torstai 17. lokakuuta 2013

Mama testaa! -Kuntosali

Tätä postausta lupailin jo viime viikolle tehtäväksi, mutta aika asetti vähän rajoituksia, joten tuleekin vasta nyt. (Pt on hiostanut jo monta kertaa, missä se postaus viipyy?!)

Eveliina pyyteli "Mama testaa! -Piloxing" -postauksen jälkeen samanlaista kuntosalitreenistä. Nyt on pakko myöntää, että mun edellisestä kuntosalikäynnistä on reilusti yli vuosi aikaa. Laiskuuteni ja saamattomuuteni takia oon huonoin mahdollinen kuntosalitreenaaja. Jos joskus saan kiskottua itteni salille asti, motivaatiota riittää just ja just krossarille asti. Sitten venyttelyalue ja infrapunasauna vetävät puoleensa. Jos treeniä saan joskus tehtyä, tulee liikkeiden teossa luovutettua siinä vaiheessa kun tuntuu vähän pahalta. Oon varmaan liian mukavuudenhaluinen salitreeniin. Ohjatut tunnit bodypump yms. sopii mulle paremmin. Sielä kun ei oikein voi seisoskella jos muut tekee. Lisäksi mulle tulee siellä aina valtava näyttämisen tarve. "No jos tuokin jaksaa niin kyllä muuten minäkin!".

Joten, meinasin että jää kyllä kuntosalitreenikokemuksen mun kohdalla kertomatta. Sitten tajusin, että mullahan on lähipiirissä intohimoinen salitreenaaja ja liikunnanohjauksen opiskelija. Eli lähdin Netan juttusille. Toivoin tehokasta, helppoja liikkeitä sisältävää treeniä. Lisäksi pyysin hellää kohtelua. Kaksi ensimmäistä sain. Kolmatta en lähellekään. Suosittelen muille aloittamaan nuo kuntosalikäynnit _hieman_ rauhallisemmin. Me vedettiin heti täysillä ja lihakset ihan loppuun. Ja sen kyllä huomasi vielä monta päivää treenin jälkeenkin. Kuten jo jossain edellisessä postauksessa kerroin, takareisiin sattui vielä pari päivää treenin jälkeen niin paljon, että jouduin ottamaan särkylääkkeen (!). No olipahan tosiaan tehokasta.

Mutta nyt siihen itse treeniin. Tehtiin takareisi-peppu-vatsa -treeni, koska toivoin sitä. Nuo on ne mun ongelma-alueet. Käsillekin toki olisi suotavaa tehdä jotain, mutta veikkaan että nuo kaksi kahvakuulaa täällä kotona takaa sen, että käsillekin tulee treeniä. (Kasper ja Rasmus siis) Muistuttelin Nettaa vielä siitä, että synnytyksestä on sitten vasta reilu kolme kuukautta, että ole hellä! Eihän se mitään ollut, hoki vaan ettei tuloksia tule, jos lihasta ei vähän harjoita. Vähän??!!

Aloitettiin treenit lämmittelyllä. Reipasta kävelyä juoksumatolla, juoksumatto nostettuna pieneen kulmaan, jotta tuntuma tulee paremmin takareisille ja pohkeille. (Korjaa Netta jos puhun ihan omiani!!) Mulle tämä oli ihan uusi juttu, en ollut tullut edes ajatellaaksi. Omissa takareisissä alkoi ainakin melko äkkiä tuntumaan, vaikka lämmittely olikin meillä aika lyhyt. 5-7min muistaakseni.

Sitten itse laitteille. Ensimmäisenä vuorossa oli jalkaprässi. Tuttu ja aika helppo laite. Siihen vaan istumaan ja jalat ylös. Muistutti aika elävästi synnytystä asentonsa ja puhinan ja ähinän vuoksi.

 Kuten kuvasta näkyy, jalat saa olla aika leveällä. Käsillä jalkojenvälistä penkistä pitäminen auttoi hyvän asennonsäilyttämisessä. Myös penkin sivuista ja pään yläpuolelta voi pitää kinni. Tai olla pitämättä. Mikä nyt itsestä tuntuu hyvältä. Painoa saa laittaa reilusti. Jaloissa kun kuitenkin on voimaa ihan reilusti. Me aloitettiin 150kg:lla, mutta tiputettiin kilot toisella toistokerralla 125kg:n ja kolmannella 100Kg:n. Netta sitten omilla painoillaan. Tuossa taitaa olla 200kg? Toistoja tehtiin 12-15 eli määrällisesti niin paljon, että viimeinen toisto nousi vain juuri ja juuri. Painoa sitten sen mukaisesti, että 12-15 toisto on se vihonviimeinen. Jos menisi yli 15, painoa lisää, jos ei saa edes 12, painoja pois. Helppoa! Liike oli kaikista kokonaisvaltaisin, eli tuntuma tuli takareiden lisäksi etureiteen ja pakaraan.

