Liian usein pojat tuleekin niputettua paketiksi :/

      Poista
  29. Kiva kirjoitus! Mulla on kaksi `isompaa´ lasta kolmen vuoden ikäerolla ja sitten nämä 5kk tuplat. Työtä riittää niin, että välillä toivoisin olevani mustekala :D Isompien lasten välillä on vahva side ja toisistaan he eivät erossa haluaisi olla hetkeäkään. Jännä nähdä kuinka vahva yhteys tuplilla tulee olemaan. Kaksosuus on mahtava lahja, jota ihmettelen vieläkin joka päivä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi edes kuvitella miten välillä kaipaisit lisäkäsiä! Omat kaksi olivat ihan liian pieni määrä moniin tilanteisiin! :D
      Ihanaa, että teillä on kaksi tiukkaa tiimiä <3
      Kaksosuus on, siinä varmasti riittää ihmeteltävää vuosiksi eteenpäin! :)

      Poista
  30. Meidän lapset on vuoden ikäerolla. Kun olen vaan toisen kanssa liikenteessä niin emme saa mitään erityishuomiota. Mutta kun ollaan tuplarattailla, saa se ihmiset kommentoimaan. On jopa kysytty, että ovatko he kaksosia, vaikka varmaan näki sen kahdeksan kilon kokoeron. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset kyllä kysyy usein ihan hölmöjä kysymyksiä :D Itsestä taas tuntuu, että eikö se nyt ole päivänselvää, että meidän lapset on kaksosia. Ei kai se kaikille ole, ja siksi kai ne kyseleekin! :D

      Poista
  31. Hyviä pointteja tuossa "kaksosten ja kaksosuuden hyvät jutut" -listassa :) Ota 2, maksa 1- tarjousjuttu pisti naurattamaan! En ole juurikaan ostanut vauvojen vaatteita uutena, mutta sen kerran tai pari kun olen verkkokaupasta jotain tilannut, olen kyllä kiittänyt mielessäni näitä tarjouksia ;)

    Ja kyllä tää rikkautta on. Kaksoset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ne on kyllä aika käteviä! Myös ne PIltin kaksoset-pakkaukset on huippukeksintö! :D

      On tää <3

      Poista
  32. Ihmiset osaa välillä valita sanansa. Itekin oon joskus raskaina hetkinä sanonut miehelle "kamalaa jos näitä olisi kaksi". Mutta ajattelenko oikekasti niin ja menisinkö sanomaan niin kaksosten vanhemmille, en.

    Blogin perusteella vaikutat aivan mahtavalta äidiltä :) Ihailen miten pyörität arkea. Ja positiivista asennettasi!

    Kiitos muuten siihen Perheentaloa koskevaan kysymykseen vastaamisesta. Taidan uskaltautua sinne sitten kun ollaan muutettu, pelkäsin että siellä on pienet inside piirit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii, ja varmasti moni tilanne onkin ollut, että on haluttu antaa vaan sympatiat eikä ole ihan loppuun asti mietitty miltä se kuulostaa :) Ja monesti huonoina öinä sitä itselläkin on käynyt mielessä, että olisi tää vaan helpompaa kun olisi yksi. Mutta eiköhän noi oo ihan normaaleja kaikille :)

      Hei kiitos! Piristit päivää <3 Vieläpä vähän huonoa päivää :D

      Ole hyvä! Tule ihmeessä sinne kunhan muutatte! Siellä järjestetään muistaakseni maanantaisin ryhmiä kaupunkiin muuttajille, pääsee tutustumaan helpommin muihinkin! Ja tuu ihmeessä nykäsemään hihasta, mammakavereita ei ole koskaan liikaa! :) Ja tervetuloa JOensuuhun!

