perjantai 17. lokakuuta 2014

Äidin oma-aika

Mä rakastan olla lasten kanssa kotona. Nautin siitä, että saan muovata päiväohjelman mieleiseksi, siivota kodin ajan kanssa, tehdä monen tunnin valmistusajan vaativia ruokia ja nähdä poikien kasvavan ja kehittyvän. Tuntuu, että arki olisi liian täyttä ja menettäisin liikaa, jos lapset olisivat päivät hoidossa. Kokisin tämän varmaankin erilailla, jos meillä olisi vain yksi lapsi. Silloin saattaisin toivoa lapselle aktiviteettejä oman ikäisten kanssa, mutta nyt kun paras leikkikaveri on myös kotona, on tämä ratkaisu parhain mahdollinen. Meille.

Vaikka nautin tästä ja kotiäitiys riittää tällä hetkellä minulle tuomaan sen onnistumisen ja osaamisen tunteen, jonka yleensä työstä saa, tarvitsen silti aikaa ihan yksin. Tai aikaa yhdessä ystävien tai puolison kanssa. Se että olen äiti, ei mielestäni tarkoita, että lapsen kanssa PITÄÄ olla 24/7. On tervettä keskittyä välillä ihan vaan itseensä, eikä siitä pidä potea huonoa omaatuntoa. 

Kasperista olin ensimmäisen yön erossa hänen ollessa vuorokauden ikäinen. Silloin en olisi halunnut, mutta pakko oli. Toisen kerran olin Kasperista yön erossa hänen ollessaan yhdeksän kuukauden ikäinen. Tällöinkin Kasper oli isänsä kanssa, joten hän koki varmasti olonsa täysin turvalliseksi. Ensimmäisen yön erossa molemmista vanhemmista pojat viettivät ollessaan 1v 2kk. Ikä tuntui juuri sopivalta. Itselle alle vuoden ikäistä ei tuntunut hyvältä jättää ilman kumpaakaan vanhempaa. Vieläkään en jätä poikia yöhoitoon "vieraille" kovin mielelläni, eikä tarvettakaan sille ole onneksi ollut.



Omaa aikaa olen saanut koko ajan pitkin poikien vauvavuotta. Ensimmäisen kerran jätin pojat yksin isin hoitoon sairaalasta kotiutumista seuraavana päivänä, kun lähdin kaupungille etsimään ristiäisvaatteita. Enkä tosiaan potenut huonoa omaatuntoa. Ihmettelin muita äitejä, jotka eivät "pystyneet" jättämään lasta isän hoitoon, eivätkä siksi lähteneet pois kotoa. Vanhempihan se isäkin on siinä missä äiti ja näin ollen yhtä tärkeä ja turvallinen lapselle. Ja myös isä tarvitsee välillä ihan vain kahdenkeskistä aikaa vauvan(vauvojen) kanssa. Sen parituntisen, jonka itse pyörin kaupungilla, pojat nukkuivat tai vaunuilivat isin kanssa. Tuskin ehtivät edes kaivata äitiä.

Lasten kanssa on ihanaa, mutta kun arjesta irrottautuu tunniksi tai kahdeksi ja käyttää sen ajan ihan vain itselleen, kummasti jaksaa paremmin kieltää sen viidennenkymmenennenkuudennen kerran koskemasta telkkariin, ilman että kielto menee huudoksi. Oma pinna pitkittyy huomattavasti sillä, että saa keskeytyksettä miettiä omia juttuja lenkkipolulla, tai juoda kahvin rauhassa kahvilassa, ilman että samalla viihdyttää kahta taaperoa. 

Aika varmasti joku saa tämän nyt käännettyä niin, että haluaisin vaan yksinaikaa ja aina juoda sen kahvin rauhassa. Ei. Haluan joskus juoda sen kahvin rauhassa. Käydä joskus lenkillä yksin. Istua joskus kaverin luona viinilasillisella. Joskus. Ei aina. Enimmäkseen haluan olla poikien kanssa. Käydä heidän kanssa leikkitreffeillä, jolloin samalla voin viettää aikaa poikien kanssa ja nähdä omia ystäviä. Viedä pojat kahvilaan ja hörpätä itse jossain välissä pikaisesti oma kahvi, ennen kuin se jäähtyy tai lentää lattialle. Enimmäkseen poikien on hyvä olla kanssani, eikä "vieraan" hoidossa, mutta välillä hekin tarvitsevat omaa aikaa ilman äitiä.

