lauantai 12. heinäkuuta 2014

Nunnu.


Olen monesti kirjoittanut blogissa, kuinka pojat käyvän nukkumaan Nunnun ja tutin kanssa. Moni onkin kysellyt, että mikä ihmeen Nunnu? Pehmolelu? Unilelu? Riepu? Rätti?

Nunnu on pehmeä dinosauruskankainen unirätti. Niin kovin rakas molemmille pojille. Uni tulee kyllä ilmankin, esimerkiksi vaunuissa nukkuessa Nunnua ei käytetä. Sängyssä nukkuessa se kuitenkin luo turvaa ja helpottaa nukahtamista. Vieraassa paikassa tai muualla kuin omassa sängyssä Nunnu tuttu tuoksu helpottaa rauhottumista ja nukahtamista. Uni on turvallista, kun lähellä on tutun tuoksuinen Nunnu.




Mistä ajatus Nunnuun sitten lähti? 

Mun pikkusisko nukkui vauvana aina rätin alle. Silloin käytössä oli tavallinen harso, jonka sisko aina repi naamalleen. Äiti sitten keksi ommella siskolle oman rätin. Ihan varma en ole mistä Nunnu-nimitys rätille silloin tuli. Nimesikö sisko sen itse, vai syntyikö ajatus muualta? Nunnu kuitenkin kulki siskon unikaverina vuosia. Taitaa se vieläkin olla tallessa. Pari vuotta myöhemmin syntyneelle veljelle ommeltiin myös oma Nunnu. Vaikka samanlaista tarvetta harson alla nukkumiseen ei veljellä ollutkaan, Nunnusta tuli myös hänelle tärkeä unikaveri.

Perinnettä päätettiin jatkaa myös meidän lapsille. Nunnu olisi ehkä tullut muutenkin, mutta vasta luettuani tuteista vieroittamista käsittelevän tutkimuksen, vahvistui päätös Nunnujen tulosta taloon! Tutkimuksen nimeä en sen tarkemmin muista, mutta idea siinä oli se, että koska tutti yli 1-vuotiaalla on lähinnä vain lohdun tuoja, helpottaa vieroittamista se, että jokin muu kuin pelkkä tutti tuo myös lohdun. Kun lohtua tuo yhdessä sekä Nunnu että tutti, on helpompaa ottaa tutti pois käytöstä ja tarjota pelkkää Nunnua lohduttamaan harmin sattuessa.

Käytännön kokemusta mulla ei tästä ole. Meillä pojat syö vielä tuttia. Tarkoitus olisi lopettaa tutin käyttö kokonaan syksyn tullen ja mun jäädessä taas kotiin. Tällä hetkellä tutti on lähinnä käytössä autossa kiukkukohtauksien aikana sekä päivä- ja yöunilla. Päivisin pojat eivät tuttia syö, paitsi jos sattuvat sellaisen jostain löytämään. Tuntuu, että tutit ovat aina nukkumaan mennessä hukassa, ja sitten niitä päivän mittaan putkahtelee milloin mistäkin! :D Mutta aivan varmasti kerron miten se tutista luopuminen sitten käytännössä onnistuu!



Pojista huomaa jo nyt, että Nunnulla on aivan eri merkitys heille kuin tavallisella rätillä. Nunnu vie heti harmin pois, sitä hierotaan naamaan ja sitä haistellaan. Sitä selvästi rakastetaan. Unen tullessa Nunnu usein unohtuu, mutta aamulla se metsästetään taas haisteltavaksi. Kovinkaan tiheäasti en ole Nunnuja pessyt. Pesussahan se tuttu tuoksu lähtee pois! Jos Nunnu on selvästi likainen käy se automaattisesti pesussa tai jos edellisestä pesukerrasta on yli kaksi kuukautta. Jatkoa ajatellen oon miettinyt, jos pojille tekisi vara-Nunnut toisesta kankaasta.. Jos sattuisi käymään niin onnettomasti, että Nunnut joskus katoaisi, olisi kotona sitten vara-Nunnu. Mutta miten sen ihanan tuoksun saisi siirrettyä siihen vara-Nunnuun?

