sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Jälleen työssäkäyvä äiti

Ihanaa sunnuntaita! Täällä vietellään ekaa viikonloppua sitten töiden alun. Vaikka työviikko olikin vain puolikas, tuli viikonloppu tosiaan tarpeen. Mä aloitin työt keskiviikkona ja kolme päivää tehokasta koulutusta teki tehtävänsä. Perjantaina oli aika kaikkensa antanut olo!

Väsymyksestä ja uuden rytmin opettelusta huolimatta, mun fiilis on tosi hyvä. Kahden vuoden kotona olon kyllä huomaa, mutta mun pelkoni siitä, että olisin unohtanut kaiken työhön liittyvän, oli onneksi turha. Pikkuhiljaa kaikki käytännön jutut palailee mieleen ja saan onneksi ihan kunnon perehdytyksen tähän alkuun. Kaikki epäilykset väärästä ajoituksesta on onneksi haihtuneet ja mulla on vaan niin oikea olo tästä. On ihanaa olla taas työssäkäyvä äiti, tehdä päivisin vähän muutakin kuin kokkailla ja pestä peppuja. Toki tässäkin on huonot puolensa, tuleehan kotona olo aikaa nyt paljon vähemmän. 


Tammikuun teen töitä ihan kokoaikaisesti perehdytyksen vuoksi, mutta sen jälkeen aloitan nelipäiväisen viikon, joka tuo luultavasti toivottua helpotusta meidän kaikkien arkeen. Tämä pariviikkoinen kokoaikaisuus tulee takuulla olemaan rankka, varsinkin ensiviikon torstaista eteenpäin, kun isikin palaa isyyslomalta töihin, ja saadaan tosissaan pelata tetristä, että saadaan kaikki menot mahdutettua työ- ja hoitoviikkoon. 

Mutta parin viikon päästä onneksi helpottaa. Olen kyllä tosi iloinen, että tuohon lyhennettyyn työaikaan on mahdollisuus, sen turvin nimittäin meidänkin lapsille riittää 25 tunnin päiväkotiviikko ja vain neljänä päivänä viikossa. Me tosin ollaan nyt pienen haasteen edessä, sillä meidän toinen auto jonka avulla ajateltiin saada tämä lasten vuorohaku onnistumaan, on edelleen lapissa korjaamolla. Vielä on ihan auki, minkä hintainen remppa siihen tulee ja mitä auton kanssa tehdään jatkossa. Todennäköisesti auto kuitenkin lähtee vaihtoon talven tai kevään aikana. Se oli nimittäin ennen remppaakin meille vähän liian iso auto. Ajateltiin, että seitsenpaikkaisuus tulisi tarpeen, muttei olla sitä tän puolentoista vuoden aikana käytettykään juurikaan. Sen lisäksi, ei oikein kumpikaan olla tykätty autosta. Tai siis lähinnä minä, joka sillä enemmän on ajellut, ei ole tykännyt siitä. Mitään isompaa syytä tähän ei oikeastaan ole, ehkä se vaan johtuu auton koosta. Kaipaan jotain virtaviivaisempaa ja sukkelampaa autoa kuin VW Touranin kaltaista tila-autoa. 

Käytiinkin viikonloppuna jo koeajamassa muutamaa vaihtoehtoa, mutten usko niistä kummankaan olevan meitä varten. Ja vaikka olisikin, ensin pitää odottaa tuon nykyisen auton tuomio, ennen kuin tehdään mitään isompia päätöksiä. Jonkin aikaa joudutaan nyt kuitenkin selviämään yhden auton turvin ja se tuo varmasti haasteita ainakin lasten viemisiin. Kaksi eri päiväkotia ja kaksi eri työpaikkaa on pieni haaste yhdellä autolla. Mutta uskon silti, että selvitään siitä oikein mallikkaasti! Kyse on onneksi vain muutamista viikoista. Toivottavasti. 


Tiistaina meidän pienin lähtee tutustumaan päiväkotiin yhdessä isin kanssa ja torstaina hän sitten on ekan pitkän päivänsä. Ensi viikonloppu tulee varmasti olemaan ihan tosi rauhallinen ja mennään se täysin lasten ehdoilla. Siksi tämä viikonloppu onkin mennyt nyt ennakoidessa, pyykkiä pesten, ruokaa kokkaillen ja kotia siivoten. Halutaan olla valmiina loppuviikkoon, jotta silloin voidaan keskittyä täysillä pienimmän tsemppaamiseen. Että hoitopäivien jälkeen tulee vapaapäiviä, jolloin ollaan kaikki ihan kaikessa rauhassa kotona. 

Blogi tulee varmasti olemaan vähän hiljaisempi nyt muutamat viikot. Jonkin aikaa varmasti menee tottuessa näihin uusiin rutiineihin ja täydempiin päiviin. Myös somessa olen ollut tietoisesti vähän hiljaisempi, haluan olla täysillä läsnä kotona ne hetket kun kotona olen. Töissä taas mahdollisuutta somejutuille ei luonnollisestikaan ole kuin taukojen verran, ja ne menee ihan muissa jutuissa kuin puhelinta tuijotellen. Mutta varmasti blogikin löytää hetkensä, viimeistään kunhan arki tästä enemmän tasaantuu ja lyhennetty työaika helmikuussa alkaa. Mun piti tälle viikolle tehdä vielä viime vuoden vuosikatsaus, mutta se nyt jää kyllä vielä. Jospa ensi viikon aikana saisin sen viimeisteltyä!