Välillä kaipaa vähän pidempiä irtiottoja ja nekin ovat yhtälailla täysin sallittuja niin äidille kuin isällekin. Itselle viikonloppuna on tulossa ihan mahtava irtiotto perusarjesta, kun suuntaan ystäväni kanssa Kuopioon minilomalle shoppailemaan, syömään ja kurkistamaan pitkästä aikaa taas yöelämään. Jätän pojat ensimmäistä kertaa yksin isin kanssa yöksi ja aion nauttia täysillä ajasta ihan vaan itseni ja ystäväni kanssa! Kierrellä rauhassa vaatekauppoja ja Ikeaa, miettimättä ruoka- ja päiväuniaikoja tai raivaamatta jatkuvasti tilaa itselleni ja tuplavaunuille. Syödä rauhassa, olla jakamatta ruokaani ja juoda kahvi kuumana. Ja takuuvarmasti ikävöidä pikkumiehiäni. :D

Viikonlopusta tulee varmasti huippu!

41 kommenttia:

  1. Tuohon viitaten, kun kirjoitit että ihmettelit niitä äitejä, jotka eivät "pystyneet" jättämään lapsiaan isän hoitoon... Niin, oma poikani on nyt 2,5kk ja oikeastaan vasta nyt viimeisen kk aikana olen "pystynyt" jättämään hänet isän kanssa kaksin ja lähtemään itse esim. Kaupoille.. Kyse ei todellakaan ole ollut siitä, etten olisi luottanut tai uskonut isän pärjäävän lapsensa kanssa, vaan ne hormonit! Täysimetyksellä kun mennään, niin heti kotoa lähtiessä tulee "huono omatunto", että mitä jos vauvan tuleekin nälkä enkä ole paikalla, jne.. Ja kun poika ei siis pulloa huoli :/ joten täysimetyksen vuoksi moni äiti on aika pitkäänkin tosi kiinni siinä vauvassa sekä vauva äidissä, joten irtiottoja on paljon vaikeampi ottaa alkuaikoina verrattuna pulloilla syötettyihin vauvoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki nämä kaikki jutut on tosi yksilöllisiä, ja jokainen toimii tavallaan. Pystymisellä tarkoitin juurikin sitä, että äiti ei mielestään voi jättää lasta, koska on niin korvaamaton. Mä itse ajattelen että kaikki asiat on järjestettävissä. Tiheän imun kautena toki lähteminen vaikeampaa, mutta sekään ei kuitenkaan kestä kuukausia. Ja väitä että aina voi irtautua tunniksi tai kahdeksi. Hörpytysmuki ja tutti vaikka tuuraa sillä aikaa :)

      Ja mun mielestä huono omatunto on päänsisällä. Ei siihen hormonit vaikuta :) Ja samallalailla pullovauvojen äideillä on niitä imetyshormoneja kuin imettävilläkin. Ei ne hetkessä kropasta poistu :)

      Mutta nää on mielipiteitä, ja kukin toimii tyylillään.

      Poista
    2. Tuli yhtäkkiä mieleeni, että kommentoin sulle tähän, mutta unohdin lukea vastauksesi, joten palaan tähän nyt vielä näin hieman jälkijunassa...

      niin, poika on nyt 3,5kk ja hänelle ei kelpaa tuttipullo, ei nokkamuki, ei hörpytykset mistään mukeista..kaikki kikkakolmoset ja nelosetkin on tuloksetta testattu.. joten äidin on siis yksinkertaisesti mahdoton irtautua sitä reilu tuntia pidemmäksi aikaa, edelleenkään... Myöskään tuttia poika ei ole ikinä oppinut imemään... Mutta kommentistasi selvästi paistaa se, että et ole kokenut kunnollista täysimetystä, etkä tiedä kuinka omalla tavallaan haastavaa ja sitovaa se on eikä todellakaan ole järjestelykysymyksiä! Ja jos et tiennyt, niin imetyksellä oleva vauva syö tiheämmin kuin pulloruokittu. Mutta itse en todellakaan valita, olen enemmän kuin tyytyväinen ja ylpeä siitä, että olen jo näinkin pitkään pystynyt lastani ruokkimaan parhaalla mahdollisella ravinnolla ja jatkaa sitä edelleen :) koko loppuelämä aikaa ja mahdollisuuksia ottaa sitä omaa aikaa.