Löytyykö teidän lapsilta tärkeitä unileluja tai –riepuja?

15 kommenttia:

  1. Meillä on ollu ihan perusharso. Sen saa kyllä pestä ja se kelpaa vielä sen jälkeen.
    Nyt ostin paketillisen uusia, kun on pikkuveli tulossa. Uuden paketin harsot ei kelpaa, vaikka pesin ne tietty ennen kun käyttöön annoin :D

    VastaaPoista
  2. Kyllä, kaksin samanlaista. Toinen hoidossa ja toinen kotona

    VastaaPoista
  3. Meillä mummia kutsutaan Nunnuksi. Mummi pyysi että huudettaisiin häntä muulla,kuin "mummi" nimityksellä kaupoissa yms. Kun koskaan ei ollut varma huutaako omat lapsen lapset ja kun kaikki lapset kuullostaa samalta. Sillä tavalla mummosta tuli Nunnu <3 Korvaamaton sellainen <3

    VastaaPoista
  4. Meidän pojalla on aika pienestä ollut käytössä kolme rättiunilelua, esim. Jellycatin lehmä, jossa on siis se rättiosa ja pieni pehmo. Ja lähempänä yhtä vuotta nallet tulivat hänelle tosi tärkeäksi ja nykyään nukkuu yleensä nallen kanssa lusikassa tms. On niin hellyyttävää! Päivisin pitää nallea jo laittaa vähän syrjään, kun muuten tämä kaveri olisi kaikessa mukana :)

    VastaaPoista
  5. Yhdessä vaiheessa esikoiselle oli pehmolelukoira ja soiva kirhavi todella tärkeitä. Hoidossa tosin eivät tykänneet soivasta kirahvista, kun muut lapset eivät pystyneet rauhoittua päikkäreille ja unille :D mutta onneksi pehmokoira riitti. Nyt tosin sekin on jäänyt ja nuoremmalla ei samanlaista halua ole ollut mihinkään pehmoihin, nukkuu tosin vielä tuttipullo kainalossa ja tuttisuussa.

    Esikoisen kanssa pullosta vierottamienn (1,5v) oli kyllä hankalaa.. ja nyt olisi sama rulianssi edessä nuorimman kanssa.. tosin kyse on vain vesipullosta ja ehkä asia hoituu nokkamukiin/pillimukiin ensin siirtymällä. Ainakaaan ihan samaa ei tehdä kuin esikoisen kanssa. Esikoinen luopui tutista 2v, juteltiin yhtenä iltana pitkään ja katsottiin ikkunasta ulos ja sovittiin että viedään tutit pimeään takapihaan, josta tontut hakee ne. Juteltiin ja seurattiin tosi pitkään ikkunasta takapihalle. Juteltiin siitä miten tontut olivat tuoneet tutit lainaan sairaalaan 2vuodeksi ja nyt ne veisivät ne uusille vauvoille sairaalaan taas lainaan. Se oli kuin ihmetarina tutinvierottamisen onnistumisesta. Kertaakaan ei pyytänyt tuttia tuon jälkeen. Ei kertaakaan vaikka siihen asti se oli ollut kaikki kaikessa. Tonttutarinaa kertoi muille - siten kuten itse tuolloin osasi asian ilmaista. Kokeillaan tämän toisen kanssa samaa. Saa nähdä miten käy tällä kertaa.. etenkin kun sitten jää vielä kuopus mahdollisine tutteineen. Esikoinen kun oli tuolloin vielä ainokainen.