      Poista
  33. Tuo on oikeesti aika karu kun kulkee kaupungissa tuplarattaiden kans, että ihmiset kattoo nii pitkään. Olin viimeviikon lopulla kaverin kahden eri-ikäisen lapsen (ikäero 1v2kk) kans kaupungilla ja nuorempi itki ja jouduin ottamaan syliin niin ihmiset oikeen kurkkaa sinne vaunuihin. Teki mieli kysyä, että ettekö oo ennen tuplarattaita nähny. :)))

    VastaaPoista
  34. Minä joka poden todella kovaa Vauvakuumetta, olisin maailman onnellisin jos saisin kaksoset. En odottaisi tulevaa kauhulla, se olisi suuren toiveen toteutuminen. Mutta, saisinpa edes sen yhden.

    VastaaPoista
  35. Hassua kauhistelua. Minäkin olen kaksonen ja me kumpikin miehen kanssa toivottiin meille kaksosia. Minun suvussa on paljon kaksosia, niin olisi ollut todennäköisyydetkin ehkä :). Nyt yksi päivä tosin totesin miehelle, että ihan kamalaa, jos olisi tullut kaksoset! Ehh. Oli joku väsynyt ilta. Mies siihen heti puolustelemaan, että kyllä me siitä oltaisiin selvitty ja olishan se nyt ollut ihanaa. Niin olisi. Vähän kateellisena ja haikeana jopa luin tätä sun postausta. Voin hyvin kuvitella, kuinka ihanaa kaksosten äitinä on. Toki olen kovasti onnellinen tästä yhdestä rakkaasta. Mutta onhan se aivan erityistä saada kaksi rakasta kerralla, vaikka se raskaampaa onkin kuin yhden kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on :D Ai olet! MÄ en edes tiennyt!
      Jospa ne seuraavat ;) Ihana tuo miehesi! Ja arvaa vaan kuinka monesti itse oon päästänyt nuo sanat suusta tai ainakin ajatellut niitä! Eli varmasti ihan luonnollista! :D

      Poista
  36. Itse olen menettänyt kaksoseni TTTS:lle raskauden puolivälissä, ja voin sanoa että tälläistä tekstiä on aika kivuliasta lukea. Nyt minulla on kaksi eri ikäistä lasta, ei kaksosia. Siltikään en koe olevani huonompi äiti, vaikka en kahta nyt saanutkaan samalla kertaa. Kaikkeni teimme että lapsemme selviäisivät, mutta elämä ei vaan mene aina niinkun haluaisi.
    Kuulin kyllä jatkuvasti näitä ikäviä kommentteja, miten kamalaa on saada kaksoset. Meistä se oli maailman ihaninta. Silti aika kärkkäästi olet kirjoitellut ei kaksosten- perheistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osanotot menetyksenne johdosta! <3
      En voi edes kuvitella kuinka pahalta tuntui lukea tekstiä, joten isot pahoittelut siitä! :/

      Ja kärkkäys on sitten ihan mielipidejuttu. Itse en koe tekstiä mitenkään erityisen kärkkääksi.

      Poista
  37. Tarkoituksenani ei ole loukata, mutta mielestäni teet nyt oletuksia asioista, joista sinulla ei ole kokemusta. Et ole yhden lapsen äiti, mutta et toisaalta voi tietää, miltä tuntuu olla vaikka (yhden) sairaan lapsen äiti. Mielestäni ei voi verrata keskenään kahta niin eri asiaa ja väittää että kahden lapsen äidillä on rankempaa kuin yhden lapsen äidillä, jonka lapsi on esimerkiksi refluksikko. Mistä sinä voit tietää, kuinka rankkana tällainen äiti kokee arkensa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulta taisi mennä kokonaan ohi tuo tekstin sisältö. Ei tekstissä ollut tarkoitus verrata sitä, että kenellä nyt on kamalin arki, vaan vastata pilke silmäkulmassa ihmisten antamiin jopa tyhmiin kommentteihin. Hanki lukutaito. Oikeasti.