Mä alan tästä lähteä kohti joogaa, ihaninta sunnuntaita vielä kaikille! 

6 kommenttia:

  1. Hyvä että pärjäätte yhdellä autolla :) täälläkin auto teki tepposet yksi aamu ja mies oli mennyt viiteen jo töihin. Kiireessä juostiin bussiin, päästiin tarhalle ja kävelin sieltä puoli tuntia about töihin. Onneksi en myöhästyny kun tunnin ja pomokin ymmärsi kun oli hyvä syy kuitenkin.

    Tsemppiä päiväkotiin, meillä viisi vuotias odottaa joka päivä tarha-aamua. Ne tutut hoitajat, ulkona nyt kun hiihdetään ja luistellaan niin kovasti tykkää :)
    Nykyään on viisi päivää viikossa tarhassa, viikonloppuna yritetään yhdessä tehdä niin paljon kun ehditään kaikkea kivaa.
    Juuri mietin että tänä syksynä meidän viisi vuotiaalle avautuu eskari ja uusi paikka, uudet hoitajat ja uudet kaverit.
    Jännittävää taas :)

    VastaaPoista
  2. Tää sun blogi alkaakin olla niin ällöttävän täydellinen, että taidan jatkossa jättää lukematta. Kuin teillä kaikki voikin olla niin ihanaa ja täydellistä.

    VastaaPoista
  3. Ihme nillittäjiä taas liikkeellä. Älä Nelli välitä. Sä oot just hyvä tollasena!! 👍
    t. Niina

    VastaaPoista
  4. Kylläpä se on taas täydellistä kun auto hajoaa Lappiin ja oottaa iso numeroinen lasku korjauksesta. Kaiken lisäksi uusi arjen alku kaikille ja vain yksi auto käytössä ja monta eri paikkaa mihin pitäisi aamuisin päästä.. Noh, onneksi ei ole kaikkien pakko tätä blogia lukea jos on niin ällötäydellistä lapsiperheen arki. Minusta paras blogi! Ihanaa uuden arjen alkua teille <3

    VastaaPoista
  5. Minusta tämä on ollut alusta asti todella hyvä blogi. Nelli kirjoittaa kivasti, tästä saa juuri sitä piristävää inspiraatiota omaan lapsiperhearkeen. Ihmeellisiä joidenkin anonyymien kommentit. Jatka samaan malliin, tsemppiä uuden arjen alkuun! 😊👍🏻 T. Mari

    VastaaPoista
  6. Heippa Nelli!

    Ihana lukea tätä postausta, se on niin positiiviseen sävyyn kirjoitettu :) Meillä on yksi lapsi, joka aloitti heti 2. päivä tätä kuuta päiväkodin. En oikein osannut jännittää sitä, koska tiesin että alun itkut ja väsymys on normaalia ja menee kyllä ohi. Liian usein päiväkodin aloituksesta puhutaan niin negatiiviseen sävyyn, että kun en tahtoisi lasta laittaa päiväkotiin ja sitten on aina se vienti ja haku eikä yhteistä aikaa jne. Toki jokainen kokee asiat omalla tavallaan ja niin saakin tehdä, mutta itse kaipaan positiivisempaa suhtautumista asioihin (olisin kaivannut raskaudesta lähtien!).

    Meillä poika ehti olemaan päiväkodissa kaksi päivää, kun joutui viikon olemaan poissa pahan flunssan takia. Tänään poika palasi päiväkotiin ja nyt minä vuorostani olen saikulla kun sain tartunnan pojalta! Naureskeltiin miehen kanssa että tässäpä oikein aloitus tälle vuodelle, mutta eipä se ole meidän mieltä alas painanut.

    Odotan kyllä, että päästään arkeen kunnolla kiinni ja puuhailemaan yhteisellä ajalla kaikkea kivaa. Ja kyllä voin minäkin myöntää, että tuntuu kivalta palata töihin ja päästä toteuttamaan itseään. Rakastan myös aamujamme yhdessä kun saa itse vähän meikata ja laittaa parempaa työvaatetta päälle :) Toki harmittaa tuo yhteisen ajan vähentyminen mutta täytyy sanoa, että niitä yhteisiä hetkiä arvostaa nyt niin paljon enemmän! Minäkin teen vain nelipäiväistä viikkoa, joten meille jää neljän arki-illan lisäksi kolme pitkää päivää nauttia koko perheen voimin. Nyt oltiin oikeastaan varattu tammikuun ekat kolme viikonloppua vaan kotoiluun ja nukkumiseen, tämä on tuntunut ihanalta kun loppuvuodesta oli joka viikonloppu jotain menoa.

    Tästäpä tuli nyt pitkä sepustus, mutta postauksesi sai taas arvostamaan tätä omaakin arkea ja miettimään, kuinka ihanalta kaikki loppujen lopuksi tällä hetkellä tuntuu. Ihanaa vuoden aloitusta teille kaikille <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!