Miniloma Sveitsissä

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hotel Sveitsin kanssa.

Muistatte ehkä, että vierailtiin kuun alussa Hyvinkäällä Hotel Sveitsissä. Tuo oli itseasiassa jo meidän toinen vierailu, ensimmäistä kertaa vierailtiin vasta uusitussa hotellissa reilu vuosi sitten. Jo silloin meille jäi fiilis, että tänne tullaan uudelleen. Sijainti nimittäin jo pelkästään on ihan tosi mahtava lahtelaisille. Meiltäkin Sveitsin upeisiin maastoihin ajoi vain reilussa puolessa tunnissa. 

Tällä kertaa lähdettiin koko perheen voimin minilomalle Hotel Sveitsin kutsumana ja tarkoituksena oli tehdä kaikkea kivaa koko perheen voimin. Meidän lähtö Lahdesta vähän viivästyi, kun mun piti tehdä vielä työpäivä ennen irtiottoa. Oltiin kuitenkin Sveitsissä jo viiden jälkeen, joten aikaa oli hyvin pienelle urheilulle ennen illallista.

Meidän huone oli tälläkin kertaa tavallinen perhehuone, jossa kaikki nukuttiin samassa huoneessa. Mietittiin, että ensi kerralla voisi olla paikallaan kaksio, jotta saataisiin vähän parisuhdeaikaakin lasten käytyä nukkumaan. Toisaalta, silloin ei onnistu samanlainen viiden sängyn yhdistelmä, mikä nyt laitettiin kokoon. Lapsista oli ihan tosi hauskaa, kun nukuttiin tavallaan koko perhe samassa sängyssä. Ja olihan se, lasten ilo tulee ihanasti niin pienistä jutuista, että se joskus itseltäkin pääsee unohtumaan. 

Isi lähti tuplien kanssa uimalan puolelle ja me suunnattiin pienimmän kanssa ulkoilemaan ja katsastamaan hotellin sali. Uimalassa on mahtava vesiliukumäki, joka vei tietysti tuplien sydämet ihan täysin. He itseasiassa muistivat sen myös viime vierailulta, mutta olivat silloin vielä vähän liian pieniä liukuun. Nyt, kun kumpikin osaa uida, sai liukumäestäkin kaiken irti. 

Taaperon kanssa käytiin heittämässä pieni lenkki ja katsottiin samalla, miltä Seikkailu Sveitsin kiipeilypuisto vaikutti. Meillä oli sinne nimittäin liput seuraavalle päivälle ja pienesti korkeanpaikan kammoisena, odotin pienellä jännityksellä kiipeilyä. Taaperoa ei oikein innostanut kävely, joten pikaisen leikkipuistohetken jälkeen, lähdettiin katsomaan kuntosalia. Mä yllätyin iloisesti, sillä kuntosali oli tosi monipuolinen. En itse ole mikään kovin innokas salillakävijä, joten sinänsä salin väliin jääminen ei harmittanut. Mutta ryhmäliikuntatunneille olisin kyllä osallistunut tosi mielelläni. Eikä matkassa mukana olevat lapsetkaan olisi haitannut, sillä tarjolla olisi ollut myös lastenhoitopalvelua. Treenit jäi kuitenkin omalta osalta tekemättä ja alettiin suunnistaa taaperon kanssa huoneeseen suihkuun.

Ehdittiin peseytyä ja pukeutua hyvin ennen tuplien saapumista. He olisivat halunneet uida vielä pidempään, mutta meidän oli jo korkea aika lähteä kohti illallisravintolaa. Odoteltiin, että isikin ehti laittaa itsensä valmiiksi ja suunnattiin sitten kohti Ravintola Tilaa. Meillä oli pöytävaraus kahdeksaksi ja vähän jännättiin, kuinka tiedossa oleva kolmen ruokalajin illallinen sujuisi lasten kanssa. He kun normaalisti kotona käyvät nukkumaan jo hyvissä ajoin ennen kahdeksaa, ja kaikki kolme tykkäävät siitä, että meillä on tietyt rutiinit.

Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin, lasten ehdoilla toki, mutta silti yllättävän kivasti. Vain pienin lahjottiin lopulta Pikku Kakkosen konsertin katselulla, kun hän ei millään olisi malttanut istua paikallaan odottamassa ruokaa. Tuplien annettiin mennä leikkimään leikkipaikalle, mutta pienintä sinne ei oikein itsekseen voinut päästää. Ruuat ylitti odotukset ja varsinkin alkupalalautanen Lankuta Baby oli oikein kunnon makuelämys. Pääruuaksi valittiin molemmat kunnon pihvit, jotka olivatkin niin isot, että taisin jaksaa omastani vain puolet. Lapset valitsivat Hampurilaista, Kalaa ja Pizzaa, ja malttoivatkin syödä tosi hyvin. Heillä taisi olla ihan mahdoton nälkä, sillä usein meillä ei oikein malteta ravintolassa syödä kunnolla.

Otettiin vielä jälkkärit, lapsille jäätelöä, mulle pätkiskakkua ja miehelle omenahyve. Lapset lopulta saivat kyllä puolet tästäkin ruuastani, sillä tuntui ette maha vaan millään jaksaisi kaikkea. Mutta olipahan ihan mahdottoman hyvää, varsinkin pätkiskakku vei kyllä sydämeni. 

Nukkumaan lähdettiin lopulta vasta kymmenen jälkeen, mutta oltiin kaikki vähän ihmeissämme, että lapset jaksoi niin hyvin. Olivathan he ihan poikki, mutta itkupotkuraivareilta vältyttiin silti ja todettiin, että uskaltaudutaan rafloihin ehkä jatkossakin ilman mitään ongelmaa.  Mutta kyllähän se uni silti maistui, niinkuin aina hotellin lakanoissa. Aamullakin saatiin nauttia pitkään valvomisen hedelmistä, lapset nimittäin nukkuivat jopa puoli kasiin, mitä meillä ei olekaan ihan äsken nähty. Ja jaksoivat unien päälle vielä hetken katsella piirrettyjä telkkarista, joten me vanhemmat saatiin torkkua vielä hetki.

Hotelliöiden suosikki on itselleni aina se aamiainen, jota odotan aina kaikkein eniten. On vaan jotenkin niin täydellistä päästä valmiiseen aamiaispöytään, valita ihan just sitä mitä itse haluaa, hakea monta kuppia kuumaa kahvia ja nauttia vaan syömisestä. Nytkin aamiainen oli ilahduttavan runsas ja tykättiin varsinkin siitä, ettei ruokaa tarvinnut hakea kaukaa. Se jos mikä on kätevää lasten kanssa. 

Aamiaista tarjoillaan samassa Tila-ravintolassa kuin illallistakin ja onhan ne maisemat vaan niin mahtavia. Ihailtiin illallakin ikkunoista avautuvaa upeaa kangasmetsänäkymää, mikä jatkui silmän kantamattomiin. Meillä heräsi mieheni kanssa myös pieni polte, josko seuraavan kerran tultaisiin Sveitsiin ihan vaan kaksin. Olisi huippua pitää oikein kunnon sporttiloma ihan kaksin ja vetää kunnon juoksulenkki Sveitsin pehmeissä metsämaastoissa. 

Aamiaisen jälkeen käytiin pakkaamassa tavarat ja lähdettiin ulkoilemaan. Lapset olisi halunneet vielä uimaan, mutta meidän harmiksi uimala aukesi vasta myöhemmin. Harmia helpotti vähän se, että kohta päästäisiin kiitämään puiden latvojen korkeudelle. Luovutettiin huone ja lähdettiin Seikkailu Sveitsin leikkipaikalle leikkimään, ennenkuin kiipeilypuisto 11 aikaan aukesi. 

