maanantai 7. tammikuuta 2019

Lomaltapaluukuulumiset


Täällä ollaan! Kliseisesti back in business! Ihan näin pitkää taukoa en tosin kaavaillut ja ajatuksena oli päivittää kuulumisia jo paljon aiemmin. Jotenkin lomailu vaan vei mennessään, enkä ole tätä ennen tainnut avata läppäriä muuhun tarkoitukseen, kuin laskujen maksuun ja Viaplayn katseluun. Piti ihan tarkistaa, ja viime käynnistä blogiin on huikea kolme viikkoa aikaa, tuo taitaa olla pisimpiä taukoja joita koko kirjoitushistorian aikana olen pitänyt!

Eikä siinä, tauko tuli tosiaan tarpeen. Lomailtiin melkein tuo koko aika koko perheellä, joten en halunnut itse vetäytyä muiden seurasta omaan rauhaan. Ja pakko myöntää, ettei minulla kovin suurta kirjoitusinspistäkään ollut. Sen olen jo vanhasta tottumuksesta huomannut, ettei inspiraatiota voi pakottaa. Se tulee kun on tullakseen. Ja nyt se tuli, mun toisiksi viimeisen kotiäitipäivän päätteeksi! 

Tosiaan, vuosi vauhtui ja samalla päättyy yksi aikakausi, luultavasti ikuisesti. Mä en tule enää koskaanikinä olemaan kotiäiti, vaan työt tulevat rytmittämään arkea tästä eteenpäin oikeastaan aina. Valtava muutos se ei tietysti ole, onhan blogikin työllistänyt koko tämän vuoden. Silti sitä en laske ihan samanlaiseksi työksi kuin leipätyöni, johon pitää lähteä kodin ulkopuolelle, ja joka vaatii vähän toisenlaista intensiteettiä ja keskittymistä kuin blogi. Lomalla punnitsin sitäkin mahdollisuutta, että pitäisikö blogi vaan unohta aja keskittyä kaikkeen muuhun. Huomasin kuitenkin, että niin hyvää kuin tauko tekikin, koko ajan sen pitkittyessä kaipasin takaisin läppärin ääreen. Oli ihana ottaa pieni irtiotto, mutta ihan yhtä ihanaa on olla nyt takaisin.

Tämä teksti tulee kyllä olemaan niin täysin sillisalaattia kuin olla vaan voi, sillä mä en jotenkin nyt yhtään osaa jäsennellä ajatuksiani. Olen niin täpinöissäni alkavista töistä, siitä että tapaan taas päivittäin aikuisia ihmisiä ilman lapsia ja pääsen haastamaan itseäni ihan toisella tavalla kuin kotona. Odotan sitä, että mulla on vähän enemmän omaa aikaa ja että kotihoidontuen sijaan saan taas palkkaa. Kovasti odotan myöskin sitä, että lyhennetyn työajan vuoksi, mulla on edelleen vapaapäiviä viikolla ja pääsen tekemään vähän lyhyempää työviikkoa. Veikkaampa, että se jos mikä auttaa jaksamaan työviikot. Neljän päivän viikko kun tuntuu tosi paljon pienemmältä kuin viiden päivän!


Lomasta me nautittiin ihan täysillä, onhan tää meidän viimeinen loma ennen kesää, eikä kesälomankaan samanaikaisuudesta ole mitään takuita. Voi siis olla, että seuraavia perhelomia saadaan odottaa tovi. Mä sain onneksi siirrettyä viime kesän lomat vielä ensi kesälle, muutenhan kesälomaa olisi vain viikon verran, ja se tuntuu kyllä aivan liian vähältä. Lomailuja ennen pitäisi kuitenkin palautella taas työmoodi mieleen. Sen kanssa on varmasti tekemistä, onhan siitä kuitenkin kaksi vuotta kun olen viimeksi työtuolissani istunut!

Mutta lomat meni tosiaan hyvin. Oli niin ihanaa saada viettää aikaa ihan kunnolla koko perheellä, ilman mitää sitoumuksia tai pakkoja. Otettiin joululoma ihan tosi rennosti ja se kyllä tuntuu. Lapsetkin on olleet jotenkin erityisen nätisti, ja uskon sen olevan ihan vaan siksi, että meillä on ollut nyt niin paljon aikaa heille. Tuplista kylläkin jo huomasi, kuinka ikävä heillä oli ollut päiväkotikavereita, sen verran innolla he sinne tänään nimittäin suuntasi! 

