tiistai 24. syyskuuta 2013

Elämää kaksosraskauden ja kaksosten kanssa

Kun vauvaa lähdettiin yrittämään, aikomuksena oli tietysti yksi vauva. Ei tullut mieleenkään, että olisi mahdollista saada kaksi vauvaa kerralla. Jossain luin mietilauseen, jossa luki että elämässä ainoa oikeasti yllättävä asia on kaksosten saanti. Mene ja tiedä sitten.

Ennen tietoa kaksosista, muistan heittäneeni ilmaan ajatuksen, entä jos vauvoja olisikin kaksi? Olihan se syötyjen hormonien vuoksi mahdollista. Tosin lääkärin mukaan hyvin epätodennäköistä. (tosiaanko?? :D) Hetkeäkään ei kyllä ajatukselle uhrattu, vaan se oli lähinnä ajatus, jonka aika moni saattaa ennen ensimmäistä ultraa ilmoille heittää. Itse olin ennen ultraa hyvin skeptinen siitä, kasvaisiko kohdussa ylipäätään mitää. Ajatukset pyörivät lähinnä kohdunulkopuolisissa raskauksissa tai tuulimunissa. Pessimistinä, en ollut varma edes näkyvistä sydämenlyönneistä.

Voitte siis kuvitella sen helpotuksen tunteen, mikä syntyi kun ultraava terveydenhoitaja totesi "siinä on vauva ja siinä sydämenlyönnit." Se mikä lopullisesti mullisti meidän elämän ja maailman oli, että kyseisen lauseen loppuun ei tullutkaan pistettä. Terveydenhoitaja jatkoi "ja siinä toinen vauva ja toiset sydänäänet." Jos en olisi maannut tuolissa suht tukevasti, olisin varmaan tippunut lattialle. Mitä?! Minun keho, joka ei itsestään kykene tulemaan raskaaksi, täräyttääkin pienellä avustuksella kaksoset!?!? Ensi reaktio oli sopertava kysymys "Mitä??". Olen vieläkin yllättynyt siitä miten rauhallisesti molemmat otettiin tämä uutinen. Luulen, että itse en sitä ainakaan aluksi edes tajunnut. Taustalla oli vaan helpotus niistä sydänäänistä ja kooltaan viikkoja vastaavasta sikiöstä. Sikiöistä. Monikon totutteluun meni hetki.



Rasmus ja Kasper rv 7+1

Henkan ensimmäinen kommentti jonka muistan oli, että pitää vaihtaa auto. Ihana looginen mieheni <3. Uutista ei kauaa ehtinyt sulatella, olihan kuitenkin perjantai ja työpäivä edessä. Muistan kokoukseen ajaessani pyöritelleeni ajatusta kaksosista onnen ja kauhun sekaisin ajatuksin. Kokouspaikkakunta oli onneksi vähän kauempana, joten asian prosessointiin ja itsensä kasaamiseen oli enemmän aikaa. Tämä ehkä ihan hyvä. Silti en vieläkään muista kokouksen sisällöstä mitään vaan mielessä pyöri juuri kuultu mullistava uutinen. Myös työpäivä kului enemmän ja vähemmän googlettaessa kaksosraskautta. Yritin tehdä töitä, mutta eihän siitä mitään tullut. Itse taisin olla siinä vaiheessa vielä lievässä shokissa, sillä ystävän soittaessa ja kysyessä ultran sujumisesta tokaisin vaan kylmänrauhallisesti, että hyvin meni, siellä oli kahdet sydänäänet.

Viikonloppu menikin pyöritellessä mullistavaa uutista. Nopeasti sitä vaan kaikkeen tottuu. Sunnuntaina ei enää voinut kuvitellakaan, että tulossa olisi vain yksi vauva. Alettiin malttamattomina odotella meidän kaksosia syntyväksi.

Voin sanoa, että vaikka raskaus oli fyysisesti helppo, se oli henkisesti kaikkea muuta. Siinä ehkä syy miksi en enää ikinä haluaisi kokea kaksosraskautta. Itse en osannut aluksi pelätä lainkaan. Olihan raskaus ensimmäinen laatuaan joten en edes tiennyt mitä odottaa. Uutisen kertonut terveydenhoitajakin kertoi raskauden olevan turvallisin mahdollinen, sillä vauvoilla oli omat istukat, suonikalvot ja vesipussit. Kohtu vain oli yhteistä ja sekin venyisi tareen mukaan. Itse yritin vain nauttia ja iloita meitä kohdanneesta onnesta ja ihmeestä.

