Meillä starttasi eilen ihan uudenlainen arki. Koko tähänastinen perhe-elämä on menty 8-16 arkityöviikoilla, sekä silloin kuin isi oli töissä että silloin kun itse tein sen työpätkän. Nyt se meidän tuttu ja turvallinen rytmi heitti häränpyllyä, kun isi otti vastaan työpaikan JYVÄSKYLÄSSÄ.
Yhtäkkiä ollaankin ihan uuden tilanteen edessä. Mä pyöritän arkea kotona YKSIN kahden _todella_ vauhdikkaan ja uhmakkaan nappulan kanssa, ja isi on 220km:n päässä meistä neljänä päivänä viikossa. Tähän asti ne vaikeat kotipäivät on jaksanut ihan vaan sillä, että on tiennyt toisen aikuisen tulevan apuun neljältä. Nyt pitäisi selvitä ihan yksin se koko neljätoistatuntinen, poikien hereilläoloaika.
Mä tiedän että me pärjätään. Eniten kuitenkin hirvittää ne tilanteen, kun se valtava riittämättömyyden tunne iskee päälle. Tai kun pitäisi vaihtaa se päivän viidestoista kakkavaippa. Pukea rimpuilevalle taaperolle kuudetta kertaa päälle ja siivota keittiötä tiesmonettako kertaa. Ne tilanteet, kun tuntuu että on jo ihan loppu, eikä jaksaisi enää ainuttakaan kiukkua tai huutoa.
Onneksi, nyt on kyse kuitenkin vain neljästä tai viidestä päivästä viikossa. Isi ei ole viikkoja tai kuukausia poissa vaan ihan muutamia päiviä. Meillä on huippuhyvä tukiverkosto täällä, ja jos suunsa vaan saa auki, ei varmasti ole yksin. Silti se on kuitenkin ihan toista jakaa arki toisen aikuisen kanssa. Nyt kaikki vastuu on itsellä. Niin hyvässä kuin pahassakin. Taidan jaksaa tätä uutta arkea ihan vaan siksi, että tiedän Henkan saavan tästä hienon tilaisuuden uralleen ja yhden korokkeen CV:hen. Muutenhan tässä ei olisi mitään järkeä.
Vielä ei tiedetä, miten kauan tätä reissutyötä kestään. Onko isi taas jouluna arki-illat kotona, vai onko tämä pidempi ratkaisu. Muutetaanko me muutkin vielä Jyväskylään? Itse en jaksa kauheasti stressata, syksy tuo mitä tuo, asioilla on tapana järjestyä! Nyt pitää vaan selvitä näin!
Löytyykö sieltä lukijoista muita osa-aika yh-äitejä? Miten te pärjäätte yksin arjessa? Nyt vinkit jakoon!
Voi Nelli, sä kyllä pärjäät! <3 muistat vaan käyttää sitä tukiverkostoa, silloin kun apua tarvitset! Tsemppiä tukevaan! Go part-time yh- mutsi ;)
VastaaPoistaNiin pärjään! Ainakin useimmiten! :D Kiitos ihana K! <3
PoistaOlen seurannut monienkin perheiden elämää niin, että toinen vanhemmista on kauempana reissuhommissa ja on lapsia.. Itse asiassa oma äiti kävi jopa koulut täältä susirajalta Helsingissä, eikä ollut ongelmia. Kysyy vaan asennetta ja jaksamista, tarvittaessa kysyy vaikka sukulaisilta/tuttavilta apua. Hyvin ovat pärjänneet. :)
VastaaPoistaTotta tuokin, ja tottumiskysymyksiähän nämä on :)
PoistaHuh, varmasti on rankkaa, varsinkin aluksi! Mutta ihminen sopeutuu nopeasti uusiin tilanteisiin. Meidän naapureilla on samanlainen tilanne ja olen ihaillen katsonut tämän äidin reippautta, tätä kuitenkin on ollut koko vauva ajan heillä. Vertaistuki ja tukiverkoston käyttäminen on tärkeää.