Joulu oli ihana ja vuodenvaihde oli ihana. Mun mieli on jotenkin vaan nyt niin rentoutunut ja zen, etten oikein saa kiinni mistään. Sitä en tiedä johtuuko se lomasta vai tänään olleesta hieronnasta, mutta olipa kumpi vain, olen siitä tosi onnellinen. Ja ettei nyt vaan liikaa ala ärsyttää mun ällöpositiivisuus, sattui meille ikäviäkin lomalla. Toinen auto nimittäin hajosi ja tiedossa on nelinumeroisen summan remppa. Niin ikävää kuin se onkin, en vaan jaksa jäädä tätä märehtimään. Asialle ei voi enää mitään ja auton kanssa kyse on kuitenkin aina vaan materiasta ja rahasta. Pahemminkin voisi aina käydä, joten kai turva vaipua epätoivoon, vaikka asiaa ajatellessa kovasti ärsyttääkin.

Huomenna mä viettelen mun viimeistä kotiäitipäivää, ennen kuin keskiviikkona aloitan oikein kunnon koulutusrupeamalla. Pari seuraavaa viikkoa tulee olemaan varmasti hektiset, mutta enköhän blogiinkin ehdi. Alkuun varmasti vaan vähän harvemmin, ennen kuin saan uuden arjen rytmeistä kiinni! Tällä viikolle yritän kuitenkin vielä saada vähän juttua meidän joulusta, taaperon päiväkodin aloituksesta ja menneestä vuodesta. Vuosi 2018 oli kaikin puolin ihana, se ansaitsee vielä ainakin yhden katsauksen! Sitä ennen täältä voi lukea vuoden suosituimmat postaukset!

25 kommenttia:

  1. Ihana tuo teidän pikkutyttö, söpö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on kyllä ihana, mutta jos lettipäästä puhut, hän on poika :)

      Poista
  2. Ihana kun ootte saaneet lomailla oikein olan takaa! Tsemppiä työarkeen, mullakin jatkuu työt taas huomenna joululoman ja sairasloman jälkeen. Ei oo ollut ikävä kiireistä aamua, mutta toisia aikuisia kyllä:D vitsit teidän pienin on kasvanut, ihana!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Siitä kiirettä ei kyllä ole yhtään ikävä, rauhalliset aamut on ihania! Tsemppiä myös sinne töiden jatkamiseen!

      Hänestä on tullut jo niin iso! <3

      Poista
  3. Minkä ikäinen tuo ihana lettipäinen neiti on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana lettipäinen lapsi on poika, ja hän on 1v9kk :)

      Poista
  4. Voimia työelämään ja arkeen. Siitä ne oikeat kiireet ja ruuhkavuodet alkaa, työt, päiväkodit, sitten koulut ja läksyt, lasten harrastukset ja kuskaamiset, jossain välissä kaupassa ja ruuanlaittoa ym kotitöitä. Kalenteri pakollinen. Paljonko teillä muuten on kolmen lapsen päivähoitomaksut? Se on aika iso summa maksettavaksi, jos teet vielä lyhennettyä työaikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tästähän ne tosiaan alkaa, mutta uskon tämän ajan tuovan mukanaan myös paljon hyvää ja ihanaa :)
      Me laskettiin, että kokoaikaisella palkalla ja kokopäiväisellä hoitoajalla, meidän maksut kolmesta lapsesta olisi yli 500e, se sama siis, mitä maksettiin tuplistakin pari vuotta sitten kun he oli kokoaikaisia. Nyt kun teen 80% työaikaa, lapset ovat hoidossa alle 35h, joten hoitomaksu on pienempi ja mä maksan veroja vähemmän, eikä meidän tulot ihan yllä maksimirajaan. Hoitomaksu näin, huomioiden vielä pienimmästä saatavan joustavan hoitorahan, on lähes 300e vähemmän kuin maksimi. Palkka toki pienempi, mutta saan toisaalta enemmän aikaa lasten kanssa, eikä sitä oikein voi mitata rahassa :) Tulonmenetyksen ero ei siis ole kovin suuri siihen tilanteeseen nähden, että tekisin täyttä työaikaa.