Kun alettiin raskausviikko 12:n jälkeen kertoa ihmisille raskaudesta, yllätyin kovasti reaktioista joita kaksosraskaus herätti. Lähipiiri oli tottakai onnellinen ja iloinen, kenties vähän ihmeissäänkin, olihan kaksoset kuitenkin molempien suvuissa lähes ainoita laatuaan. Mutta sitten ne muut. Saimme osaksemme jopa osanottoja!!?? Yleisempää oli voivottelu ja pelottelu kuin onnittelujen toivottaminen. Monista tällaisista pahoitin mielini pahasti.

Pojat Rv 10+jotain

Rv. 12+1


Peloiteltiin TTTS:llä ja sillä, että vauvat pysyisivät mahassa korkeintaan 25 viikolle ja joutuisivat koviin tehohoitoihin synnyttyään. Oma kehoni olisi ihan lopussa synnytyksen jälkeen eikä välttämättä enää palautuisi. Puolestani päätettiin, että imetys ei tule onnistumaan ja että vauvojen maailmaan saaminen terveenä ja hyvinvoivina on lähes mahdotonta. Puhumatta sitten niistä povailuista joita tulevaa vauva-arkea kohtaan jaeltiin. Pahimpien mukaan meille tulisi kaksi koliikkivauvaa, emmekä nukkuisi ensimmäisinä kuukausina lainkaan. Ekasta vuodesta emme muistaisi mitään, ja parisuhdetta meillä ei vuodenpäästä olisi lainkaan. Annettiin ymmärtää, että elämä loppuu. No, suckers, ei siinä niin käynyt. Peloiteltiin asioilla, jotka eivät meidän kohdalla olisi edes olleet ongelma. Niinkuin tuo TTTS vaikkapa. Erillisten istukoiden vuoksi tuo ei olisi ollut mahdollista. Silti senkin vuoksi itkin monet itkut ja vietin monet unettomat yöt ennen kuin kuulin että meidän kohdalla se on turha pelko.



Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää ihmisten logiikkaa siinä, että nostetaan kaikki negatiivinen pinnalle, eikä voida nähdä asioiden positiivisia puolia. Niinkuin yhtä lasta odottaville, ei kaksostenkaan kohdalla voida ennen syntymää tietää miten arki tulee menemään. Lapsi voi olla hyvin haastava tai vaikea tai kaikki voi mennä todella helposti. Itse koen, että en pystynyt nauttimaan raskausajasta samallalailla, kun aina vointiani kysyessä ihmisten seuraavissa kommenteissa oli lähes aina jotain negatiivista. En käsitä miksei minua voitu säästää niiltä kertomuksilta tutunkumminkaiman lapsesta, jolle kävi sitä ja tätä. Joo, käsitin kyllä itsekin, että raskauteni oli riskiraskaus. Sain kuulla sitä ihan tarpeeksi lääkärikäynneillä. En olisi halunnut kuulla sitä jokaiselta vastaantulijalta. Väsyin selittämään ihmisillä sitä, että vaikka suuri osa kaksosista syntyy enen aikojaan ovat keskimääräiset viikot vain 2-4 vähemmän kuin yksösvauvalla. Mutta harva minua kuunteli. Kun oli päätetty, että asennoidutaan negatiivisesti niin sitten asennoidutaan.

Rv 27


Aina raskausviikolle 25 asti, takaraivossa jyskytti pelko, että jos jotain sattuu. Molemmat vauvat olivat yhtä rakkaita, ja halusin saada kummankin terveenä maailmaan. Eniten siis satutti kommentit siitä, että eihän se haittaa jos toinen menee kesken, olisihan meillä silti vielä toinen. Millähän hiton loogiikalla vauvan menettäminen olisi piece of cake?

RV 31


Viikon 30 jälkeen kuvioihin tuli voitonriemu ja ilo siitä, että ainakin raskaus tähän asti sujui hyvin, ja vauvamme säästyisivät pahimmilta tehohoitojaksoilta. Ainakin kaikelta mikä liittyi ennenaikaisuuteen. Tämänkään jälkeen en säästynyt negatiivisuudelta tai kauhukuvilta. Alettiin puhua liian isoista vauvoista tai toisen napanuoraan kuristumisesta. Ei kuunneltu kun sanoin tämän olevan mahdotonta erillisten vesipussien ansiosta. Ei, kun oli päätetty että joku menee pieleen niin sehän menee. Vaikka sitten väkisin. Ja nyt alkoi sitten synnytyksellä pelottelu. Kaksossynnytys kun tulisi olemaan ihan kamala. Katoilevia sydänääniä ja repeileviä paikkoja povailtiin.

Rv 35


Kun tätä raskautta katsoo nyt taaksepäin, tuntuu että mun haluttiin koko ajan pelkäävän jotain. Missään vaiheessa ei olisi saanut rauhassa nauttia raskaudesta vaan takaraivossa piti koko ajan tiedostaa pelko. Enhän voi tietysti tietää, johtuiko tämä povailu ja negatiivisuus vaan ja ainoastaan kaksosraskaudesta vai raskaudesta ylipäätään. Onko toiset vaan kykenemättömiä ajattelemaan positiivisesti ja näkevät vaan ne pahat ja pelottavat asiat ja kokevat oikeudekseen myös julistaa niitä raskaana olevalle. Välittämättä siitä miltä se hänestä tuntuu.
Miten yhden vauvan odottajat, oletteko törmänneet tällaiseen?