      Poista
  38. Olen tainnut olla onnekas kun omista tuplista on tullut vain positiivista kommenttia. Toki moni on vauvavuoden raskautta kauhistellut tai siitä kysellyt, mutta nekin kommentit ovat mielestäni olleet selvästi enemmän kannustavalla/ihastelevalla otteella sanottuja.
    Tämän jutun kommenteista näkee taas hyvin miten ihmiset kokee vähän liian usein äitiyteen/lapsiin liittyvät jutut jotenkin toisen arvosteluna tai tilanteen vähättelynä ihan riippumatta siitä miten asiat ilmaistaan. Herkkiä juttuja selvästi. Minusta se on hyvä vertaus, että ei tässä poikalasten äiteinä mitään tyttöjen ihanuudesta tiedetä. Yrittäisin silti olla suuttumatta jos joku siitä puhuisi.
    Minun on helppo vielä täältä anonymiteetin suojista sanoa: Kyllä meillä on monesti kauhisteltu yksös-parkoja. Niitä joita paapotaan usein vähän liikaa ja joilta puuttuu arjen puuhista ikätoveri. Olen jopa vähän etukäteen surrut sitä epäreiluutta, että jos vielä lapsen hankintaan ryhtyy, tulee se kolmas todennäköisesti yksin. Parka. Kaksoset saavat mielestäni useimmiten myös tasaisemmin sitä huomiota kun kaksi eri aikaan syntynyttä. Jakamaan opitaan alusta asti, eikä se toisen kuvioon tulo aiheuta mustasukkaisuuskohtauksia.
    Ymmärrän kyllä, että se kaksosuus voi olla myös taakka, ihmiset kun tapaavat kuitenkin toivoa tulevansa kohdelluiksi yksilöinä eikä parivaljakon puolikkaina. Ja kyllä minä tavallaan olisin joskus halunnut viettää sitä äitiysLOMAA.
    Kiitos vielä kivasta blogista. Teidän pojat on vain pari kuukautta meidän duoa vanhempia, täältä on monet hyvät vinkit vuoden varrella luettu!

    VastaaPoista
  39. Mä olen juuri tuota miettinyt, kun en ole ihan hirveän ihastunut ajatukseen raskaudesta ja varsinkaan synnyttämisestä, mutta jos joskus lapsia tulisi niin haluaisin että olisi sisaruksia. Jos siis tulisikin kaksoset niin olisin kyllä vain onnellinen, että pääsen vain yhdellä raskaudella ja synnytyksellä. Oletko miettinyt mitäs jos se teidän kolmonen olisikin toiset kaksoset? :)

    VastaaPoista
  40. Hei!

    Olen nyt lukenut blogiasi aamupäivän, ja tykännyt kovasti. Me saatiin pari viikkoa sitten tietää että meille on myös tulossa kaksoset ja oon ollut tähän asti epäileväinen että onko tää oikeasti ihana juttu, että miten ihmeessä me pärjätään. Oon itekin lähinnä ollut noiden ikävien kommenttien imussa, että joo, ei tästä tuu mitään, ja oisko kuitenkin helpompi jos tulis vaan yksi kerralla. Samalla kuitenkin poden huonoa omaatuntoa, koska en tietenkään halua kummankaan meidän pikkutyypeistä kuolevan. Sun blogi on kuitenkin saanut aikaan käännöksen, ja alan hiljalleen innostumaan asiasta. Kuvat teidän pojista on ehkä auttaneet asiaa, on ne vaan suloisia! :) Ehkä meilläkin on ensi keväänä tuollaiset. Kiitos siis ihanan positiivisesta blogista, jo yksikin näin mukava kertomus edesauttaa siihen pakokauhuun joka tuon pärjäämisen kanssa on tullut :) Jotenkin mulle on jopa tullut olo että haluan alkaa puolustamaan tätä kaksoisuutta, että ei tää ole niin paha. Ja mitä tulee sitten noihin rattaisiin..mä rupesin jo googlaamaan mistä me saadaan meille nuo Bumbleridet! :D
    -Anu

    VastaaPoista
  41. Ihana postaus ja allekirjoitan ihan kaiken mitä kirjoitat! Oli joksenkin kalseaa kuunnella jo raskausaikana ihmisten kommentteja siitä miten hirveää elämä kahden vauvan kanssa tulee olemaan. Kun sitten kärryiltiin ihmisten ilmoilla, pienet kaksoset kiinnostivat kovasti, huomiota saatiin aina. Valtavasti tuli ihastuneita ilmeitä ja hymyjä, kannustavia ja kivoja kommenttejakin.