Kiipeily oli niin mahtavaa. Mä innostuin niin kovin, vaikka olin ensin ihan varma etten tule uskaltamaan tulla alas yhtään mistään. Tuplat uskaltautui hienosti korkeammillekin radoille, mutta perheradat oli heille silti selvästi vähän liian jänniä, sillä kaikkein eniten he nauttivat lasten radasta, jossa pääsi kiipeilemään itse. Perheradoillakin he kyllä pärjäsivät aikuisen kanssa, mutta tarvitsivat paljon apua valjaiden kiinnitysten ja köysien kanssa. Isommille radoille en taas suosittele pikkulapsia lainkaan, sillä siellä muutama etappi oli aikuisellekin hankala. Tai sitten vaan niin, että käy testaamassa radan itse ja lähtee vasta sitten lapsen kanssa. 

Mutta kokonaisuutena kokemus oli tosi huippu, isi testasi sporttiradankin, joka oli kuitenkin myös hänelle aika rankkasetti. Mä en sinne sitten lopulta uskaltanut, sillä koin etten tulisi selviämään voimieni puolesta kaikista etapeista. Liu'ut ja muut radat oli kuitenkin mahtavia ja mennään varmasti jatkossakin vierailemaan vastaavassa puistossa. Pienin ei radalle halunnut, mutta kypärä piti hänenkin saada päähänsä, tottakai. Me oltiin puistossa kaikkiaan kolme tuntia, mikä olikin aika sopiva aika, sillä loppuajasta alkoi jo nälkä kurnia. Sopivasti alkoi sitten sataa rakeita ja räntää, joten oli hyvä syy lähteä syömään. Saatiin Seikkailu Sveitsin tarjoaman vielä lounas ravintolassaan, mikä kyllä maistui tuon sporttihetken päätteeksi niin hyvältä. Olin jo päättänyt vetää terveellisesti salaatilla, mutta nälkä oli niin kaamea, että päädyin burgeriin muun perheen tavoin. Ja hyvä niin, ruoka oli mahdottoman hyvää!

Ruuan jälkeen pakattiinkin lapset autoon ja suunnattiin siskoni ja miehensä kihlajaisiin Vantaalle. Lapset nukahti minuuteissa, eikä meissä aikuisissakaan ollut kauheasti virtaa. Mutta niin huippu miniloma meillä oli kuitenkin takana, ettei pieni väsymys tuntunut missään. Takuulla lähdetään pian uusiksi. Ehkä jo kesällä miehen kanssa kaksin!

Se parempi maito

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä JUUSTOPORTTI kanssa. 

Meidän perheen maidon käyttäminen on vähentynyt parissa vuodessa ihan valtavasti. Isoin syy on maidon ja maitotuotannon aiheuttama kuormitus luonnolle ja sen hiilijalanjälki. Ollaan haluttu olla mukana edistämässä maapallon hyvinvointia valitsemalla kasvipohjaisia maidonkorvikkeita. Käytännössä tämä on vaan lapsiperheessä tosi vaikeaa, sillä ainakin meillä lapset tykkäävät juoda maitoa tosi kovasti. He eivät myöskään oikein pidä kasvipohjaisten "maitojen" mausta, joka sekin aiheuttaa hankaluuksia. 

Juustoportti on mulle tuttu yritys vasta ihan viime vuosilta ja nousi meidän viikottaiselle ostoslistalle uutuusjogurttiensa myötä viime keväänä. Nyt heiltä lanseerattiin myös uusi tuote, jonka myötä tuotemerkki päätyy edustamaan sitä yhtä tuotetta, joka meillä ostetaan ihan joka kauppareissulla. Nimittäin maitoa. Juustoportti julkaisi juuri tiedotteen, jonka mukaan heidän vapaan lehmän maidostaan on kokonaan hyvitetty sen hiilijalanjälki. Meidän ei siis tarvitse jatkossa enää väkisin jättää maitoja kaupan hyllyyn huonojen valintojen pelossa, sillä Juustoportin vapaan lehmän maito on lähes yhtä hyvä vaihtoehto niiden kasvipohjaisten tuotteiden rinnalle. 