Haluaisin vielä joskus kokea raskauden jossa oikeasti voisin nauttia ihan vaan raskaudesta, ilman pelkoa kaikista mahdollisista vaivoista ja sairauksista. Voihan se olla, ettei tämäkään ole mahdollista ja mahdollinen yksösraskauteni olisi sitten tuplarankempi kuin tämä kaksosraskaus. Mistäpä sen tietää. Haluaisin kuitenkin kokea sen. Sittenpä osaisin vertailla. Mutta ei nyt vielä moneen vuoteen.



Poikien synnyttyä terveinä, hyvillä viikoilla ja hyvän kokoisina, negatiivisuus ei suinkaan loppunut. Vaikka nykyisin kohtaakin enimmäkseen ihmisiä, jotka ihastelee poikia ja on innoissaan kaksosuudesta mukaan mahtuu myös niitä jotka oikein etsimällä etsivät huonoja ja vaikeita asioita. Muistutellaan siitä, ettei pojat saa läheisyyttä yhtä paljon kuin yksi tai että pojat joutuvat koko loppuelämänsä jakamaan kaiken. On niitä jotka kommentoivat, että ompa ihanaa että itselle on tullut vaan yksösvauvoja tai että voi kauheaa, teillä on varmaan tosi vaikeaa.



Oma lukunsa onkin sitten väheksyminen. Moni tuntuu olevan sitä mieltä, että siinä se kaksi menee kuin yksikin. No newsflash, ei se mene. Kun olet vaihtanut yhdeltä vaipan, ei se toinen vaippa vaihdu itsestään. Tai kun toisen on saanut nukkumaan ei se takaa sitä että toinenkin on nukahtanut. Tai sitten tämä joukko joka luulee tietävänsä mitä kaksosarki on sillä heillä itsellään on lapset pienellä ikäerolla 1-2 vuotta. No, eipä sekään ole sama asia. Uuden vauvan tullessa vanhempi on kuitenkin ainakin 10 kuinen ja osaa jo monia asioita. Toki tällöin on sitten muut haasteet mukana jota taas kaksosarjessa ei ole. Tässä siis muistuttelisin sitä, että niinkuin kaksosvauvojen äiti ei voi tietää mitään yksösvauvan äidin arjesta ei yksösäitikään voi tietää kaksosarjesta. Vielä kun kaikki vauvat ovat niin erilaisia, että on otettava huomioon myös lapsikohtaiset erot.



Haluankin nyt kaikille, jotka raskausaikana olivat niin varmoja meidän tulevasta kauheasta arjesta, sanoa, että ei tämä niin kauheaa ole ollut. Ollaan varmasti monessa asiassa päästy helpommalla kuin jotkut yhden vauvan vanhemmat. Valvottuja öitä kummallakaan ei ole takana yhtään, ja pojat ovat olleet koko ajan niin tyytyväisiä. Vaikeita aikojakin on varmasti edessä, mutta niitä on turha kauhulla odotella. Tulevat sitten kun tulevat, nyt haluan keskittyä vain ja ainoastaan tähän hetkeen kun pojat nukkuvat ja syövät hyvin, nauravat ja hymyilevät. Oppivat päivittäin jotain uutta. Ovat pieniä enkeleitä. <3<3




Silti, vaikka kaikki onkin mennyt näin hyvin, en voi mitään sille että joskus toivon että pojat olisivat syntyneet yksittäin. En vaihtaisi heitä mihinkään mistään hinnasta mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että he vaan joutuvat jakamaan kaiken. Tunnen päivittäin itse valtavaa riittämättömyyden tunnetta, kun en voi huomioida poikia yksilöinä niin paljon kuin haluaisin. Yhteisen rytmin huonona puolena on se, että he ovat hereillä samaan aikaan, joka taas verottaa aikaa jolloin heitä voi huomioida yksin ja pitää sylissä yksin. Pojat joutuvat viettämään paljon aikaa leikkimatolla ja sitterissä juuri siksi, etten mitenkään pysty huomioimaan toista vaihtaessa toisen vaippaa tai sylittelemään toista kun toinen jo huutaa sylissä. Pojat ovat vielä niin pieniä, että molempien samaan aikaan sylissä pitäminen on vaikeaa. Toivoisin niin, että voisin vastata poikien joka hymyyn ja jokellukseen, se vaan ei ole nyt mahdollista. Toivottavasti pojat eivät niinkään kärsi tästä vaan tämä on vain minun ongelma.



