Hyvää uutta vuotta 2022! Ja ihan uskomatonta, mä kirjoitan blogiin tekstiä ja ihan tosissani mietin, pitäisikö tämä harrastus herättää jälleen henkiin.
Mietin muutama kuukausi sitten tosissaan, etten enää maksaisi blogin domainia ja sen myötä koko sivu sitten vaan lakkaisi olemasta. Melkein jo teinkin sen, lopulta kun hetken mieli johteesta päätin katsella ehetken, oli lasku jo tosissaan myöhässä ja tilaus ihan lähellä päättymistä. Mikä sitten sai jatkamaan? Sitä en tosiaan tiedä. Siitä kun olen aktiivisesti kirjoittanut blogia on mennyt aikaa jo kaksi vuotta. Sitäkin ennen sisällöntuottaminen hiipui kovasti, ja oikeastaan mun blogini kuoli siihen kun palasin talvella 2019 töihin. Aikaa ei vaan ollut ja en ollut valmis käyttämään vapaa-aikaani bloggaamiseen.
Mikä sai minut sitten nyt palaamaan. En tiedä. Ehkä kaipaan sitä päiväkirjaa, paikkaa jossa jäsennellä ajatukset, JOnne tallettaa muistoja, jonka vuoksi ylipäänsä kuvata! Niin hurjaa kuin se onkin, kun ei ole tarvetta tuottaa sisältöä, jää moni hyvä kuva ottamatta. Toisaalta olen tok inauttinut tästä vapaudestakin. Ehkä isoin syy miksi alunperin bloggaaminen ja kirjoittaminen alkoi tökkiä, johtui sen negatiivisuudesta. Sain ilkeileviä kommentteja, koin painetta postausten määrästä ja vertasin itseäni aivan liikaa toisiin. Tuolla on kivemmat postaus aiheet, sujuvalukuisempaa tekstiä, upeammat kuvat. Tuo on kauniimpi, vuorempi, sillä on paremmin käyttäytyvät lapset, kuka mun juttuja edes jaksaa lukea.
Onko mikään sitten kahdessa vuodessa muuttunut, vaikea sanoa, mutta ainakin sellainen varmuus omaan tekemiseen on lisääntynyt. Oon viime vuosina oppinut ymmärtämään itseäni, ja miksi ajattelen asioista niinkuin ajattelen. Oon kokonet monia oivalluksia, etten mä ole täällä miellyttääkseni toisia, enkä kilpailakseni kenenkään kanssa. Mä voin tehdä omaa juttua omanlaisilla tavoilla, eikä sen tarvitse miellyttää ketään. Kunhan se tuntuu mun itseni mielestä hyvältä.
Se se oivallus ehkä oli. Bloggaaminen ja erityisesti kirjoittaminen on rakas harrastus, haluaisin niin palata sen pariin. Instagram alustana on ihana, ja pyörin siellä itsekin ihan liikaa, mutta ikävöin syvyyttä. Koin oman blogini silloin aikanaan rehelliseksi paikaksi, jossa sainoin asiat niinkuin ne on. Kirjallinen viestintä on vaikeaa, ja jotta sanottavansa saa eteenpäin niinkuin sen tarkoittaa, vaatii se usein pidempää tekstiä. Sille IG ei ole toimiva, vaikka kuvienjakoalustana onkin vertaansa vailla. Kenties aika tälle on nyt myös kypsä. Tuntuu että mun arjessa on tällä hetkellä paljon enemmän aikaa. Osaan rytmittää päiväni niin, että tuntuu että langat on omissa käsissä, eikä mikään varsinaisesti jää paitsioon. Silloin on helppo ottaa uusi vanha harrastus takaisin ja katsoa, vieläkö täällä joku käy?
Nyt en lupaa mitään. Varastossa on kaksi postausta, jotka tulen julkaisemaan tänään ja huomenna, muu tulee jos on tullakseen. Tunnen itseäni sen verran, että lupailu aiheuttaa vain painetta, ja se on juuri se jota en kirjoittamiseen kaipaa. Tämän lisäksi kahteen vuoteen on sisältynyt niin paljon kaikkea jaettavaa, etten tiedä mistä aloittaisin!
Olet hyvä just niin kun oot <3 Jos edelleen kirjoitat niin kyllä täällä lukijoita on <3
VastaaPoista