      Poista
  2. Olen aivan samaa mieltä Nelli! Itsekin ihmettelin, kun jätin ensimmäistä kertaa pojan vanhemmilleni päiväunien ajaksi hänen ollessaan 3kk ikäinen ja kävin yksin kaupungilla. Ei tehnyt yhtään tiukkaa lähteä, vaan nautin ajasta täysin. Yökylään Aku jäi pakon sanelemana alle vuoden ikäisenä, koska oli pakko harjoitella yökyläilyä, koska meillä miehen kanssa oli sovittu polttarit samalle päivälle (meiltä kysymättä). En halunnut laittaa Akua yökylään ensimmäistä kertaa sitten polttaripäivänä, jos jotain sattuisikin enkä sitten pääsisi paikalle. Hääyön Aku oli mummolassa ja sen 3 päivää ollessamme häämatkalla. Sen jälkeen yökyläilyjä ei ole ollut, koska ei ole ollut tarvetta.

    Nauti viikonlopusta! Olet kyllä sen ansainnut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Eipä se vauva ehdi äiti parin tunnin aikana kaivata. Varsinkaan jos nukkuu! :)
      Ihan hyvällä omallatunnolla voi hetkeksi hyvin lähteä!
      Yksi yökin on kuitenkin niin lyhyt aika, etten usko lapselle olevan siitä mitään vahinkoa! Ja varmasti teille tuli yhteinen aika tosi tarpeeseen <3

      Poista
  3. Hehee, ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Musta on kans ihanaa olla tyttöjen kanssa kotona, tässähän luodaan heidän lapsuutta ♥
    MUTTA, mäkin toisinaan kaipaan esimerkiksi rauhassa ruokailua. Tänäänkin olisin halunnut syödä ruuan ilman, että olisin keskeyttänyt syömisen käydäkseni vaihtamassa kakkavaipan..Ja joo, se ei voinut odottaa, koska toinen oli päikkäreillä se sonta housussa, eikä nukkunut sen takia :DD Kyllähän kaikki omatkin pienet hetket toteutetaan lasten aikataulujen mukaan. Eikä kaikki mee aina ihan suunnitellusti. Siks minä esim arvostan puolen tunnin lenkkeilyä ihan yksin:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Ei se että kaipaa sitä hetken hiljaisuutta tarkoita ettei lasten kanssa haluaisi olla.
      Ihana Liisa <3

      Poista
  4. Täysin samaa mieltä sun kanssa! Kuin omia ajatuksia olisi lukenut :). Ihanalta kuulostaa tuo viikonlloppu ystävän kanssa. Itse olen haaveillut että josko keväällä voisi käydä miehen kanssa kahdestaan jossakin yhden yön reissulla... (poika täyttää nyt marraskuussa 1v)

    aurinkoista syksyä teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla JOhanna! :)
      Lähtekää ihmeessä jos vaan tuntuu hyvältä! KUmmasti piristää parisuhdetta hetki ihan vaan kaksin! :) Ja jaksaa taas uudella energialla kotijuttuja. :)

      Kiitos samoin teille! <3

      Poista
  5. ..tuo "raivaamatta tilaa tuplavaunuille" sai kyllä nauramaan ääneen, vaikka vain yksösvaunuja työntelenkin mutta viimeisen viikon ajan olen päivittäin sitä mielessäni tuolla kaupungilla ajatellut;että kuinka raivostuttavaa se onkaan, ja miks ihmiset ei tajua väistää :D ja miten vapauttavaa onkaan liikkua kaupoissa ilman vaunuja, vaikkakin ei oikein aina tiedä että mitä niillä käsillä tekisi tai mihin ne laittaisi :D
    Mukavaa omaa aikaa, se on kyllä korvaamattoman tärkeää! :)

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa hyvältä! Tälläkin mamalla huomenna pitkästä aikaa jo kauan odotettu iltameno, poika menee mummilaan yökylään ja tytöt jäävät isin kanssa kotiin. Ihanaa viikonloppua Nelli ja nautitaan omista-ajoistamme! :)

