tiistai 6. toukokuuta 2014

Parisuhde ja vauva-arki

Raskausaikana ajattelin, ettei vauva-arki tulisi muuttamaan parisuhdetta mitenkään. Oltaisiin edelleen me, mutta sen lisäksi oltaisiin vauvoille isä ja äiti. Vietettäisiin edelleen paljon aikaa yhdessä ja päästäisiin välillä käymään jossain ihan vaan kahdestaan.


Olimpa väärässä.
Vaikka näin vauvavuoden lopulla uskallankin väittää, että meillä oli aika helppo vauva-aika ei parisuhde silti säilynyt ennallaan. Vaikka kuinka ajattelin, että vaikka olenkin äiti on minulla edelleen energiaa panostaa itseeni naisena, tyttöystävänä ja avovaimona. Ei sen tarvitse tarkoittaa totaalimammautumista vaikka vauva tuleekin.

No eihän sen tarvitse, mutta helposti varsinkin kahden lapsen kanssa, se tarkoittaa. Kun vauvoja on kaksi, on kädet ihan koko ajan täynnä työtä ja aina on annettava huomiota toiselle. Enkä nyt sano tätä mitenkään negatiivisesti. On ihan mieletön rikkaus ollut saada niin ihanat kaksospojat kuin meidän lapset on. En voisi, enkä haluaisi kuvitella arkea yhden lapsen kanssa. Mutta se, että lapsia tulee kerralla kaksi tarkoittaa myös sitä, että arki on tuplasti hektisempää. Oma aika ja vielä enemmän parisuhdeaika on todella vähissä. Omasta ajasta luopuu, sillä haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa poikien kanssa. He kun kuitenkin joutuvat jatkuvasti jakamaan huomion veljensä kanssa. Ja koska olen vain sitä mieltä, että jokainen äiti ja isä tarvitsee edes vähän omaa yksin aikaa ilman lapsia ja puolisoa, on sekin aika otettu sitten siltä parisuhdeajalta. Poikien syntymän jälkeen, on laskettavissa yhden käden sormilla ne kerrat, kun ollaan kahdestaan oltu jossain.



Puoliso on se, joka jakaa tutun ja turvallisen arjen. Kun ärsyttää, mikään ei onnistu ja elämä muuten vaan potkii kunnolla päähän, puolisoonhan sen purkaa. Se on se läheisin ihminen, joka ottaa ne pahimmat itkupotkuraivarit vastaan. Epäreilua joo, mutta täysin väistämätöntä. Ainoa positiivinen asia, että se on molemminpuolista ja kertoo toisaalta läheisyydestä ja syvästä luottamuksesta. Vaikka kuinka kiukkuaisi, puoliso pysyy siinä ja tukee. 

Raskausaikana heitin Henkalle puolitosissani ja puolivitsillä sopimuksen, että vaikka kaksosvauva-arjesta tulisi kuinka hirveää, vauvavuotena ei erottaisi. Asuttaisiin sitten vaikka erihuoneissa, mutta ensimmäisenä vuotena ei erottaisi. Syy oli se, että meidän parisuhde oli kunnossa vauvojen syntyessä. Se oli ollut vakaa jo pitkään. Yhteisiä vuosia oli takana jo kuusi ja kumpikin tiesi, että tämä on nyt se elinikäinen suhde. Eli syyt jotka meitä mahdollisesti vauvavuotena olisi eroonajaneet olisivat olleet väsymys ja yhteisen ajan puute. Odotettaisiin siis ainakin pari vuotta vauvojen syntymästä ja jos vielä silloinkin tuntuisi, ettei suhde kestä olisi aika sanoa soronoo.



Siihen tilanteeseen ei onneksi olla jouduttu. Kiitos perustyytyväisten ja helppojen vauvojen, meidän arki on ollut sujuvaa. Vaikka yhteistä aikaa kaksin on ollut minimaalisesti, on illoista aina löytynyt yhteistä aikaa. Tosi usein väsyneenä, varsinkin nyt viimeisten parin kuukauden aikana kun poikia ja heidän uniaan ovat häirinneet toistuvat korvatulehdukset, meidän yhteinen aika on ollut sitä, että puolikuolleina maataan sohvalla ja tuijotetaan koomassa telkkaria. Ei ehkä mikään unelmakuva parisuhteesta, mutta minkäs teet kun väsyttää?