Sitten siirryttiin takareiteen.

 Penkille mahalleen, ja noista kepeistä kiinni. Jalat nostaa sitten tuota painoa ylös ja laskee alas. Tuossa liike on melkein yläasennossa, vielä vähän pidemmälle, ja sitten hallitusti alas. Mulla viimeiset liikkeet oli kaikkea muuta kuin hallittua. Vielä kun Netta karjui korvaan että "Hitaasti alas! HITAAMMIN!! VIELÄ HITAAMMIN!" Painoa tässä laitteella en muista, mutta toistoja taas se 12-15. Muuten tykkään tosta laitteesta, mutta koska pää on siinä samalla tasolla sydämen kanssa, ja jos unohtaa jossain vaiheessa hengittää, alkaa ainakin mulla helposti päätä särkeä. No, tietääpähän sitten seuraavalla toistolla keskittyä hengitykseen. Tässäkin kolme kierrosta.

 Sitten tehtiin maastavetoa suorinjaloin ja jalankoukistus(?) -komboa. Eli käytännössä ilman taukoja, vuoronperää molempia. Maastavedossa tärkeintä on varmasti selän asento. Selkä ei saa mennä notkolle, mutta ei toisaalta olla pyöreäkään. Suora. Hartiat taakse ja rinta ulos. Ylössuoristuessa lantiota vähän eteen. Jalat vähän haralleen ja alas mennessä polvet koukistuu vähän. Alas mentäessä takareisissä pitäisi tuntua venytys. Toistoja taas se 12-15 mutta kierroksia tehtiin muistaakseni vaan kaksi.

Sitten tuo jalankoukistus. Jalka piti laittaa noitten putkien väliin aika tiukasti, jotta se ei siellä hirveästi heilu. Ja sitten vaan vastusta tarpeeksi ja jalan koukistus. Tässä tehtiin jalat ihan totaalisesti loppuun. Netta vaan karjui lisää lisää! Vaikka musta tuntui että toistoja oli tullut jo Viisikymmentä! Tässä tehtiin kaksi sarjaa ihan normaalisti 12-15 toistoa, mutta kolmas olikin sitten aika hirveä. Painoa laitettiin kerralla paljon, ehkä 36kg? Ja niitä tehtiin niin monta kun jaksoi. Sitten laskettiin pykälällä ja taas niin paljon kun vaan pystyy. Ja taas pykälä alemmas. Lopulta palkki tuntui jo tosi kevyeltä. Sitten toistot H-I-T-A-A-S-T-I. Ja vielä hitaammin. Hallittu hidas nosto. Auts!

Ja ilmeellä, tottakai! :D


Sitten siirryttiin peppuliikkeisiin. Seuraavan liikkeen nimestä ei ole hajuakaan mutta oli kyllä tosi kätevä! Tämän teko smithissä voisi olla helpompi, siinä kun ei itse tarvitse nostaa tankoa jaloille, tai pitää sitä tasapainossa. 

Olkapäät siis penkille ja jalat vähän alle 90 asteen kulmaan. Tanko reisien päälle tollasen pehmusteen kera ja sitten vaan laskemaan ja nostamaan lantiota. Omasta mielestä liike oli ihan huippu, sillä tässä oli pakko jännittää myös lantionpohja. Tulee siis treenit myös sille osa-alueelle! Tässä näyttäisi painoa olevan 35kg mutta jo ekan kierroksen jälkeen huomasin sen olevan ihan liikaa. Loput meni sitten 25kilolla joka on siis muistaakseni tuon tangon paino. Vai oliko se 20kg? Paljolta se kuitenkin tuntui niillä viimeisillä nostoilla.

Tämä liike tehtiin myös kombona sumokyykyn kanssa. Siitä ei valitettavasti ole kuvaa. Eli sumokyykyssä otetaan sopivan kokoinen kahvakuula, tai ollaan ilman painoa. Jalat leveään haaraan, polvet ja varpaat ulospäin. Sitten kyykistytään, ja niin alas kuin menee. JOtkut tehostaa tätä laittamalla jalat steppilautojen päälle ja siitä syyyyyvälle alas. Itselle kuitenkin riitti ihan jalat maanpäällä ja ilman painoakin. Lopulta vanha urheiluvammapolvi alkoi vihoitella ja pakko oli siirtyä viimeiseksi toistoksi maastavetoon kera kahvakuulan. Peppu tärisi kuitenkin näidenkin kokeilujen jälkeen.