Onhan kaksosuus toisaalta rikkaus. Pojilla on aina lähellään tuki ja turva. Veli joka jakaa samanlaisen kasvatuksen ja samat lapsuuden kokemukset. Pojista tulee isompina toisilleen varmasti tärkeät ja läheiset. Huomaahan sen jo nyt, että veljen lähellä on turvallista. Yksin leikkimatto on tylsä paikka, mutta veljen kanssa siellä viihdytään peremmin. Veli tulee myös tulevaisuudessa olemaan hyvä leikkikaveri. Sama ikä ja samat kehitysvaiheet takaa sen, että mielenkiinnon kohteet ovat todennäköisemmin samat kuin eri-ikäisillä. Myös tarpeet ja osaaminen on samansuuntaista. Toisaalta veljestä otetaan myös mallia. Mikä olisi sen parempaa kuin samanikäinen vauva opettamassa kävelyä. Juttukaveri pojilla on myös aina lähellä. Juttukaveri jonka kanssa voi puhua myös sillä omalla kielellä. Pojat myös oppivat heti alussa, että he eivät ole maailman napa. On opittava jakamaan ja odottamaan vuoroa. Tämä voi tulla kaksivuotiaalle shokkina uuden sisaruksen tullessa taloon. Kaksoset oppivat tämän jo pienestä.



Hyviä ja huonoja puolia kaksosuudesta siis löytyy. Mutta mikä tärkeintä, uskoisin että sisarussuhde on aina rikkaus. Sisaruus on voimavara ja tuki. Omat sisarukset ovat ainakin minulle kaikkikaikessa. Toivottavasti myös pojista tulee toisilleen tulevaisuudessa yhtä tärkeät.



No menipäs paasaamiseksi. Ajatus tässä kai oli se, että muistakaa positiivisuus! :D Liialla negatiivisuudella pilaatte helposti myös muiden päivän. Ja varokaa sanojanne raskaana olevien, niin yhtä kuin kahtakin odottavien seurassa. Itselle vain vinkkinä sanottu kommentti voi tuntua toisesta suurelta. Kaikkia pelkoja ja riskejä ei edes tarvitse tietää. Tieto kun tunnetusti lisää tuskaa. :)

39 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus :) miten ajattelemattomia ihmiset osaakaan olla! Mullekin tyyliin kaikki voivottelee miten raskasta varmasti on kun lapset on näin pienellä ikäerolla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Joskus voisi miettiä kahteen kertaan mitä sanoo..
      Ainahan se vauva- ja lapsiarki on raskaampaa kuin ilman lapsia, mutta eikai kukaan perheellinenkään voivottele, että voi kun teillä sinkuilla on niin tyhjää tuo elämä..

      Vähän arvostusta jokaisen elämäntilanteelle :)

      Poista
  2. Rakastuin nyt kyllä tähän sun blogiin! Ja mua on aina kiinnostanut tosi paljon kaksosvauvelit, ja se arki, ja itekin toivon, että joskus saisin kaksoset, mutta en nyt sen mahdollisuuteen yhtään kuitenkaan usko :-D Mutta ei olisi ainakaan epämiellyttävä uutinen ;D

    Tuli kyllä todella paha mieli sun ja teidän puolesta kun luin tätä tekstiä. Kamalaa kuinka sua on peloteltu ja kaikkea vähätelty! Itekin muistan ihan yksösraskaudessa kuinka mulle toitotettiin kaikkea, että siihen se elämä nyt loppuu jne.. Ja nyt kun odotan toista niin kuulemma ei voida mitenkään pärjätä kahden pikkuisen kanssa, huhhuh. Tärkeintä on oma usko ja tieto siitä, että jaksaa tehdä kaikkensa omien lastensa eteen!! Vaikka mitä tulisi eteen ja kuinka ''vaikeita'' pikkuiset olisivatkaan. :)

    Ihanat pienet pojat oot kyllä saanut, tosi suloiset pikkumiehet! Erityisesti tuo kuva missä poitsut on omissa sittereissään vierekkäin sulatti mun sydämen.. :> Ja kauniit nimetkin! Sinäkin oot kyllä todella kaunis :-) Varmasti jään mielenkiinnolla seurailemaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä myös tykästyin heti ensikatsomalta tohon sun blogiin. Pitää tutustua paremmin paremmalla ajalla :)

      Varmasti pärjäätte! Omasta asenteestahan se on myös paljon kiinni.

      Pojat on kyllä ihania. Niiden takia jaksaisin vaikka kuinka monta tuollaista raskautta. Äiti ja pojat kiittää. <3

      Tervetuloa mukaan! :)

      Poista
  3. Juuri näin! Ihanasti kirjoitit ja voin samaistua jokaiseen lauseeseen! Go Nelli :)
    Kiva blogi muuten, jo jonkun aikaa seuraillut!