Yhteinen aika on vähissä, mutta läheisyys meidän välillä ei silti ole kadonnut. Se on vähentynyt ja kovasti, kun päivän aikana ei vaan aina ehdi halailla. Leffahetkien paras paikka on oman miehen kainalo ja käsi kädessä nukahtaminen on tullut tavaksi. Koen myös, että synnytys kaikessa brutaalisuudessaan lähensi meitä ihan valtavasti. Henkka oli mulle se tärkein ja suurin tuki koko tapahtuman aikan, en muista pelänneeni hetkeäkään ja eniten siihen vaikutti varmasti se rakkaimman ihmisen läsnäolo.



Yhteisiä harrastuksia meillä on aina ollut ja on edelleen. Yhteiset juoksulenkit ovat saaneet enemmän vastusta, kun vaunuissa kököttää kaksi kymmenkiloista punnusta ja lenkeistä on tullut paljon hauskempia, kun matkalla pysähdytään leikkipuistoihin. Yhteistä pyöräilyharrastusta aletaan taas aktivoida, kun pojat alkavat olla tarpeeksi isoja pyöräkärryyn laitettavaksi. Leffat ja elokuvien katsominen on kulkeneet tässä vauvavuodenkin mukana. Sitä on helppo harrastaa iltaisin poikien mentyä nukkumaan.

Riidat on vauvojen syntymän jälkeen muuttuneet älyttömämmiksi. Me tapellaan siitä kumpi on useammin jättänyt kakkavaipan hoitotason reunalle ja kumpi niitä taas enemmän on siitä siivonnut. Kunnon huutoraivoriitoja ei oikein tule, kun kumpikin pelkää poikien heräävän. Kihistään sitten kumpikin oman päämme sisällä. Ärsyttävää!



Joskus tulee ihan hirveä ikävä meitä. Sitä mitä oltiin vaikka kolme vuotta sitten alpeilla tai neljä vuotta sitten Egyptissä. Kun kaiken ajan pystyi omistaa toisen kanssa ololle ilman mitään häiriötekijöitä. Meillä on ollut niin hauskaa yhdessä. Kummallakin on ihan kummallinen kieroutunut huumorintaju, jota jostain syystä itse vaan tajutaan. Me ollaan hyvä paketti. 
Silti niiden satunnaisten ikävöintien päätteeksi muistaa ja huomaa, mitä sai tilalle. Meillä on nyt perhe. Yhteinen perhe. Ja niitä halauksia ja läheisyyttä on nyt nyt antamassa ja jakamassa kaksi aivan ihanan valloittavaa pikkumiestä.



Elämä ei oikein voisi olla tämän paremmin. Monesta asiasta voisi valittaa ja usein valitankin, mutta silti olen tosi iloinen, että perusasiat on kunnossa. Se mikä ehkä on edesauttanut tähän on se, että parisuhde oli hyvä jo ennen lapsia. Mä olen sitä mieltä, että kaikki ristiriidat joita suhteessa on, kasvavat potenssiin kaksi lasten tullessa. Ei lapsi korjaa suhdetta tai paranna sitä. Parisuhteen on oltava kunnossa ennen lapsia. Ei siitä muuten mitään tule.

Parisuhde tarvitsee aikaa ja panostusta. Meillä se on lievästi sanottuna ollut hieman retuperällä, kun kaikki panostus on mennyt lapsiin ja voimat kodin ja arjen pyörittämiseen. Vauvavuosi alkaa olla lopuillaan, joten olisiko taas aika panostaa meihin pariskuntana ja avoparina siinä perheen ja lasten rinnalla? 

Otettiin jo vähän varaslähtöä parisuhdelaatuajanpanostukseen reilu viikko sitten, kun käytettiin Henkan vanhemmilta joululahjaksi saatu lahjakortti. LÄhdettiin heti aamusta Kolille, kun mummo ja ukki saapuivat hoitamaan poikia. Lenkkeiltiin, ulkoiltiin, rentouduttiin spassa erilaisten hoitoja ja skumpan parissa ja syötiin vielä hyvin. Yhdestäkin päivästä ja parista tunnista yhdessä sai ihan valtavasti virtaa. Näki niitä pilkahduksia myös meidän parisuhteesta. Siellä se on tallessa, sen äiti ja isi -moodin alla. Se vaan pitää taas herätellä esiin sieltä!