VastaaPoistaTsemppiä Nelli!
No joo! Outoa ja uutta kaikki! Onneksi sopeutuu, eihän tästä muuten mitään tulisi :D
PoistaNiimpä! Kiitos Mari! <3
Tsempityksiä uuteen tilanteeseen! Suu vaan reippaasti auki jos oma jaksaminen ei riitä! Ei kannata varmasti itseäkään ihan puhki kuluttaa ja hienoa jos tukiverkostoa löytyy, olet siinä määrin onnekas :) Ja tervetuloa vaan Jyväskylään ;) JOS työt jatkuu pidempään ja muuttoa täytyy harkita.
VastaaPoistaIso kiitos S! Pitää tosiaan opetella pyytämään enemmän apua, eikä hakata päätä seinään vaikeissa tilanteissa!
PoistaKiitos ;) Katsotaan, katsotaan :P
Hui, hurjasti tsemppiä teille uuden arjen opetteluun! :)
VastaaPoistaMeillä isi tekee ulkomaanreissuja muutaman kerran vuodessa, yleensä 4-8 viikon mittaisissa jaksoissa, tälläkin hetkellä on viidettä viikkoa puolassa ja vielä muutama pitäisi jaksaa (kävi tosin toissaviikonloppuna piipahtamassa vanhimman tyttären syntymäpäivillä).. Tämä oli meillä ensimmäinen työreissu kahden lapsen kanssa ja totta puhuen olin aluksi kauhuissani, miten siitä selviän kun aiemmin meitä oli aina kaksi hoitamassa, toinen toista ja toinen toista. Onnekseni huomasin pian pärjääväni mainiosti kahdenkin kanssa yksin vaikka toki niiltä tilanteilta kun molempien tarpeet iskevät yhtäaikaa ja äidistä vain ei riitä kuin toiselle, silloin on vaan arvioitava kumpi voi odottaa ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Eli parhaiten jaksaa kun tietää että tästä kyllä selviää ja että tämä ei ole lopullista vaan väliaikaista. Teillä vielä plussana saatte isin kotiin viikonlopuiksi :)
Sanottakoon nyt kuitenkin, että ei niiltäkään päiviltä varmasti voi välttyä kun tekisi mieli kiskaista puurolautaset itsekin seinille ja mennä sänkyyn peiton alle itkemään ja jättää kiukuttelevat lapsoset huutamaan keittiöön tms, mutta niistäkin selviää kun ottaa välillä vähän isommin happea ;) parhaiten päivät kuluu, kun jokaiselle päivälle on järjestänyt jonkun asian mitä sinä päivänä odottaa, menoa, kaupoilla käymistä, kahvitteluja ystävien kanssa, kierros kaupungilla, kerhoilua jne. Tuntuu, että päivät menee paljon rattoisammin kun aamuisin herää tietäen, että tänäänkin on se joku juttu mitä odottaa. Ne päivät kun itselläni ei ole ollut mitään suunniteltua on tuntuneet todella pitkiltä ja ahdistavilta. Toki tämä on ihmiskysymys, mutta kahden pienen lapsen kanssa se sohvalla makoilukaan koko päivää vaan ei ole vaihtoehto niin mieluummin pysyy liikkellä kuin harmittelee sitä että ei saa rauhassa ettosiaan nukkua :D
Hyvin te tulette varmasti selviämään! :)
Kiitos Mari! <3 Muistelinkin että kirjoittelit jossain postauksessa reissuleskeydestä! :)
PoistaJa iso kiitos ihan mahtavista vinkeistä! <3 Onneksi puuron seinälle heittämisestä tulee niin iso sotku, ettei siihen itse viitsi ruveta.. Paristi on kyllä käynyt mielessä ;)
Oot ihan oikeassa ton liikkumisen kanssa. Ihana on kun välillä on niitä päiviä kun ei ole peruspuistoiluja kummempaa tekemistä, mutta kummasti auttaa jaksamaan kun tietää päivällä olevan joku kiva meno! Lapsetkin jaksaa kotona oloa paremmin kun pääsevät välillä leikkimään muualle! :)
Onneksi teilläkin kohta isi on taas kotona! :)
Hui on varmaan vähän opettelemista uudessa arjessa, mutta oot ihan sumermama, niin sä jos joku pystyt siihen ;)!