Mä olin oikeasti aika fiiliksissä tästä, kun asiasta kuulin ja voin ihan rehellisesti sanoa, että Juustoportin vapaan lehmän maito tulee olemaan se meidän lasten maitovalinta jatkossa. Mua ilahduttaa tosi paljon, ettei lapsilta tarvitse enää kieltää sitä maidon juomista, vaan voin kaataa sitä jälleen heidän mukeihinsa omatunto puhtaana. Aika hienoa vai mitä? Toki meillä on ennenkin sitä tavallista maitoa ostettu, mutta aina se pieni pisto silti tuntuu. Nyt sitäkään ei tarvitse enää tuntea, vaan voin helposti ottaa kantaa hilijalanjälkeen ja maitotalouden valintoihin ostamalla Juustoportin vapaan lehmän maitoa. On jotenkin tosi helpottavaa, että radikaalin ruokavaliomuutoksen rinnalle on tuotu mahdollisuus myös tällaiseen valintaan. Ostaa se lehmänmaito täysin hiilineutraalina. Valita maito, joka on vastuullinen joka kantilta, niin eläinten hyvinvoinnin, ilmaston hyvinvoinnin kuin tuottajahinnankin kannalta. Tottakai maidosta ja maidon käytöstä voi olla montaa mieltä, mutta mä koen tärkeänä tehdä näitä pieniä tekoja, joiden avulla maidon tuotanto saadaan paljon entistä paremmaksi. Suomi on kuitenkin isoimpia maidon kuluttajamaita, joten meidän panos on oikeasti tosi tärkeä!

Mitä se sitten ihan käytännössä tarkoittaa, että Juustoportti tuottaa tällä hetkellä ilmastopäästövapaata lehmän maitoa. Vapaan lehmän maidon aiheuttama hiilijalanjälki kompensoidaan täysin kahden eri Gold Standard -sertifioidun projektin avulla. Toisessa hankitaan keittimiä Ugandaan, joiden avulla kotitalouksien ruuanvalmistus sujuu metsää säästäen. Toisessa projektissa taas istutetaan Etiopiaan metsää lisää, jolla pyritään lisäämään luonnon monimuotoisuutta ja metsien tuottaman hiilidioksidin määrää. Kartoituksen alla on myös, voisiko kompensaatioprojekteja olla jatkossa myös kotimaassa. 

Kompensaatioprojektien lisäksi, Juustoportti toimii koko ajan niin, että koko maidon tuotantoprosessi olisi mahdollisimman ekologista. Jo tuotantoprosessissa kiinnitetään huomiota siihen, että hiilijalanjälki pienenisi jo siinä. Meijerit sijaitsevat lähellä, joten kuljetusmatkat ovat lyhyitä. 100% sähköstä tulee uusiutuvista luonnonvaroista ja 90% meijerien lämpöenergiasta on bioenergiaa. Hävikkiä vähennetään pitkillä säilyvyysajoilla ja pakkausmateriaaleissa huomioidaan kierrätys entistä paremmin. Maitotiloille lasketaan myös kokonaan oma hiilijalanjälki, jota maidon tuottaja sitten voi seurata ja verrata keskiarvoon. Näin yksi maitotilakin voi oikeasti vaikuttaa ja nähdä toiminnan tulokset. 

Mä jäin itse miettimään, että miten hiilijalanjäljen määrä sitten voidaan tietää. Asiaa on tutkinut täysin ulkopuolinen ja objekti taho, LUKE (=Luonnonvarakeskus), joka on laskenut Juustoportin vapaan lehmän maidolle tarkasti sen aiheuttaman hiilijalanjäljen määrän, aina sieltä tuotannon alkulähteiltä loppuun saakka. Laskennan taustalla on standardisoitu laskentakaava, jonka pohjalta tulokset on saatu. Nyt olemassa olevat tulokset tarkentuvat vielä tarkkaan lukemaan elokuun aikana, kun tutkimus valmistuu täysin. Myös kompensaatioprojekteja valvotaan tarkasti, jotta kerätyt rahat menevät varmasti oikeaan kohteeseen.

