Toinen neuvola

Imetyskoru saatu www.raskauskeiju.fi

Tasan viikko sitten käytiin mahan kanssa meidän tokassa neuvolassa! Neuvola oli ensimmäistä kertaa tuossa meidän lähineuvolassa, samaisessa paikassa ja samalla tädillä jossa tullaan jatkossakin sitten käymään. Mulla oli aika kovat odotukset neuvolatädin suhteen, olihan mulla Joensuussa ehkä ihanin neuvolatäti ikinä! Toivoin, että tämäkin olisi enempi omaa ikäluokkaa, eikä suhtautuisi liian fanaattisesti ohjeistuksiin ja suosituksiin.

Sain mitä halusin ja neuvolakäynti oli tosi positiivinen kokemus! Juteltiin imetyksestä, asiasta joka mua ehkä eniten tulevassa vauva-ajassa jännittää. Käytiin läpi mun täyttelemät esitietolomakkeet ja juteltiin muutenkin menneestä raskausajasta sekä mun tuntemuksista tätä raskautta kohtaan.

Parhainta noissa neuvolareissuissa on tietty ne vauvan sykkeiden kuuntelut, jotka nyt tehtiinkin ekaa kertaa. Siellä se jumpsutti, vaihdikasta reilun 150 vauhtia. Verenpaine mulla oli hurjan alhaalla, mikä tietysti on vaan hyvä juttu. Mutta eipä se sitten ole ihme, että meinaa vähän huimata erityisesti aamuisin. Hemoglobiini oli onneksi noussut niistä alun rimanalituksista, joten säästyn vielä raudan popsimiseltä. Pissa oli ihan puhdas ja painoakin oli viime kerrasta eli rv7 jälkeen tullut vain 500g. Kaikin puolin hyvin menee siis.

Päädyin ottamaan myös influenssarokotteen, hirveästi en ollut miettinyt ottaisiko vai ei, poikien aikaanhan en ottanut. Nyt kuitenkin, kun lapset käy hoidossa ja me vanhemmat töissä, taitaa meidän kaikkien sairastuminen olla aika paljon todennäköisempää kuin aiemmin. Lisäksi vauva tulee syntymään sinne influenssa-ajan loppuun, joten eiköhän tällä sitten pelata ainakin varman päälle!

Neuvolakäyntejä on tosi vähän, seuraava meni joulukuulle asti ja silloin täytetäänkin jo kelan laput! En voi kyllä käsittää, mihin tää aika oikein menee! Sunnuntaina siirryttiin jo 19. raskausviikolle ja ihan kohta ollaankin puoless avälissä. Vaikka aika välillä matelee, oon ihan varma että kohta ollaan maaliskuussa ja päivittelen vaan edelleen tätä ajankulua!

Mini on vahvistunut ihan valtavasti viime viikkoina. Potkut tuntuu jo reilusti, niin mahan päältä kuin altakin. Jumpat on kovat varsinkin iltaisin. En vaan ollut muistanut, että näinkö jänniä ne liikkeet on! Ja maha, se on kasvanut jo ihan valtavaksi, tai ainakin siltä tuntuu!

On hassua, että hän on jo 20 senttimetrin mittainen ja painaakin parisataa grammaa. Parin viikon päästä kurkistellaankin sitten ultrassa mahan sisään ja saadaan ehkä tietää kumpi meille tällä kertaa tulee! Mimmi vai Mikko! Mulla on itselläni tositosi vahvafiilis, mutta vielä on vähän auki, julkaistaanko noita uutisia. Kovasti kutkuttelisi säilyttää salaisuus aina syntymään saakka! Siihen ei ehkä kuitenkaan taideta kyetä! :D