VastaaPoistaMekin muutetaan Jyväskylään vuodenvaihteessa, joten jos muutatte sinne ni on ainaki yks ketä tiiän sit sieltä :D
Hahah, oot ihana! <3
PoistaEikä, oikeestiko?! Opiskelujenko perässä? Huippuu ois jos oltaskin molemmat siellä! :D
I feel you! Joonaskin nyt poissa kaksi viikkoa putkeen. Välillä saa seistä päällään, että arki rullaa ja työtkin tulis hoidettua kunnialla.
VastaaPoistaNo sanos muuta.. Tsempit siis sinnekin! Kohta helpottaa! <3
PoistaKokemusta kyllä löytyy, mies teki jossain vaiheessa paljon reissuhommia. Vinkkejä en kyllä osaa antaa, olin nimittäin surkea sietämään yh-arkea. Tai ehkä yhden: koita löytää aina positiiviset puolet hetkistä, vaikka tuntuisi kaaokselta. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos Mimmu! <3 Tällä parin päivän kokemuksella, ei ole tällainen arki yhtään mun makuun. Vaikka tää sujuu, niin kaipaan ihan liikaa sitä toista jakamaan kaiken!
PoistaPositiivisuutta peliin siis! :)
Heippa! Täällä myös kaksosten osa-aikainen yh-äiti. Mies on suurimman osan vuodesta ulkomailla töissä ja silloin kun ei olla matkassa mukana (pisin erossa olo pätkä on ollut 2kk), on arjen pyöritys minun harteillani. Onneksi omat vanhemmat asuvat samassa kaupungissa ja auttavat meitä arjen touhuissa lähes päivittäin. Meidän duo on tällä hetkellä 2v 4kk ja varmasti ilman ukin ja mummin apua olisin jo palanut loppuun aikoja sitten. Eli kaikkein tärkein vinkki minulta onkin, että apua kannattaa pyytää ja ottaa vastaan. Se ei tee meistä yhtään huonompia äitejä!
VastaaPoistaJa ennen kaikkea kun yksinään hommaa pyörittää, niin niistä totutuista rutiineista ja päivän rytmeistä kannattaa pitää kiinni melko tarkkaan, eritoten iltaa kohti mentäessä. Muuten voi illan päätteeksi kotona olla kaksi yliväsynyttä, kiljuvaa taaperoa ja yksi äärimmäisen väsynyt äiti, joka sekin tahtoisi vaan kiljua. Tosin joinakin päivinä näin vääjäämättä käykin vaikka kuinka rutiineissa olisi pysytty. Mutta hyvin nukutun (???) yön jälkeen sitä taas jaksaa aamulla aloittaa saman rumban uudelleen.
Niin, ja sitten jos ei ennestään ole vielä tuttu juttu, niin Skypellä linjat kuumiksi. Meillä ollaan useamman kerran päivässä Skype-yhteydessä isin kanssa. Äärimmäisen tärkeä juttu sekä naperoille että isille!!!
En voi kieltää, etteikö välillä olisi todella raskasta tällaisessa tilanteessa eläminen, mutta onhan ne naperot vaan niin ihania ja hurmaavia, että lopulta se rankempi osa on sillä, joka joutuu olemaan erossa omista lapsistaan. Vaikka siis itse joutuukin kaikki hommat hoitamaan, saa myös nauttia jokaikisestä korvaamattomasta hetkestä näiden ihanuuksien kanssa. Tsemppiä ja jaksamista uuteen tilanteeseen!
