Uuden arjen opettelua

Niin ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! Toivottavasti takana on paitsi mukava viikko, niin myös rentouttava viikonloppu! Meillä on ollut ilokseni kumpaakin ja arki tuntuu muutenkin rullailevan tällä hetkellä aika kivasti eteenpäin. Uuden oppimisen äärellä tässä toki ollaan, eikä arki tietenkään ihan itsestään toimi. Paljon pitää tehdä ennakkoon, monta juttua jättää tekemättä ja monessa oikoa. Mutta silti, fiilis on tosi hyvä, enkä juuri nyt vaihtaisi meidän arkea mistään hinnasta muuhun.

Vaikeinta tässä uudess aarjess aon varmasti ollut se, että vapaa-aikaa on yllättäin tosi plajon vähemmän. Selkeiten tämä ehkä teille seuraajille näkyy olemattomina somejulkaisuina, poissaoloaan huutavina IG-storeina ja harvoina postauksina. Uuden äärellä on ollut pakko priorisoida. Illat menee lasten kanssa touhutessa ja uutta päivää järjestellessä. Läppäriä ei tule avattua, eikä päivisin puhelinta oikein muistakaan. Työpäivät on olleet niin täynnä kaikkea, etten aina meinaa muistaa edes avata puhelinta. PÄivien storyt ovatkin jääneet minimiin. Tämä taitaa olla asioita, joka myös teitä harmittaa ja mä lupaankin jatkossa petrata ja päivittää meidän arkea enemmän. En nyt ehkä työpäivän aikana mutta muuten. 

Mainitsinkin, että ennakointi on juuri nyt isossa arvossa. Isoiten ennakointi näkyy varmasti ruuissa, sillä teen seuraavan päivän safkat valmiiksi jo edellisenä iltana. Näin töistä tulless ameillä on aina jo ruoka valmiina, eikä ekana tarvitse alkaa kokkailla. Tämä tietysti syö aikaa illoista valtavasti ja olenkin miettinyt pitäväni jatkossa sellaisia mealprepping päiviä, jolloin tekisin kolmen tai neljän päivän ruuat kerralla. Jatkossa helpotusta tähän tulee myös sillä, että helmikuun alusta aloitan 80% työajan, joten arkeen saadaan yksi vapaapäivä kotijutuille. Tätä olenkin ikävöinyt, nyt nimittäin tuntuu, ettei illat ja viikonloput riitä millään kodin siistinäpitämiseen ja kaikkiin niihin kotitöihin mitä pitäisi tehdä.

Arjen pyörittämistä helpottamaan ollaan otettu käyttöön kauppakassipalvelu, josta kirjoitan takuulla vielä tarkemmin. Tuo on nimittäin yksi valtaisa ajanhallinnan ja -säästämisen helpotus, vaikkei se varmaankaan rahapussille sitä niinkään tee. Mutta ajallisesti ssästö on huima. Toinen mitä olen pohtinut, on siivoojan palkkaaminen. Olisi ihana jos joku kävisi kerran tai pari kuussa meillä siivoamassa, jolloin its evoisi hoitaa vaan sen ylläpitosiivouksen. Tämä on vielä harkinnassa ja pitää vähän pohdiskella meidän budjettien parissa, että liikenisiko siivoukselle muutama ylimääräinen satanen.

Muuten arki pyörii kivasti. Mulla on niin huippufiilis tästä ja töihin paluusta ylipäänsä, etten pari kuukautta taaksepäin olisi voinut kuvitellakaan. Taas tuli todistettua se, että niin paljon kuin rakastankin olla kotiäiti ja pyörittää kotia, kaipaan myös muita juttuja. Töissä on ihanaa olla minä ja tehdä juuri sitä missä minä olen hyvä. Tuntuu, että mun oma persoonakin tulee jotenkin paremmin esille, kun päiviin mahtuu omiakin juttuja. Iso osa on myös sillä, että pienimmän päiväkotiura on alkanut niin hienosti, ettei mulla ole lainkaan sellaista fiilistä, että meidän ratkaisu ruuhkavuosien aloittamisesta jo nyt olisi jotenkin väärä. Hän on niin elementissään päikyssä, että mun on helppo olla iloinen tästä kaikesta. Kaikki olisi varmasti toisin, jos potisin huonoa omaatuntoa hoidon aloituksesta. 

Iso pelastus on ehkä myös se, että me saatiin juuri kakkosauto lainaan mieheni vanhemmilta, joten arki tulee nyt jatkossa pyörimään vieläkin helpommin, kun meidän ei tarvitse olla yhden auton varassa. Voidaan vähän porrastaa lasten hakemista ja hoitoon viemistä ja näin ollen toinen vanhempi vapautuu kotitöillekin aiemmin. 

Mutta nyt mä keskityn viettämään omaa- ja parisuhdeaikaa. Sekin kun on ihan valtavan tärkeää, vaikka arki välillä viekin mennessään. Oikein ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! ❤