    VastaaPoista
  4. Itse kirjoittelin kanssa omaan blogiini tuosta huolestuneisuudesta ja peloista raskauden aikana. Vaikka yksösraskaus olikin, tuntui, että joka puolelta kuulee, että voi käydä näin ja näin. Ja todella paljon ärsytti esim. perhevalmennuksissa ja kaikissa oppaissa se paasaus siitä, että nyt olet valinnut tämän lapsen, olemme pahoillamme, mutta parisuhteesi melko varmasti päätyy eroon ensimmäisen vuoden aikana. No kiitos tsemppauksesta! Hyvä, että ollaan realistisia, mutta itsestä tuntui, että jo valmiiksi kannattaa suhtautua niin, että eihän tästä nyt mitään tule. Voin kuvitella mitä se sitten on ollut vielä, kun on saamassa kaksoset!

    Mutta sinulla on kyllä mahtava asenne! Varmasti tekstisi tuo toivoa muille, joilla on kaksosraskaus. Meillä on suvussa paljon kaksosia, ja tekstisi luettuani, ei niinkään pelota enää, että itselle tulisi kaksoset. Ihanat pojat on teillä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Tosiaan ärsyttää tollainen lietsominen. Eikö vaan voisi keskittyä positiivisiin asioihin ja siihen, että hei meille tulee vauva!!

      Kiitos Mari! :) Kaksoset on tosiaan enemmän positiivinen asia. Ihanat pojat <3 Älä turhaan pelkää. Kaikesta kyllä selviää! :)

      Poista
  5. Word! Ite lopetin jossain vaiheessa raskautta kaksosuudesta kertomisen, koska aina sai kauhistelua ja pelottelua osakseen. Tunnen itseni etuoikeutetuksi - harva saa kokea kaksosuuden.

    T. Maikku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Kateellisia taitavat olla :) On vaan harmi että tollainen asia pitää jättää kertomatta vain koska ihmiset eivät osaa käyttäytyä.

      Poista
  6. Ilmeisesti jotain telepatiaa ilmassa kun kirjoittelin itse juuri samasta aiheesta! :D olen ottanut tavaksi, kun neuvoja on sadellut suunnasta jos toisesta, tehdä selväksi että jos ei ole itsellä kaksosia ei myöskään ole oikeutta arvostella tai neuvoa meidän elämää. Ei kaksosia - ei mielipidettä! Vain kaksosäiti tietää mitä se on, niin hyvässä kuin pahassa :)

    VastaaPoista
  7. Voi, kuulostaa aika rankalta nuo kaikki kommentit mitä oot joutunu kuuntelee. Itse sain kyllä tosiaankin nauttia tän yhden palleron raskausajasta. Ainoa asia mistä peloteltiin edes vähän, oli synnytys ja koliikki. Mahtavasti oot kyllä jaksanu :)

    Sulla on siellä rakkauspakkauksia kaksin kappalein, parasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus ihmiset vaan on niin ajattelemattomia. onneks palkinto kaiken kestämisestä oli tosiaan sen mukainen :)

      Poista
  8. Hyviä pointteja. Kauhistelua on tullut tännekkin osoitteeseen. Melkein loukkaantuneita ilmeitä kun oon todennut "nukkuvat hyvin yöllä". "eipä oikeestaan ole rankkaa". Välillä toki on rankkaakin, mutta helpolla olen minäkin noiden kaksosten kanssa päässyt. Raskausaika oli tosiaan paljon raskaampi kun esikoisesta, mutta muuten vauvat ovat tyytyväisempiä ja rauhallisempia. :) Aurinkoa teidänkin päiviin. Hyvin sinä oletkin pärjännyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se vaan on joku ihme oletus, että kahden vauvan kanssa on oltava kauhean vaikeaa.
      Aurinkoa sinnekin kaksosarkeen! :)

      Poista
  9. Onpa ääliöitä kommentoijia, ei voi muuta sanoa! :O Itse en ole saanut yhtään negatiivista kommenttia. Päinvastoin, olen itse joutunut muistuttelemaan riskiraskaudesta sun muusta. Sitä ei voi tietää meneekö raskaus onnellisesti yhdenkään kanssa, joten turha murehtia kaksostenkaan raskautta liikaa. Tsemppiä, ja toivottavasti saat vielä kokea murheettoman raskauden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ompa hyvä että olet säästynyt. yksi stressitekijä vähemmän. :)

      kiitos! :)

      Poista
  10. No onpas sulle sattunut hölmöjä kommentoijia! Miksi ihmiset haluaa pelotella odottavaa äitiä, jolla muutenkin tunteet pinnassa ja varmaan niitä pelkoja myös omasta takaa. Miksi lisätä tuskaa?