Superiso kiitos Annamari kommentistasi! Ihana kuulla, että tästä arjesta tosiaan voi selvitä! Ja olet ihan oikeassa tossa, että vaikeampi osa on tosiaan sillä reissun päällä olevalla vanhemmalla. Itse en ainakaan pystyisi siihen.. :/
PoistaSkype on joo ihan mahtijuttu, samoinkuin puhelimen facetime-puhelut! :)
Iso kiitos sulle vinkeistä! <3
Täällä yksi joka-toinen-viikko-yh;) eli mies tekee reissuhommAa,7 pv töissä ja 7 vapaalla! Meillä on sujunut kahden pojan (10kk ja 3,5v) kanssa hyvin kun keksii tarpeeksi ohjelmas eikä jää vaan kotiin neljän seinän sisälle:) me käydään kirjastossa, puistoissa yms ja tottakai mummuloissa. Asennetta toki tarvitaan, mut kun päättää pärjätä niin hyvin menee!;) ja onhan se mahtava olla sitten viikko kotona koko perheellä... Tsemppiä kovasti! Hyvin se menee kun ei stressaa liikaa ja keksii ohjelmaa:)
VastaaPoistaTotta, ohjelma monesti pelastaa kiukkupäiviltä! Vaikka sellaisina päivinä usein tekisikin mieli hautautua kotiin ja pysyä pois ihmisten ilmoilta! :D
PoistaKiitti vinkeistä, tsempit myös sinne! <3
Täällä löytyy yksi äiti joka pyörittää toisinaan arkea yksin 11kk tytön kanssa.
VastaaPoistaIsä tekee toisinaan reissua, joskus tosi pitkääkin. Usein vain viikon mittaisis suomen rajojen sisällä mutta onpa tuo käynyt kolme viikkoa ulkomailla keväällä ja nyt syksyllä lähtee lontooseen ajaksi x josta ei ole edes vielä tietoa..
Arki pyörii meillä paljolti tytön ehdoilla, samalla rytmillä yritetään mennä arki ja viikonloppu. Itse olen sen havainnut parhaaksi kun ruoka ja nukkumis ajat pysyy suunnilleen samoina oli isi kotona tai ei..
Tsemppiä sulle:) opin kaverilta että ei se onneksi ole vaarallista vaikka tiskit olis useammankin päivän pöydällä, vaikkakin se omaa silmää häiritseekin
Joo oikeassa olet, rytmi on kaiken a ja o! Ja sitten kun lapset käy nukkumaan, on ihanaa kun voi keskittyä nauttiaan ihan vaan siitä yksin ajasta :)
PoistaKiitti Spaakku! Tsempit myös sinne ja kiitos vinkeistä! :)
Hei, varmasti oppii pärjäämään, siitä ei ole epäilystä. Suurin ongelma olikin meillä etäsuhteessa se, että viikolla oli jo niin omat kuviot ja pärjäämiset, että ajan myötä sen toisen olikin tosi vaikea sopeutua kotiinsa, jossa oli meneillään ihan omat kuviot. Meillä meni siis yksi avioliitto siihen, ettei etäsuhde (sehän teilläkin nyt sitten on) toiminut. Nyt kun uudessa liitossa on kaksi lasta, en ikinä etäsuhteeseen lähtisi. Ja tosiaankaan ei ole kyse siitä, ettenkö pärjäisi. Tsempit kuitenkin teille! Toivottavasti pääsette pian ratkaisuun siitä, miten voitte jatkaa perheenä samassa osoitteessa.