Sitten tehtiin vatsoja. Penkillä tollaisessa takanojassa ja jalkoja ylösalas suorina. Samat toistomäärät 2-3 kertaa 12-15 toistoa.
voi löllömasu..
 Sitten laitettiin tollaset roikkumisjutut kiinni johku poikkitankoon, ja penkin kautta roikkumaan olkapäiden varassa. Kädet siis 90 asteen kulmaan. Sitten jalkoja suorina ylös. Eipä vaan onnistu mun lihaksilla, joten nostelin koukistettuja jalkoja. Muutamaa suorinjaloin nostoa yritin, mutta aika heikoin tuloksin. Toistot tässäkin samat kuin ylemmässä. Hallittuja hitaita nostoja ja laskuja.

Lopuksi vielä suoria vatsoja. Tämä oli se oma kauhu numero yksi. En nimittäin ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka ei saa edes normaaleja istumaannousuja tehtyä kadet niskantakana. No nyt ymmärrän. Itse kun tein ekaa kertaa istumaannousuja synnytyksen jälkeen, en päässyt millään ylös. En mitenkään. Kyseessä ei ollut yrityksen puute, vaan se, että vatsoissa ei vaan ollut voimaa. Nyt tilanne on vähän parempi, mutta vieläkään ei kyllä voi puhua hyvistä lihaksista.. Ehkä ne siitä sitten pikkuhiljaa.. 

No aloitettiin linkkuveitsillä.. Selälleen maahan, kädet pään yli suoriksi, siitä kädet vedettiin pään yli kohti jalkoja nousten samalla puoli-istuvaan asentoon. Samalla jalat nousi ylös koskettamaan käsiä. Oltiin siis loppuasennossa pepun varassa lattialla jalat ja kädet ylhäällä. Tai oltaisiin oltu, jos lihakset siihen olisi riittäneet. Nyt lopputulos oli kaikkea muuta. Kuvamateriaali on liian hervotonta täällä julkaistavaksi :D

Ja sitten vielä normaalit istumaan nousut vatsapenkissä. Ja näitä kahta liikettä siis myöskin vuoronperää.

Voin sanoa, että jaloissa tuntui kyllä tämän jälkeen. Salilta piti kävelä rappuset alas päästäkseen ulos. Oli aikamoista vaappumista :D 

Salitreeni treeninä synnytyksen jälkeen on varmasti hyvää juuri siksi, että itse voi tehdä oman jaksamisen mukaan. Useimmilla saleilla on myös henkilökuntaa, jotka tarvittaessa auttavat laitteiden ja liikkeiden kanssa. Salilla on helppo myös raskausaikana ylläpitää lihasten kuntoa. Mitään kuntokuuria ei ehlä kannata lähteä pitämään, mutta normaalia ja hyvältä tuntuvaa hikiliikuntaa voi huoletta harrastaa. Olikohan se rv 25-30 eteenpäin kun ei enää vatsalihaksia itäisi tehdä, juuri siksi kun ne on siirtyneet vauvan tieltä kylkiin. Mutta muuta sitten kyllä pystyy. 

Ite en uskalla kauheasti lähteä vinkkejä raskauden tai raskauden jälkeiseen liikuntaan antamaan, siihen on sitten ihan oman alansa ammattilaiset. Mutta mielestäni aina omaa kroppaa kuuntelemalla tietää aika hyvin mitä jaksaa ja mihin pystyy. Jos sattuu tai tuntuu pahalta niin parempi lopettaa ja jatkaa toisella liikkeellä. Liian helpolla ei kuitenkaan pidä itseään päästää. Ei niitä tuloksiaakaan tunnu jos ei tunnu ensin vähän pahalta. Silleen hyvällä tavalla. Kyllä te tiedätte. :)

Tsempit kaikille treeneihin! Toivottavasti tästä oli Eveliinalle ja muillekin vähän apua ja inspiraatiota! :)

11 kommenttia:

  1. Heeei :D tästähän saa sellasen kuvan et olin ihan orjapiiskuri :D mä vaa tsemppasin ;)

    VastaaPoista
  2. Jees, tämä oli kiva! Vielä kun itsekin uskaltaisin sinne kuntosalille. :))
    Piti ihan guuglettaa mikä on smitti.
    -eve-

    VastaaPoista
  3. Sulle olis haaste mun blogissa! (:

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Jos tarkoitat noita varvasjuttuja niin se on mun sisko, sillä on tollaset hassut tossut. :D

      Poista
  5. Voi kun itsekkin selviis salille, kyllä tää löysä mahamakkara alkaa tympii. Vihdoin miekin sain aikaseksi ihan kirjautuu tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, hyvä hyvä! :)
      No joo, jäi mullakin yhteen kertaan toi innostus.. :D Kyllä se lenkeilläkin lähtee, toivottvasti!

      Poista
  6. Sulla on kiva Blogi! Mistähän itsekin saisin motivaation treenaamiseen jälleen.
    Tässä on minun blogini jos kiinnostaa lukea. http://unesikertovattarinan.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Sitä motivaatiota tässäkin etsitään..
      Kiitti, käynkin heti tutustumassa! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!