    Minäkään en ole keneltäkään kuullut tuollaisia negatiivisia kommentteja, täällä vähän sama kuin edellisellä kommentoijalla. Itse on saanut muistutella että täällä tosiaan odotetaan kahta lasta yhdellä kertaa ja riskiraskaudesta on kyse. Mulla on ollut todella vaikea raskaus ja tuntuu että ihmiset vain vähättelee asiaa. Vertaavat omiin yksöisraskauksiinsa, kun tehtiin sitä ja tätä viimisillä viikoilla. No, mä en pysty enkä jaksa, odotan kuitenkin kahta vauvaa! Vähätellään myös sitä millaista meidän arki tulee olemaan. Pitäisi pystyä menemään sinne sun tänne ja ehtiä tehdä sitä ja tätä. Kun hekin kerran yhden lapsosen kanssa pystyi! Kyllä noita ääliöitä kommentoijia on joka lähtöön... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no on tosiaan. pitäisi löytää se kultainen keskitie. ei vähätellä muttei myöskään lietsoa sitä pahinta..

      Poista
  11. Hei, oon sun blogia seuraillut ja pidempään, mutta multa on mennyt ohi sun hormonihoidot ennen raskauden onnistumista? En siis tiedä oletko niistä edes kertonut, mutta olisin ihan mielenkiinnosta kysynyt, että mitä hormoneja olet syönyt ja minkälaisella annostuksella? Ehditkö pitkään syömään hormoneita ennen tärppiä?

    Ihana blogi! <3

    -Iida

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en oo siitä hirveesti huudellut. Pari kertaa maininnut sivulauseessa. Eli söin clomifeneja pco:n vuoksi. Eli siis monirakkulaisten munasarjojen takia. Toisesta kuurista ja kierrosta alkoi tämä raskaus. Tässä toisessa kuurissa apuna oli myös terolut, säännöllistämään kiertoa sekä punaviini paksuntamassa limakalvoja, jotta alkio sitten kiinnittyisi hyvin ;) Annostus taisi olla tabletti 3-7 kiertopäivänä. Ja sitten noi terot aloitin muistaakseni 15.päivänä? Ja punaviiniä 8-17 pvä joka päivä yksi lasi. Meillä sattui lomareissu juuri tälle ajalle, joten tuo viini ei ollut ongelma eikä mikään :)

      Kiitos Iida :)

      Poista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Ihana postaus tosiaan :) Tykkäsin kauheesti :)
    Mullahan oli monokoriallinen raskaus, eli sama istukka ja sama suonikalvo. Mie suljin korvani kaikelta. Rehellisesti, kerran googletin TTTS:sän, sen jälkeen kun lääkäri oli siitä kertonut. Päätin, etten voi pelätä, koska silloin pelkäisin kuollakseni. Mulle tuli suunnaton voittofiilis synntyksen jälkeen, että mie tein sen, ja että kaikki meni NIIN hyvin. Ehkä se pelon tiedostaminen on tullut myöhemmin. Meinaan ostaa Taru Hallikaisen kirjan, Pikkuveljet eivät ole perhosia- kohdun mittainen elämä. Itkin jo siitä kirjasta esittelyn lukiessani, niin mitähän sitten kun luen sen koko kirjan ;) Ootko kuullut siitä kirjasta?

    Ja sie olet tosiaan mahtava esimerkki siitä, että kaksosperheessäkin voi nukkua! Hienoa näin! Ja mitkä söpisukot kuvissa. Yritetäänkö ensi viikolla treffata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että pystyit. Teilläkin siitä olisi ollut vain turhaa harmia, jos olisit liikaa miettinyt kaikkea.

      Joo luin siitä esittelyn vauva(?)-lehdessä, ja se on tainnut mainostaa sitä FB:ssäkin.. Lainaan sen sit sulta kun oot lukenut! Vaikka itkemiseksihän se tietysti menee, vaikkei itseä kosketakaan samallalailla kun vaikka teitä. Mutta teillä onneksi molemmat pojat syntyi terveinä! :) <3

      Me lähdetään ensi viikoksi lahteen, eli menee sitä seuraavalle viikolle.. Mutta silloin ei ole mitään sovittuna! :)

      Poista
  14. Kirjoitin sinulle eilen pitkät pätkät mutta koneeni tilttasi ja teksti meni :).
    Huomasin blogisi blogilistan etusivulla ja tämä teksti imi minut heti mukaansa. Odotan "vain" yhtä ja silti olen saanut voivotteluja osakseni kuinka "mitä vain voi tapahtua". Toki voi, ja on tapahtunutkin, ensimmäinen raskautemme päättyi keskenmenoon varhaisilla viikoilla.
    Kun raskauduin uudelleen, päätimme miehen kanssa keskittyä positiivisiin asioihin, voivottelun ja pelkäämisen sijaan. Ensimmäiset 14 viikkoa on jo onnellisesti takanapäin, mutta nuo voivottelut ovat tuoneet mukana sen että en halua kertoa tutuille meidän raskaudestamme vasta kun itse huomaavat, lähipiirin kanssa iloitsemme :).

