lauantai 19. tammikuuta 2019

EI herkuttomalle tammikuulle, KYLLÄ terveelliselle elämälle

Lähes vuosittain, aloitan herkuttoman tammikuun vuoden alussa. Eka viikko on aina vaikea, sitten helpottaa ja kuukausi menee helposti. Ehdottomuus onnistuu hyvin, se ei ole lopulta edes vaikeaa sen jälkeen kun napostelu ja sokerikoukun selättää. Se mikä on oikeasti vaikeaa on kohtuun ja ylläpito.

Tänä vuonna en aloittanut herkutonta. En holitonta, lihatonta, sokeritonta enkä mitään muutakaan -tonta. Mä en usko että ehdottomuudelle pääsee kovinkaan pitkälle. Se ajaa helposti siihen ajatteluun, että kun itseltään kieltää jotain, sitä ajattelee sitäkin enemmän. Painosta ja syömisestä tulee herkästi pakkomielle, eikä pysty puhumaan muusta kuin siitä, kuinka monta päivää on vielä siihen hetkeen kun voi syödä. On myön paljon parempi miettiä itselleen sellaisia korjaustoimenpiteitä, joita pystyy ylläpitämään aina. Tehdä sellaisia muutoksia, joita voi jatkaa koko vuoden, vaikka sinne maailman tappiin saakka. Jos ei aio olla sokeritta koko loppuelämäänsä, on se mun mielestä vähän tarpeetonta vain kuukauden ajaksi. Kuukausi on niin lyhyt aika, että jos vanhaan elämäntapaan palaa sen jälkeen, tulee ne menetetyt kilot helposti korkojen kera takaisin. Keskity mielummin suuriin linjoihin, siihen että kokonaisuus on hyvä. Ehdottomuus on harvoin avain onneen.



Herkuttelua sen sijaan on varmaan ihan jokaisen syytä vähentää. Se kun tosi helposti lipsuu monelle päivälle ja venyy vähän liiallisuuksiin. Ainakin omassa tapauksessani kohtuullinen herkuttelu on paljon hankalampaa kuin totaalikieltäytyminen. Vaikka kohtuus onkin paljon mielekkäämpää, silloinhan palan suklaata voi syödä vaikka joka päivä, eikä itseltään tarvitse kieltää mitään. 

Mä en luvannutkaan tänä vuonna itselleni olla ilman herkkuja tammikuussa, vaan lupasin kiinnittää erityistä huomiota syömiseen, liikkumiseen ja hyvinvointiin. Näiden kolmen tasapainoon ja siihen, että mulla on hyvä olla. Jos tekee mieli herkkuja syön, mutta pohdin samalla miksi niitä tekee mieli. Tekeekö mun mieli vaan napostella, liittyykö syöminen johonkin tilanteeseen tai tunteeseen? Tilannesyöminen on nimittäin käsite, joka kohdallani toteutuu hyvinkin helposti. Syödään karkkia, koska lauantaina vaan KUULUU pitää karkkipäivä.

Viime vuonna tehty elämäntaparemontti tulee jatkumaan ja tänä vuonna en aio kieltää itseltäni mitään. Aion rakastaa itseäni tällaisena kuin olen, ja suoda keholleni ja mielelleni paheita sopivissa määrin. Jos keskiviikkona tekee mieli syödä jäätelöä ja sunnuntaina pari palaa suklaata, niin näin aion myös tehdä. Kokonaisuus on kuitenkin se mikä ratkaisee. Lisäämällä vieläkin enemmän kasviksia, vihanneksia ja marjoja ruokavaliooni takaan myös sen, että herkkuja ei edes tee niin mieli. 

Eli, kyllä suklaalle ja terveelliselle elämälle! Niiden ei tarvitse sulkea toisiaan pois! :)


9 kommenttia:

  1. En tehny mitään lupauksia, syömisen suhteen nyt en ainakaan.
    Ei ne kuitenkaan pidä, ainakaan itselläni.
    Jatkan samaan malliin eli kerran viikossa karkkipäivä kuten lapsilla myös.
    Herkutellaan yhdessä irtokarkkeja ja välillä sipsiä/poppareita :)
    Liikuntaa yritän lisätä, miten töiltä ja muilta kiireiltä ehdin.
    Oman fiiliksen ja jaksamisen mukaan :)

    VastaaPoista
  2. Se on Nelli justiinsa näin!

    VastaaPoista
  3. Oikein! Miekään en tehnyt mitään -tonta kuukautta. Yksi karkkipäivä oli ensin, mutta sitten se vähän lipsahti :D. Fiilis ja olo on kuitenkin hyvä eikä pulla, joten mitään vahinkoa ei ole tapahtunut =)

    VastaaPoista
  4. Sama homma. Kohtuus kaikessa, myös herkuissa. :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!