      Ja mä koen, että tällä lyhennetyllä hyödyt on kuitenkin suuremmat kuin haitat, vaikka se euroissa vähän näkyykin. Kotitöille ja harrastuksille on paljon enemmän aikaa, kun töitä on viikossa vain neljänä päivänä :)

      Poista
  5. En ikinä laittaisi pojalle lettiä. Yritätkö tehdä hänestä tytön?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sun ei tarvitse. Siinä mielessä on ihanaa, että elätään vapaassa maailmassa, niin jokainen voi tehdä ratkaisut kuten haluaa. En mäkään pukisi tyttölapselle pinkkiä ja röyhelöä, tai kutsuisi häntä prinsessaksi. Ei se silti ole väärin vaikka joku muu niin haluaakin tehdä.

      Ja meillä on ihana pieni poika, miksi ihmeessä yrittäisin tehdä häntä tyttöä? En koe, että hiukset määrittää sukupuolta yhtään enempää kuin mikään muukaan ulkoinen seikka.

      Poista
  6. Voi jestas! Mulle on sanottu ettei pojalle voi pukea keltaista, pinkkiä tai punaista kun ne on tyttöjen värejä kuulema. Miksi sitten kovin moni aikuinen nainen pukee päällensä mustaa, sinistä ja vihreää? Eikös ne kuulu sitten vähän tähän poikaväreihin luokiteltaviksi.
    Ihana letti Justuksella ♡
    Tehköön jokainen oman lapsen kanssa juuri niinkuin haluaa. Ei niin miten joku "aikuinen" asian eritavalla näkee ja kokee.
    Toivottavasti tällä aiemmin kirjoittaneella anonyymillä on lyhyet hiukset. Jos meinaa olet nainen niin kovasti toivon että sua luullaan mieheksi! Eikös naisella ole normien mukaan pitkät hiukset ja miehellä lyhyet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikein yhtään syty millekään sukupuolitetulle jutulle muutenkaan, kivempi elää niin, että aivan kaikki on aivan kaikille mahdollista, riippumatta siitä miltä jalkojen välissä näyttää :)

      Poista
  7. Voi ei,kun joku jaksaa aina tarttua asioihin ja kommentoida :D Missä sanotaan, että tyttöjen hiuksia saa vaan letittää? :D
    Ihania lomakuvia ja mukavaa alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Pitäisikö kaljuille yksivuotiaille tytöille sitten laittaa peruukki, ettei kukaan vaan luule heitä pojaksi? o.O

      Poista
  8. Tsemppiä uuteen arkeen! Millaista työtä teet? Palaatko nyt samoihin työtehtäviin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teen asiantuntija työtä asiakaspalvelussa ja palaan samoihin tehtäviin kuin mistä jäin äitiyslomalle! :) Kiitos! <3

      Poista
  9. Kumpa olisikin joskus varaa lomailla tuolla tavalla...vai saitteko loman ilmaiseksi ?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen opiskelemaan sellaista alaa jossa on töitä ja hyvä palkka. Sen lisäksi kannattaa säästää. Sitten on varaa lomailla :)

      Poista
    2. Kiitos neuvostasi! Enpä olisi tätä itse älynnytkään !

      Poista
    3. Lapissahan oltiin vaan viikko, muu loma vietettiin kotona :) Loma maksettiin itse, kaupalliset yhteistyöt tai saadut hyödykkeet on aina blogissani merkitty asianmukaisesti :)

      Poista
  10. Hei, järjettömät jonot Lahden seudulla hoitopaikkoihin. Miten ajoissa rupesitte etsimään vaiko saitteko muuta kautta esim,.tuttavien tms tai jonojen ohi ? Oliko päiväkoti ainoa vaihtoehto vai olisiko myös perhepäivähoitaja käynyt ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Julkiselle laitoin hakemuksen jo puoli vuotta ennen tarpeen alkamista, mutta tähän yksityiseen soittelin vasta pari kuukautta sitten. Yksityiset valitsevat itse asiakkaat, joten heillä ei oikeastaan sellaista jonoa ole. :) Päivökoti oli ainoa vaihtoehto, ei haettu pph:lle ollenkaan.

      Poista
    2. Kyllä täällä ainakin yksityiselle ihan jono on eikä sieltä vaan valita ketä hoitoon halutaan vaan ihan jonon mukaan mennään.

      Poista
  11. Voi että on suloinen pallero!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!