Itseäni tämä ilahduttaa ihan valtavasti. Toki ymmärrän ja tiedostan, ettei runsaalla maitotuotteiden käytöllä päästä koskaan optimitilanteeseen verrattuna kasviperäiseen. Mutta meille ei ole oikeastaan mahdollista siirtyä täysin maidottomaksi, joten tällainen parempi vaihtoehto maidolle on meille oikein tervetullut. Liputankin aina niitä pieniä tekoja, jotka pitkässä juoksussa tekevät ison vaikutuksen, ja sellainen Juustoportin maito mulle juuri on. Se parempi vaihtoehto omassa sarjassaan.

Mietitkö sä maitokaapilla maitoa valitessa, että millainen tuotteen hiilijalanjälki on? Mikä tekijä on se isoin syy, miksi jokin tietty maito päätyy ostoskärryyn? 

Terkut lomalta!

Hitsi vie. Viime postauksesta on aikaa ja tauko on vaan venynyt ja venynyt. Mä olen potenut taas kunnon kirjoitusblokkia, ja tiedän jo entuudestaan, ettei väkisin saa tekstiä tulemaan. Hiljaiseloa on siis vietetty, muttei siihen oikein tuon kummempaa syytä ole. Ajanpuute toki sekin, sillä toukokuu on mennyt niin kovan urheilukärpäsen puraisemana, että kaikki vapaa-aika ja sellainen oma-aika on mennyt lenkkipolulla tai jumpilla. Huomiselle on kuitenkin ajastettuna yksi kaupallinen postaus, joten halusin sen tasapainoksi tulla kirjoittelemaan vähän niitä tavallisia kuulumisia. 

No mitäs meille kuuluu? Lomaa, se kai se isoin juttu nyt on, sitä odotettiinkin jo kovasti koko toukokuu. Oikeastaan meillä ei ole yhteistä lomaa kuin tää pari viikkoinen nyt toukokuussa, mutta koska palasin vasta töihin, on fiilis ettei pidemmälle setille ole niin tarvekaan. Mun onnekseni, säästin vanhempainvapaan aikaiset lomat tälle kesälle, joten kaikkiaan mulla on palkallista lomaa kolme viikkoa. Viimeinen viikko on säästetty syksylle, sillä lomabingo ei tänä vuonna oikein suosinut mua. Isi ja lapset lomaileekin sitten heinäkuussa lisää, mulla siellä on ihan normityöviikot.

Vaikka töissä olenkin käynyt vasta puoli vuotta, oli jo fiilis, että loma tulee tarpeeseen. Jotenkin kevät on kaikesta huolimatta ollut aika rankka, joten pieni lepo ja panostus yhteiseen aikaan tuli tosi tarpeeseen. 

Loma alkoi kaikkein parhaimmalla mahdollisella tavalla, kun meillä kävi mun vikan työpäivän aikana siivooja tekemässä kotiin oikein kunnon suursiivouksen. Lisäksi hän pesi ikkunat ja jo pelkästään se oli mulle unelmien täyttymys. Nimittäin, siinä missä muuten siivous on ihan kivaa, vihaan kaikkein eniten ikkunoiden pesua. Meidän ikkunat ei ole ikinä olleet näin puhtaat ja oon niin fiiliksissä tästä. Kerron siivouksesta takuulla lisää, saatiin se nimittäin kaupallisen yhteistyön myötä, joten siitä tulee ihan oma postauksensa ensi tai seuraavalla viikolla.

Loma alkoi siinäkin mielessä ihanasti, että olin varannut sen alkuun niin kampaajan kuin ripsihuollonkin, joten loman pääsi aloittamaan mintissä olevilla ripsilla ja ihanasti kirkastetuilla hiuksilla. Olin jo miettinyt oman hiusvärin kasvattamista takaisin, mutta blondi vei sittenkin voiton. En mä vaan osaa olla brunetti, vaikka se oma hiusväri onkin. Nyt hiuksissa on ihana blondibalayage, joka on luultavasti tullut jäädäkseen. Sen verran paljon mä siitä pidän!