    Niitä toisenlaisia tuli myös. "Saanko kurkata vaunuihin" kysymyksen jälkeen eräs pällistelijä hihkaisi että en toivoisi kaksosia pahimmalle vihamiehellekään (No en minäkään, on ne sen verran ihana juttu! <3 ). "Tuplavahinko" oli myös usein kuultu vitsi (kehuvatko ihmiset yksösvauvojakin vahingoiksi?). Kaikenlaista muuta näiden lisäksi,en halua niitä edes muistella.

    Pari kohtaamista oli aivan erityisen ihania. Oltiin ravintolassa syömässä koko perheen voimin ja viereisessä pöydässä oli kaksi vanhaa rouvaa joilla näytti olevan hauskaa keskenään. Kun olimme lähdössä, toinen kysäisi että ovatko pojat kaksoset. Kerroin heidän olevan ja rouva sanoi että hänkin on, olivat juuri siskonsa kanssa tässä syömässä. Ja aivan samannäköisiähän mummot olivat! :) Juteltiin siinä siinä hetki, sekä taaperoille että mummoille näytti olevan tosi hauskaa tavata toiset kaksoset! Ajattelin että oispa hienoa jos meidän poikasetkin sitten pappoina kävisivät syömässä yhdessä samalla tavalla. :)

    Puistolenkillä vastaan tuli ryhmä saksalaisia eläkeläisiä. Seisoivat siinä käytävällä, meidän piti kärryillä ryhmän läpi. Joku hoksasi että kärryssä on kaksoset, huuhdahti "Ooh, Zwillingen!" ja ryhmä teki meille kunniakujan, taputtivat meille ja poikaset vilkuttivat kärryistään kuin kuninkaalliset. Se oli niitä hetkiä kun olen ollut ihan erityisen ylpeä suloisista kaksosistani! :) Turistit tuntuvat usein olevan aivan erityisen ihastuneita kaksosiin joten jos kaipaan kaksosarkeen jotain positiivista buustia, voin pukea poikaset mätsääviin asuihin ja lähteä keskustaan kävelylle, hehe!

    Ylipäätään vanhemmat ihmiset tuntuivat olevan niitä hanakimpia kommentoijia, hyvässä ja pahassa. Joskus olin kärrylenkillä olin vähän alamaissa ja väsynyt kun vastaan tuli hauraannäköinen vanha nainen. Hän huomasi tuplarattaat ja odotin että rouva sanoo sen perinteisen "on sulla siinä hommaa". Rouva hymyili, vilkaisi harsolla peitettyihin vaunuihin päin ja sanoi että "siellä ne aarteet tuhisee". Ei ihmettelyjä, kauhisteluja, tai ällistelyjä, vain ystävällinen toteamus ja hymy. Mulle tuli niiiin hyvä mieli siitä kommentista! Tuosta on jo viisi vuotta aikaa, mutta edelleen sanon lapsiani aarteiksi. Koska aarteitahan he ovat. :)

    VastaaPoista
  42. Aivan ihana postaus, kiitos! On noita kauhisteluja kuullut ihan riittämiin nyt jo raskausaikana, hyvä tietää mitä odottaa sitten kun vauvat ovat täällä ja kaiken pällistelyn ja ihmettelyn kohteena :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, odotahan vain! :D Onneksi useimmiten ne on niitä mukavia kommentteja, ja tollaisia aivopieruja pääsee vain muutamilta! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!