Maaliskuun ensimmäinen. Vaikka talvi ei ole täällä Etelä-Suomessa oikein missään vaiheessa kunnolla alkanut, odottelen silti kevättä jo aika innolla. En voi varsinaisesti sanoa olevani mikään talvi-ihminen, en tykkää pimeydestä enkä kylmästä, mutta kyllä siinä kevättalvessa silti on sitä jotain. Ehkä se on se auringonpaiste pitkän pimeyden jälkeen, joka saa kevättalven tuntumaan ihanalta.
Varsinkin tällaisen talven jälkeen kevät on kovasti odotettu, tämä kaikki kura, pimeys ja hiekka on vaan niin inhottavaa, että saisi jo riittää. Jaan varmaan tämän saman fiiliksen kaikkien vanhempien kanssa, että kuravaatteita on tarvinnut tänä talvena ihan liikaa!
Mulle maaliskuu tarkoittaa myös vähän yllättäen lomaa, sain nimittäin hetki sitten kuulla että mulla olikin 9 käyttämätöntä lomapäivää oletetun neljän sijaan, ja tuo viikko pitäisi pitää viikon päästä jos sen ennen syksyä ajattelin pitää. Mulla onkin nyt sitten yllättäen maaliskuun alussa viikon loma ja vielä toinen samanmoinen pätkä pääsiäisviikolla. Valehtelisin jos väittäisin, ettei loma tule tarpeeseen. Olen silti vähän kahden vaiheilla vielä sen kanssa, että kuinka paljon lapset lomailevat kanssani. Pienin luultavasti käy päikyssä muutamana päivänä, mutta tuplilla olisi normaali eskariviikko, johon ei viitsisi kauheasti lomapäiviä ottaa. Varsinkaan kun he sitten pääsiäisviikon lomailevat kuitenkin. Mulla olisi tuhat ja yksi kotityötä, jotka pitäisi hoitaa, joten voi olla että lomailen jälleen itsekseni kuten viime syksynäkin, ja yritän saada rästijutut hoidettua.
Huhtikuun perhelomalle meillä on suuntaviivat vielä ihan hakusessa. Mietittiin ensin Lapin lomaa, mutta aletaan myöskin kallistua siihen, että pyörähdettäisiin vaan lasten kanssa Tukholmassa risteilyllä ja keskityttäsiiin muuten kivoihin juttuihin ihan vaan lähiseudulla. Nähtäisiin kavereita ja tuttuja ihan ajankanssa, näin työ- ja päikkyviikkoina se kun ei aina tahdo mahtua kalenteriin. Eli jos Tukholmasta on joku kiva kohdevinkki antaa, niin kuulisin mielelläni! Junibackenissa käytiin vajaa pari vuotta sitten, joten kenties jokin muu paikka tällä kertaa.
Maaliskuulta toivon vähän energisempää fiilistä, kuin mitä helmikuu oli. Helmikuuta verotti tosi pahasti mun melkein kolme viikkoa kestänyt sairastelu, ensin normiflunssa, sitten angiina ja lopuksi vielä korvatulehdus. En ole käynyt salilla kuukauteen ja yleisfiilis on muutenkin ollut tosi väsynyt ja apaattinen. Kun keho sairastaa, ei terveellinen ruokakaan kiinnosta ja kun liikkumaankaan ei pääse, menee mulla aina koko paletti ihan sekaisin. Kun helmikuun lopussa rymyttiin vielä työporukalla laivalla, meni tuo seuraava viikkokin enemmän ja vähemmän väsyneissä merkeissä.
Eli energisempää fiilistä maaliskuulle! Alku on ainakin lupaava, sillä palailin vihdoin treenien pariin eilen juoksulenkin avulla, ja kylläpä tuntui hyvältä! Olihan ne pari ekaa kilometriä varsin hankalia, mutta sitten kun juoksu lähti rullaamaan, oli vaan tosi hyvä fiilis juosta. Tälle illalle suunnittelin vielä vatsa-peppu -tuntia, joten ainakin kuukauden alku on paljon aktiivisempi kuin koko helmikuu yhteensä.
Lapset ovat onneksi säästyneet taudeilta, mikä on kyllä pieni ihme siihen nähden, että he ovat kuitenkin kahdessa eri päiväkodissa. Pahimmillaanhan meille saisi oikein kunnon tautikierteen, mutta silti sairaslomapäiviä lasten takia on ollut ihan vain pari. Ollaan saatu ne kaiken lisäksi aika kivasti jaettua mieheni kanssa, ettei kummallekaan ole tullut pitkiä saikkuhetkiä kotona lasten kanssa. Kerroinkin viimeksi, että meidän pienimmällä tutkitaan juuri kala-allergiaa, joka aiheuttaa hänelle oksentelua ja suun kutiamista. Tai tutkittaisiin, jos lääkäri tekisi ne tutkimukset. Nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, että lääkäri suosittelee altistamista kalalle säännöllisin väliajoin, ja mä tai me ei haluta siihen lähteä. Kalan syönti aiheuttaa lapselle kipua suuhun ja kurkkuun, joten mä en vaan ymmärrä, miksi siihen pitäisi lähteä tietentahtoen. Luulen, että jos lääkäri on samaamieltä asiasta myös viikon päästä seuraavalla konsultaatiokerralla, joudutaan suunnata yksityiselle allergiatesteihin, jotta saadaan päikkyyn todistus allergiasta. Sieltä kun ei korvaavaa ruokaa saa, ellei ole todistusta. Kotona voidaan tietysti pieniä määriä altistaa, mutta en haluaisi että sitä päiväkodissa tehdään.
Keskimmäisen viimeiset kolme viikkoa ovat taas menneen kipsi kädessä, joka onneksi ensi tiistaina otetaan toivottavasti pois! Poika on itse jaksanut ihmeen hyvin, mutta onhan kaikki pukemiset ja suihkussa käymiset vaan hankalia. Ja rajoittaahan kipsi aika paljon liikkuvaisen lapsen arkea, kun läheskään kaikkea ei voi tehdä perässä, mitä kaverit touhuavat.
Töissä helmikuu tarkoitti useampaakin hauskaa projektia, joista päällimmäisenä ehkä mun kirjoittama teksti dna.fi -sivuilla. On ollut huippua päästä laajentamaan osaamista myös sille saralle. Jos haluatte lukea enemmän mun työstä, löytyy teksti täältä. Myös viime syksyinen blogipostaus on samassa paikassa, tässä suora linkki siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!