    VastaaPoista
  7. Samaa mieltä, ihmettelen suuresti äitejä, jotka eivät anna isin osallistua ja ottaa vastuuta...ei varmaan kauhean kivaa sille miehelle, jos toinen ei luota kykyyn hoitaa omaa lasta! Mukavaa reissua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä.. :/ Sitten ihmetellään vuoden ikäisen kanssa kun isi ei osaa hoitaa sitä :D

      Kiitos! <3

      Poista
  8. Oma aika on tärkeää! :) Mä pyrin käymään vähintään kerran viikossa yksin jossakin tunnin-pari. Vauva yleensä mukana kyllä :) Muutoin mulle riittää illat kun talo hiljenee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljaiset illat on kyllä ihania myös! Onneksi lapset käy ajoissa nukkumaan, niin saa aina sen oman hetkensä :)

      Poista
  9. Kuulostaa huipulta viikonlopulta, nauti! Tekstiin pystyin niin taas samaistumaan:) PAITSI, että miten saat tehtyä rauhassa! Tuntuu, että mun ruuanlaitto on ihan hektistä oli mies kotona tai ei ja siksi ei huvita hirveästi testailla mitään uusia, enemmän aikaa vaativia ruokia. Ellet sit puhu toki ruuan uunissaoloajasta tms:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautin! :)
      Joo, siis teksti oli vähän harhaanjohtava, tarkoitin juurikin ruokia jotka ovat vaikka uunissa pari tuntia :D POikien hereillä ollessa ruuanteko on aika mahdotonta :D

      Poista
  10. Hyvin postattu! Samoilla linjoilla olen. Joskus on hyvä saada omaa aikaa, vaikka lasten kanssa onkin huippua olla. Mutta satunnainen oma aika ilman lapsia piristää kummasti. Tiitiäinen on nyt reilun 11kk ikäinen ja ei ole ollut hielä yökylässä. Eikä kiirettäkään. Kohta 3v Muru on ollut muutaman hassun kerran mummolassa. Mutta myönnän, keväälle olen haaveillut ja suunnitellut irtiottoa ystävän kanssa. Kylpylään, leffaan, syömään ja hotelliin nukkumaan kellon ympäri keskeytyksettä :)

    Kivaa viikonloppua Nelli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo irtiotot kuulostaa aika ihanilta!
      Yökylään sitten kun tuntuu! Itsensä tuntuu, että kun lapset nukkuu yönsä hyvin, ei sitä yöeroa niinkään kaipaa. Enemmän vaikka just sitä että saa rauhassa käydä kaupoilla, syömässä ja vaikka siivota kotona. :)

      Kiitos Anne! <3

      Poista
  11. Tervetuloa Kuopioon 😊 nauttikaa olosta <3

    VastaaPoista
  12. Ihanaa ihanaa ihanaa. Nauti :))

    VastaaPoista
  13. Tää postaus sai kyllä hymyn huulille, varsinkin tuo lisäys että kerkeät ikävöimään pikkumiehiä! :) Itse jätin poikamme ensimmäisen kerran isänsä hoiviin, kun hän oli 3kk ikäinen. Silloin aloitin itse käymään salilla ja näin ollen sain vajaa pari tuntia kerrallaan omaa aikaa. Se vaan on niin totta, että kun hetken käy toisaalla jaksaa taas kotonakin olla paremmin. Kun lähdin töihin, koin välillä tosi huonoa omaatuntoa, että en kerkeä olla lapsen kanssa tarpeeksi (lapsi oli 7kk kun aloin tekemään harvakseltaan vuoroja töihin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Mulla kans tuli tosi huono omatunto kun olin töissä poikien ollessa 10kk. Vaikka olivat isin kanssa. Kai sitä jotenkin kokee itsensä vaan tärkeämmäksi :D

      Poista
  14. Oikein hauska reissua! :)
    Kyllä sitä välillä tarvii aikaa itselleenkin, ihan omana itsenään eikä aina äitinä tai vaimona.
    Ikävä iskee takuulla ja sitten on mahtava palata takaisin kotiin ja arkeen.

    VastaaPoista
  15. Ihanaa viikonloppua!!