    Jäin lukijaksi, mielenkiintoinen blogi sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tollaset tilttailut on kyllä ärsyttäviä :/
      Tosi kiva, että kiinnostuit! :)
      Näköjään sillä ei ole väliä odottaako yhtä vai kahta vai ehkä kolmea, toiset ne vaan ei voi ajatella asioista positiivisesti. Omalla negatiivisuudellaan pilaavat sitten muiltakin ilon :/

      Sulla on kyllä huippu asenne! Vaikka jotain onkin sattunut, ei se tarkoita että sattuu uudelleen. JA mitä se pelkääminen asiaa auttaisikaan. Unohtaa vaan nauttia kaikesta ihanasta. Täällä ollaan ainakin rehellisen iloisia raskaudestasi ja siitä että kaikki on sujunut hyvin! Menee varmasti jatkossakin, tsempit sinne! Ja nauti! Vielä ei ole maha tiellä ;)

      Tervetuloa! <3

      Poista
  15. hmh :/ kyllä ihmiset osaa sitten olla ajattelemattomia, mutta onneksi sulla on hyvä asenne ollut! toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
    itse olen nyt raskausviikolla 10 enkä ole kertonut vielä kuin kotiporukoille raskaudestani, joka otettiin ilolla vastaan.
    inhottaa jo ajatuskin mainita asiasta pomolleni, joka edellistä raskaana olevaa nuorta työntekijätyttöä mollasi minkä kerkes. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tosiaan.
      Kaikkea vaan ei voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ite oon sellanen vatvoja et itkeskelen sit miehelle kotona. Mut onneksi raskaudesta jäi paljon positiivistäkin, ja olihan ne vauvojen liikkeet aivan ihania! :)

      Inhottava pomo :/ Mutta älä hänestä välitä, tietää ainakin ettei ole henkilökohtaista jos on toistakin kohtaan käyttäytynyt noin. Harmi vaan, että joutuu edes tollaista miettimään :/

      Poista
  16. Kiitos postauksestasi! Tämä lievensi hitusen omia pelkoja kaksoselämästä. Meillä odotellaan vielä ja mietitään, että millaiseksi se arki sitten muodostuukaan :-)

    Rv 28+6

    VastaaPoista
  17. Pakko kommentoida, olipa hyvä postaus. Meillä odotetaan esikoisia, identtisiä kaksostyttöjä rv 20+0. En oo ite tullu ajatellekskaan miten paljon negatiivistä on kuultu raskauteen liittyen. Alussa kun tieto kaksosista julkistettiin, ihmiset oli innoissaan kaksosista. No sitten alkoi täälläkin, se että siinähän se kaks menee kun ykskin. Ja joudutte kaiken hommaamaan ja tekemään tuplana. Meillä on ollu vaikea raskaus, on koettu TTTS, käyty sen vuoksi Hampurissa ja oksennan edelleen joka aamu. Töissä en oo voinu olla moneen viikkoon, mutta ei mulla oo kertaakaan tullu ajatusta, että voi kun olis jättäny tekemättä. Nyt kun ollaan TTTS:stä selvitty, uskallan rueta ostelemaan vauvatavaroita, mutta mua NIIN ärsyttää, kun sukulaiset on sitä mieltä, että eihän meidän nyt kannata kun ei tiedä mitä tässä vielä tapahtuu? Niinpä. Ei voi tietää, mutta onko pakko olla niin negatiivinen ja pelätä sitä pahinta. Ärsyttää, kun tuntuu, ettei ihmiset anna nauttia tästä raskaudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ja onnea tuplauutisista!
      Tosi ikävää, että joudut edelleen kohtaamaan tuollaista negatiivisyyttä, vaikka olette noin paljosta jo selvinneet voittajina! Haluaisin niin sanoa, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta eihän se oikeasti onnistu :/ On tosi harmi, ettei ihmiset ymmärrä kuinka tuollainen loukkaa. Varsinkin jos itse haluaisi ajatella asioista positiivisesti. Kyllähän kaikkea kauheaa tapahtuu, mutta ei tosiaan voi pelätä aina sitä pahinta. Unohtuu elämästä nauttiminen kokonaan..

      Täällä ainakin ollaan onnellisia teidän puolesta! Kohta teillä on ihanat pienet sylissä! <3 Paljon onnea ja jaksamista loppuraskauteenkin!