 Tsempit teille kaikille muillekin vauva-arjen ja parisuhteen yhdistämiseen! <3

38 kommenttia:

  1. Niin tuttua. Kai se meidänkin parisuhde jossain kakkavaippojen ja puklujen alla löhöilee. Pitää aina välillä yrittää muistaa kaivaa se esiin. Vaikeaa se on, kun kerrankin pääsee yhdessä ravintolaan, ahmii ruoan ennätysvauhtia että pääsee kotiin nukkumaan. Ihanaa että saitte yhteistä hemmotteluaikaa! <3

    Meidän neuvolaterkkakin muuten sanoi että pitäisi olla kiellettyä myöntää avioero ekana vauvavuotena ;)

    VastaaPoista
  2. Ihanat <3!
    Joo ei todellakaan lapsi paranna valmiiksi repaleista suhdetta, ei se ole mikään laastari. Meillä oli -ja on tosi vahva suhde, vaikkakin perkeleet on lentäny huomattavasti useemmin nykysin kun ennen vauvaa :D.

    VastaaPoista
  3. Ihana kirjoitus ja niin asiaa! Tunnistin kirjoituksestasi monta juttua, jotka ovat pyörineet parisuhteesta mielessä tämän vauva-ajan keskellä :)

    VastaaPoista
  4. Piste, veit sanat suustani! eka vuosi on ehdottomasti parisuhteelle rankin ja ollaankin useasti todettu, ettei enää yhtään ihmetellä niitä, jotka ekan vuoden aikana eroaa. Pitäis osata vaan antaa aikaa sille yhdessäololle, vaikka sitten sen "oman ajan" kustannuksella. Jotain tosi ihmeellistä ja syvällistä mun piti tähän kommentoida, mut jotenkin sä sanoit kaiken niin tyhjentävästi :)

    Mutta siis, jälleen kerran tosi hyvä teksti ja ihanat kuvat <3

    VastaaPoista
  5. Ihana teksti! :) Itellä oli ihan samanlaiset ajatukset, että hyvinhän sitä ehtii panostaa itteensä ja suhteeseen siinä vauvanhoidon välissä. Mutta, kun ei sitä vaan jaksa varsinkaan ensimmäisten kuukausien aikana, kun vauva valvoo pahimmassa tapauksessa yö kahteen! Siinä on parisuhde aika minimissä.
    Nyt puolen vuoden jälkeen alkaa jo helpottaa ja yhteiset pari tuntia illlalla Lilianin mentyä nukkumaan alkaa olla jo tapa. LUKSUSTA, kun saa vaan löhötä sohvalla kahdestaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä!
      Onneksi tosiaan menee ajoissa nukkumaan! Sit saattaisi pää levitä helpommin jos ei menisi! :)

      Poista
  6. olipa hyvä ja kiva postaus!

    VastaaPoista
  7. Olipa hieno postaus. Tuota samaahan se on meillä muillakin. Ihanaa, että saitte omaa aikaa! :)

    VastaaPoista
  8. söpöläiset!! <3 Lähetään joskus myö blogimammat tuonne spa:han!! <3

    VastaaPoista
  9. Rakastan sinua kulta...vaikka sanon sen liian harvoin ♡

    VastaaPoista
  10. itkin melkeen silmät päästäni kun luin tätä :)
    Meillä ollaan melko samassa tilanteessa, tai pääpiirteittäin. Nella neiti 7kk ja kuusi vuotta yhteistä taivalta takana.

    Kirjoitit kyllä niin ihanasti! täytyy käskeä isännänkin lukea tämä.. :)

    VastaaPoista
  11. Aww. :)

    Pitää muistaa aina se et ei sitäkään vaihetta loputtomiin kestä, et ei pysty minnekkään lähtemään. Kokoajan ne kuitenkin kasvaa, ja arki muuttuu kokoajan erilaiseksi. Muutaman vuoden ikäinen on jo mielellään parikin päivää mummolassa, jolloin voi ottaa jo ihan erilailla aina joskus laatuaikaa parisuhteelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Nyt jo huomaa, kuinka alkaa helpottaa! Isompi lapsi on helpompi jättääkin hoitoon! :)

      Poista
  12. Eilen luin tän sun postauksen ja olin jo kirjoittamassa kommenttiakin, mutta jotenkin se sitten vain jäi. No anyway, kivasti kirjoitettu juttu ja hyvin oot pohtinut noita parisuhdekiemuroita! Kiva, että saitte miehen kanssa yhteistä aikaa edes hetken verran - piristää varmasti kummasti, vaikka kuinka perhe-/lapsikeskeinen olisikin :) Tervetuloa myös lueskelemaan mun blogia, olit näköjään klikannut itsesi lukijoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteinen aika teki kyllä tosiaan hyvää! Uutta odotellessa! :D
      Kiitos! Blogisi vaikutti tosi kivalta! :)