    VastaaPoista
  16. ihanaa viikonloppua nelli! sun blogi on kyllä ihan huippu ja ilahdun aina, kun uusi postaus on ilmestynyt. ihailen tapaa, jolla kasvatatte teidän poikia ja sitten, kun mulla joskus on omia lapsia, niin toivon, että pystyn itsekin antamaan heille samalla lailla rajoja ja rakkautta, kuin te annatte teidän pojille :)

    VastaaPoista
  17. Tässä asiassa, ja aika monessa muussakin, oon niin samaa mieltä sun kanssa! Itse en kovin mielelläni jätä meidän pienokaisia muille kuin isälle tai omille vanhemmilleni. Edes appivanhemmat eivät saa tätä iloa niin herkästi kokea, koska ovat eronneet ja itse jännitän miten selviytyisivät yksinään kaksosten kanssa. Mutta onneksi ollaan miehen kanssa samaa mieltä tästä omasta ajasta. Se, että olen muuten lasten kanssa 24/7, mutta yhtenä kahtena päivänä viikossa teen jotain 1-2h ihan yksikseni on tuonut aivan huuuurjasti jaksamista.

    Muut ihmettelevät, kun kysyvät meiltä miten oikein jaksetaan kahden kanssa, nooh lepäämällä sen pienen hetken aina molemmat sekä sillä, että ollaan oikeesti tiimi, joka tätä perhettä hoitaa! Monet ystävät voivottelevat kun lapset on jo taaperoita eikä vauvoja enää, kun se mies ei osaa yhtään huolehtia niistä pilteistä, no oletko koskaan aiemmin antanut niitä lapsia miehelle...? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Oon ihan samaa mieltä sun kanssa! Ei oikein voi vaatia miestä hoitamaan lasta sen ollessa pari vuotias, jos ennen sitä on itse tehnyt kaiken. Eihän se voikaan osata :D

      Tasa-arvoa, tasa-arvoa! ;) Jotain hyötyä kaksosista sentäs on, ainakin miehen on PAKKO osallistua :D

      Poista
  18. Vähän "särähti" korvaan tuo ettet ymmärrä miksi äidit ei jätä lapsia/vauvoja enemmän isänsä kanssa..helpompihan se on pullo ruokinnassa oleva/kiinteitä syövä isin kanssa ja käydä itse jossain kuin että vauva on täysimetyksellä. Kokemusta on molemmista. Vauvalla kun on tankkaus kausi päällä niin tuntikin saattaa olla liian pitkä aika olla pois..meillä V ei suostunut ottamaan pullosta maitoa ollenkaan, vasta lähes 5kk iässä alkoi onnistua ja V:n ollessa 6kk imetys oli päättynyt ja V oli ekaa kertaa yökylässä. Myös A on ollut n.6kk ikäisenä ekan kerran yökylässä eikä traumoja ole tullut ;-) Meillä lapsukaiset muutenkin on hyvin harvoin yökylässä;tänä vuonna kolmesti ja neljäs kerta tulee parin viikon päästä. Miehen sisarusten lapset on "jatkuvasti" mummolassa hoidossa joka kauhistuttaa mua,koska jos lapsia on saanut niin miksi pitää hypätä joka pirun kissanristiäisissä ja kuskata muksut väh.kerran kuussa yökylään ja ainakin kerta viikkoon päivähoitoon mummolaan! Tulipas taas sepustus :-D Mutta joo oma aika kunniaan! Täällä sitä on liian vähän mutta enpä kyllä ole sitä tarpeeksi vinkunut.. ;-) T:Tuire

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se toki helpompi, mutta mun mielestä ei täysimetykselläkään mahdotonta. :) Tosin mä imetin vaan kuukauden, niin en toki voi puhua omalla kokemuksella :) Ja ainahan tietysti lapsetkin on erilaisia, niin ehkä toisen kanssa voi onnistua ja toisen kanssa ei.

      En mä sanokaan että vauvalle tulisi traumoja vaikka olisi pienempänäkin yökylässä. Meillä vaan ei koettu tarpeelliseksi aiemmin, kun yöt meni hyvin. Eri juttu olisi vaikka koliikkivauvan kanssa, sen varmaan antaisi yökylään jo parikuisena. :) Eli oman jaksamisen mukaan tässäkin!

      Oma aika kunniaan nimenomaan!! :)

      Kivaa viikonloppua Tuire!

      Poista
  19. Heiii, onhan teillä siellä kaikki hyvin kun et ole yli viikkoon päivittänyt kuulumisia???

    t. Huolestunut lukija

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!