Loman eka viikonloppu aloitettiin ihan koko perheen voimin rentoutuen ja lasten kanssa touhuten, mutta maanantaille ja tiistaille oltiin varattu lapsille vielä päikkypäivät. Haluttiin nimittäin ottaa vähän parisuhdeaikaa loman alkuun ja näin jälkikäteen ajatellen, se oli just eikä melkein mahtava ajatus. En edes muista, milloin viimeksi oltaisiin oltu noin pitkä pätkä vain kahdestaan ja valehtelisin jos väittäisin ettei se ole vaikuttanut meidän parisuhteeseen. Kevään aikana ollaan havahduttu siihen, että olleen arkiuduttu ihan liikaa olemaan vaan vanhemmat, eikä vaimo ja mies. Tuohon on tultava muutos ja sovittiinkin, että treffeistä otetaan nyt kuukausittainen tapa. Parisuhteen pitää alkaa taas menemään lasten ja arjen edelle. 

Treffipäivinä ei tehty edes mitään kummempaa, mutta niistä tuli ihanat päivät silti. Maanantaina vietiin lapset päikkyyn aamupalalle ja suunnattiin itse nauttimaan Seurahuoneen aamiaisesta. Se on niin parasta ettei tosikaan ja vietettiinkin syöden ja jutellen melkein parituntinen siellä. Meillä oli sopimus, ettei puhuta lapsista ja se pitikin melkein koko ajan. Ruuan jälkeen lähdettiin kaupoille ja shoppailtiin kaikessa rauhassa. Mieheni vaatekaappi on ammottanut tyhjyyttään jo tovin ja sinne löydettiin tosi kivoja uusia juttuja. Päivää jatkettiin päiväkahveilla kotona ja lojuttiin vaan sohvalla. Kiireetön kotona olo ihan vaan kahdestaan siinä kaikessa hiljaisuudessa oli ehkä päivän paras juttu. Monesti kotona ollessa ei nimittäin muista pysähtyä vaan sinkoilee kotityöstä toiseen. Mä lähdin iltapäivällä vielä sinne ripsihuoltooni ja mies haki lapset. Illalla hän kävi vielä lenkillä ja mä lähdin jumpalle. Illalla oli tosi latautunut olo ja niin huippu fiilis, kun edessä oli toinen samanlainen päivä.

Tiistaina lähdettiinkin aamiaisen jälkeen yhdessä salille, tuota tehtiin paljon ennen lapsia, mutta ollaankohan lasten synnyttyä käyty salilla kertaakaan kaksin? Treeni huipentui salin kattoterassille, jossa lilluttiin tovi jos toinenkin porealtaassa ja nautittiin auringosta. Yksi syy, miksi Fressi on Lahden parhain sali! Paljusta lähdettiin lounaalle italialaiseen ja jatkettiin siitä kotiin. Katsottiin kotona leffaa ja viikkailtiin pyykkejä. Iltapäivällä haettiin lapset ajoissa ja vietiin heidät lomanaloitus jätskille. Niin ihanat kaksi päivää!

Keskiviikkona lähdettiinkin sitten koko perheen voimin kohti Lappia ja meidän kesäloman pääkohdetta. Ollaan aina haluttu kokea lapin kesä, joten näin kesän alkuun ajoittuva kesäloma oli siihen aika omiaan. Sesonki ei ole vielä Lapissa käynnissä, eikä hyttysiä vielä ole, joten ajankohta on mahtava. Mitään suuria odotuksia säiden suhteen ei ladattu, toivottiin vaan mahdollisimman sateetonta viikkoa. Ja se onneksi saatiin ainakin toistaiseksi, säät ovat nimittäin olleet huiput! Kuorivaatteilla toki mennään, mutta sehän ei menoa haittaa. Lapin kesä on tehnyt meihin vaikutuksen ja veikkaan, että tullaan viettämään jatkossakin lomia Lapissa paitsi talvi- myös kesäaikaan. 