VastaaPoistaOmpa ikävä kuulla, että teillä kävi noin. Mutta kiva että olet löytänyt uuden onnen! :)
PoistaEn kuitenkaan usko että meillä voisi käydä noin, vaikka tämä arki erillään jatkuisikin pidempään. Kyse on kuitenkin meillä aina muutamista päivistä vain kerrallaan :)
Meillä mies on paljon työnsä vuoksi pois, nykyisin kerrallaan aina noin viikosta kahteen. Onhan se välillä rankkaa hoitaa kaikki yksin, meillä ei edes ole tällä paikkakunnalla ketään sukulaisia tai perhettä eli tukiverkko on nolla. Mutta selviää siitä kun tietää, että on pakko selvitä! :)
VastaaPoistaKummasti sitä vaan selviää kaikesta kun on pakko! Tsempit sulle sinne! :))
PoistaVoihan syksy nyt teilläkin! Henkalla on kuitenkin tosi hyvä syy olla pois, se auttaa aina jaksamaan eteenpäin ja läpi tälläisenkin vaiheen teidän elämässä. Voi vitsi, tsemppiä. :) Pojat pitää sua vauhdissa siellä niin menee päivät nopsasti, nopsasti kahden ihanan pienen pojan kanssa <3
VastaaPoistaKiitos ihana Noora <3
PoistaPäivät tosiaan menee ihan hirveetä vauhtia, ja onneksi pojat nukkuu hyvin yöt ja päikkärit. On sitten ainakin jonkin verran omaa aikaa! :)
mies on aina tehnyt paljon töitä ja missälie, taaperon+allergioitaan huutavan vauvan aikaan suurin osa viikosta kului ruotsissa :D sen jälkeen sentään täälä suomessa, mutta ei silti puhettakaan että olisi kotona arkisin kello 16.
VastaaPoistame onkin järkätty arkea niin, kolmannen lapsen synnyttyä (nyt kyllä jo 3v ja kaksi muuta meni kouluun) että meidän kotona olevien arki on mahdollisimman helppoa.
muutettiin lähelle jkl keskustaa, koulut ja päiväkodit on lähellä, kaupat ja harrastuksetkin on niin että pärjätään arjessa ilman autoa ja kaikin tavoin helposti.
minusta elämänlaatu parani huomattavasti esim muuton myöstä, lasten koulumatka lyheni yli puolella jne.
nyt vielä hypätään maanantaina sellaiseen arkeen jossa 3½v kuopus aloittaa päiväkodin ja mun pitäisi selvitä meikattuna aamuisin ulos ja ilman niitä turvaa tuovia verskoja joihin oon luottanut monta vuotta..
Mutta tervetuloa Jyväskylään, ei tää kaikista pahoin paikka sentään ole! =)
Voih, ei ole sullakaan aina ihan helppoa <3 Onneksi nyt olette sitten kuitenkin vähän lähempänä palveluita, niin se varmasti ainakin vähän helpottaa! :)
PoistaMä suosittelen tuohon meikkaamiseen cc-voidetta! Pikameikki hetkessä valmis! En ite selviäisi ilman! :D
Kiitos Kippuralla! <3
Kyllä sä Nelli pärjäät :) meillä M on aina 14h pois kotoota eli oon yksin noiden kaa noin puolet viikosta. Okei, nää mun ei vielä liiku hirveesti joten selviän olohuoneen lattialla( A tosin tulee jo perässä keittiöön). Nyt viel sit remppa tähän päälle. Mut kyllä me pärjätään, niinä vaikeinakin päivinä! Eikö?
VastaaPoistaNiimpä! Onneksi me tuplamammat ollaan aika kovaa tekoa ja ihan pirun tehokkaita! ;)
PoistaOotas kun ne lähtee tuosta liikkeelle! :D Mut toisaalta, musta tuntuu et arki on jopa sujuvampaa nytkun pojat on omilla jaloillaan ja pääsee sinne minne haluaa :) Ei tarvi huutaa äitiä lattialla kun ärsyttää :DD
Tsemppiä kovasti, itselleni tuntuisi ihan liian isolta palalta :D en oo vielä niin super handlaaja tän arjen kanssa, ehkä kun bebe vähän kasvaa ja tulee jotain rutiinia päiviin :) mutta jos tarvitset jotain Jkl vinkkejä, asuinalueista lapsiperheen juttuihin tai tulette täällä käymään niin laita viestiä niin vinkkaan! :) Ja tervetuloa jos koko porukalla päädytte ;)
VastaaPoista