      Poista
  18. Heippa! :) Ihana ja koskettava kirjotus! Mulla itellä on kaksosveli ja toi kohta "Pojilla on aina lähellään tuki ja turva. Veli joka jakaa samanlaisen kasvatuksen ja samat lapsuuden kokemukset. Pojista tulee isompina toisilleen varmasti tärkeät ja läheiset. Huomaahan sen jo nyt, että veljen lähellä on turvallista" pitää kyllä niin paikkansa. Tällä hetkellä asun ite eri maassa kun veli, mutta se on silti vieläkin tänä päivänä ihminen kenen varaan voin laskee mitä vaan, koska vaan. En osais kuvitellakkaan elämää ilman kaksosveljee, se on iso rikkaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!
      Ihana kun jätit kommentin! Tosi kiva että kerroit omasta kokemuksesta, kun enhän mä kuitenkaan kaksosuudesta mitään tiedä, arvailen vaan! :D Eli kiitos! <3

      Poista
  19. Kiitos ihanan positiivisesta kirjoituksesta! Itse odotan kaksosia rv 15+5. Vaikka sain myös clomifenia laiskojen munasarjojen vuoksi tuli kaksosraskaus täytenä yllätyksenä, sillä emme olleet tietoisia monikkoraskauden mahdollisuudesta. Lähimmät ystävät ja oma perhe on suhtautunut uutiseen suurena siunauksena, samoin kuin me itse. Mutta sitten on myös suuri osa näitä joiden on pakko ensimmäisenä mainita riskiraskaus ja tuttavantuttavan vaikeat kokemukset. Mutta lapsi on aina lahja ja kaksoset kaksinkertainen lahja! Tietysti raskauteen myös liittyy aina joitakin huolia ja pelkoja, siksi on niin ihanaa lukea toisten kokemuksia :)

    VastaaPoista
  20. Hyvä kirjoitus!:) Itsellä ei ole kokemusta kaksosista, mutta olen lasteni pienen ikäeron takia joutunut samanlaisen negatiivisuuden ja päivittelyiden kohteeksi. "Ai 1v4kk ikäeroa, voi kuinka kauheaa!" "Kaksi vuotta olisi sopiva ikäero". Nykyään sanonkin melko suoraan: ei 1v4kk ikäeroa, ei mielipidettä. Jännäähän tässä on se, että en usko meitä kumpaakaan voivottelevien ihmisten omaavan kokemusta juuri kaksoisuudesta tai pienestä ikäerosta. Huhh. Kiitos hyvästä blogista! :) T. Onnellinen äiti ja pojat 1v8kk ja 4kk

    VastaaPoista
  21. Voi vitsi onnea vaikka tämä ilo on jo tapahtunut. Tiedän tunteen kun kuulee muilta suurilta osin pahoittelua ja melkein suru valituksia kuin iloisia onnen toivotuksia. Minulle jaksetaan paasata siitä että älä ressaa ja älä ressaa. ..mutta todellisuudessa olen enemmän ressannut siitä etten uskalla jutella ystävieni kanssa omasta kaksoisraskaudestani kun heti alkaa tulla näitä kumminkaiman siskon keskenmenoja ja muuta inhottavaa :/onneksi joillakin on järkeä päässä ja ovat iloisia ja onnellisia meidän monikko odottajien raskaudesta :) Miten teillä on arki sujunut kaksosten kanssa :) ihania kuvia olet laittanut ja ihana kun oot jakanut tämän kokemuksen :) tästä sai voimaa o.aan odotukseen

    VastaaPoista
  22. Itse en edes tiedä montako on tulossa ja pelottelu on jo alkanut kuinka hankalaa tulee olemaan kun lapsen isä ei ole kuvioissa ja olen alaikäinen teiniäiti. Joo hankalaa varmasti mutta sen arvoistakin! Toisaalta taas on tullut positiivisia yllätyksiä. Tuntemattomalta sain lahjan pienen juttutuokion jälkeen ja toiselta tuntemattomalta kyselin mistä samanlaisia vaunuja saa ja totesi vain että "en tiedä mutta saat nämä" että kiitos heille! :) kaksosia tässä vähän arvailen kun ei housut enään rv9 jälkeen mennyt kiinni :D ihana teksti!

    VastaaPoista
  23. Ihan kuin olisin ite kirjoittanu tuon tekstin! Meille kanssa tuli surunvalitteluja, pahoitteluja ja tietenkin niitä pelotteluja raskauteen ja vauvavuoteen liittyen. Meidän naperot syntyi 36+4 pieninä muttai ei keskosina. Nukkuivat niin hyvin että piti öisin ihan herättää syömään. Vauvavuosi oli ihanaa aikaa.
    Lähdin etsimään vertaistukea kaksostaaperoitten arkeen, lähinnä ittelleni :D (nappulat ylihuomenna 2v ja elämä on hurjaa..) ja löysin sun blogin. Ehdin tosiaan vasta tämän jutun lukea, toivottavasti blogi jatkuu vielä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!