Meillä on mökki Sallassa, joten tänne pääsee koska vaan. Kohteena Salla on myös siinä mielessä ihana, että täällä on niin rauhallista. Mä miellän Lapin juuri sellaiseksi hiljaiseksi erämaaksi, jossa ihmisiä ei kohtaa ihan joka hetki. Tää paikka on juuri sitä. Lasten ehdoilla toki mennään, joten pitkät vaellukset tunturiin saa unohtaa, mutta ollaan me silti pieniä retkiä tehty. Lasten kanssa matkat on toki lyhyitä, mutta ollaan tykätty silti. Tällainen aktiiviloma on jotenkin niin meidän juttu. Vielä kun saataisiin lapset välillä jonkun muun hoteisiin, että pääsisi vaikka kunnon pyörälenkille kaksin, olisi tää ihan mahtava loma. Nyt on vaan vuoroteltu lenkkien suhteen, mikä sekin on ihan jees. Onhan yksin suolla juokseminen kuitenkin aika terapeuttista!

Ensi viikolla lähdetään sitten Joensuun kautta takaisin kotiin ja sitten meidän loma onkin paketoitu. Arkeen paluutan odotan kuitenkin sitäkin innolla, sillä keväällä sain viimein kiinni taas kroppaprojektistani, joten syömisen ja liikkumisen kannalta on ihana palata arkeen kiinni. Olen tietysti nyt lomallakin yrittänyt pitää hyvän balanssin, ettei arki jysähtäisi liian kovin päin näköä. Voisin taas parin viikon päästä kirjoittaa projektistani enemmänkin, tuloksista kun oon puhunut viimeksi viime syyskuussa, joten olisi ihan jees palata taas asiaan ja katosa mitä kuuluu! 

Mutta mitä teille kuuluu? Harmittaako pitkät postausvälit vai ymmärrättekö kiireen ja ajanhallinnan haasteet? Millaisista jutuista haluisit lukea kesän aikana?

Varastettu hetki arjessa

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä ARABIAn kanssa. 

Kiireisessä lapsiperhearjessa, on ne pienet omat hetket ja arkiset pysähdykset tulleet todella tärkeiksi. Se viisiminuuttinen hiljaisessa kodissa kahvikupin ääressä, ihan yksin omien ajatusten kanssa. Tai se rauhassa vietetty brunssihetki koko perheen voimin sunnuntaiaamuna. Se, kun mihinkään ei ole kiire ja aamiaisesta voi nauttia ihan erilailla kuin arkena. Tai ne lomalla nautitut hetket omalla terassilla lasten leikkiessä vesisotaa vieressä. Illalla tehdyt kävelyretket lähipellolle keräämään kimpullinen kesäkukkia maljakkoon. Tai se, kun mökillä voi pulahtaa miehen kanssa yöuinnille kuikan huutaessa peilityynen järven toisella puolella. 

Arjen parhaus on mulle juuri noita pieniä juttuja. Varastettuja pikkuminuutteja hektisyyden ja kiireen keskellä. Niiden voimalla jaksaa ihan uudella energialla eteenpäin. Arjen ihanuutta on helppo ammentaa myös sellaisista pienistä kauniista asioista, kuin ihanista astioista, tai vähän spesiaalimmasta kattauksesta. Jo se, että aamukahvin juo tavallista kauniimmasta mukista, tekee aamusta pikkaisen paremman. Koko päivä alkaa niin kevyemmin ja aurinkoisemmin, vaikkei aurinko itse taivaalla paljon pyörisikään. 

Mä olen vähän sellainen luonne, että syksy ja talvi menee sisällä kyhjöttäen ja pimeyttä masistellen ja sitten kevään tullen herään eloon ja puhkean jotenkin kukkaan. Aurinko ja valo vaikuttaa muhun ja mun mielialaan ihan valtavasti ja fiilis on niin paljon energisempi ja iloisempi keväällä, kuin se on syksyn pimeinä päivinä. Kevät ja kesä on muutenkin sellaista aikaa, että kaikesta on paljon helpompi innostua ja ilahtua. Valolla on vaan niin uskomaton vaikutus. Valo tekee kaikesta niin paljon kauniimpaa, jolloin arjesta nauttiminen on paljon helpompaa, ihan niiden pikkujuttujen kautta. 