      Poista
  13. Hyvä kirjoitus! No nyt keksein ainaki yhen jutun mikä on kaksosten kanssa helpompaa kun näiden vuoden ikäerolla olevien kanssa. On vain yksi vauvavuosi. ;) nimim. Jo toista vuotta putkeen vauvavuotta viettävä. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, totta! ;) Ja luulen et tää toka vuosi helpottuu myös kovasti kun pojat viihtyy paremmin kaksistaan. Leikkikaveri on ainakin lähellä kokoajan! Tsempit tuplapitkälle vauvavuodelle! <3

      Poista
  14. Tää oli ihana :)
    Pisti herättelemään itseäkin ja miettimään omaa parisuhdetta ja ennen kaikkea sen vaalimista.
    Joten taidampa ottaa nyt työkseni ja kehittää edes sen pari tuntisen aikaa vain meille tulevalle viikonlopulle.

    VastaaPoista
  15. Ihana postaus! Ja helpottava ja piristävä varmasti monelle!

    Meillä myös on parisuhdeaika jäänyt ihan minimiin vaikka lapsia on vain yksi. Ja välillä asiat ärsyttää suunnattomasti. Kun yöt oli pahimmillaan mietin jo eroakin, kun väsytti niin kauheasti. Onneksi koko ajan pidin mielessä, että tämä on vain väliaikaista, parempaa tulee kyllä olemaan. Ja niinhän se on. Ja noita hellyydenosoituksia pitäisi harrastaa enemmän! Miehen kanssa meillä on nyt yhteinen vitsi, kun yhtenä päivänä mies tuli kahdesti antamaan minulle suukon. Minä sitten kysyin, että mikäs ihmeen pusupäivä tänään on? Alkoi sitten molempia naurattamaan, että kaksi pusua päivässä tarkoittaa pusupäivää, hyvin menee. Nyt ollaan kyllä yritetty pitää joka päivä pusupäiviä.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompa kiva kuulla MAri! <3
      Hahaa, voi kuinka tutulta toi taas kuulostaa!! :D

      Jep, pusupäiviä enemmän!! :D

      Poista
  16. Oli kyllä hyvin kirjoitettu!
    Meillä neiti valvoi 2v asti yöt, heräs itkemään tai sitten ihan vaa valmiina leikkeihin keskellä yötä, usein monta kertaa yössä. Kun neiti alkoi nukkua yöt oli pikkuveikka tervetullut :) Nyt sitä sit valvotaan toisen kanssa, edellis yön unet jäi 2h. Ei,en valita, ihania lapsia mulla on silti <3 mutta se parisuhde sitten.. nyt toisen lapsen kohdalla on alkanu tuntumaan että onko parisuhteesta enää mitään jäljellä. Päivät menee lasten kanssa ja illat on niin uupunu valvotuista öistä että on vaa ihana painaa pää tyynyyn. Välillä tuntuu että ei edes tiedä toisen kuulumisia, kun ei oo ehtiny rauhassa keskustella..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjasti voimia sulle sinne! Toi väsymys on varmasti ihan hirveää! Koita muistaa, että se vielä helpottaa kun lapset alkaa nukkua kunnolla! Nyt paostat itseesi, parisuhteeseen sitten taas kun voimavaroja on! <3

      Poista
  17. Ihana kirjoitus. Huomasin tämän otsikon jo tiistaina, mutta luin sen vasta nyt. Pelkäsin, että kirjoitat, kuinka teidän parisuhde ei ole muuttunut mitenkään ja kuinka teillä on samanlailla läheisyyttä ja aikaa kuin ennenkin...hehheh. Pelotti tulla lukemaan, kun itse just ihan samoja oon ajatellut ja miettinyt, että onkohan muilla ihan toisin... Miten helpottavaa lukea tällaisia ajatuksia ja kuitenkin niin positiivisessa hengessä. Jotenkin sai perspektiiviä omaankin arkeen. Ootte kyllä niin ihana pari! Ja ihanaa, että teillä on pojille hoitajia, että edes joskus pääsette kahdestaan jonnekin.

    -tyttöankka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että rohkenit! Ja ihana kuulla ettei me olla ainoita, joiden parisuhde on vähän jäähyllä..
      Tsempit teille sinne omaan arkeen tyttöankka! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!