    VastaaPoista
  6. Heippa:D me käytetään totta nunnu nimitystä meidän pojalle (1,4kk) toiseen tarkoitukseen;eli jos ollaan menossa nukkumaan,niin me mennään nunnumaan :) ihanat pojat teillä

    VastaaPoista
  7. Meidän tytöllä on kissariepu joka ollut heti sairaalasta lähtien tytöllä :) kaapista löytyy samanlainen varakisu
    Jos alkuperäinen häviää. Ollaan käytetty varariepua joskus, ja nyt 2vnä neiti tunnistaa ettei se ole se sama oikea kisu :D silti se on vielä kelvannut hädän tullessa. Ollaan koitettua käyttää varariepua niin että siihenkin tarttuis tuttu haju, mutta kylläpä sen vaan erottaa kun on niin uudenkarhea yms.

    Tutista meillä luovuttiin päälle 1v 6kk.

    VastaaPoista
  8. Meillä pojalla uniriepuna on minun yöpaitana ollut t-paita. Tuttia hän ei ole syönyt ikinä ja jo pienempänä paita, jossa oli äidin tuttu tuoksu auttoi nukahtamaan ja oli apuna, kun opeteltiin nukkumaan yöt pinnasängyssä omassa huoneessa. Nyt paidasta on tullut niin tärkeä, ettei uni meinaa muuten tulla. Paita oli vasta pesussa ja annoin toisen paidan tilalle, mutta poika tuli yöunilta monta kertaa pois ja sanoi aina "tämä ei ole hyvä paita" :D

    VastaaPoista
  9. Meillä poika ei oo vielä kiintynyt mihinkään riepuun tai pupuun, vaikka ollaan yritetty :-D. Eikai kaikki huoli.

    Ihania nuo kuvat pikkupojista!

    Tyttöankka

    VastaaPoista
  10. Meillä on myös rätit olleet äärettömän tärkeitä :) Loppuvuodesta 3v täyttävä pikkumies nukkuu edelleen rättiensä kanssa... :)

    VastaaPoista
  11. Meillä on tytöillä sellaiset unilelut, saivat ne lahjaksi joltakin Jounin perhetutulta. Ulkomailta jostain toivat tuliaisiksi :)

    VastaaPoista
  12. Hauska idea että ompelisi tuollaisen rätin unikaveriksi. Toimii varmasti! Meillä on pojalla pupu-uniriepu aina unille käydessä. Enpä olekaan tuosta tutkimuksesta kuullut, mutta toivottavasti meilläkin olisi helpompi luopua unitutista kun on tuo riepu. :)

    VastaaPoista
  13. Täältä ruudun takaa tätä pientä palaa elämästänne seuranneena olen vakuuttunut että teidän perheeseen kuuluu vielä joskus se pikkusisko ( - tai veli). <3 ;) Ja nuo aiemman postauksen hoplop kuvat oli ihania!

    VastaaPoista
  14. Mun pojalla on nalle, joka on vielä pian 4-vuotiaankin ihan paras (uni)kaveri. Tutista luopumisen myötä nallesta tuli entistä tärkeämpi. Kaks jnikaveria oli ihan kätevää esim. päiväkodissa tai kun nalle tapaturmaisesti likaantui (oksennus). Sitten tyyppi oppi tunnistamaan nallet toisistaan ja peli oli menetetty, vain se "oikea" nalle kelpasi :) Kuopus on rätti-ihmisiä, vaikka kovasti yritetään hänelle tunkea kissaunikaveria. Toistaiseksi tuloksetta :)

    VastaaPoista
  15. Meillä vielä vauva köllöttelee mun masussa (toivottavasti ei enää montaa päivää) mutta kyllä sille nunu on jo varattuna. Äitini osti meille kasan harsoja, joiden joukossa oli kolme jotka sisälsivät bambuviskoosia. Oli sen verran pehmoista materiaalia ettei ollut epäilystäkään mistä harsosta tulee meidän vauvalle se tärkein harso, eli turvaa antava nunu<3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!