Sivusinkin näitä pikkujuttuja jo mainitsemalla sen, että kauniista kupista juotu kahvi maistuu aina paljon paremmalta ja kauniin kattauksen kautta ruokailutilannekin on jotenkin ihanampi ja esteettisempi. Saatiin meidän kesäkeittiöön uusia astioita kaupallisessa yhteistyössä Arabian kanssa ja nyt meillä on täydellinen kattaus odottamassa niitä kesäisiä terassikahvitteluja. Arabia on mun ehdoton suosikkini ollut aina ja valtaosa meidän astioista onkin Arabiaa. Arabia on mulle jotenkin tuulahdus pientä luksusta astioiden muodossa, joten nämä mummolaviboja aiheuttavat ihanat Huvila-astiat toimivat meillä aivan täydellisesti. 

Huvila-sarjan tuotteet ovat suunnittelija Heini Rintahuhdan käsialaa ja kukkakuvio on tehty käsivarapiirrolla. Vaaleanpunainen kukkakuviointi saa vaikutteita unesta, unelmista ja lapsuuden kesistä mummolassa, joihin tuotteiden kuviot mut ainakin ihan täysin johdattaa. Mun eka fiilis näistä astioista oli juurikin se, että nämä sopisi täydellisesti mummini astiakaappiin mökille. Kannusta varsinkin tulee se fiilis, että sen ainoa oikea sisältö olisi itse tehty mansikkamehu, ja että lautasilta ei pitäisi syödä mitään muuta kuin grillikatoksessa paistettuja muurinpohjalettuja. Tarjoiluastioihin sopisi taas täydellisesti vasta paistettu raparperipiirakka. 

Huvila-astiasarjaan kuuluu kuvien muki (0,3 l) kahden kokoiset lautaset (19 ja 24 cm) sekä kulho (13 cm). Lisäksi tarjoiluun kannu (1 l) sekä tarjoilualusta. Meillä astiat ovat käytössä ihan yhtälailla arjessa kuin juhlassakin. Se mun mielestä niin näissä kuin muissakin Arabian tuotteissa on parasta, että ne kulkevat läpi elämän ja toimivat yhtälailla siellä arjen pikkuhetkissä, kuin isommissa juhlissakin. Meidän kodin Arabioita on tullut vuosien varrella lahjaksi ja mun mielestä astialahjat ovatkin ihan parhain lahja vaikka ylioppilaalle. Joku ehkä ajattelee ettei astiaston keräämisessä ole järkeä, mutta mun mielestä se on ihana perinne. Tämä Huvila-sarja esimerkiksi ilahduttaisi useita tän kevään ylioppilaita tai ammattiin valmistuvia.

Huvila-sarjan kukan pohjalla on villiruusu ja kahden sävyn käyttö astioissa tuo niihen sellaista suloista pehmeyttä, jota tuollaiselta kuviolta juuri kaipaa. Meiltä löytyy monenlaisia kuppeja enkä ole oikein koskaan pitänyt itseäni värillisten kuppien ystävänä, silti vaan Huvila-kuppi hakeutuu mun käteen vähän joka aamu ihan vain siksi, että sen kanssa aamuun tulee jotenkin ihanasti auringonpaistetta. Myös kulhoille annan ison plussan mutoilusta, ne nimittäin ovat juuri sopivan isoja olematta liian suuria. Matala reuna tekee niistä siroja, mutta niihin mahtuu silti hyvin purkillinen rahkaa täytteineen.

Parhaiten Huvilan kukkakuviointi tulee esille tarjottimessa, jossa se näkyy ihan kokonaisuudessaan. Meidän astiasto on kuusiosainen ja se on juuri sopiva meidän viisihenkiselle perheelle. Tähän yhdistellään sitten meillä olevia kokovalkoisia osia ja mustavalkoisia yksityiskohtia. Kattauksesta tulee näin moniuloitteinen ja ihana. Juuri sopivan raikas ja piristävä näin kesää kohti mennessä.

Onko Huvila-sarja sulle tuttu, millaisia mielikuvia se sinussa herättää?